Featured Slider

Infinity shawl







Kun lanka on unelman pehmoinen ja väri kauniisti soljuva, ei mallilla tarvitse kikkailla. Tätini vihjaisi kaipaavansa itselleen sinisävyistä huivia ja päädyin neuloman sellaisen, yksinkertaisen ja muhkean merinoihanuuden. 

Googlettelin ohjeita ja lankavaihtoehtoja aivan pallo hukassa, joten päädyin suosiolla asioimaan paikallisessa lankakaupassa Pyöröpuikossa. Käynti varmisti sen, että jatkossakin toimin niin. Sain  nimittäin ihan loistavaa palvelua! Suosituksia, neuvoja ja lopulta tulostetun huiviohjeen ja siihen suomennoksenkin. Lapsetkin sain käyttää vessassa takahuoneen puolella! Lanka on Katian Infinity shawl ja ohje nimenomaan kyseiselle langalle tarkoitettu ja saman niminen. Yksi vyyhti riittää huiviin, joka neulotaan vuorottelemalla oikeita ja nurjia rivejä. Rennon aivotonta neulomista, automatkoille erityisen sopivaa! Huivista tuli niin pehmoisen ja lämpöisen tuntuinen ja juuri sopivan kokoinen, että haaveilen jo toisen neulomisesta itselleni. 

Lopuksi kiitän kaikkia jouluarvontaan osallistuneita sydämeni pohjasta. Oli ihana lukea kommenttejanne ja kuulla, että töistäni ja kirjoituksistani on niin monelle iloa ♥ Merkitsi minulle paljon. Verson puodin lahjakortin voittaja oli tällä kertaa TanjaT, hänelle laitoin jo sähköpostia. 

Pakkaskelejä odotellessa, kärsivällisyyttä kurahousujen ja rapaisten koirien kanssa just Siulle ♥

Yksisarvisheijastinliivit







Ihan yhtä ihanaa kuin on laitella joulua marraskuusta aattoon asti vähitellen valmiimmaksi, on ihan paras tunne kertarysäyksellä siivota joulu pois. Tänään on riisuttu kuusi, purettu koristelut ja tontutkin matkasivat takaisin Korvatunturille ensi vuotta odottamaan. Koska loppiainen on vasta huomenna, niin menkööt vielä nämä jouluisesti somistellut kuvat tänään. 

Ompelin kummitytöilleni heijastinliivit ja molempien tykätessä poneista valitsin kuvaksi yksisarvisen. Yksinkertaisuudessaan etsin sopivan kuvan netistä ja kopioin sen, jäljensin osat silityskalvoille, leikkasin ne ja kokosin kuvan liivin etukappaleelle. Liivin materiaalina on palalaarista ongittu fleece. Vaikka muuten en fleeceä suosi vaatteissa enää, niin näissä heijastinliiveissä olen sen havainnut erinomaisena. Liivejä ei tarvitse normikäytössä pestä pesukoneessa oikeastaan ikinä, fleece ei tunnu märältä Suomen tuhnuisissa ja loskaisissa säissäkään ja lisäksi fleece antaa yhden lämmittävän kerroksen takin päälle. 

Heijastinliiviin auttavan ohjeen löydät aiemmin tekemästäni postauksesta. Tämä on siitä näppärä ompelus, että sama koko toimii käytössä useamman vuoden helposti. Aiemmin tekemäni pupuliivi on tehty Tinttaralle, kun hän oli 1,5-vuotias ja nyt neljävuotiaana sama liivi palvelee edelleen. Heijastinnauha ja silityskalvo ovat säilyttäneet heijastavat ominaisuutensa moitteetta! Toivottavasti nämäkin heijastiliivit ovat käyttäjilleen yhtä mieluisia ♥

Nyt ei muuta kuin reipas paluu arkeen joulupöhinöiden jälkeen ja kevättä kohti!

Vuosi 2019





























Vuoden vaihtuminen on käynyt tällä kertaa tavallista enemmän tunteisiin. Se, että siirrymme uudelle vuosikymmenelle sai minut miettimään aiempia ja erityisesti juuri päättynyttä 2010-lukua. 80-luvulla elin lapsuuttani, 90-luvulle ajoittuu aikani koululaisena, 2000-luvulla nuorena opiskelin ja astuin työelämään, mutta vasta 2010-luvulla on tapahtunut mullistavimmat asiat tähän astisessa elämässäni.  (Uskomattoman epäloogiselta tuntuu myös se, että reilu kolmekymppisenä sitä starttaa jo viidennen vuosikymmenensä!). Naimisiin meno, oma koti,  lisää opiskelua, uusia työpaikkoja ja uran ohjautuminen oikeaan suuntaan, upeita reissuja, tutustumista uusiin ihmisiin, käsitöiden saapuminen elämääni ja tärkeimpänä, rakkaimpana ja merkittävämpinä tietenkin lasten saaminen. Toki mukaan on mahtunut huolia, unettomia öitä, hoitamattomina kasaan kuihtuneita ihmissuhteita ja huonoja päiviä, mutta kokonaisuudessaan minulla ei valittamista ole. Tämä on ollut isojen unelmien toteutumisen vuosikymmen ja toista näin hienoa ja nousujohteista vuosikymmentä on vaikea kuvitella.

Ja siitä nyt hieman puristaakin. Koen aiemman elämän kuljettaneen minua valinnoillani ja kohtalon tarjoamilla mahdollisuuksilla sekä haasteilla kohti tätä päivää. Koen eläväni parasta elämänvaihetta juuri nyt, perheeni kanssa ja asioiden ollessa hyvin. Mielessäni näen vuoristoradan, joka on pari vuosikymmentä puksutellut kohti korkeuksia ja nyt viimein saavuttanut tasaisen vaiheen, jossa voi hengittää ja ihailla maisemia. Toivon kierroksen korkeuksissa kestävän kauan ja laskun olevan rauhallinen ja loiva, kun sen aika lopulta on. Siinä missä iloitsen hyvistä hetkistä juuri nyt, en voi olla samalla tuntematta haikeutta sen ohikiitävyydestä. Sitä tuntee itsensä niin pieneksi, kun ajattelee asiaa suuressa mittakaavassa.

Koska olen taipuvainen sentimentalismiin, haikeuden tunteisiin ja ikäkriisiytymiseen, jouduin tosissani tekemään ajatustyötä työntääkseni ahdistuksen syrjään. Lohduttauduin sillä, että oikeastaan jokaisessa elämänvaiheessa olen kokenut "tämä on parasta just nyt", joten ehkäpä niin käy jatkossakin?  Uskon, luotan ja toivon, että elämällä on vaikka mitä ihanaa tarjottavaa tulevallakin vuosikymmenellä ♥ Varsinaisia lupauksia en tee, enemmänkin heitän ilmaan haaveita, joiden toivon toteutuvan.

Syvistä vesistä takaisin pinnalle ja käsitöihin, sillä niiden takia Sinäkin täällä todennäköisesti olet. Viime vuoden aikana koin usein, että kässäaika on kortilla, mutta aikaansaannoksia tarkastellessa aikaa on selvästi jonkin verran löytynyt. Kaikkea en blogiin asti saanut kuvien puuttuessa tai valmiin käsityön matkattua uuteen kotiin ennen kuvaamista. Viime vuonna postauksia syntyikin koko blogihistoriani pienin määrä, joten pyrin tsemppaamaan tänä vuonna sen suhteen. Ideoista onneksi ei ole pulaa, vaan enemmän pula siitä ajasta, mitä tietokoneen äärellä ehdin viettää. Viime vuodelta lemppareikseni nousivat ompelemani laukut, uimapuku sekä Tinttaran softshell-takki. 

Ihanaa, elämäntäyteistä ja innostuksen siivittämää alkanutta vuotta just Siulle ♥

Ps. Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan? Vielä ehdit :)

Lapsille vaatteet jouluksi










Joulun aika lasten kanssa on ihanaa ja täynnä vauhtia, iloa ja yhdessä tekemistä. Lasten riemu tarttuu nostaen omankin joulutunnelman korkealle. Jouluyönä nukkumaan mennessä tunsin suurta kiitollisuutta omasta perheestäni ja onnistuneesta juhlaillasta, peitellessäni eskarilaista lahjaksi saamansa valtavan haipehmon viereen ja lopulta saadessani kainalooni Tinttaraisen, joka vielä unissaankin kikatteli. 

Samaan aikaan jouluun mahtuu suuria tunteita myös toiselta laidalta. Joulupukin odottelu jännittää ja kärsimättömyys saa lapset keksimään kaikki mahdolliset koiruudet, joilla sisaruksen saa kiljumaan. On niin rankkaa yrittää olla kiltti, että se ei kerrassaan aina onnistu. Joulupöydästä toiselle kelpaa ainoastaan kylmäsavulohi ja herneet, toinen söisi pelkästään perunoita ja karkkia. Pipareiden leipomista ei voinut enää harkitakaan, sillä en jaksanut kuunnella jatkuvaa mankumista siitä, koska niitä saa syödä. Lahjaksi saatu peli kiristää hermoja, kun aina ei vaan voi voittaa. Kun yhdessä saa olla useamman päivän 24/7, käy mielessä jo se, koska päiväkoti aukeaakaan jälleen. Haaveilen, kuinka ihana olisi vaan maata sohvalla katsoen jotain muuta kuin piirrettyä elokuvaa, syödä vapaasti joulukarkkeja ja jättää erotuomarin/ ohjelmatoimiston rooli ottamatta.

Mutta silti, siinä hetkessä, kun koko perhe makaa sekalaisessa kasassa niitä piirrettyjä katsoen tai kisaillen korttipelissä siitä, kenen lemmikki kakkasi lattialle (Who did it- peli, aivan hittipeli!), en voisi olla onnellisempi. Haluan iloita ja arvostaa näitä hetkiä vielä pienten lasteni kanssa, sillä tulevaisuudessa joulurauhaa varmasti riittää eri tavoin ja tätä elämänvaihetta kaipaa. Aika aikaa kutakin ♥

Ompelin pikkumuruille jouluvaatteet Lalian burgundyn värisestä trikoosta, kuten instakuvien perusteella noin puolet muistakin ompelijoista... Sävy sopii kauniisti jouluun, mutta on täysin käyttökelpoinen muutenkin. Pojan paitaan tein eteen pystyleikkauksen, kaava muuten vanha Ottobren Special edition (1/13).  Tinttaran mekko puolestaan on LillaLumin Julia-mekko, joka on nätin kapoinen frillamekko. Yläosaa lyhensin jokusen sentin, koska neiti on suht lyhytselkäinen.  Kummallekin asut kelpasivat hyvin. 

Toivottavasti Sinunkin joulusi on ollut sellainen, kuin toivoit ♥ 

Jouluarvonta 24.12. 2019 - 7.1.2020



On aika tunnelmoinnin, ilon ja yhdessä olon. Aika kiitollisuuden ja levon, rauhoittumisen ja rentoutumisen. Aika nauttia lahjojen jakamisesta ja herkkuruuista, joululauluista ja -elokuvista. Juuri alkanut viikon loma on enemmän kuin tarpeen ja koetan oikeasti ottaa ihan iisisti ilman suuria suunnitelmia siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Aion viettää aikaa perheeni kanssa, lukea ja ommella, tavata ystäviä. Olla stressaamatta. Päästää Tontutkin loman viettoon (jos et seurannut meidän joulukalenteria, voit kurkistaa sinne instan kautta). Vietä Sinäkin omanlainen ja onnellinen joulu tehden niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja tähän hetkeen tarpeelliselta ♥

Haluan kiittää Sinua, että olet ollut mukanani tänäkin vuonna. Sen ja joulun kunniaksi käynnistellään jo neljättä vuotta perättäin jouluarvonta! Palkintona on 70 euron lahjakortti Verson puodille ja sen voit voittaa jättämällä kommentin tähän postaukseen. Mielelläni kuulisin terveisesi ♥  Toivon, että olet lukijani Bloggerin, Bloglovin'in,  facebookin ja/tai instagramin kautta. Voit liittyä lukijaksi myös arvonnan aikana. Jätäthän sähköpostiosoitteesi tai muuten tunnistettavan nimimerkin, jotta tavoitan sinut, jos onni potkaisee. 

Satumaista joulua ja paljon arpaonnea ♥

Joulutyynyt konekirjoen


Yhteistyössä Pfaff Suomi





Avoin vapaan ompelun jousijalka.

Näytetäänpä kerrankin myös nurjaa puolta! Liimapintainen revittävä tukikangas toimi erittäin hyvin tässä työssä ja oli helppo myös poistaa ompelun jälkeen.



Pallot tein ympyräohjaimella.
Revittävä tukikangas oli mukavan jämäkkä, mutta vaati käsitellessä enemmän tarkkuutta kuin tarrapintainen.



Ai että näitä oli hauska tehdä! Pitkin syksyä olen ommellut niin pertsaa ja itseään toistavia töitä, että inspiraatio ja ideointi on ollut melko vähäistä. Saadessani vision joulutyynyistä ja ryhtyessäni sitä toteuttamaan, koin pitkästä aikaa vapauttavan luovuuden purskahduksen ja flown virtaavan. Harmaata, hopeaa ja aavistus kimallusta sopii meidän jouluun erinomaisesti ja olen tyynyihin oikeasti tosi tyytyväinen.

Käytin ommellessani avointa vapaan ompelun jousijalkaa, joka mahdollistaa vapaan ompelutekniikan. Yksinkertaisesti sanoen kyse on siitä, että ompeleilla voi ikään kuin piirtää kankaalle. Ompelukoneen syöttäjät lasketaan alas, jolloin kangasta voi liikuttaa mihin suuntaan vaan.  Aiemman kirjailukokeiluni voit nähdä täältä. Piirsin kankaalle haluamani kuviot, joita pitkin ompelin edestakaisin saadakseni haluamani vahvuuden kuvioon. Homma olisi ollut muuten hauska ja vaivaton, mutta käyttämäni hopealanka nirhautui rullalle vähän väliä ja jouduin korjaamaan ylälangan noin sata kertaa. En antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan sitkeästi langoitin aina uudestaan, kunnes kirjailu oli valmis. Joulupalloja tehdessä käytin lisäksi ympyräohjaintahttp://www.pfaff.com/fi-FI/Accessories/Circular-Attachment, jotta sain palloista symmetrisiä ja siistejä. Liian täydellistä jälkeä en tavoitellut, vaan ompeleesta sai näkyä, että se on tehty "käsin".

Tyynyjen kangas on mustaa joustofarkkua, jonka käytin nurja puoli ulospäin. Se oli ainut juuri sopiva harmaan sävy mikä löytyi paikallisesta kangaskaupasta ja hintaakin tuli vain noin kuusi euroa. Koska kangas oli joustavaa, oli se tuettava hyvin ommellessa. En halunnut kankaan kuitenkaan jäävän liian jäykäksi valmiissa työssä, joten revittävä tukikangas oli paras vaihtoehto. Käytin himmelikuviota ommellessani liimapintaista tukikangasta, joka oli kyllä aivan loistava tähän hommaan; napakka, helposti ommellessa kulkeva ja juuri sopivan tukeva tähän. Pallojen alle testasin tavallista revittävää tukikangasta.

Tänään on meillä tehty kunnon joulusiivous ja pieni lomakin on jo ihastuttavan lähellä, joten nyt on hyvä istahtaa uusien joulutyynyjen väliin ja alkaa hieman jo rauhoittua joulun viettoon ♥  Jouluaattona blogistani löytyy jotain jo perinteeksi muodostunutta, kannattaa olla kuulolla ;)