Kohtaamisia ja yksisarvisia










Kohtaaminen kaupan kassalla. Ketuttaa, tiukka päivä takana. Kassahihnalle tavaroita mättäessä tomaattipussi repeää ja satamiljoonaa kirsikan kokoista palleroa leviää pitkin hihnaa ja lattiaa. Takana jonottaja huokaisee, huokaisen itsekin. Tämäkin vielä. Melkein itkettää, kunnes myyjä lohduttaa ja sanoo, että sattuuhan näitä ja auttaa keräämään tomaatit uuteen pussiin. Jutustelee niitä näitä ja saa pienen hymyn nousemaan suupieliini. Myyjän ystävällisyys ja iloisuus tehoaa ja oma olo kirkastuu.

Kohtaaminen metsäpolulla. Koirat loikkivat metsässä ja minä tallustan kapeaa ja mutaista polkua pitkin. Äkkiä läheltä kuuluu mopon pörinää. Ajatuksissani sinkoaa ärräpäitä, kohta sieltä ajetaan taas kiihdytellen ohi ja joudun hyppäämään pensaikkoon alta pois, niin kuin viimeksi. Melkein ajoivat koiran päältä. Perhanan teinit, en varmasti itse ole ollut niin ärsyttävän ylimielinen nuorempana. Ennakkoajatuksestani poiketen vastaan tuleekin vain yksi mopoilija. Poika pysäyttää moponsa ja nostaa visiiriään, "menkää vaan rauhassa, mie oottelen tässä sen aikaa." Hämmästyneenä ja ilahtuneena ohitan mopon ja kiitän, vähän oikeastaan nolottaa. Hienoa käytöstä nuorelta mieheltä, tekee vaikutuksen.

Kohtaaminen autotiellä. On myöhäinen kesäilta ja ajan itsekseni tuttavan mökiltä kotia kohti. Siellä voi sitten olla hirviä, varoittelivat. Istun ratissa jännittyneenä ja tienreunoja pälyillen, mutta lopulta kaupungin valot levittäytyvät jo edessä. Juuri ennen taajamaan siirtymistä näen tiellä jotain ja hidastan. Keskellä tietä kävelee kettuemo kahden poikasensa kanssa. Ne pääsevät tien yli ja emokettu pysähtyy ja katsoo minua kohti. Kylmät väreet kulkevat selässäni ja iho nousee kananlihalle. Olen aina ajatellut ketun olevan oma voimaeläimeni ja koen kohtaamisen viestivän minulle jotakin. Hymyilen ja tunnen rauhaa, asiat järjestyvät. 

Kohtaaminen yöllä vessassa. Äitiii, kuuluu huuto lastenhuoneesta. Olen juuri saanut unen ja kiukku nostaa päätään väsyneissä aivoissani, mitä nyt taas? Raivokkain askelin marssin huoneeseen ja saatan tytön vessaan. Nuokun jakkaralla lapsen asioidessa. Hypätessään alas pöntöltä tyttö ottaa minua kaulasta, moiskauttaa märän pusun ja kuiskaa rakastavansa minua. Niin minäkin sinua. Sydän pakahduksissani kannan lapsen sänkyynsä ja jään istumaan viereen katsellen, kuinka uni ottaa pikkuisen aalloilleen. Tunnen puhdasta rakkautta.

Kohtaaminen päiväkodin eteisessä. "Tässä olisi teille tällainen, en jaksa viedä kirpparille." Katson erään äidin kädessä heiluvaa, pullistelevaa muovikassia, jota hän ojentaa minulle. Kassi on täynnä pieniä tytön vaatteita - juuri sopivia minun lapselleni, mutta liian pieniä hänen lapselleen. Kiitän hämmästyneenä ja kysyn mitä olen velkaa. En mitään kuulemma. Kotona pengomme kassia tytön kanssa riumusta kiljahdellen, miten ihania vaatteita! Seuraavan kerran tavatessani saman äidin, kapsahdan hänen kaulaansa ja kiitän tuhannesti.  Meillä molemmilla on hyvä mieli.

......

Saaduista vaatteista kiitokseksi ompelin paidan ja legginssit. Valitsin kankaaksi ihanan Myytti-trikoon (Pipoiksi.fi), koska yksisarviset. Paidan kaava löytyi frilloineen Ottobresta 1/17. Legginssit tein Käpysen Splash-trkoosta, kaava PaaPiin kaavakirjan Lilja. Toivon setin olevan mieluisa.

Myyttiä jäi juuri sen verran, että sain siitä vielä omallekin muruselle ommeltua. Tein mekon pitkillä hihoilla, jotta on monikäyttöisempi. Helma pyörii ja rimpsu löytyy, joten ihastus oli taattu. Mekon kaava on oma muokkaus; paitakaava poikki, siihen puolikello sekä suorasta kaitaleesta rypytetty frilla. Jos kaipaat ideoita kuositteluun, löydät sellaisia mm. täältä.

Nyt painan kaasupoljinta vielä päivän verran kiivaasti, kunnes lähdemme reissuun muutamaksi viikoksi. Mökiltä sitten naputtelen blogiin valmistuneita, niitä on nyt paljon. Nähdään siis pian :)

Muistetaan olla ystävällisiä toisillemme, se voi yllättää ja ilahduttaa ♥

13 kommenttia

  1. Jälleen kerran ihania vaatteita. Kuvista näkee, että tyttäresi nauttii sekä vaatteista, että kuvauksesta.

    VastaaPoista
  2. Ihanalta näyttää! Ja tuo harmaa frilla sopii kauniisti mekon helmaan. Tyttäresi on suloinen. Tulee mieleen omani, joka viettää viikkoa mökillä isovanhempiensa kanssa. Ai kun on ikävä, ja nyt on vasta tiistai!

    Pienistä kohtaamisista voi tulla helposti hyvä tai paha mieli. Olisi ihanaa kun kaikki muistaisivat aina huomioida toisiaan. :) -S

    PS. Rentouttavaa lomaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon -S ❤️ Frillaa pyörittelin pitkään, mutta mekko oli vähän tylsä pelkästään. Hyvinhän se tuohon passasi lopulta :) Minäkin odotan lapsivapaata vkl kuin kuuta nousevaa, mutta ikävä tulee varmasti kuitenkin ❤️

      Poista
  3. Tuli ihan ”tippa linssiin” tässä aamupuuroa syödessä! On sitä hyvääkin meissä kaikissa jäljellä, kunhan muistaisimme aina, ettei se ole meiltä pois, jos sitä jakaa eteenpäin vaan päinvastoin se lisääntyy.
    Ihana kiitoslahja, uskon omasta puolestani, että varmasti miellyttää.
    Terapeuttista kaasuttelua ja loman odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Emännys kauniista sanoistasi ♥ Hyvää on paljon pahaa enemmän, uskotaan siihen.

      Poista
  4. Voi kun mukava kirjoitus, pienetkin asiat, monasti juuri ne, tekevät päivästä lämmittävän. Pitäisi ehtiä, jaksaa ja muistaa jakaa hyvää mieltä lähimmäisille ja ihan muillekin, on niin pienestä kiinni.
    Nätti mekko ja pikkumalli, jolla hurmaava hymy. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Irmeli ♥ Se on ihan totta, että monesti itselle on ihan tosi pieni vaiva, mutta toiselle se voi olla iso ilo. Esimerkiksi sanoa toiselle jokin kehu tai vain hymyillä, mutta ilahduttaa kummasti :)

      Poista
  5. Monenlaisia kohtaamisia. :) Olipa ihana kiitoslahja. ❤

    VastaaPoista
  6. Ihana hyvän mielen postaus! :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!