Kaikki mitä mukaan tarvitaan

Koska odottavan aika on  p i t k ä,
täytyy sitä kuluttaa puuhailemalla kaikenmoista.
Tänään on laskettu aika, mutta ehei, ei merkkiäkään vauvasta!
Olokin on mitä mainioin, kaikki oireet ovat kadonneet.
Ei auta kuin odotella ja odotellessani tekaisin uuden hoitolaukun.

(Onneksi näitä tekemisiä löytyy enemmän kuin omiksi tarpeiksi,
sillä myönnettäköön, että olen varsin kehno odottamaan yhtään mitään.
Vielä huonompi olen kestämään sitä, etten voi itse
päättää, suunnitella tai hallita asioiden kulkua. )



Laukun ompeluun sain inspiraation nähtyäni
Nannin tekemän version. Ohje ja kaava on tietenkin 
Hipun Bägi, mihin löytyy tosi hyvä kuvallinen tutoriaali.
Ei mahdollisuuksia epäonnistumiseen ;)



Päällikangas on jotain Anttilan alekangasta, minkä olen ajat sitte ostanut
tarkoituksena tehdä kappaverho keittiöön. Jäänyt kuitenkin tekemättä,
joten kangas jouti tähän hyvin. Vuori on mustaa puuvillaa.
Molemmat kankaat tuin tukikankaalla, joten nyt on kivan napakka kassi.


Vähän isompi tuo kassi olisi saanut olla, 
mutta ehkä koko nyt rajoittaa raahaamasta turhuuksia mukana.
Hyvin sopii keikkumaan tuplarattaiden kahvassakin.


Nyt kun takana on onnistunut harjoitusversio omista kangasjemmoista,
aloin jo haaveilla käsilaukusta jostain ihanasta Marimekon puuvillasta.
Saa nähdä ehtisinkö vielä senkin surauttaa tässä odotellessa...

Jännittävää alkuviikkoa teillekin ♥♥

Farkkutakki

Takki on ollut pitkään sellainen ompelus, 
mitä en ole uskaltanut ajatellakaan. Liian vaikeaa.
Onneksi pääsin yli tästä harhaluulostani, sillä eihän se ollut.
Ei sen vaikeampaa, tosin pikkuisen työläämpää toki.

Halusin pojalle kevääksi farkkutakin. 
Viime keväänä ompelemani farkkuhaalari jäi jo syksyllä harmikseni pieneksi 
ja muutenkin ajattelin takin olevan näppärämpi vähän isommalla lapsella.
 Kaavaksi valikoin monien hehkuttamanAgainst the windin, Ob 1/13.
 Ja hyvä kaava olikin!
Ihan en jokaista kohtaa ohjeesta hoksannut,
mutta itse soveltamalla tuli oikein mainio.

Ainut mikä jäi harmittamaan, on tuo vetoketjun yläpään kohdistus.
En kuitenkaan toistamiseen jaksanut purkaa, kun muuten tikkaukset osuivat kohdakkain.
Määrämittainen vetoketju olisi helpottanut työtä kummasti.
Eikä se onneksi käytössä näy.



Farkku on kierrätetty muutamista housuista, vuori Karnaluksilta,
ja vetoketju sekä resorit vanhasta hupparistani.
Hintaa näille matskuille tuli noin neljä euroa!
Työtuntejakaan ei lopulta mennyt niin montaa kuin luulin.

Kokona takissa on 104 hieman kavennettuna, ja ompeluvaiheessa kauhistelin,
että tuleekohan liian pieni. No ei tullut ei...






Tällä pärjätään varmasti ensi vuonnakin, sen verran löytyy kasvunvaraa.
Voi olla, että teen kuitenkin toisen takin syksyksi, vähän siistimmän,
sillä onhan tuo vähän rönttäsen näköinen...
Kierrätysfarkku on kiva materiaali siitä, 
kun voi hyödyntää valmiita tikkauksia ja kulutuspintoja.
Hankalaa puolestaan on se, että jalassa ollessaan housut ovat väistämättä venyneet, 
jolloin kappaleita leikatessa sekin täytyisi huomioida mahdollisuuksien mukaan.



Taas yksi homma yliviivattu to do-listalta ;)


Yhdessä koossa edelleen

Esikoisen syntyessä etuajassa, olin varma,
ettei kuopustakaan tarvitse loppuun asti odotella.
Mitä vielä, täällä voidaan koko ajan paksummin
eikä ennakkomerkeistä huolimatta tapahdu mitään!
Se hyvä puoli tässä tietenkin on, että olen ehtinyt hyvin toteuttaa
niitä suunnitelmia mitä olin laatinut loppuajaksi. 
Koulukin on tämän kevään osalta reilassa!

Ihan pienimpiä yöpukuja vauvaa varten sain lainaan kaverilta,
sillä niiden käyttöikään nähden en jaksanut vaivautua ompelemaan.
Yhden unipussin ompelin kuitenkin koossa 56,
koska malli näytti kivalta. Kaava löytyi Ottobresta 6/13.


Kangas on Marimekon superpehmeää trikoota, juuri passeli yöppiskangas. 
Ohjeesta poiketen laitoin tavallisen vetoketjun piilosellaisen sijasta
ja ompelin alareunan kiinni. Toimii varmasti niinkin.
Vetskarin alta löytyy suojalista ja hihoista kääntöresorit.


Potkareitakin jemmasta löytyy useammat, mutta yhdet oli pakko kokeilla.
Kaavana Crawler, ob 4/13 koossa 56. Näyttää niiiin pikkuisilta!
(Onneksi jo Oon kanssa totuin miettimään vaatteen söpöyttäennen käytännöllisyyttä, 
sillä nämäkään ei varmasti vaippojen kanssa näppärimmät ole ;) )


Henkseleiden päät jäivät ohjeen mukaisella tavalla melko paksuiksi,
niitä muokkaisin toiseen versioon. Jostain syystä myös resorikantti
kiukkuaa näissä - se helposti kääntyy sisäänpäin.
Miksiköhän? Ei se niin yleensä tee.


Itselleni en ole mitään uutta ommellut ikiaikoihin, 
vaan venyttelen sujuvasti vanhoja vaatteita.
Olisin niin valmis tästä etupainosta jo luopumaan, 
vaikka muuten en synnytystä todellakaan innolla odota...
Noh, ehkä siitäkin selvitään.

RV 39 + 1
Aurinkoista viikkoa ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille,
teitä on monta ♥♥

2 x vaunuverho

Meillä oli vaunuverho, ihan toimiva ja siisti sellainen.
Päätinpä kuitenkin myydä sen ennen kuin tajusin, 
että tarvetta olisi kuitenkin ollut vielä.
Mutta hei, mikä ihana tekosyy ommella kivempi!


Kankaaksi halusin Marimekon Räsymattoa
ja kaksi juuri sopivaa palaa bongasin Kangashamstereista.
Toinen jäi vielä jemmaan, ja taustan tein tähän valkoisesta kierrätyspuuvillasta.
Kaavan piirtelin valmisverho Dookysta, jota aavistuksen pidensin helmasta.


Dookyn mallilla ompelin nauhat reunoihin, 
jotta verhon voi solmia tarvittaessa vaikka rattaiden aisaan.
Huolittelin vinonauhalla ensin alareunan, sitten lyhyen sivun ja alimman nauhan,
ja lopuksi ylemmät nauhat ja pitkän kaaren. Helppoa :) !
Erona Dookyyn tässä ei ole tarranauhoja, jotta verhon voisi rullata ylös,
mutta ehkä saman asian ajaa ihan vain ylös taittaminen.


Tämä verho löysi paikkansa itse asiassa turvakaukalosta,
jotta autossa se toimii vaikkapa aurinkosuojana.
Ostin Riemulilta "oikeat" monitoimirenkaat, 
mutta nepä eivät mahtuneet kaukalon kahvaan.
Sen sijaan suihkuverhonrenkaat toimii mainiosti, Jyskistä 12 kpl/ 2 e.



Toisellekin verholle tuli tarvetta, kun tajusin, 
että ostamissamme tuplarattaissa jää vauvan pääpuoli ihan suojatta.
Tämän kokoinen verho istuu täydellisesti siihen aukkoon,
joten surautinpa vielä toisen kappaleen samoilla lämpimillä.
Puutarhapiilo-kangas kotiutui Itävallasta (Selialla on kai loppuunmyyty? ) 
juuri parahiksi, eikä tarvinnut enää miettiä kangasvalintaa.
Toivoa sopii, ettei rapa lennä ihan verhoon saakka vaunuja työnnellessä...


Toiselle puolelle käytin makuupussin tuunaamisesta jääneen Nami-kankaan.
Verhoa voi siis käyttää molemmin päin vinonauhahuolittelun ansiosta.
Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa vasaroitavia sirkkarenkaita.
Ei niiden laittaminen vaikeaa ollut, mutta kyllä se pihdeillä kiinnitys on paljon mukavampaa.
(Ja hiljaisempaa, voi tehdä myös yöllä muiden nukkuessa.
Vasarointia ei katsottu kovin hyvällä...)


Tykkään näistä melko lailla, eikö olekin aika kivannäköisiä?
Toivottavasti palvelevat myös tarkoitustaan eivätkä ole vain nättejä ;)

Onnit, siilit ja autot

Innostuin vauvajuttujen välissä ompelemaan poitsulle vielä pari paitaa.
Vaikka laatikosta löytyy monta somaa puseroa,
alkavat ne auttamattomasti olla liian lyhyitä helmasta ja hihoista
(muuten mahtuisivat heittämällä, ihme luikeromallia tuo lapsi!).

Valitsin kaavaksi Formal or funin (Ob 1/13) koossa 98
ja samoilla muokkauksilla kuin Noshin pilkkupaidassa.
Verson puodin Onnit-kangasta ostin melkoisella ylihinnalla pienen 
palasen Hamssuista,ja nyt raaskin sen viimein käyttää.


Oranssi ja ruskea joustocollari löytyivät kaapin perukoilta, muistaakseni ovat Kvk:lta.
Mukavan ohkaisia ja napakoita kuitenkin.
Paidan selkäpuolelle "aplikoin" vielä yhden yksinäisen Onnin.


Samalla kaavalla leikkelin myös seuraavan siilipaidan,
mutta mikä lie ajatushäiriö ollut, kun helmasta puuttui monta senttiä!
Hihojen kanssa piti myös askarrella, sillä kankaasta ei kokonaisiin riittänyt.


Oli kuitenkin onni onnettomuudessa,sillä paloista kootut hihat
ja valetuplahelma antavat tälle pertsalle mukavasti ilmettä.
Helman ompelin tosi simppelisti; tein ruskeasta trikoosta kaksikertaisen renkaan,
saumuroin yläreunan ja tikkasin sen aiemman käänteen alle. 


Viimeiseen paitaan vaihdoin kaavaksi On the roadin ( myös Ob 1/13).
Siitä otin kooksi 104, mikä on lähes yksi yhteen tuon ylemmän 98:n kanssa.
Kapoisa malli!


Ei mitään kikkailuja, tämän kanssa menin aidan matalasta kohdasta.
Mutta voi sitä rakkauden ja ilahduksen määrää, kun lapsi sai AUTOpaidan taas.
Pipokin sai riemun kattoon ja se päässä istuttiin sisälläkin.
Välillä kaksivuotiasta on varsin helppo miellyttää :)

Kangaskaapilla melkein lähti mopo lapasesta, sillä tämän sarjan jälkeen 
olisi mieli tehnyt surauttaa puolet kankaista perusmallin pitkähihaisiksi.
Oli kuitenkin pakko toppuutella, sillä samaa kokoa löytyy jo riittämiin.
Seuraavaksi sitten kesäpaitoja, kunhan kelit lämpenee!

Vihdoinkin se autopaita

Hei taas sairastuvalta.
Vaikka muuta ei irtoa (paitsi räkää), niin bloggailla onneksi voi.

Meidän pojasta on tullut yllättävän tarkka vaatteistaan.
Todennäköisesti kyse ei valitettavasti ole kuitenkaan tyylitajusta,
vaan uhmaikään liittyvästä halusta päättää  i t s e. 
Aamuisin äidin valitsemalle paidalle huudetaan eiiii
ja pyydetään autopaitaa. Harmi vaan kun sellaista ei ole ollut tarjolla.
Olenkin oppinut lasta nokkelammaksi ja nykyään tarjoan kaksi hyvää vaihtoehtoa,
ja niistä saa pikkumuru sitten valita. Kaikki ovat tyytyväisiä.
(Paitsi jos huuto ehtii alkaa, niin silloin minä päätän, eikä auta itku markkinoilla.)

Lapsen iloksi halusin kuitenkin ommella vihdoin sen toivotun autopaidan.
Metsolan Minicarsit sain vaihdokkina Kangashamstereissa
ja vaalin sitä huolella kaapin perukoilla, kunnes nyt oli aika sopiva.
Onneksi en kauempaa odotellutkaan - 
sain nimittäin juuri ja juuri kappaleet leikattua kankaasta, ei jäänyt edes tilkkuja!


Kaavana käytin Beagle boyta koossa 104 ja pidensin vielä helmaa.
Mekkohan tuo pojan päällä suoraksi vedettynä on,
mutta resorin kanssa helma asettuu juuri sopivasti pussille.
Mukavan kapoisa malli muuten.






Mallin yhteistyökyky kuvaustilanteessa oli vähintään kyseenalainen,
joten on tyydyttävä leikin lomassa napsittuihin otoksiin.

Joku aika sitten surautin myös yhden setin velourhousuja.
Tarpeeseen tulivat, sillä kaikki pöksyt tuntuivat olevan aina pesussa
(ja ehkä viime aikoina myös vähän tylsän värisiä).
Näissä kaikissa kaavana on Saimi koossa 98.
Noshin oranssista velourista ompelin ensimmäiset kaavan mukaan. 
Seuraavista nappasin muutaman sentin lahjeresorin leveydestä pois,
ja toimii paljon paremmin niin. Muistiin itselle sekin, 
että vyötärölle voisi lisätä pari senttiä, koska ovat aika matalat.


Värikästä loppuviikkoa ♥


Pinnasänkyyn piristystä

Kolme viikkoa laskettuun aikaan ja voitte uskoa, 
että olin ladannut tälle ajalle aikamoisen määrän suunnitelmia.
Koulujuttuja, kotijuttuja ja tietenkin ompelujuttuja.
Jostakin syystä minulla on sellainen olo, että pitäisi saada KAIKKI valmiiksi
ennen vauvan maailmaan saapumista.
Sinällään hupsu ajatus, kun toivoa sopii,
että vauvan synnyttyäkin elämä jatkuu ja omille puuhillekin on aikaa joskus.

Mutta voihan kehnous, tulipa suunnitelmiin melkoinen hidaste.
Flunssavihulainen ja sangen ikävässä muodossaan.
Ei jaksa ompelukoneella istua saati kääntää aivoja opiskeluvireeseen.
Keskityn yskimiseen ja vatsalihasten pitelemiseen nenän niistämisen välissä. 
Ja toivon sydämestäni, että vauva malttaa muutaman viikon vielä viivytellä,
sillä tässä kunnossa ei tosiaan jaksaisi synnyttää...

Ennen taudin pahenemista ehdin vielä yhden pienen jumppiksen ommella.
Koko 62 ja kaava Ob 4/12 muokattuna sivu- ja takasaumattomaksi.



Pinnasänkyyn askaroin vielä päiväpeiton.
Helppo tilkkuompelus, jonka värit ainakin itseäni ilahduttivat.


Jostakin syystä nämä teoriassa helpoimmat työt ovat usein kaikista ärsyttävämpiä.
Vinoutta ja kurttuja on havaittavissa, eivätkä tikkauksetkaan ihan suoria ole.
Kelpaa kuitenkin mainiosti tehtäväänsä.


Päällinen on siis puuvillatilkkuja, alla harmaa-valkoraitainen puuvilla
ja välissä levyvanu, jonka tikkailin joka raidan kohdalta.


Nyt saavat ompelut odotella tovin yrittäessäni levätä.
Jostakin syystä se lepääminen onnistuisi vaan sangen paljon paremmin
ilman tuota kaksivuotiasta ikiliikkujaa, joka ei tykkää laiskottelevasta äidistä.
Koittakaahan muut pysyä terveenä ♥