Featured Slider

Alice-mekko ja Lumi-tunika











Blogiyhteistyö LillaLumin kanssa, kaavat saatu.

Jos pitäisi valita vain yksi asia mitä saisin ommella, olisi se ehdottomasti pienten tyttöjen mekot! Hulmuavat helmat, frillat, rypytykset, röyhelöt, laskokset, pitsit ja muut hörselöt, ne vaan sykähdyttää. Tai sitten kankaan kaunis kuosi, joka ei enää muuta kikkailua tarvitsekaan. Mekkojen ompelussa voi varioida niin monella tavalla, että samalla kaavallakin saa aikaan hyvin monen näköistä.

Sain tällä kertaa kokeiltavakseni LillaLumin ihastuttavat mekkokaavat; Alicen ja Lumin. Alice on upeasti pyörivä kellohelmainen ihanuus, jota voi muunnella erilaisilla hihoilla sekä niskan rusetilla. Lumi puolestaan on paljon ompeluryhmissäkin näkynyt pallohelmainen tunika, johon voi halutessaan lisätä taskut, olkafrillat tai vaikkapa hupun. Kaavat ovat joustaville kankaille tarkoitettuja ja ns. normaalia mitoitusta. Alice- ja Lumi-kaavoja saa tällä hetkellä Lalian verkkokaupan kautta.

Omaan versiooni Alicesta tein pitkät hihat ja syksyn viimojakin uhmaten rusetin niskaan. Helma vie reilusti kangasta, mutta onneksi käyttämääni trikoota oli niin reilu pala, että sain sen leikattua taitteelta. Vinkkinä kuitenkin: helman voi leikata kahdesta osasta, jolloin vähempi kangamäärä riittää. Kaavan mukana tulleet ohjeet olivat selkeät ja helpot seurata. Huomion arvoista on, että kaavat sisältävät saumanvarat valmiiksi. Sen verran koesovituksessa mekkoa jouduin muokkaamaan, että lyhensin yläosaa reilut viisi senttiä, koska oma muruseni on malliltaan lyhytselkäinen. Kokona käytin 98, sillä halusin mekosta nyt sopivan.

Lumiin tein olkafrillat, mutta taskut jätin pois. Tässä käytin kokoa 104, joka vielä jäi vähän reiluksi Tinttaralle. Hieman kavensin olkasaumaa, jotta sain frillat ja hihat istumaan paremmin. Helman muodosta tykkään kovasti! Tämä on kiva peruskaava, jota varmasti tulen kokeilemaan toistamiseen. Molemmat mekot saivat myös neitosen hyväksynnän, lisätilauskin on jo vetämässä.  Kumpi mekoista on sinun suosikkisi?

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua ♥


Ystävänpäiväsukat ja alakulon taittamista





Elämällä on välillä tapana muistutella niistä asioista mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Vaikka kuinka repii itsestään tehoja irti, polttaa kynttilää suurin piirtein keskeltä ja suunnittelee elämänsä, saattaa jonakin päivänä huomata, ettei oikeastaan saa aikaan yhtään mitään. Että ihan liikaa ahdistaa, ilo on karkuteillä ja takki tyhjä. Että muisti pätkii ja kiukuttaa koko ajan. Ettei muista, koska olisi oikeasti päässyt purkamaan tunnelmiaan ja saanut hyviä neuvoja ja sympatiaa. Että aamulla väsyttää jo valmiiksi.

Tuo olo oli hiipinyt luokseni varkain viime kuukausien aikana. Uusi ja uudella tavalla vaativa työ verotti jaksamista enemmän kuin sen kuuluisi. Koska halusin heti osata, olla pätevä, tehdä oman osuuteni. Kun tähän yhdistyy tilanne, jossa ystävät elävät omia isoja tai pieniä elämänkriisejään, lapset ovat väsyneitä pitkistä päiväkotipäivistä ja parisuhteessa kahdenkeskiselle ajalle jää naurettavan vähän aikaa, tuntuvat viikot toistavan itseään. Eikä käsitöillekään ole ollut aikaa tai jaksamista, kuten ennen.

Kun paha mieli kulminoitui, oli tilanteen muututtava. Sain vihdoin kiinni siitä, mikä mieltäni painoi ja pystyin sanomaan sen ääneen. Jo pelkästään se naksautti jonkin osan takaisin paikoilleen. Heti tuntui paremmalta. Kokosin itselleni työkalut siihen, kuinka pitää huolta omasta jaksamisesta ja voimavaroista. Hyvin sisäistettyä naistenlehtihömppää ja käytännön kautta koettuja tipsejä, mutta josko näillä saataisiin taittumaan tämä syysalho. 

♥ Mene nukkumaan, jos sinua nukuttaa. Unesta tinkiminen vie lopulta järjen ja tehon.
♥ Etsi joku, jolle voit puhua. Jos puhuminen ei ole sinulle se juttu, selvitä mikä olisi.
♥Kysy ystäviltäsi, mitä heille kuuluu. Vaikka sinulla olisi itselläsi mitä tahansa mielen päällä, on jokaisella omat pulmansa, joiden jakaminen keventää mieltä.
♥ Älä pura omaa pahaa oloasi läheisiisi. Kiukun kiertäessä koko perhettä, on hyvää mieltä hankala tavoittaa.
♥ Uskalla joskus mennä sieltä aidan matalimmasta päästä. Tsemppaat sitten toisella kerralla.
♥ Muista, että olet korvaamaton vain omalle perheellesi.
♥ Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Vanhat ideat ovat hyviksi havaittuja, kertaus opintojen äiti.
♥ Jos luovuus ei kuki juuri nyt, anna sille aikaa. Inspiraatiota ei voi pakottaa, mutta se voi yllättää odottamatta.
♥ Huomaa hyvä. On vaikea olla totaalisen allapäin, kun tiedostaa, miten paljon kaunista, hyvää ja toimivaa ympärillä on. Kiitollisuuden voima on suuri.
♥ Muista syödä. Terveellisesti mahdollisimman usein, mutta silloin tällöin mäkkäri on ihan hyvä vaihtoehto.  Ota pirtelökin.
♥ Jaa vastuuta. Luota siihen, että joku muukin osaa hoitaa asiat, joita olet haalinut itsellesi.
♥ Raaski kieltäytyä. Ihan jokaiseen tarjoukseen, ehdotukseen, pyyntöön tai mahdollisuuteenkaan ei tarvitse tarttua. Kivoistakin asioista voi muodostua turhaa painolastia. Jos aika ei ole nyt, voi se olla taas myöhemmin.
♥ Liiku. Edes se korttelin kiertäminen, jos muka muuta ei ehdi. Ja sitten kun ehtii, niin sellaista liikuntaa, mistä tulee ilo ja lentävä olo.
♥ Käytä villasukkia. Lämpimillä jaloilla on parempi olla.
♥ Usko, että kaikki järjestyy, henki kulkee ja aurinko nousee.

Kuvien villasukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Ystävänpäiväsukat tämän vuoden helmikuun yhteisneulonnosta. Neuloin sukat silloin lähes valmiiksi, mutta jostain kumman syystä toinen sukka jäi kesken. Viime viikolla päätin ottaa sukat taas työn alle, koska syyskylmyys on viilentänyt laminaatin ja lämpöä tarvitaan. Eikä niistä sukista puuttunut lopulta kuin yksi kuvio ja kärkikavennukset, joten ne sai nopeasti käyttöön. Ihan nätit ja lämpöiset sukkaset niistä syntyi. Lanka on muistaakseni Nallea, malli Laitiselle tyypillisesti simppeliä ja kivan näköistä. Neuloitko sinä Ystävänpäiväsukat?

Voimaa, virtaa ja lempeyttä just Siulle ♥

Söpöstelybombereita ja yksisarvismekkonen

















Oi ihana viikonloppu, kuinka sinua kaipasinkaan! Vaikka pidän työstäni ja arki-iltoihinkin mahtuu mukavia puuhia, on viikonloppu silti jotain niin parhautta, tarpeellista ja elintärkeää. Aivojen nollausta, edes himpun pidempiä aamu-unia, aikaa perheelle ja itselle mieluisaa toimintaa. Se tahti, millä viikot kuluvat on kyllä ihan päätä huimaava. Helpottavaa se, että perjantai tuntuu olevan käsillä koko ajan nopeammin, mutta yhtä aikaa kamalaa, kuinka vauhdikkaasti aika lipuu ohi. Jälleen voisi mainita sen kuuluisan ärrällä alkavan sanan, mikä viittaa kiireiseen työn ja perhe-elämän yhdistämiseen...

Tänä viikonloppuna tehtiin perheemme lintubongari iloiseksi, kun suuntasimme aamusta Heinolan lintutarhalle. (Tai siis niin pian aamusta, kunhan oltiin pienistä aamukilareista selvitty, koska on niin vaikeaa olla viisivuotias ja odottaa jotakin itselle mieluisaa.) Siivekkäiden lisäksi ehdittiin kaupoille ja sukuloimaan, joten kannatti todellakin lähteä. Ja arvaa, pääsin käymään Hollolan Zalekualla, jossa muun muassa kankaita oli myynnissä 1e/m!  Ja vielä on viikonlopusta sunnuntai jäljellä, ihanaa! Voimien keräämistä tulevaan työviikkoon siis.

Kuvissa olevat vaatteet ovat valmistuneet toukokuun alun ja viime viikon välillä, mutta jääneet roikkumaan valokuvien paljouteen. Päätin siksi koota nämä toisiinsa liittymättömät, mutta kivat vaatteet yhteen postaukseen. Kukallisen bomberin ja yksisarvismekon kankaat ovat Verson puodista ja etenkin tuo kukkacollari oli ihan mieletön matsku! Jännän napakka pinta ja sisäpuoli superpehmoisa. Bomberin sekä mekon kaavat muokkasin paitakaavasta. Mekko oli kesällä kovassa käytössä, bomberi puolestaan omiaan näille keleille.

Kuplabomber on viime viikkojen tuotos, jonka piti olla kummityttöni myöhästynyt 1-vuotissynttärilahja. Kun jossain ajatushärössä tein sen kuitenkin koossa 92 ja totesin mahtuvan meidän kolmevuotiaalle, sai Tinttara toisenkin bomberin itselleen. Kummitytön bomberi on edelleen työn alla... Kuplakangas on tietenkin Ommelkuplan ihanaa joustocollaria Ommelkuplan nahkamerkillä somistettuna. Pienen tytön silmissä suurta lisäarvoa tuo poninauha, jolla siistin pääntien sauman. 

Onko Sinun syksysi kiireinen vai tuntuuko vain minusta tältä? Rentouttavaa viikonloppua joka tapauksessa just Siulle ♥


Klompelompe - Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin









Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus Kustannukselta.

On kässäkirjoja ja sitten on kässäkirjoja. Klompelompet kuuluva ehdottomasti jälkimmäisiin. Ne ovat viehättäviä, sykähdyttäviä ja täynnä ohjeita, jotka houkuttavat kaivamaan pyöröpuikot esille. Värit ja kuvat kolahtavat söpöydessään ja harmonisuudessaan. 

Norjalaiselta kaksikolta Hanne Andreassen Hjelmåsilta ja Torunn Steinslandilta on ilmestynyt kolmas neulekirja, joka jatkaa heidän aiempien Klompelompe-kirjojen jälijillä. Paljon on tuttua ja jo aiemmin nähtyä neulepintaa ja kuviota, samoin värimaailman suhteen Klompelompe pysyttelee itselleen uskollisena. Tämä kirja painottuu nimensä mukaisesti kaikkiin vuodenaikoihin sekä arkeen ja juhlaan, joten se on teemoiteltu eri tavoin kuin aiemmat kirjat. Teemat ovat Sydäntalvi, Kevättalvi, Perinnejuhlat, Kesävaatteita, Päikkyyn ja kouluun, Syksyistä kotoilua, Jouluneuleita sekä Koristeita. Erikoisuutena tästä löytyy mm. neulottu kastemekko, jakku hääpuvun kanssa käytettäväksi sekä suloiset tonttulakit. 

Vaikka pääpaino kirjassa on lastenvaatteissa, löytyy tästä mielestäni yllättävän paljon ohjeita myös aikuiselle. Omaan silmääni pistivät erityisesti pipot ja muut asusteet, joista varmasti jonkun neulon ehtiessäni. Lastenvaatteissakin on muutama houkuttava, kuten esimerkiksi Joulumekko. Suurin pulma tässä kirjassa on, että se on täynnä toinen toistaan suloisempia vauvanvaatteita! Miehelleni ei ihan mennyt läpi se, että josko perheenlisäystä hankkisi sen takia, että voisi neuloa ihania vauvaneuleita... (ei, vauvoja ei ole tulossa oikeasti).  Mutta katsokaa nyt noita kuvia, ihania ♥! Muuten lasten neuleissa koot ovat pääasiassa 12-vuotiaaseen asti, joten kyllä sieltä isommillekin jotain löytyy. 

Klompelompessa on tuttuun tapaan lankasuositukset kaikille malleille ja he suosivat edelleen Sandnes Garnia. Edelleen halpislankojen suosijana olisin ollut iloinen, jos lankojen ohessa olisi kerrottu niiden paksuudesta, jolloin soveltamistyö olisi helpompaa. Onneksi google auttaa tässäkin asiassa. Mutta summasummarum, ihana ja kaunis kirja, josta löytyy useampi kokeilemisen arvoinen malli.

Löytyykö Sinulta hyllystäsi Klompelompeja? 




Parkatakki tytölle syksyksi - Koristeompeleilla ilmettä saumoihin












Yhteistyössä Pfaff Suomi

Päätin aloittaa tänä syksynä  pitkästä aikaa takkiprojektin. Aiemmista ompelemistani takeista (klik, klik, klik, klik )rohkaistuneena uskoin selättäväni tämänkin haasteen ja valitsin kokeiltavaksi kaavaksi parkatakin Ottobresta 4/13. Kaava näytti mukavan tyttömäiseltä, ja kun kaapista löytyi jo valmiiksi sopiva vanhan roosan sävyinen napakka puuvilla(?)kangas, oli paletti aika lailla kasassa. 

Takin tekemiseen kului aikaa  p a l j o n  . Ihan tosi paljon. Kaavojen piirtämiseen, osien leikkaamiseen ja tukemiseen ehkä eniten. Se on kyllä heittämällä se osuus, minkä ompeluhommissa skippaisin, jos voisin. Toinen inhokki, minkä kohdalla pinnaa kiristeli oli taskujen ompelu. Teknisesti taskut eivät ole muuta ompelua kummemmat, mutta kuinka epätoivoisen hankalaa on saada molemmista puolista symmetriset! Läppätaskuja purinkin pariin kertaan, kun heittoja tuli eikä ne ihan täydelliset ole edelleenkään. Upotettuihin kaitaletaskuihin sen sijaan olen tyytyväinen, ja omaa ohjetta hyödyntäen palat asettuivat nätisti. Aika monta iltaa sain takin kanssa kulumaan, mutta osa kerrallaan kyhäelmä alkoi muistuttaa takkia. Viimeistään kiristysnauhoja ja kuminauhoja kiinnitellessäni uskalsin vähän hihkaista ilosta ja ylepydestä. Takista tuli söpö ja siisti, just niin kuin pitikin. Nepparit paukuttelin lopuksi kiinni varmoin ottein ja nekin asettuivat kauniisti aloilleen.

Kaavaa en muokannut, vaan se on suoraan koossa 104. Ohjeesta poikkesin sen verran, että ompelin vuorin ja päällisen erikseen, jolloin sain kaikki saumanvarat näkymättömiin. Jätin myös hupun kiristysnauhan pois ja vaihdoin tarranauhat neppareihin. Alavarat huolittelin vaaleanpunaisella vinonauhalla. 



Lähes kaikki saumat tikkasin ympyrän muotoista koristeommelta käyttäen. Alunperin tarkoituksena oli vain litistää olkasaumat, mutta havaitessani ompeleen aika mukavan näköiseksi, päätin nakutella sillä muutkin saumat. Tikkauksilla saa vaatteeseen yllättävän paljon ilmettä ja etenkin näissä joustamattomissa vaatteissa niillä pystyy irrottelemaan. Kuviotikkauksia voi hyödyntää niin saumojen peittämiseen/ korostamiseen/ litistämiseen kuin käänteiden ompeluun. Ihan paras apu tikkailuun oli koristeommelpaininjalka, joka ainakin omassa Pfaffissani kuului vakiotarvikkeisiin. Paininjalassa on merkit, joiden avulla ompeleen kohdistaminen täsmälleen sauman keskelle oli helppoa ja ompelujälki siistiä. 



Takin suhteen odottelemme täällä, että säät viilenevät sille sopiviksi ja neiti kasvaisi pian ne puuttuvat sentit, joiden verran takki on iso. Muuten syksy jatkukoon yhtä ihanan lämpöisenä, kuin se nyt on ollut ♥ Joko Sinulla on syksyvaateompelut tai -hankinnat hyvällä mallilla? Meillä onneksi pärjätään tämä syksy muuten viime vuotisilla vermeillä, helpottaa kummasti :)

Balettiunelma - Helppo tyllihame









Pienen prinsessan elämässä on tänä syksynä tapahtunut jotain suurta. Kauan odotetut balettitunnit alkoivat! Kuinka innoissaan voikaan lapsi olla, ja vähän myös äitikin, joka vielä tänä vuonna saa tanssia mukana. Tanssitunti on neitoselle viikon kohokohta, jonne hän ilosta hihkuen jaksaa lähteä päiväkodin jälkeen ja jonka oppeja voi kotona ylpeänä esitellä. On niin hellyttävä katsella lasta, joka vilpittömän ilahtuneena ihastelee itseään ja peilailee, pyrähtää tanssiin ja pyytää katsomaan kaikkea mitä osaa. Miten rajaton onkaan kolmevuotiaan itseluottamus ja varmuus siitä, että on ihana, tärkeä ja arvokas omana itsenään! Sen asenteen ja uskon itseen toivon säilyvän ja kantavan häntä niinä hetkinä, kun elämä joskus potkii. Älköön mikään lannistako tytärtäni ♥

Baletissa tanssimistakin tärkeämpää on tietenkin tyllin määrä. Meille on kirppareilta kotiutunut melkoinen määrä tanssipukuja ja röyhelöitä, joista riittää valinnan varaa tanssitunnille. Tinttara oli kuitenkin haaveillut "isosta balettihameesta, mikä tälleen pyörii ja on timantteja". Innostuin sitä varten tilaamaan tyllinauhoja ja pari verkkopantaa ja tekemään maailman yksinkertaisimman tyllihameen. Ihan näin suurella helmalla ei balettitunnille ole asiaa, mutta kotiesityksissä se toimii mainiosti. Nämä tarvikkeet on tilattu Aliexpressin kautta, Suomessa vastaavia myy ainakin Nappikauppa Punahilkka, jolla on myös hameohje tarjolla täällä.

Tämä oli ihana "aivot narikassa"- käsityö, juuri sopiva arjen kiireiden keskelle. Vielä olisi turkoosit tyllit korkkaamatta, niistä saisi söpön Elsa-hameen...  

Ihanaa viikonloppua ja syksyn virallista alkua! Olkoon se yhtä hyvä kuin kesä oli ♥