Hyppytikkejä tai lankasuttuja? 7 vinkkiä ompelukonepulmiin

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Hyvä ompelukone toimii kuin ajatus; naksuttaa hiljaisena ja tasaisella tahdilla, kuljettaa kangasta kuin kangasta töksähtämättä ja tuottaa moitteetonta tikkiä aina valitun ompeleen mukaisesti. Käsityö valmistuu vaivatta eikä ärräpäitä tarvita ompelua vauhdittamaan. Toisinaan (yleensä silloin, kun ajattelee ihan vaan nopeasti jotain surauttaa...) kone saattaa kuitenkin sanoa yhteistyön irti ja kauniin tikkauksen sijaan kankaan nurjalle muodostuu tiukka lankamytty, lanka pätkii tai sauman sijaan syntyy rivi pitkiä hyppytikkejä. Melko usein ompeluryhmissä tuleekin vastaan kuva kera kysymyksen "missä vika, kun ommel näyttää tältä?".

Ilokseni olen saanut nauttia Pfaff 4.2:llani ommelluista lukuisista metreistä lähes ongelmitta. Täysin elektronisen koneen yksi hyvä puoli on se, että se melko hyvin neuvoo pulmien selvittämisessä, kuten käskee poistamaan langanpätkät pistolevyn alta. Muut kommervenkit olen selvittänyt yksinkertaisilla vinkeillä, jotka kokosin tähän postaukseen. Jos siis ompelukoneesi temppuilee, kokeile ensin näitä.



1. Tarkista langoitus.
Jos ylä- tai alalanka eivät kulje täysin oikeissa urissaan, ei ommel voi onnistua täydellisesti. Poista molemmat langat ja langoita uudestaan. Tarkista manuaalista oikea langoitusjärjestys tarvittaessa, se voi vaihdella koneesta riippuen. Ylänkaa langoittaessasi muista nostaa paininjalka ylös, jotta lanka asettuu langankiristimien väliin. Varmista alalangan kulkevan oikeaan suuntaan puolakotelossa.

Panosta sopivan värin lisäksi langan laatuun, sillä osa ompelukoneista on hyvin kranttuja sen suhteen. Laadukas lanka näyttää sileältä ja kestää pienen venytyksen katkeamatta. Heikompilaatuisen langan erottaa helposti pörröisestä pinnasta. Valitse lanka käytettävän kankaan mukaan, ohuille kankaille ohuempi lanka ja paksuille paksumpi. Ohjeiden mukaan ylä- ja alalangan tulee olla samaa lankaa, mutta itse olen tästä kyllä luistanut monesti nappaamalla vain sopivan sävyisen puolan.


2. Vaihda neula.
Olen kuullut joidenkin ompelijoiden vaihtavan ompelukoneneulaa aina uutta työtä aloittaessa tai säännöllisesti tiettynä viikonpäivänä. Tarpeeseen vaikuttaa luonnollisesti se, miten paljon ompelukone on käytössä. Itse vaihdan  uuden/käyttämättömän neulan edellisen katketessa, koneen äänen muuttuessa tai jos ompelujälki heikkenee. Vääntynyt, tylsynyt tai kärjestään vioittunut neula (ei välttämättä paljaalla silmällä näy) voi vaurioittaa konetta tai kangasta, joten neulaa kannattaa herkästi vaihtaa. Tarkista, että neula on kunnolla paikoillaan pohjassa asti.

Samoin kuin langan kohdalla myös neulaa tulee vaihtaa ommeltavan kankaan mukaan. Itse säilytän neulatyynyssä käytössä olevia koneneuloja ja tarpeen mukaan vaihdan jersey-, universal- tai vaikkapa denimneulan koneeseen. Sopivan neulan valinnasta löydät hyvät ohjeet täältä. Varmista myös, että käyttämäsi neulamerkki sopii koneeseesi.

3. Tarkista säädöt.
Onhan ommel valittu oikein suhteessa ommeltavaan materiaaliin? Onko tikin pituus sopiva? Ylälangan kireyttä voi olla tarpeen säätää: jos alalanka näkyy työn päällä, on ylälanka liian tiukalla, joten vähennä langankireyttä. Jos ylälanka puolestaan näkyy nurjalla, on se liian löysällä ja sitä tulee kiristää. Alalangan kireyttä ei voi omassa koneessani säätää, mutta löysempää alalangan kulkua varten esim. kaksoisneulalla ommellessa käytän erikoispuolakoteloa.

4. Tartu ohjekirjaan.
Ohjekirja on ompelukoneen mukana syystä ja sitä kannattaa aika ajoin vilkaista, etenkin, jos kokeilee jotain uutta tai pulmia ilmenee.




5. Valitse oikea paininjalka.
Eri ompeleille tulee olla erilaiset paininjalat, jotta neula mahtuu liikkumaan vaaditussa laajuudessaan tai paininjalka voi liukua sujuvasti ompeleiden yli. Kokemuksesta voin sanoa, että siksakki ei onnistunut vetoketjujalalla... Oma koneeni neuvoo inforuudussa suosituspaininjalan. Kiinnitä paininjalka oikein paikalleen. Voit säätää myös paininjalan puristusta. Paksummalle kankaalle puristusta voi joutua lisäämään.

6. Putsaa kone.
Ommellessa pistolevyn alle ja puolakotelon alle kertyy herkästi pölyä, kankaasta riippuen enemmän tai vähemmän. Ompelukonetta voi kotikonstein putsata koneen mukana tullutta pikkuharjaa käyttäen tai imuroimalla (irrota imurista suutin ja pitele mehupilliä imuriputken suulla, imuroi kone pilliä liikutellen, niin saat kohdistettua imun pieniin koloihin). Paineilmaa ei suositella, koska pöly kulkeutuu koneen sisälle. Hyväksi välineeksi olen havainnut myös pinsetit, joilla voi pölytöllöt nyppiä pois, jos sellaisia on päässyt kertymään.

Ennen putsaamista sammuta virta sähköiskun välttämiseksi (kröhöm, tämän kun muistaisi). Irrota pistolevy, puolakotelo ja sukkulapesä koneesta, poista langanpätkät ja pöly. Laita osat huolella takaisin paikoilleen. Elektroninen kone ei tarvitse öljyämistä.



Kyllähän sitä saalista irtosi :p

7. Huollata kone.
Jotta saat nauttia sujuvasta ompelusta jatkossakin, kannattaa kone huollattaa asiansa osaavassa merkkiliikkeessä säännöllisesti. Voi olla, että koneen sisäiset säädöt ovat pielessä tai sisemmissä osissa on muuta vikaa, eikä niitä kotikonstein kannata alkaa sörkkiä. Suositeltu huoltoväli riippuu koneen käyttötahdista.

Tuleeko Sinulla mieleen muita hyviä neuvoja? Kerro, niin lisään listaan. Ja nyt ei muuta, kuin koneita putsaamaan! Ihanaa viikonloppua just Siulle ♥ 

Riddari miehelle







Joko olette ihan kyllästyneet neulejuttuihini?  Ajatukseni oli jo tässä vaiheessa postata ommeltuja, mutta saatuani tämän savotan valmiiksi, en malta olla sitä heti julkaisematta! 

Mieheni on jo pari vuotta sitten maininnut, että jos jotakin hänelle tekisin, niin kunnollisen villapaidan. Kuittasin ehdotukset sillä, etten osaajaksakykene tehdä mitään niin isotöistä. Ajatus jäi kuitenkin mieleeni muhimaan ja kymmenien villasukkien jälkeen aloin lämmetä uudelle aluevaltaukselle. Aikuiselle neulomisessa arvelutti eniten se, että sovitusmahdollisuudet työn aikana ovat rajalliset ja jos työ onkin väärän kokoinen tai mallinen, en osaa sitä muokata. 

Netin syövereissä törmäsin useamman kerran Riddari-neuleeseen ja viimein, kun Nauravan napin Laura oli neulonut ensimmäisen islantilaisen neuleensa, inspiroiduin ja päätin minäkin tarttua härkää sarvista ja lupasin villapaidan puolisolle synttärilahjaksi. Lainasin kirjastosta Islantialaisia neuleita- kirjan, josta löytyy Riddarin ohje ja napsuttelin tilauksen Villaiselle. Neuloin paidan ohjeessa suositellusta "perinteisestä islantilaisesta" Lettlopi- langasta, mikä on 100% villaa ja sitä kului tähän L-koon paitaan 12 kerää. Ohje oli selkeä ja kirjoneulekuvio helppo - lukuun ottamatta kolmen värin rivejä, joiden aikana sain lankani aina kieppumaan solmuun. Värivalintoja epäilin hieman vielä neuloessani, mutta valmiissa paidassa harmaat sävyt erottuvat ihan riittävästi toisistaan.

Ja olen kyllä kerrassaan ylpeä itsestäni nyt! Paita valmistui parissa viikossa ja se sopii tismalleen miehelleni, joka hänkin on tyytyväinen neuleeseen (kuvissa ei tyytyväisiä ilmeitä näy, koska tyyppi kehtasi kieltäytyä kasvokuvista :p). Ainut pulma on se, että tuo villalanka on ihan järkyttävän kutittavaa! Neuloessakin pisteli omien housujen läpi sylissä levätessään. Pitää kokeilla vielä etikkavedessä tai villapesuaineessa liottamista ja toivoa, että karvaisuus langassa asettuu käytössä. Lämmin tuo paita kyllä on ja toivon mukaan myös pitkäikäinen! Ehkäpä tämä ei jää viimeiseksi...

Oletko Sinä perehtynyt islantilaisiin neuleisiin tai löytyykö kaapistasi sellainen? Toivotaan, että villapaidalle sopivia talvisempia säitä olisi vielä luvassa ja mielellään jo ennen juhannusta. Tsemppiä alkavalle viikolle just Siulle ♥



Kettuvillasukat + ohje!





Eskarilainen pyysi kauniisti itselleen uusia toisia villasukkia aiempien pesukarhujen lisäksi, sillä hän tykkää nukkua niissä. Toivoi lisäksi, olisiko mahdollista saada ketut, ja toki lupasin sellaiset neuloa pikimmiten. Ohjetta en näihin etsinyt, vaan netistä ideoita etsittyäni päätin soveltaa. Kirjoitin ohjeen muistiin, josko joku mielii vastaavat itsekin neuloa. Koska olen sunnuntaineuloja, niin ohje ei taatusti ole virallista ohjekieltä, mutta toivottavasti siitä selkoa saapi.

Kettuvillasukat, koko noin 34

Sukkiin käytin Novitan Nalle (aloe vera)-lankaa. Kokoa muuttaaksesi voit katsoa ohjetta tästä sekä tästä taulukosta. Puikot olivat kokoa 3.

Sukka:
Luo valkoisella langalla 52 silmukkaa. Neulo 1 oikein 1 nurin - joustinneuletta 12 kerrosta. 
Vaihda oranssiin lankaan ja neulo sileää (kaikki oikein) neuletta 32 krs.
Jatka oranssilla 1o 1 n - joustinneuletta jälleen 12 krs.
Neulo kantapää esim. tämän ohjeen mukaan.  Jatka kiilakavennukset ja neulo sileää oranssilla kärkikavennuksiin asti/ pikkuvarpaan yli (tässä koossa neuloin 13 cm).
Vaihda valkoiseen lankaan ja neulo kärkikavennukset  joka toisella kerroksella, kunnes puikolla on 6 silmukkaa ja sen jälkeen kavenna joka kerroksella. Päättele sukka.

Kasvot:
Tee kasvojen kaari silmukoimalla. Laske sukan päälliosan silmukat, katso niiden keskikohta ja laske sopiva määrä silmukoita haluamaasi ilmettä varten. Aloita silmukointi oranssilla langalla valkoisen sukan kärjen ylimmältä riviltä. Näissä sukissa ylimmässä rivissä on 12 silmukkaa ja joka rivillä oranssi silmukoitu rivi kapenee kahdella silmukalla, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa. 
Kirjo kuono ja silmät mustalla  langalla haluamaasi muotoon. 
Silmukoi valkoisella yksittäisiä silmukoita ketun otsalle.

Korvat:
Luo oranssilla langalla seitsemän silmukkaa (jos isompi sukka, lisää silmukoita).  Jätä langanhäntä pitkäksi ompelua varten.
Neulo koko ajan oikein kuusi kerrosta.
Kavenna korva muotoonsa neulomalla toisessa reunassa kaksi silmukkaa yhteen, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa ja päättele korva. 
Virkkaa valkoisella langalla kiinteitä silmukoita korvan reunojen ympäri. .
Tee samoin toinen korva (yhteensä neljä korvaa :p ). 
Ompele korvat sopivaan kohtaan ketun kasvojen yläpuolelle. 

Kysy ihmeessä, jos jäi liian epäselväksi. En tiedä osaanko sittenkään paremmin selittää, mutta toki yritän :D