Take the Plunge Swimsuit







Äsken telkkarissa joku rupes itkemään,
kun ei mielestään ollut tarpeeks ihana.
Ne pistivät sen korokkeelle häpeemään, 
housut vaihtu hameeseen ja suorast tuli kihara.
Must se tyyppi oli alunperin upea
ja kun tarkemmin mä kelaan, niin oon minäkin
Ei mun päälle tarvii roolipukuu pukea,
jos en kelpaa, ota joku joka kelpaa paremmin.
Jos mä muuta esitän se on feikkii,
mä en lähde tähän muuttumisleikkiin.
Oon mitä oon, mitä oon.
Mariska, Muuttumisleikki

Olen käyttänyt vuosia aikaa kehoni inhoamiseen ja vain sen vikojen noteeraamiseen. Olen seissyt tunteja peilin edessä ja halunnut olla toisenlainen, erilainen, parempi, laihempi, kauniimpi. Sopivampi ja riittävämpi. Ajatukset eivät ole juurikaan muuttuneet, vaikka keho on muuttunut vuosien varrella välillä isommaksi, sitten pienemmäksi ja taas isommaksi. Olen ollut varma, että muita ihmisiä jaksaa kiinnostaa minun mahamakkarani tai lättänä takapuoleni, että he minut nähdessään kauhistelevat mielessään. Olen tuntenut häpeää ja nipistellyt itseäni arvioivasti reisistä ja käsivarsista. 

Kun on vuosia pitänyt kehoaan vihollisena, on ajatusmaailmaa vaikea muuttaa. Lasten saamisen myötä aloin tuntea vartaloani kohtaan kiitollisuutta ja arvostaa sitä enemmän. Arvostaa itseäni enemmän. Miksi soimaisin kehoani, joka mahdollisti äitiyden, kasvatti ja ruokki vauvat, joka joka aamu nousee sängystä omin jaloin, joka jaksaa taittaa pitkiä matkoja ja uurastaa ahkerasti, joka tuottaa hyvää oloa, joka venyy, taipuu ja toimii kuten pitää. Suhteeni vartalooni on muuttunut ystävällisemmäksi, mutta yhä minun on vaikea tuntea olevani hyvä juuri näin ja muistaa, että tuskin muut välittävät vyötärö-lantiosuhteestani. 

Vaikka automaattinen ajatukseni on ahdistua oman peilikuvani edessä, olen päättänyt tietoisesti kulkea kohti hyväksyvää asennetta. Opettelen kohtelemaan kehoani kauniimmin ja haluan uskoa, kun joku sanoo minun näyttävän kauniilta. Vaikken varmaan koskaan ole täysin tyytyväinen itseeni, on hillitöntä ajantuhlausta keskittyä vain epäkohtiin, surra sitä mitä ei ole ja mitä ei välttämättä tule koskaan olemaankaan. Minulta vaatii ihan hirmuisesti uskallusta painaa "julkaise"-nappia ja seisoa tässä pelkissä uikkareissa sellaisena kuin olen. Mutta juuri siksi minun on niin tehtävä.

Uimapuvun ompelu on ollut haaveissani viime kesästä asti ja lopullinen inspiraatio iski, kun näin ompeluryhmässä kuvan samanlaisesta uikkarista. Se näytti napakalta, istuvalta ja kauniilta, juuri sellaiselta kuin tahdoin. Kaava on Patterns for piratesin Take the Plunge Swimsuit. Kaava ohjeineen on englannin kielinen, mutta kuvallisten ohjeiden takia melko selkeä. Oman versioni vuoritin kokonaan ohuella mustalla lycralla, lisäksi tuin rintamuksen powermeshillä. Kaavassa on useampi erilainen variaatiomahdollisuus ja valitsin tähän rypytetyn alaosan. Kuminauha huolitteluissa on lateksikumpparia, joka toivon mukaan kestää klooriveden hapertumatta. Huomenna pääsen testaamaan pukua käytännössä ja peukut ovat pystyssä sille, että vilautuksilta vältytään. 

Ole kiltti itsellesi, minäkin yritän olla ♥


Esittelyssä Nuppunen - mekkoja ja unelmia








Kirja saatu blogiyhteistyönä kustantajalta.

Tämän kesän kirjauutuuksista viimeisenä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä esittelen teille suloisen ja ajattoman Nuppusen. Nuppunen on hurmaavista ja uniikeista kukkakuoseistaan tutun Nuppu Print Companyn ensimmäinen kirja, joka on yrittäjien itsensä tekemä ja kustantama. Idea kirjaan on syntynyt Nupun omien mekkomallien pohjalta vastauksena asikkaiden kysymyksiin siitä, miten halutessaan voisi itse ommella oman mekkonsa. Yksittäisen mekkokaavan sijaan tarjolle tuotiin kokonainen mekkokirja!

Nupun ja sitä myöten Nuppusen tyyli on tunnistettava: kaunis, herkkä, harmoninen, luonnosta ja mielikuvituksesta ammentava. Kirjaa lukiessani mietin ihaillen sitä, kuinka ainutlaatuisen brändin ja menestyvän yrityksen Nuppu Print Company onkaan luonut itselleen verrattain lyhyessä ajassa. Koko tyyli nojaa kukkiin sekä pastelliseen värimaailmaan, mutta sopii silti niin lasten kuin aikuisten pukeutumiseen . Syksymmällä Nuppu Print Companyn kuoseja saa kankaiden ja paperituotteiden lisäksi myös kattaustarvikkeina. 

Nupun yrittäjät Jenni ja Satu ovat tuoneet esiin yrityksen syntytarinaa sen kautta, kuinka ääneen sanomalla unelmista on tullut totta. Nuppunen rakentuu myös unelmille. Kirjan alkupuolisko on omistettu Nuppu Print Companyn tarinassa mukana vaikuttaneille naisille ja heidän unelmilleen. Kertomukset ovat kiinnostavaa luettavaa ja seesteiset, valoa kauniisti hyödyntävät valokuvat kuljettavat lukijaa halki tarinoiden, joissa haaveet tulevat todeksi kovalla työllä, hyvien ihmisten avulla ja osittain onnellisen sattuman kautta. Näiden naisten unelmista ja niiden tavoittelusta lukiessa itselle hiipi mieleen pieni tuska siitä, olenko ihan kunnianhimoton tylsimys, kun tyydyn tavalliseen arkeen ja sen juhlahetkiin, mutta toisaalta ne myös inspiroivat omien unelmien tarkasteluun. Tämä osio on erikoinen veto käsityökirjaa ajatellen, mutta mielestäni kokonaisuus toimii kuitenkin.

Entä ne mekot sitten? Kirjan toisella puoliskolla päästään viimein käsiksi mekkoihin ja kaavoihin. Mekkomalleja on naisille kuusi ja tytöille kolme  sekä lisäksi tarjolla on legginssi-ja rusettipantakaava. Kaikista mekoista on tarjolla valokuva sekä piirroskuva, joista tulee esiin malli ja yksityiskohdat. Mallit ovat mitoitukseltaan väljähköjä ja useimmat sopivat kuulemma sekä joustaville että joustamattomille kankaille, kun sen vain huomioi koon valinnassa. Kaavojen lisäksi ompeluohjeet ovat viimeisen päälle, kuten koko kirjan yleisilmekin. Minua jäi mekoista kiehtomaan vesiputouskauluksellinen Kiuru sekä valekietaisumekko Kultarinta, jonka teen varmasti mustana jossain vaiheessa. Joko Sinä olet Nuppuseen tutustunut? Mikä malli sinua puhutteli?

Nyt väistykööt pilvet ja raekuurot, hellettä kehiin! Ihanaa heinkuuta just Siulle ♥