Featured Slider

Frillapaita, lettimekko ja nippu leggareita









Tiiätkö tunteen, kuinka illat hurahtavat ohitse ja viikonloppu on mennyt ennen kuin huomaatkaan ? Kun huomaat, että jestas sentään, kello on puoli kahdeksan, muksut odottaa iltapalaa ja omaan etukäteen varattuun jumppaan ei sitten muistanutkaan mennä. Kun klo 21 tekee mieli käydä nukkumaan. En tiedä meneekö tämä koomailu ja hulinointi enää edes ruuhkavuosien piikkiin, mutta kässäjumi vaivaa kyllä pahasti ja flow on kateissa. Tiedän sen iskevän jälleen, kunhan vain alkuun pääsisi, joten sitä alkua odotellessa.

Muistin aikaan kaivelin kameran kätköistä nämä ompelukset, mitkä ovat syntyneet joulun hujakoilla. Tuo yksisarvisen kuvalla varustettu paita on yksinkertaisuudessaan ollut ihan lemppari, sekä minun että tyttären! Kuva on silitettävä paljettikuva (Aliexpressistä), jonka tikkasin vielä reunoista kiinni. Iloiseksi ylläriksi se on kestänyt pesuja ihan moitteetta! Ja frilloja toki hartioille, kuinkas muuten. 

Pinkki lettitunika on PaaPiin kaavakirjan suosikkini, Vilja-mekko. Siinä tasku ommellaan taittamalla etukappaleen yläosa pussiksi, jolloin taskusta tulee iso ja helppo ommella. Yläosien lisäksi vielä nippu legginssejä, kun vanhoja lähtee kirpparille saman verran. Lilja-legginssien kaava on myös PaaPiin kirjasta, ihan paras kapea malli.

Mitä Sinulle kuuluu? 


Kevään ensimmäinen mekko






Maaliskuu, virallisesti talven selkä taittunut ja nyt on kevät! Ihan ei luonto sitä näköjään ymmärtänyt, kun sen verran runsaasti se lunta heitteli tänäänkin... Kevätaurinkoa on meillä viime viikot ihailtu lähinnä ikkunan läpi, kun kaikki ollaan vuorotellen sairasteltu yhdessä ja erikseen. Mikä siinä onkin, että näin kevättalvesta kaikki pöpöt näyttävät jylläävän urakalla? Laskiaisen pulkkamäet ja muut talviurheilut jäänevät ensi vuoteen meidän kohdalla. Olen kuitenkin jo muutaman kerran päässyt nauttimaan siitä tunteesta, kun saa ulkona heittää aurinkolasit nenälle ja säteet oikeasti lämmittävät jo. Ja valoisuus, sekä aamulla että illalla - ihanaa! 

Ompelin Tinttaraiselle tunikan Lalian Puput ja pionit- trikoosta, jonka tausta on hennon vaaleansininen. Kaunis kuosi on mielestäni raikas ja jotenkin keväisen hentoinen, oikein sopiva tähän vuodenaikaan. Kaava on muokkaus jälleen PaaPiin Myyrystä, jonka helmaa olisin kyllä voinut pidentää vielä lisääkin. Neitosen jalat tuntuvat vaan venyvän ja venyvän, ja kaikki tunikat alkavat jäädä paitapituisiksi, vaikka muuten ikäisekseen pikkuinen tyttö onkin. Tyttöjen vaatteissa on onneksi se mahtava piirre, että ne ovat ainakin meillä pitkäikäisiä; ensin mekkoja, sitten tunikoita ja lopulta paitoja, jos hihoissa vain riittää kasvunvara! 

Ilopitoista laskiaista ja aurinkoista tätä kuuta just Siulle ♥

Muista unelmoida! - Testissä avoin applikointijalka


Yhteistyössä Pfaff Suomi





Kun olin lapsi, haaveilin kävelevästä koirapehmolelusta, osallistumisesta Tenavatähteen, pitkistä hiuksista ja pääsystä Linnanmäelle. Varttuessani unelmalistalle nousivat ratsastustunnit, Backstreet boysin Nick Carter, oma cd-soitin ja sellainen sydänystävä, mitä kaikilla tyttökirjojen sankarittarilla oli. Teini-iän ahdistuksissani toivoin olevani samanlainen kuin muut, mutta tulevani silti huomatuksi ainutlaatuisena ja jonkun mielestä ihanana. Janosin draamaa, mystiikkaa ja suuria tunteita, itsenäisyyttä ja vapautta. Sitä, että löytäisin paikkani ja onneni. 

Parikymppisenä haaveilin rakkaudesta, ammatista, omasta kodista ja koirasta, tällä kertaa elävästä. Haaveisiin pulpahtelivat kaukomaat ja juuri oikea työpaikka. Aikuisuuden vallatessa tilaa henkisen teinitytön elämästä, oli aika unelmoida vauvasta, isommasta kodista, yhteisestä ajasta ystävien kanssa, hauskoista lomista ja innoittavista harrastuksista. Pääasiassa ne unelmat toteutuivat. Paikka löytyi, samoin onni, tuli koti, koirat, lapset. 

Olen yleensä unelmoinut ihan tavallisista, saavutettavista, jonkun mielestä varmasti tylsistä asioista. En ole haaveillut kirjan kirjoittamisesta tai syvänmerensukelluksesta, en kiipeämisestä korkeimmalle vuorelle, uuden keksinnön tekemisestä enkä kuuluisuudesta. Terveys, rakkaus, perhe, taloudellinen vakaus, ystävät ja päälle bonuksena se, että joskus voisi johonkin matkustaa - ne riittävät.  Unelmat ja asiat, jotka tekevät elämästä varsin onnellista. 

Eräänä päivänä huomasin kuitenkin hämmennyksekseni, että unelmoinnin sijaan olin valinnut huolehtimisen. Murehdin tekemättä jääneitä ulkomaan matkoja sen sijaan, että olisin jaksanut piirtää haavekuvia lämpöisistä hiekkarannoista ja turkoosin sinisestä merestä. Harmittelin kokemattomuuttani ja tietämättömyyttäni töissä, vaikka olisin voinut haaveilla uusista koulutuksista ja pätevyyden tunteen kasvusta oppimisen mukana. Märehdin laskupinoa näkemättä sitä, että voisin suunnitelmallisesti säästää vähän kerrassaan. Maalasin kauhukuvia romahtavasta terveydestä ilman, että olisin uskaltanut unelmoida omaksuvani terveellisemmät elämäntavat jälleen. Tajusin, että unelmointi, haaveet ja optimismi ovat huolehtimisen ja varmuuden vuoksi murehtimisen kääntöpuoli. 

Tästä kirposi ajatus ommella paitaan muistutus unelmoinnin tarpeellisuudesta ja siitä, että todellakin voin omalla ajattelulla vaikuttaa siihen, onko lasi puolitäysi vai ei. Siitä, että voivottelun ja pelkäämisen sijasta voin haaveilla ja tavoitella parempaa. Ja että voin unelmoida asioista, jotka tällä hetkellä ovat vielä mahdottoman tuntuisia. Ehkä ne jonakin päivänä eivät sitä ole. Keep on dreaming!

Halusin ommella mustan simppelin paidan arkikäyttöön ja tekstin siihen. Musta trikoo oli taattu valinta ja Tinttaran bomberista jääneistä rippeistä leikkasin tekstin, jonka olin ensin tietokoneella kirjoittanut. Tässä kohtaa nappasin kokeiluun avoimen applikointipaininjalan. Applikointipaininjalassa näkymä ompeleeseen on hyvä, sillä paininjalan reunojen väliin jää reilumpi tila. Kangas syöttyy helposti ja tiheäkin siksakki etenee hyvin. Aloitin työn siksakkaamalla kirjainten reunoja, mutta kuviosta tuli turhan raskas ja jälki ei näin kiemuraisessa kuviossa ollut silmääni tarpeeksi siisti. Kone kyllä nakutti siksakkia tasaisen varmasti ja kuumentumatta! Päädyin kuitenkin purkamaan siksakompeleen (ja heittämään hukkaan metritolkulla lankaa) ja tikkasin tekstin kiinni ihan vain suoralla ja pienellä pistonpituudella. Parempi se näin on. Alla käytin veteen liukenevaa itse liimautuvaa tukikangasta, mikä helpotti ompelua suuresti. 

Uusin unelmin uuteen viikkoon ♥

Printtejä silityskuvilla









Kuosiähky on harmillinen vaiva kangashamsterille. Kangasta on ja piisaa, mutta jotenkaan mikään ei puhuttele juuri nyt. On ihania yksisarvisia, jätskejä, kukkia, kuvioita, eläimiä vaikka mitä, mutta niille ei ole oikea hetki. Yksivärisiäkin on, mutta ne vaativat jotakin jippoa ja yksityiskohtaa, eikä aina jaksa kikkailla. Tällä kertaa löysin kivan tavan ylittää aita matalasta päästä, nimittäin silityskuvat. 

Olen tilannut kuvat Wishin kautta. Kiinakaupoista tilaaminen on arveluttavaa, mutta vastaavia en ole suomalaisista kaupoista löytänyt ja myös halpa hinta houkuttaa tässä kohtaa. Laadun olen todennut hyväksi, kun kuvat ovat pysyneet pesuissakin siistinä. Kiinnitys tapahtuu silittämällä kuvassa kiinni olevan muovikalvon läpi niin pitkään, että kuva kiinnittyy kunnolla ja kalvo alkaa irrota (poikkeuksena Batman, siitä kalvo irtosi vasta jäähtyneenä). Helppoa ja nopeaa, oikeaa ompelun pikaruokaa, jota välillä kiireessä kaipaa. Oletko sinä silityskalvoja kokeillut?

Mekot ompelin meidän Tinttaralle, molemmat Myyry-paitakaavaa soveltamalla. Harmaasta olin tekemässä ihan peruspaitaa, mutta sitten alkoi tulla vaatimuksia "sellaset tälläset tähän olkapäille ja hei, missä sen helma on?". Lopputulos on kyllä näin varsin söpönen. Pesukarhupaita on omalle poitsulle, kaavana Formal or fun (OB 1/13) ja pohjaväri hänen oma valintansa. Batman-paidan tein kummipojalle synttärilahjaksi, joka kahden vuoden korkeaan ikään ehtineenä on suuri lepakkomiesfani.

Loppuun todettakoon, että kuinka mahtista on, että iltapäivällä on vielä valoisaa! Kyllä se kevät alkaa hipsutella sieltä vähitellen, vaikka näiden kinosten keskellä se vielä kaukaiselta tuntuukin... Mukavaa loppuviikkoa just Siulle ♥

Ompeluhuoneeni ja Pfaff 4.2. kokemuksia vuoden käytön jälkeen


Yhteistyössä Pfaff Suomi


Noin vuosi sitten kerroin täällä huikeasta yhteistyömahdollisuudesta VSM Finlandin kanssa ja siitä, kuinka sain käyttööni uuden ompelukoneen. Siitä asti olen huristellut Pfaff 4.2 quilt expression-koneella ja yhteinen matkamme on ollut varsin auvoisa. Oikeasti, tämän koneen kanssa ei ole tarvinnut kiukutella sen oikkujen takia, vaan homma kerta kaikkiaan toimii! Koska käyttökokemuksia ja konesuosituksia kysellään säännöllisesti erilaisilla ompelufoorumeilla, kokosin yhteen omat kokemukseni tästä Pfaffista, ja samalla vilautan myös ompeluhuonettani. 





Jos voit ompeluharrastajana satsata vain pariin asiaan, suosittelen ehdottomasti satsaamaan teräviin saksiin ja hyvään ompelukoneeseen. Kaikesta muusta voi tinkiä, mutta näistä ei. Jos ompelukone äyskii langankireyksien kanssa, ei siedä paksuja materiaaleja, katkoo lankaa tai tekee hyppytikkejä, koettelee se saumojen lisäksi ompelijan pinnaa ja tuhlaa turhaan aikaa. Hyvä ompelukone on luotettava toveri, jonka tasainen nakutus toimii paremmin kuin rentoutuslevyt ja jonka seurassa saa parhaimmillaan useita tunteja kulumaan kuin siivillä.  Oma 4.2:seni on todellakin jälkimmäistä. Vaikka kunnollinen elektroninen ompelukone on melko hintava investointi, takaan sen kannattavan mikäli enemmän ompelet. Jos uuteen ompelukoneeseen ei budjetti taivu, edullisen markettikoneen sijaan kannattaa mielummin etsiä arvokkaampi ja todennäköisesti laadukkaampi ja tehokkaampi ompelukone käytettynä. Valikoimaa on niissäkin laajalti.

Kerroin jo tuolla ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa tämän ompelukoneen ominaisuuksista, mutta seuraavassa ne parhaiksi havaitsemani jutut:
  • Kone on tukeva ja painava rungoltaan, mikä saa sen pysymään napakasti aloillaan kovallakin ompelunopeudella. Myös ääni on hyvin siedettävä.
  • Yhtä ainutta hyppytikkiä ei ole tullut edes paksuilla materiaaleilla, vaan neula on vaivatta lävistänyt monet kangaskerrokset. Myös ohuet ja joustavat kankaat saa ommeltua siististi.
  • Ompelutilan koko on laaja ja ompelutaso leveä myös neulan oikealla puolella. Aika paljon ompelen myös vapaavartta hyödyntäen eli ilman tuota osaa, missä on tarvikelaatikot.
  • No se IDT- syöttö! En ole enää jaksanut vetoketjujakaan harsia tai laittaa tukikankaita, sillä IDT-kaksoissyöttö kuljettaa kangasta sekä ylä- että alapuolelta ja ommel etenee tasaisesti. Ihan selkeä ero ommella tämän kanssa kuin ilman.
  • Erityisen ihastunut olen automaattisiin ominaisuuksiin, kuten siihen, että neulaa tai paininjalkaa ei tarvitse erikseen laskea, vaan voi suoraan lähteä ompelemaan. Myös automaattiset päättelyt ompeleen alussa ja lopussa ovat ihan huiput! Automaattista langankatkaisua käytän päättelyn yhteydessä lähes aina. Ainut ärsyttävä asia on se, että langankatkaisin on tarkka langanlaadusta eivätkä ihan kaikki langat katkea siististi.
  • Alalangan loppumisen ennakointi on ollut tarpeen usein, ei tarvitse enää tyhjää ommella huomaamattaan. Puolaaminen on helppoa joko neulan kautta tai toisesta rullasta, jolloin langoitusta ei tarvitse purkaa välissä. Langoitin auttaa langan pujottamisessa neulansilmään.
  • Koristeompeleiden valikko on laaja ja ne ovat kauniita. Aiemmilla koneillani koristeompeleita nakuttaessa kone saattoi ylikuumentua, mutta tällä pitkätkin tikkaukset ovat onnistuneet nopealla vauhdilla.
  • Helppokäyttöisyys! Valikot ja paininjalkasuositus ovat selkeitä, ompeleiden kokoa helppo muuttaa ja nimenomaan tuo automaattisuus helpottaa vielä entisestään. Selkeä suomenkielinen manuaali tarjoaa neuvot niissä tilanteissa, kun oma pähkäily ei riitä. 
  • Kaksoisneulaommel on siisti ja etenkin silloin, kun käytössä on erikoispuolakotelo. Kaksarilla ompelen ihan tosi paljon.
  • Erilaiset paininjalat! Olen tämän koneen myötä opetellut käyttämään eri tarkoituksiin sopivia paininjalkoja ja havainnut niiden tekevän työstä sujuvampaa. Kannattaa oikeasti tutusta sinne tarvikelaatikkoon :)
Jos jotain voisin vielä toivoa, niin näitä:
  • Tykkäisin, että valaistus voisi olla laajemmalle ulottuva. 
  • Joustoompeleita on useampi ja niitä olen käyttänytkin vaatteiden huolitteluissa kaksoisneulan tilalla usein. Kuitenkin kaipaisin samanlaista silmukkamaista ommelta, mikä oli vanhassa ompelukoneessani, ja jolla huolittelin käänteet lasten vaatteista.
  • Koristeompeleita on huima valikoima ja fonttejakin erilaisia, mutta pari kertaa olisin kaivannut kaunokirjoitusta ja paksuja kirjaimia. 
Jos Sinulla on ompelukoneesta kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Näissä postauksissa olen esitellyt koneen lisävarusteita :






Sain tosiaan viimein oikean ompeluhuoneen viime keväänä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Kyseessä on takkahuone, mutta avotakan epäkäytännöllisyydestä johtuen takassa pidetään tulen sijaan nykyään silitysrautaa ja muuta tarpeellista. Tilaa on riittävästi ja tavaroille omat paikkansa. Kangasvarastoakin olen viime aikoina hillinnyt tehokkaasti, sillä huomaan, että alkuvuosien hullu kangashamstraus ei enää houkuttele. Ja silti kangasta on paljon (tosin ei tietenkään sellaista mitä tarvitsisinjuuri nyt). Parasta omassa ompsussa on mahdollisuus levitellä tavarat ja ommella rauhassa sekä sulkea ovi tarvittaessa kaaoksen vallitessa. Toisaalta huomaan, että iltaisin ei tee mieli vetäytyä yksinäiseen kammariin, vaan mielummin vietän aikaa perheen kanssa, jolloin ompelut jäävät vähemmälle. Tällä viikolla pitäisi kyllä aktivoitua taas :)  Mitäs Sinulla on työn alla?

Lämpöisiä ajatuksia ja kärsivällisyyttä lumivuorien keskelle just Siulle ♥ (Ja miullekin, ihan just palaa hermo tähän lumentuloon...)

Vaatetta Baby Born- nukelle.
















Joskus voi oikein luvan kanssa ihmetellä, kuinka pöhkö sitä onkaan. Kuten silloin, kun kirjoneulesukkia neuloessani tutkailin langan määrää ja ajattelin, että pitääpä neuloa nopeammin, jotta lanka riittää. Tai kun sujuvasti ompelin hihan kiinni pääntielle ja kummastelin, kuinka omituisen näköinen viritys siitä tulikaan. Tai kun nuken vaatteita ommellessa mietin, että tulipa sopivan reilut hihat, jottei jää heti pieneksi. Hassuja aivohäröjä. Käykö niitä kellekään muulle ;) ?

Meillä oli Tinttaran kanssa yhteinen nukenvaateprojekti. Se alkoi jo joulukuun alussa, kun kummitytön synttäripakettiin toivottiin asua Baby Born-nukelle. Neitonen valitsi tilkuista sopivia ja auttoi ompelemaan; hänen kunniatehtävänsä on katkaista saumurin langat sekä ottaa nuppineulat pois. Kuinka ihana onkaan kolmevuotiaan into! Kun kaverin nukke sai vaatteensa, halusi Tinttara vaatettaa oman Pihla-vauvansakin. Homma jatkui siis jälleen jämälaatikon kaivelulla ja monenlaista tilkkua sieltä löytyikin. Kaavat näihin vaatteisiin löytyivät Luomalla-blogista, Naurava nappi-blogista ja Kangaskorjaamolla-blogista. Kivoja kaavoja kaikki, mutta mainittakoon, että tuo vinovetskajumppiskaava on ihan tosi pieni, lisää siis reilut saumanvarat. Bomberin kaavan muokkailin itse.

Sitä helposti kuvittelisi, että näin pienet vaatteet ovat nopeita ommella. No ei ollut, vaan jostakin syystä tussasin näitä vähän kerrassaan. Onneksi homma on tällä erää valmis ja pääsen siirtymään seuraaviin ompeluihin.  Ja neiti on onnellinen voidessaan samistella vauvansa kanssa.

Ilon hetkiä ja ystävällisiä ajatuksia just Siulle♥