Ompelijan itsevarmuus

Jokin aika sitten ilahduin, kun saamassani kommentissa kehaistiin taitojeni kehittyneen huimasti (ja sanojan tiedän seuranneen taivaltani melkein alusta asti). Pysähdyin hetkeksi, siirsin vaatimattomuuden syrjään ja taputin itseäni olalle, sillä se on ihan totta! Tietenkin taidot kehittyvät ompelussa samoin kuin muissakin harrastuksissa, joihin uppoutuu säännöllisesti ja joihin suhtautuu edes jollakin tasolla tavoitteellisesti. Silti se tapahtuu melko huomaamatta ja itseltä salaa, ihan kuten lasten kasvaminenkin, ja muutoksen huomaa vasta, kun vertaa vaikkapa vanhoihin valokuviin. 

Muistan yhä, kuinka ompelua aloitellessani kävin läpi kirjastosta lainattuja Ottobre-lehtiä ja piirsin niistä vain sellaisia kaavoja talteen, joita ajattelin osaavani tehdä. Skippasin suosiolla kaikki vetoketjulliset versiot, rypytyksiä, nappilistoja tai muita kommervenkkejä vaativat vaatteet enkä edes haaveillut mistään tikkauksista tai muista yksityiskohdista. Ompelin iloisena perusbodyja ja -pöksyjä. ja olin ihan tyytyväinen siihen. Rakentelin ompelijan itsetuntoa, joka alkuun kohosi räjähdysmäisesti. Se, että osasin ommella jotain, oli huikea muutos aiempaan, kun en osannut. Valmis vaate oli konkreettinen todiste uudesta taidosta ja sitä halusi esitellä jokaiselle - "Katso, minä osasin, tein tämän ITSE!". 

Mitä enemmän ompelin, sitä enemmän opin ja työnjälkikin alkoi vähitellen kestää lähempää tarkastelua. Saumat olivat suht suoria ja kaksoisneulan tikki kulki siellä missä piti. Vetoketjuhupparit, jumppikset ja takit alkoivat houkutella, eivätkä pienet haasteet enää hirvittäneet. Sen sijaan, että itsevarmuus ompelijana olisi parantunut, se lähtikin ärsyttävään aaltoliikkeeseen. Enää ei riittänyt se, että sain aikaan käyttökelpoisen vaatteen, vaan sille alkoi ilmetä erilaisia laatuvaatimuksia. Lisäksi yhä enemmän viihdyin blogeissa ja somessa ihaillen muiden käsitöitä, jotka olivat tehty paremmin, hienommin ja kekseliäämmin kuin omani. Aito ylpeys tekemistäni vaatteista alkoi olla kateissa, sillä aina löytyi petraamisen varaa ja minua taitavampia ompelijoita. Epäilys omaa osaamista ja ompelun kannattavuutta kohtaan kirveli ajoittain karvaastikin. 

Jossain vaiheessa, jälleen huomaamattani, ompelijan itsetuntoni on kuitenkin päässyt taas uuteen nousuun ja kurottanut nykyiselle, aika realistiselle tasolle. Nykyään kaavalehdestä mallia valitessa vaikeusasteen sijaan ratkaisee vaatteen ulkonäkö ja ominaisuudet. Haaveet itse tehdystä takista, farkuista tai vaikkapa repusta eivät tunnu liian kaukaisilta. Taidon puutetta enemmän rajoittaa ajan puute ja väsymys huonojen yöunien seurauksena. Edelleen paranneltavaa löytyy usein ja täyshutejakin osuu kohdalle toisinaan, mutta kokonaisuudessaan olen yleensä melko tyytyväinen tekeleisiini. Minua paljon taitavampia ompelijoita on maailma pullollaan, mutta näin harrastajaporukoissa olen ihan hyvää keskiluokkaa. Ja tällä hetkellä se riittää. En vertaile tekeleitäni toisten käsitöihin, vaan katson muita vilpittömästi ihaillen, haen inspiraatiota ja painan mieleeni ideoita. Kun joku kehaisee lapseni päällä olevaa vaatetta, voin hyvillä mielin kiittää ja kertoa itse tehneeni sen. Ompelijan itsevarmuuteni on sellaisella tasolla, että ompelu on mielekästä eivätkä pienet vastoinkäymiset lannista liikaa. Kyllä minä osaan, ja jos tänään ei onnistunut, ehkä huomenna taas onnistuu. Hommassa on iloa ja sydän mukana ♥ Vielä kun aikaa saisi lisää...

Millainen on sinun itsevarmuutesi ompelijana? Korreloiko kokemus siihen, kuinka ylpeä olet tekeleistäsi vai kasvaako kriittisyys samalla? Olisi hauska kuulla teidänkin ajatuksia siitä, kuinka suhtaudutte omaan harrastukseenne.

.....

Noshin tikatusta jerseystä ompelemastani tunikasta tuli yksi suosikeistani! Kuviollinen, mutta kuitenkin tarpeeksi musta makuuni. Materiaali on ihana ja mallikin osui nappiin. Kokeilin noita upotettuja taskuja viimein itsekin nähtyäni monta kivaa versiota muissa blogeissa. Ompelu kävi kätevästi, kun jälleen kurkistin ohjetta Nuunelilta (kiitos Nooralle hyvistä ohjeista ♥  ). Taskupussit ovat saman kankaan nurjaa puolta. Kuvat eivät tälle ihan oikeutta tee, mutta idea käynee selväksi :)







Sydämellistä viikonloppua ♥

37 kommenttia

  1. Ompa ihana kangas ja tunika ylipäätään! <3 Minun ompelijan itsetuntoni on vielä ihan alkutekijöissään ja samaan aikaan katson kateellisena muiden tekemiä upeita juttuja, mutta olen kuitenkin ylpeä omista onnistumisistani. :)

    ps. Bloglovinin linkki sivupalkissasi ei toimi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tytti, ja kiitos kun hoksasit tuon linkin! Siitä se lähtee kehittymään, niin taito kuin itsetuntokin :) Ompeluiloa ♥

      Poista
  2. Tosi ihana!! ❤❤
    Mä olen huomannut tuota myös, että vertaan herkästi itseäni muihin. Mutta aidosti myös muita ihailen samalla. Kriittisyys omia töitä kohtaan on kasvanut: heti harmittaa, jos esim. jossain saumassa on suttua. Jotenkin sitä kuvittelee, että muiden saumat on aina suorassa, nätit ja kaikki täysin viimeisteltyä myös nurjalta. Ahaa-elämyksen koin, kun kysyin yhdestä saumasutusta, että onko "liian paha". Moni vastasi että höpö höpö, kuka nurjalle katselee. Eli niin vaan minä itse asetan itselleni ne suurimmat vaateet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noinhan se menee! Harvapa muu niitä saumoja tarkastelee :) Olisikin ehkä ihan hyvä päästä kurkistamaan jonkun muunkin ompeluiden nurjaa puolta :D Kiitos Johanna ♥

      Poista
  3. Mukavan näköinen vaate :)

    Itsetunto ompelijana vaihtelee kovasti. Välillä tulee ihailtua omilla lapsilla päällä olevia vaatteita, että osasinpas tehdä siistin ja on kiva kuulla kehuja, mutta sitten välillä sitten "huoh". Jälkimmäiseen liittyy vahvasti se, että ompeluaikani on varsin rajallista, joten ärsyttää, jos ehtii tauon aikana unohtaa jonkun taidon ja opettelemaan sitä sitten ei nyt ihan alusta, mutta kuitenkin. Vaatimustaso on tosiaan noussut omassa päässä, puran herkemmin kuin alussa ja vaadin nurjaltakin puolelta enemmän. Yksityiskohtanälkä on myös kasvanut. Peruspaita tai -housut kestää varmaan kauemmin ommella kuin alussa, koska innostun alkuajatuksista huolimatta laittamaan niihin aina vähintäänkin jotain tikkauksia tai taskuja :D Hieman vaativampiakin kaavoja kokeilen, mutta kuten sinulla, niin ajanpuute vähän lannistaa kokeiluja ("kokeilen tätä sitten, kun minulla on useampi tunti aikaa", "olen pirteämpi" jne.).

    Koneet mulla kyllä osaa lannistaa itsetuntoa, jos ja kun ne tekevät tenän juuri, kun olisi ompeluaikaa, esim. nyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan noin se menee itsellänikin, olipa mukava, kun kirjoitit Naurispelto :) Miekin puran nykyään paljon herkemmin kuin ennen ja tuhraan pidempään saman vaatteen kanssa, kun pitää tulla priimaa :D Nuo koneet ovat kyllä tylsä juttu, hyvällä koneella on ilo ommella ja huonolla, noh, se aika menee sen kanssa tappeluun :p

      Poista
  4. Onpa kaunis tunika! Ja kiva että ohjeesta oli apua, teitkö taskut lörpöiksi? :) Harmi kun en ehtinyt itse tuota kangasta saamaan vaan jahkasin kunnes se oli loppu =/ On kyllä huimaa huomata kehittyneensä ja minulla tämä tapahtui ihan muutamassa kuukaudessa! Ompelin alkuhuumassa niin paljon (lähes pakonomaisesti :D), että kehitystä tuli todella nopeasti. Ja itse kun välillä myyn omatekemiä niin onpa ihana saada ostajilta hyvää palautetta :) Moni on sanonut, että vaatteet on saaneet kehuja muilta ja työnjälkeä on kehuttu. Että ei tarvitse olla ammattilainen tai omistaa ammattilaisten välineitä kun on huolellinen ja tarkka, sillä pääsee jo pitkälle :) Ja todellakin olet vähintäänkin keskitasoa harrastelijoiden joukossa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siun kehitys se vasta huimaan onkin ollut, ihan superhienoja juttuja teet! Ja hyviä ohjeita :) Muilta saadut kehut lämmittävät kyllä mieltä ja palauttavat aina mieleen sen, että tosiaan, kaikki eivät osaa tätä :) Taskut tein ihan samoilla mitoilla, lörpöttää noinkin tarpeeksi. Kiitos Noora ♥

      Poista
  5. Ihana tunika! Millä kaavalla olet sen tehnyt? Olisi suunnitteilla tuontyyppinen itsellekin... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Tässä on taas se itselleni muokkaamani Miw, johon lisäsin tuolla linkkaamallani ohjeella taskut. Hupun muokkasin kietaisumalliseksi, siihenkin löytyy ohjeita :) Tämä on kyllä mukava arkivaate.

      Poista
  6. Kaunis tunika! Kivan näköiset nuo taskut, en ole itse vielä ainakaan kokeillut..
    Ompelijan itsetuntoni on usein hyvä. Hetkellisesti se nousee huimasti varsinkin asiakkaiden tyytyväiseltä palautteesta tai tuntemattomien kehuista. Epäonnistuessa se tietenkin saattaa hetkellisesti laskea. Minusta uuden oppiminen on parasta ompelusssa, aina riittää uutta opeteltavaa sen sijaan aikaa ei minullakaan tunnu olevan riittävästi :) Kehityksen näkee muuten parhaiten vanhoja kuvia selaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat eivät tosiaan valehtele, niistä huomaa kuljetun matkan :) Kiitos Unelmallinen ♥ Varmasti ihan parasta yrittäjälle saada kiitosta asiakkailta!

      Poista
  7. Hyvältä näyttää, mukava ja samalla tyylikäs vaate :)

    VastaaPoista
  8. Ihana huppari, tosi kivat taskut! :) Olipa mukava lukea tekstiäsi ja pysähtyä itsekin miettimään. Kyllähän sitä aika kriittinen omia tekeleitään kohtaan on, vaikka sitä kehitystäkin on tapahtunut. Joskus tuntuu olevan kausia, ettei oikein mikään ota onnistuakseen ja kyllähän se latistaa itsetuntoa. Onneksi niitä onnistumisen kokemuksia on kuitenkin enemmän ja itsetuntokin kasvaa. Joitakin kaavoja jätän edelleen jonnekin hamaan tulevaisuuteen kokeiltaviksi, koska ompeluaika on niin minimaalista eikä useinkaan houkuta sitä pientä hetkeä käyttää ohjeiden tulkitsemiseen.. Mulle käy usein niin, että aluksi en ymmärrä ohjeesta yhtään mitään ,mutta se kyllä aukenee sitä mukaa kun sen mukaan teen.. Ja ompelija-kälystäni on monesti ollut apua silloin ,kun ohje ei oikein aukenekaan.. Kaikenlaiset taskut muuten kuuluu tällä hetkellä tuohon hamassa tulevaisuudessa-kategoriaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei muuta kuin taskuja väkertämään ;) Ohjeiden lukeminen on miullekin monesti hankalaa, vaikka pitäisikin luottaa siihen, että oikeassa tekemisen vaiheessa se vaikea ohjeen kohta aukeaa. Onneksi suurin osa ompeluista sujuu jo ilman ohjeita :) Kiitos Raisa!

      Poista
  9. Ihan mielettämän ihana ja upea tunika <3 Tuommoista minäkin tykkäisin käyttää... Pitäisköhän sitä joskus ommella itsellekin jotain :D

    VastaaPoista
  10. Tää tunika on kyllä niin hieno <3 mäki haluun :D <3

    VastaaPoista
  11. Ihana huppari, riittävän musta! <3
    Sinä olet kyllä taitava. Itsellä on vähän samanlainen ompelijan kaari. Alussa tuli valittua helppoja kaavoja, jotka varmuudella osasi tehdä. Askel askeleelta vaikeampaan. Itsellänikään ei enää se helppous ole kaavavalinnan kriteerinä, vaan juurikin se, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Toisaalta välillä on kyllä mukava ommella ihan peruspaitoja ja saimeja ilman mitään jippoja. Työn lopputuloksen pitää nykyään näyttää priimalta, että kehtaa sanoa tehneensä sen itse. :) Oman työn arvostaminen on tärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se juuri on! Harmittaa kyllä se, että monesti tulee tehtyä juuri siinä paljon puhutussa kiireessä vain sitä samaa huttua... vaikka oikeasti voisi hyvinkin käyttää pidemmän ajan yhteen haastavampaan juttuun, ei meideän perheessä vaatteet lopu :D Kiitos Pikku Akka!

      Poista
  12. Tunnistan tuon aaltoliikkeen. Taitojen karttuessa myös oma vaatimustaso kasvaa. Ja ompelu on minusta muutenkin semmosta vahvasti omaan mielentilaan kytköksissä. Välillä sitä tuntee itsensä ihan ateljee-ompelijaksi ja tuosta vain kaikki sujuu hyvällä varmuudella. Toisinaan taas tuntee itsensä ihan aloittelijaksi ja mikään ei onnistu. Minustakin oot kehittynyt huimasti. Taitava joustavien ompelija olet. Ehkä jossain kohtaa haastat itsesi ompelemaan joustamattomista? :) kivan hupparitunikan oot tehnyt. Tuo taskumalli on kiva. Ja ihanat kuvatkin. Rakennus ja tukka sävy sävyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik, joustamattomat :D! Ne on miulle kyllä mörkö, joka on mielessä useinkin. Ehkä lasten vaatteista voisin aloittaa niiden suhteen, se tuntuu helpommalta. Itselleni joustamattomissa jännittää se, kuinka saisin sen sopivaksi :p Ja toisaalta se, että en kerrassaan tiedä missä sellaista pitäisin (tästä kirjoitan varmasti lisää toiste :) ). Juhlamekko on kyllä haaveissa elokuuksi, saa nähdä kuinka käy! Kiitos Sanna ♥

      Poista
    2. Tähän täytyy kommentoida, että joustamattomia on kyllä hurjan kiva ommella, mutta se mörkö..:D täällä on "taisteltu" pari kuukautta parin joustamattoman mekkokaavan kanssa juuri sen istuvuusasian kanssa..lastenvaatteista on kyllä helpompi aloittaa, ainakin minulla tuppaa niissä olemaan niin, että ei se ole niin justiinsa. Omissa vaatteissa vaadin istuvuudelta kyllä enemmän:)

      Poista
    3. Mie luulen, että joustamattomiin perehdyn tuon pikkulikan mekkojen muodossa lisää :) Itselle en edes tiedä mitä tekisin niistä. Siulla on varmasti upea mekko tulossa Villa Pipo!

      Poista
  13. Heh, just pari iltaa sitten oikein kiinnitin huomiota isomman lapsen päällä olevaan teeppariin, joka toimittaa yöpaidan virkaa just laatunsa vuoksi. Tein sen siis parisen vuotta sitten, oli eka tekemäni paita. Kiinnitin siis huomiota siihen, että ei ole tajunnutkaan miten ne omat taidot on kehittyneet kun se on niin pikkuhiljaa käynyt, huomaamatta. Se teeppari on nimittäin ihan ruokoton, kanttaukset varsinkin! Että on sitä jotain oppinut. Kauniin vaatteen oot ommellut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paulina ♥ Noihin ekoihin ompeluihin on ihan hauska törmätä välillä :) Miulla on käynyt jännästi joidenkin itselle tehtyjen ensimmäisten paitojen kanssa niin, että ne on edelleen ihan tosi hyviä - ja ihmettelen nyt kuinka olen saanut säkällä niin hyvän mallisia :D

      Poista
  14. Ihana huppari ja sopii sinulle ihan loistavasti!

    Pohdiskelusi kuulosti hyvin tutulta. Itsellä ehkä vähän sama tilanne menossa: enää eivät haasteet pelota, ainoastaan krooninen aikapulaan estää niihin tarttumista. Ja siksi tulee tehtyä paljon helppoja perusvaatteita. Bloggaaminen jää vielä heikommalle, ei ole aikaa kuvata eikä käsitellä kuvia. Sen olenkin suosiolla jättänyt toistaiseksi arkisto-tasolle: kunhan nyt osa ompeluista tulee tallennettua johonkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pehmosiili, ilo kuulla ♥ Perusvaatteiden tekeminen on kiitollista; niitä valmistuu lyhyemmässä ajassa ja niille on oikeasti eniten käyttöä! Hifistellään sitten paremmalla ajalla :D

      Poista
  15. Mä en jotenkin ensin syttynyt tälle kankaalle ollenkaan, mut vähänkö sopii hyvin tähän hupparitunika-asiaan :) sairaan hieno!
    Tää ompelijan itsetunto juttu on kyllä
    Itelle ainakin tosi hankala asia. Kyllä sitä osaa olla ylpeäkin omista ompeluksistaan ja ei hävetä laittaa niitä päälle, mutta selkeesti joku alemmuuskompleksi löytyy, kun aina tulee vähäteltyä omia töitään.. :( ja uskoo, että kuitenkin kaikilla muilla on hienompia ja siistimpiä ja näistä mun töistä näkee varmaan kaikki virheet (joita ei siis välttämättä työssä edes ole)... Pitäisi ehkä muistaa olla itselleen armollisempi. Mutta tää on kuitenkin rakas harrastus, eikä sillekään mitään voi, että mitä enemmän ompelee, niin sitä enemmän haluaisi kehittyä! :) ehkä sen kehityksen myötä se alemmuudentunnekin vois alkaa hälvenemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellakatariina! Sie teet kyllä niin upeita juttuja, että saat olla ylpeä todellakin :) On kyllä hienoa, että kehittyä voi niin monella tavalla ja aina riittää uutta oppimista. Kunpa vaan aika riittäisi kaikkeen siihen, mitä tekisi mieli opetella!

      Poista
  16. Ihana huppari, sinä olet näissä niin mestari! Muistan aina, kun ensimmäisiä kertoja vierailin sun blogissa. Luulin, että olit tosi pitkään jo ommellut ja hämmästyin sitten, kun selvisi, että harrastus olikin niin tuore :). Olet oikeasti näissä joustavissa tosi taitava! Ihaillen olen myös aina katsonut sun kuosivalintoja ja erilaisia yhdistelmiä niistä, sitä en osaa kunnolla vieläkään :D. Minä en ennen blogia ollut juuri mitään ommellut joustavista kankaista ja se oli aika pelottavaa, kun ekaa kertaa sellaista kunnolla alkoi työstämään :D. Vaikka mulla on alan koulutus, niin olen todella vähän joustavia käyttänyt. Ompelijan itsetunto kyllä aina kokee kolauksia. Mulla kriittisyyttä lisää se, että tiedän miten pitäisi tehdä, mutta aina en jaksa näpertää kaikkea viimeisen päälle. Ja ompelen kuitenkin aika perusvaatetta ja tavaraa, joten monesti meinaa tulla niitä huonon itsetunnon kohtia toisten upeuksia ihaillessa. Sitten muistan, että tämä on se, mitä tarvitsen ja niitä vaatteita tulee käytettyä tosi paljon. Jokaisella ompelijalla on varmasti aina mahdollisuudet kehittyä paremmaksi ja ajan kanssa sitä tapahtuu. Muistaisi vaan aina olla ylpeä siitä, mitä jo osaa. Ja armollinen itselleen. Kriittisyydessä omia töitä kohtaan on aina kaksi puolta, joko se lamauttaa tai sitten se saa tekemään entistä parempaa työtä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, toki toisilla on lahjoja enemmän ja homma ehkä sujuu helpommin, mutta moni on lähtenyt nollasta ja kaikkien on kuitenkin opeteltava aina jotain. Hyvä kirjoitus Hannariina <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanista kehuista Hanna ♥♥! Mie ihailen taas aina siun yksityiskohtia ja taiten tehtyjä kokonaisuuksia, ammattitaitosi näkyy todella! Olen aina ajatellut, että joustavien ompelu on niin pieceofcake, että ei juuri taitoa vaadi, mutta ei se ehkä ihan niin itsestään selvää ole... Tuo varmasti on totta, että tieto lisää tuskaa, kun tosiaan tietää oikean tavan ;) Perusvaatteita miekin suosin ihan juuri siksi, että niitä tarvitaan eniten! Ihan vaan periaatteen takia lienee turha alkaa kikkailla.

      Poista
  17. Mukavia pohdiskeluja mielenkiintoisesta aiheesta:) Kässäharrastuksessa ehkä parasta on se, että voi kehittyä koko ajan, ja rajattomat mahdollisuudet kokeilla eri juttuja. Taitojen karttuessa sitä huomaamatta aina vähän nostaa vaatimustasoa, mutta joskus käy sitten niin, että on ottanut turhankin vaativan homman, ja lannistuu kun ei sitten onnistunutkaan..mutta on se toisinkin päin, kun saa jonkin vaativan homman tehty, nostaa se kummasti itsetuntoa ja tuo iloa ja riemua onnistumisesta. Kuten muutkin tuossa kommentoivat, olet kyllä mestari näissä joustavissa, toinen toistaan upeampia ompeluita ja ihailen värien käyttöäsi:) Niin kaunis tämäkin tunika!

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!