Featured Slider

Kettuja, pupuja ja 25 puuhaideaa lapsille kotiin








Viime viikkoina ajatus on ollut niin levällään, etten ole tiennyt mistä langanpäästä tarttuisin. Kun korona vei arjesta monta tuttua, strukturoivaa ja lohdullista tekijää tuoden tilalle ison huolen ja epäuskoisuuden, on elämä ollut ihan kummallista. Epävarmuuden ja erityisesti epätietoisuuden kestäminen ei ole vahvuuteni normaalistikaan, joten tämä on oikein murehtijan kulta-aikaa. 

Huolehtimisen ja vartin välein uutisten päivittämisen keskeltä alkoi kuitenkin nostaa päätään toinen luonteenpiirteeni eli ratkaisukeskeisyys. Tästä selvitään aivan varmasti jotenkin, elämä jatkuu ja arjessa on edelleen valtavasti hyviä asioita. Kun lapset ja mies kotoilivat (lue: yksi yrittää tehdä töitä ja kaksi muuta häiritsevät) ja itse jatkoin työpaikalla, halusin tehdä jotain konkreettista pitkien päivien helpottamiseksi kotirintamalla. 

Aloitin kokoamalla lapsia (ja ehkä sitä miestäkin) varten päiväjärjestyksen. Instassa hehkutinkin jo pikapiirtämistä eli sitä, että ihan tikku-ukkoja piirtäen ja riipustelemalla voi jäsentää sitä mitä tulee tapahtumaan ja missä järjestyksessä. Kuva kertoo oikeasti enemmän ja auttaa lasta ymmärtämään ja muistamaan sovitut asiat. Toimintaterapeutti suosittelee ;) Lisäksi päätimme, että joka päivä lapsilla on yksi "kotitehtävä" eri teemoihin liittyen nyt, kun eskaria ja varhaiskasvatusta ei ole oppia tarjoamassa. Tehtävät ovat sellaisia, että lapset pärjäävät pääasiassa keskenään ja iskä saa rauhassa tehdä töitä sen aikaa. Jos kaipaat ideoita teillekin, niin nappaa tästä ja sovella sopivaksi. 

1. Pelatkaa yhdessä x määrä lautapelejä.
2. Keksikää tarina ja esittäkää se pehmoleluilla.
3. Piirtäkää kuva aiheesta unelma-autosi/ lempipaikkasi/ mikä haluaisit olla isona/ tms.
4. Tehkää luonnonmateriaaleista aakkoset/numerot pihalle.
5. Vesileikki kylppärissä, testatkaa mikä kelluu?
6. Tehkää ompelukuvat.
7. Askarrelkaa paperihylsyistä kiikarit ja etsikää niillä kevään merkkejä, piirtäkää kuva niistä.
8. Rakentakaa legoista eläintarha / maatila ja leikkikää eläinleikkiä.
9. Suunnitelkaa ja piirtäkää omat pehmolelut, mitkä voidaan myöhemmin yhdessä toteuttaa.
10. Tehkää temppurata olohuoneeseen.
11. Kokeilkaa omia jumppaliikkeitä ja harjoitelkaa niitä.
12. Rakentakaa x määrä palapelejä.
13. Puuhakirjoista x määrä tehtäviä.
14. Kirjoita / piirrä kirje jollekin kaverille.
15. Kuunnelkaa klassista musiikkia ja maalatkaa sen tahdissa mitä mieleen tulee.
16. Muovailuvahasta oma nimi.
17. Musisoikaa yhdessä. Hyviä rytmejä tarjoaa mm. Konserttikeskus, jonka sivulle on striimattu useampia lastenkonsertteja. Joko livenä tai tallenteena.
18. Tehkää unelmakartat lehdistä kuvia leikkaamalla ja paperille liimaamalla.
19. Savityöt / taikataikina / soodataikina. Itse hain Tigerista ilmakuivuvaa savea.
20. Perinneleikit. Leikkikää ainakin piilosta, polttopalloa ja aarteen etsintää.
21. Siivoa oma huoneesi/ järjestä lelusi. (Takuusuosikki...)
22. Käykää ottamassa valokuvia kiinnostavista asioista ulkona, esitelkää ne vanhemmille lopuksi.
23. Piirtäkää sarjakuva.
24. Harjoitelkaa narulla hyppäämistä ja hulavanteen pyöritystä.
25. Kerätkää luonnosta 1 iso kivi, 2 käpyä, 3 keppiä, 4 lehteä, 5 ruohonkortta jne. ja järjestäkää lukujono kymppiin asti.

Lisää loistavia ideoita tekemiseen löytyy mm. Sormustimen Annilta, Kototeon instagramista löytyvästä kässäkerhosta ja Leikki leikkinä-blogista. Kyllä näillä jo useamman päivän viihdyttää jälkikasvua ja ehkä myös itseä siinä ohessa. 

Ja vielä nuo vaatteet! Sain käsiini himoittuja Metsolan eläinkuoseja, joista ompelin molemmille muksuille. Paidat on simppeleitä, jotta ihanat ketut ja pupuset pääsevät oikeuksiinsa. Taisivat olla PaaPiin Myyry-kaavalla molemmat tehtyjä. Ihania pastellisävyjä ja arjen kauneutta tässä muodossa.

Voimaa, valoa ja hyviä ideoita just Siulle ♥

Kevättakki pojalle ja metsäterapiaa













Auringon kultaiset säteet, metsä, Saimaa. Perhe, eväät, yhdessä olo. Uutiskatve, vapaus, hetken huolettomuus. Mikä ilo olikaan, kun kodin läheltä löytyi mitä parhain, meille upouusi retkipaikka ja kuinka hyviltä maistuivatkaan välipalaleivät kaatuneen puun rungolla istuen. Parhaimmalta tuntui kuitenkin se rauhan ja ilon tunne, minkä tuo kombo pystyi tarjoamaan. Voimaannuttavaa ja ilahduttavaa, juuri sitä, mitä tässä hetkessä kaipasin.

Luonto ja kohisten saapunut kevätsää inspiroi myös viimeisimpänä valmistunutta ompelustani. Tein Eskarilaiselle softshell-takin Ainolan Metsäneläimet-kankaasta. Ihana kuosi oli pojan oma valinta, koska se kuulemma sopii hyvin tulevaisuuden eläintutkijalle. Kaavaksi ostin Jujunan Snowman-kaavan ja tässä koko on 134 cm. Jujunan lasten kaavoista olen tykännyt aina ja tämäkin on malliltaan hirmu hyvä! Ohjeet koin vähän epäselviksi, joten helpoimmaksi koin soveltamisen. Huppuun tein vuorin sijaan alavarat ja helmaan lisäsin kuminauhanyörin stoppareineen. Jännityksellä seuraan,  monta päivää kestää ennen kuin nyörilenkit tarttuvat johonkin oksaan herran kiipeillessä... Takin kaveriksi sopivat kivasti pari viikkoa sitten tekemäni pipo- ja tuubisetti. Tuo viininpunainen ribbineulos löytyi kangaskaapin kätköistä parahiksi ja Ommelkuplan ompelumerkit viimeistelevät kokonaisuuden. 

Onneksi metsä on vielä vapaasti auki, mene Sinäkin ♥ 

Paapiin kaavakirja naisille ja Kuutar-collegetakki

Kirja saatu arvostelukappaleena PaaPiilta.












Kun PaaPiin kaavakirja lapsille ilmestyi kolmisen vuotta sitten, uskon monen ompelijan jääneen jo silloin odottamaan seuraavaa kirjaa. Lasten kaavakirjasta käyttööni jäivät vakiona legginssit ja paitakaavat, joita olen viime vuodet käyttänyt pohjana melkein kaikkeen tytsylle ompelemaani. se taitaa olla itse asiassa ainut kässäkirjani, jonka kaivan yhtä säännöllisesti esiin yhä uudestaan! Tämä  viime vuoden lopulla ilmestynyt aikuisten versio löytää varmasti paikkansa samanlaisena luotto-opuksena.

PaaPiin kaavakirja naisille sisältää 19 naisten vaatekaavaa sekä nimestään huolimatta myös miehille kaksi kaavaa. Malleja löytyy niin paitoihin, mekkoihin, housuihin, huppareihin kuin kuvissa näkyvään collegetakkiinkin. Yhtä lukuun ottamatta kaavat ovat tarkoitettu joustaville neuloksille. Kuten PaaPiin lasten kaavoille, on näillekin ominaista yksinkertaisuus ja selkeys. Mutkattomat mallit sopivat monelle, mutta ehkä jotain jippoja olisi voinut olla perusmallien lisäksi. Kirjan rautalankatason yleisohjeiden avulla näillä kaavoilla pääsee varmasti alkuun kokemattomampikin ompelija! Yksi ilahduttavia puolia on se, kuinka eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia malleja kuvissa on käytetty. Tämäkin vahvistaa käsitystä siitä, kyseessä on varsin käyttökelpoinen perusteos. Kirjan ulkoasu on värikäs ja vilisee luonnollisesti PaaPiin omia, iloisia kuoseja.

Kokeiltavakseni valitsin Kuutar-collegetakin kaavan. Takki on muuten ohjeen mukainen, mutta pituutta lisäsin parikymmentä senttiä ja taskut tikkasin kiinni päällipuolelta. Kaavat tuntuvat olevan melko reilua mitoitusta ja teinkin tämän koossa L, vaikka ry olisi mittataulukon mukaan lähemmäs 2XL.   Ja silti sain kaventaa hihoja sekä olan pituudelta jokusen sentin. Lopputulos on kuitenkin mielestäni hyvin istuva ja juuri sopiva, ja takki pääsi saman tien käyttöön ♥

Oletko Sinä jo saanut kirjan hyppysiisi? Millaisia kaavoja itse kaipaisit?
Inspiroivaa maaliskuuta just Siulle ♥

Hyppytikkejä tai lankasuttuja? 7 vinkkiä ompelukonepulmiin

Yhteistyössä Pfaff Suomi

Hyvä ompelukone toimii kuin ajatus; naksuttaa hiljaisena ja tasaisella tahdilla, kuljettaa kangasta kuin kangasta töksähtämättä ja tuottaa moitteetonta tikkiä aina valitun ompeleen mukaisesti. Käsityö valmistuu vaivatta eikä ärräpäitä tarvita ompelua vauhdittamaan. Toisinaan (yleensä silloin, kun ajattelee ihan vaan nopeasti jotain surauttaa...) kone saattaa kuitenkin sanoa yhteistyön irti ja kauniin tikkauksen sijaan kankaan nurjalle muodostuu tiukka lankamytty, lanka pätkii tai sauman sijaan syntyy rivi pitkiä hyppytikkejä. Melko usein ompeluryhmissä tuleekin vastaan kuva kera kysymyksen "missä vika, kun ommel näyttää tältä?".

Ilokseni olen saanut nauttia Pfaff 4.2:llani ommelluista lukuisista metreistä lähes ongelmitta. Täysin elektronisen koneen yksi hyvä puoli on se, että se melko hyvin neuvoo pulmien selvittämisessä, kuten käskee poistamaan langanpätkät pistolevyn alta. Muut kommervenkit olen selvittänyt yksinkertaisilla vinkeillä, jotka kokosin tähän postaukseen. Jos siis ompelukoneesi temppuilee, kokeile ensin näitä.



1. Tarkista langoitus.
Jos ylä- tai alalanka eivät kulje täysin oikeissa urissaan, ei ommel voi onnistua täydellisesti. Poista molemmat langat ja langoita uudestaan. Tarkista manuaalista oikea langoitusjärjestys tarvittaessa, se voi vaihdella koneesta riippuen. Ylänkaa langoittaessasi muista nostaa paininjalka ylös, jotta lanka asettuu langankiristimien väliin. Varmista alalangan kulkevan oikeaan suuntaan puolakotelossa.

Panosta sopivan värin lisäksi langan laatuun, sillä osa ompelukoneista on hyvin kranttuja sen suhteen. Laadukas lanka näyttää sileältä ja kestää pienen venytyksen katkeamatta. Heikompilaatuisen langan erottaa helposti pörröisestä pinnasta. Valitse lanka käytettävän kankaan mukaan, ohuille kankaille ohuempi lanka ja paksuille paksumpi. Ohjeiden mukaan ylä- ja alalangan tulee olla samaa lankaa, mutta itse olen tästä kyllä luistanut monesti nappaamalla vain sopivan sävyisen puolan.


2. Vaihda neula.
Olen kuullut joidenkin ompelijoiden vaihtavan ompelukoneneulaa aina uutta työtä aloittaessa tai säännöllisesti tiettynä viikonpäivänä. Tarpeeseen vaikuttaa luonnollisesti se, miten paljon ompelukone on käytössä. Itse vaihdan  uuden/käyttämättömän neulan edellisen katketessa, koneen äänen muuttuessa tai jos ompelujälki heikkenee. Vääntynyt, tylsynyt tai kärjestään vioittunut neula (ei välttämättä paljaalla silmällä näy) voi vaurioittaa konetta tai kangasta, joten neulaa kannattaa herkästi vaihtaa. Tarkista, että neula on kunnolla paikoillaan pohjassa asti.

Samoin kuin langan kohdalla myös neulaa tulee vaihtaa ommeltavan kankaan mukaan. Itse säilytän neulatyynyssä käytössä olevia koneneuloja ja tarpeen mukaan vaihdan jersey-, universal- tai vaikkapa denimneulan koneeseen. Sopivan neulan valinnasta löydät hyvät ohjeet täältä. Varmista myös, että käyttämäsi neulamerkki sopii koneeseesi.

3. Tarkista säädöt.
Onhan ommel valittu oikein suhteessa ommeltavaan materiaaliin? Onko tikin pituus sopiva? Ylälangan kireyttä voi olla tarpeen säätää: jos alalanka näkyy työn päällä, on ylälanka liian tiukalla, joten vähennä langankireyttä. Jos ylälanka puolestaan näkyy nurjalla, on se liian löysällä ja sitä tulee kiristää. Alalangan kireyttä ei voi omassa koneessani säätää, mutta löysempää alalangan kulkua varten esim. kaksoisneulalla ommellessa käytän erikoispuolakoteloa.

4. Tartu ohjekirjaan.
Ohjekirja on ompelukoneen mukana syystä ja sitä kannattaa aika ajoin vilkaista, etenkin, jos kokeilee jotain uutta tai pulmia ilmenee.




5. Valitse oikea paininjalka.
Eri ompeleille tulee olla erilaiset paininjalat, jotta neula mahtuu liikkumaan vaaditussa laajuudessaan tai paininjalka voi liukua sujuvasti ompeleiden yli. Kokemuksesta voin sanoa, että siksakki ei onnistunut vetoketjujalalla... Oma koneeni neuvoo inforuudussa suosituspaininjalan. Kiinnitä paininjalka oikein paikalleen. Voit säätää myös paininjalan puristusta. Paksummalle kankaalle puristusta voi joutua lisäämään.

6. Putsaa kone.
Ommellessa pistolevyn alle ja puolakotelon alle kertyy herkästi pölyä, kankaasta riippuen enemmän tai vähemmän. Ompelukonetta voi kotikonstein putsata koneen mukana tullutta pikkuharjaa käyttäen tai imuroimalla (irrota imurista suutin ja pitele mehupilliä imuriputken suulla, imuroi kone pilliä liikutellen, niin saat kohdistettua imun pieniin koloihin). Paineilmaa ei suositella, koska pöly kulkeutuu koneen sisälle. Hyväksi välineeksi olen havainnut myös pinsetit, joilla voi pölytöllöt nyppiä pois, jos sellaisia on päässyt kertymään.

Ennen putsaamista sammuta virta sähköiskun välttämiseksi (kröhöm, tämän kun muistaisi). Irrota pistolevy, puolakotelo ja sukkulapesä koneesta, poista langanpätkät ja pöly. Laita osat huolella takaisin paikoilleen. Elektroninen kone ei tarvitse öljyämistä.



Kyllähän sitä saalista irtosi :p

7. Huollata kone.
Jotta saat nauttia sujuvasta ompelusta jatkossakin, kannattaa kone huollattaa asiansa osaavassa merkkiliikkeessä säännöllisesti. Voi olla, että koneen sisäiset säädöt ovat pielessä tai sisemmissä osissa on muuta vikaa, eikä niitä kotikonstein kannata alkaa sörkkiä. Suositeltu huoltoväli riippuu koneen käyttötahdista.

Tuleeko Sinulla mieleen muita hyviä neuvoja? Kerro, niin lisään listaan. Ja nyt ei muuta, kuin koneita putsaamaan! Ihanaa viikonloppua just Siulle ♥ 

Riddari miehelle







Joko olette ihan kyllästyneet neulejuttuihini?  Ajatukseni oli jo tässä vaiheessa postata ommeltuja, mutta saatuani tämän savotan valmiiksi, en malta olla sitä heti julkaisematta! 

Mieheni on jo pari vuotta sitten maininnut, että jos jotakin hänelle tekisin, niin kunnollisen villapaidan. Kuittasin ehdotukset sillä, etten osaajaksakykene tehdä mitään niin isotöistä. Ajatus jäi kuitenkin mieleeni muhimaan ja kymmenien villasukkien jälkeen aloin lämmetä uudelle aluevaltaukselle. Aikuiselle neulomisessa arvelutti eniten se, että sovitusmahdollisuudet työn aikana ovat rajalliset ja jos työ onkin väärän kokoinen tai mallinen, en osaa sitä muokata. 

Netin syövereissä törmäsin useamman kerran Riddari-neuleeseen ja viimein, kun Nauravan napin Laura oli neulonut ensimmäisen islantilaisen neuleensa, inspiroiduin ja päätin minäkin tarttua härkää sarvista ja lupasin villapaidan puolisolle synttärilahjaksi. Lainasin kirjastosta Islantialaisia neuleita- kirjan, josta löytyy Riddarin ohje ja napsuttelin tilauksen Villaiselle. Neuloin paidan ohjeessa suositellusta "perinteisestä islantilaisesta" Lettlopi- langasta, mikä on 100% villaa ja sitä kului tähän L-koon paitaan 12 kerää. Ohje oli selkeä ja kirjoneulekuvio helppo - lukuun ottamatta kolmen värin rivejä, joiden aikana sain lankani aina kieppumaan solmuun. Värivalintoja epäilin hieman vielä neuloessani, mutta valmiissa paidassa harmaat sävyt erottuvat ihan riittävästi toisistaan.

Ja olen kyllä kerrassaan ylpeä itsestäni nyt! Paita valmistui parissa viikossa ja se sopii tismalleen miehelleni, joka hänkin on tyytyväinen neuleeseen (kuvissa ei tyytyväisiä ilmeitä näy, koska tyyppi kehtasi kieltäytyä kasvokuvista :p). Ainut pulma on se, että tuo villalanka on ihan järkyttävän kutittavaa! Neuloessakin pisteli omien housujen läpi sylissä levätessään. Pitää kokeilla vielä etikkavedessä tai villapesuaineessa liottamista ja toivoa, että karvaisuus langassa asettuu käytössä. Lämmin tuo paita kyllä on ja toivon mukaan myös pitkäikäinen! Ehkäpä tämä ei jää viimeiseksi...

Oletko Sinä perehtynyt islantilaisiin neuleisiin tai löytyykö kaapistasi sellainen? Toivotaan, että villapaidalle sopivia talvisempia säitä olisi vielä luvassa ja mielellään jo ennen juhannusta. Tsemppiä alkavalle viikolle just Siulle ♥



Kettuvillasukat + ohje!





Eskarilainen pyysi kauniisti itselleen uusia toisia villasukkia aiempien pesukarhujen lisäksi, sillä hän tykkää nukkua niissä. Toivoi lisäksi, olisiko mahdollista saada ketut, ja toki lupasin sellaiset neuloa pikimmiten. Ohjetta en näihin etsinyt, vaan netistä ideoita etsittyäni päätin soveltaa. Kirjoitin ohjeen muistiin, josko joku mielii vastaavat itsekin neuloa. Koska olen sunnuntaineuloja, niin ohje ei taatusti ole virallista ohjekieltä, mutta toivottavasti siitä selkoa saapi.

Kettuvillasukat, koko noin 34

Sukkiin käytin Novitan Nalle (aloe vera)-lankaa. Kokoa muuttaaksesi voit katsoa ohjetta tästä sekä tästä taulukosta. Puikot olivat kokoa 3.

Sukka:
Luo valkoisella langalla 52 silmukkaa. Neulo 1 oikein 1 nurin - joustinneuletta 12 kerrosta. 
Vaihda oranssiin lankaan ja neulo sileää (kaikki oikein) neuletta 32 krs.
Jatka oranssilla 1o 1 n - joustinneuletta jälleen 12 krs.
Neulo kantapää esim. tämän ohjeen mukaan.  Jatka kiilakavennukset ja neulo sileää oranssilla kärkikavennuksiin asti/ pikkuvarpaan yli (tässä koossa neuloin 13 cm).
Vaihda valkoiseen lankaan ja neulo kärkikavennukset  joka toisella kerroksella, kunnes puikolla on 6 silmukkaa ja sen jälkeen kavenna joka kerroksella. Päättele sukka.

Kasvot:
Tee kasvojen kaari silmukoimalla. Laske sukan päälliosan silmukat, katso niiden keskikohta ja laske sopiva määrä silmukoita haluamaasi ilmettä varten. Aloita silmukointi oranssilla langalla valkoisen sukan kärjen ylimmältä riviltä. Näissä sukissa ylimmässä rivissä on 12 silmukkaa ja joka rivillä oranssi silmukoitu rivi kapenee kahdella silmukalla, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa. 
Kirjo kuono ja silmät mustalla  langalla haluamaasi muotoon. 
Silmukoi valkoisella yksittäisiä silmukoita ketun otsalle.

Korvat:
Luo oranssilla langalla seitsemän silmukkaa (jos isompi sukka, lisää silmukoita).  Jätä langanhäntä pitkäksi ompelua varten.
Neulo koko ajan oikein kuusi kerrosta.
Kavenna korva muotoonsa neulomalla toisessa reunassa kaksi silmukkaa yhteen, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa ja päättele korva. 
Virkkaa valkoisella langalla kiinteitä silmukoita korvan reunojen ympäri. .
Tee samoin toinen korva (yhteensä neljä korvaa :p ). 
Ompele korvat sopivaan kohtaan ketun kasvojen yläpuolelle. 

Kysy ihmeessä, jos jäi liian epäselväksi. En tiedä osaanko sittenkään paremmin selittää, mutta toki yritän :D

Merinotrikoosta neuletakki ja kukkivia paitoja (ja ripaus maailmantuskaa)







Viime päivinä olen puntaroinut paljon sitä, minkä verran tietoa maailman menosta on sopiva määrä. Facebook tuuttaa linkkejä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, Lähi-Idän tilanteesta, Australian kuolleista kenguruista ja kauhuskenaarioista sen suhteen, että seuraava sota syttyy juomavedestä. Aamulla autoradio ilmoittaa ensimmäisenä koronaviruksen uhrien määrän ja kertoo poliitikkojen viimeisimmät huonot päätökset. Joka puolelta kuuluu uhkia, surua, vaaroja ja huolen aiheita. Ja niin hölmö sitä on, että otsasuoni tykyttäen ja verenapaine kohisten luen joka ikisen uutisen ja kolumnin tuntien samalla, kuinka maailmantuskan viitta kietoo minua yhä tiukemminen otteeseensa. 

Uutisissa on ilman muuta hyvä ja tarpeellinen puolensa. Ilman tietoa ei ole tiedostamista, ja ilman tiedostamista ei voi tapahtua muutoksia. Olen itsekin tätä kautta havahtunut tekemään vähän kerrassaan valintoja ilmastoa ajatellen ja pystyn keskustelemaan päivän polttavista aiheista. En näe järkevänä kuplassa elämistä, vaikka se helpompaa varmasti olisikin ilman ikäviä uutisia. Tein kuitenkin viimein tietoisen päätöksen, että rajaan sitä informaatiotulvaa, mille nyt olen antautunut. Voin jättää klikkaamatta, voin tyytyä vain välttämättömään. Voin suojella itseäni ja kriittisesti miettiä sitä, millä intressillä iltapäivälehdet uutisiaan otsikoivat. Sen, että olen ilmastoahdistunut milleniaali, joka miettii vain, että pitääkö olla huolissaan milloin mistäkin, pitää nyt muuttua.

Voin keskittyä tähän päivään, tähän hetkeen ja siihen mitä voin itse tehdä. Muistutella itseäni siitä, että asioita ei kannata etukäteen murehtia, sillä se jos mikä on hyödytöntä eikä vähennä murheen määrää, jos se oikeasti kohdalle joskus osuu. Voin keskittyä siihen, että juuri tänään kaikki on hyvin ja huomisesta ei kukaan tiedä. Ollessani niin kovin huolissani, minulta jää helposti näkemättä se, kuinka kauniisti jääkiteet nurmella kimaltavat, kuinka hauskoja juttuja lapseni kertovatkaan, kuinka hellä on puolisoni kosketus, kuinka kevyesti jalkani nousevatkaan. Ja nämä asiat minä oikeasti tahdon huomata. 

Ajatusteni kiertäessä kehää halusin kohottaa fiilistä ompelemalla jotain mieltä piristävää. Kukkaloistoa paitojen muodossa ja lohdullisen lämmin neuletakki, johon kietoutua. Okransävyinen trikoo on Verson puodin Kukkaiskylpy ja tummansinipohjainen Nuppu Print Companyn Talviuni. Molemmat mielestäni kauniita! Ompelin omaa kaavaani käyttäen pitkähihaiset paidat arkikäyttöön. Pitkän neulatakin kaavan muokkasin kaupan neuleesta ja ompelin sen Mereenin merino-tenceltrikoosta. Jännä materiaali, joka on lipuvan ohut ja kevyt, mutta siihen nähden uskamattoman lämmin. Luumunsävy on yksi kestosuosikkini ja takki on jo kovassa pidossa ollutkin. Huolitteluihin käytin pitsinauhaa, koska en jaksanut kaitaleita alkaa askartelemaan jäljelle jääneen kankaan palasista. Näin pitsi antaa pientä lisäilmettäkin, vaikka jääkin pääasiassa näkymättömiin.

Uskalletaan olla herkkiä, suojella mieliämme sekä luoda ympärillemme kauneutta ♥

Sydämelliset lapaset ja hattaraiset ruttusäärystimet








Kun sää on harmaa, tuhnuinen ja kurainen, tarvitsee sen kurjuuden vastapainoksi jotain pehmeää, kaunista ja hattaraista. Sellaista mikä suojaa koleaa viimaa vastaan ja lämmittää myös sielua samalla. Ompsussa yksin istumisen sijaan minua on houkutellut viime aikoina neulominen, yhteiset leffaillat ja nukkuminen, joten näitä villaisia asusteita on tipahdellut puikoilta enemmänkin. 

Neuloin mummolleni merinolapaset palelevia käsiä lämmittämään  Jotain niin oikeaa -ohjeella , mikä löytyy Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjasta. Mummolle oli jotenkin erityisen merkittävä neuloa, sillä juuri hän on minut pienenä tyttönä opettanut virkkaamaan ja neulomaan käsityögeenin hypättyä oman äitini yli. On hyvä, että palmikkomaiset sydämet tuntuvat neuleen pinnassa koskettamalla, sillä mummo ei enää näe. Koska arjen hyörinöissä vierailut vanhainkodissa jäävät harmittavan harvoiksi, toivon lapasten muistuttavan yhteisistä hetkistä ja tuovan lohtuakin. 

Ja kun lapaset menivät suvun vanhimmalle naiselle, päätyivät vaaleanpunaiset säärystimet nuorimmalle. Tinttara toivoi balettiin sopivia säärystimiä. Nämäkin neuloin merinolangasta, jonka olen ostanut aikoinaan Karnaluksilta (merkki oli hukassa). Sopiva ohje tuli vastaan facebookin kuvissa ja ohje löytyy täältä. Kuvio oli mukavan yksinkertainen, mutta silti hauskan näköinen. Nämä oli tosi nopeat tehdä :)

Jotain pehmeää ja lämpöistä myös Sinun päiviisi ♥

Infinity shawl







Kun lanka on unelman pehmoinen ja väri kauniisti soljuva, ei mallilla tarvitse kikkailla. Tätini vihjaisi kaipaavansa itselleen sinisävyistä huivia ja päädyin neuloman sellaisen, yksinkertaisen ja muhkean merinoihanuuden. 

Googlettelin ohjeita ja lankavaihtoehtoja aivan pallo hukassa, joten päädyin suosiolla asioimaan paikallisessa lankakaupassa Pyöröpuikossa. Käynti varmisti sen, että jatkossakin toimin niin. Sain  nimittäin ihan loistavaa palvelua! Suosituksia, neuvoja ja lopulta tulostetun huiviohjeen ja siihen suomennoksenkin. Lapsetkin sain käyttää vessassa takahuoneen puolella! Lanka on Katian Infinity shawl ja ohje nimenomaan kyseiselle langalle tarkoitettu ja saman niminen. Yksi vyyhti riittää huiviin, joka neulotaan vuorottelemalla oikeita ja nurjia rivejä. Rennon aivotonta neulomista, automatkoille erityisen sopivaa! Huivista tuli niin pehmoisen ja lämpöisen tuntuinen ja juuri sopivan kokoinen, että haaveilen jo toisen neulomisesta itselleni. 

Lopuksi kiitän kaikkia jouluarvontaan osallistuneita sydämeni pohjasta. Oli ihana lukea kommenttejanne ja kuulla, että töistäni ja kirjoituksistani on niin monelle iloa ♥ Merkitsi minulle paljon. Verson puodin lahjakortin voittaja oli tällä kertaa TanjaT, hänelle laitoin jo sähköpostia. 

Pakkaskelejä odotellessa, kärsivällisyyttä kurahousujen ja rapaisten koirien kanssa just Siulle ♥