Featured Slider

Röyhelöä ja paljaita olkapäitä












"Miulla on kaunis maha, kimaltavat silmät ja terävät hampaat!" Eikös niillä ja tarmoa pursuavalla itseluottamuksella olekin ihan valmis viskariin? Ja sitä paitsi nyt yksi niistä terävistä hampaista vielä kaiken huipuksi heiluu, ja se jos joku tuntuu kasvattaneen tuon minimuippiksen varmuutta ja urheutta ainakin metrin verran. Minulle se on jälleen yksi merkki siitä, että pienempikään noista rakkaista ei ole enää ihan pieni. Vauva-aikoina ajattelin monesti itku silmässä ja pala kurkussa sitä, kuinka lapset kasvaa ja näin sen kauhukuvana siitä, kuinka ne tyyliin yhdessä yössä kasvaa vauvasta murkuiksi ja muuttaa pois kotoa. Näiden seitsemän äitivuoden aikana olen onneksi alkanut vähän kerrassaan oivaltaa, että lapset kasvaa joka päivä pikkuisen ja minä siinä ikään kuin mukana. Muutokset tulevat yleensä ajan kanssa, eivät rysäyksellä ja tuntuvat ihan tervetulleilta. Ja jos lapsi itse on kasvustaan maailman ylpein, kuinka minä en sitä olisi. Tervemenoa vaan viskariin, eiköhän se hammas sitä ennen putoa.

Ennen elokuun alkua on hyvä alkaa kiireellä postailla kesän mittaan ommeltuja hellevaatteita. Sortsihaalari on tehty It's always autumn-blogin ilmaiskaavalla ja sattui olemaan sellaisenaan juuri meidän neitosen kokoa. Kangas on vanhempaa Ommellisen tuotantoa. Toinen hillottu kangas on tuo Selian Puutarhapiilo, jonka sain lopulta tuhottua tuohon olkapäät paljastavaan t-paitaan. Siinä kaavana on Ainoan Rusetilla, josta muokkasin paitaversion (mekko on nähtävillä täällä). Lettikuosinen toppi taas on muokattu LillaLumin Julia-mekosta ja siitä tuli oma suosikkini. Voi olla, että kanttausta joudun vielä korjaamaan tiukemmaksi, koska tuo hieman lörpöttää, mutta nätti se on silti.

Toinen setti kesävaatteita on ommeltu ja kuvattu jo huhtikuussa, josko ne sitten seuraavaksi saisin blogiin asti :D Nyt hautaudun terassin sohvatyynyjen väliin ja nautin auringon lämmittämästä olosta sekä hetkestä, kun on ihan hiljaista (ja se kesti noin neljä minuuttia).
Heippa ♥

Solmumekot








Kyllä on tämän lomalaisen helppo hymyillä. Vaikka lomapäiviä on reilusti enemmän takana kuin edessä, olen vielä pystynyt keskittymään vapaa-ajasta nauttimiseen sen sijaan, että tuntisin jo valmiiksi tuskaa herätyskellon aloittamista aamuista. Lomaan on mahtunut monenlaista; helteisiä rantapäiviä, ompeluntäyteisiä sadepäiviä, pakkaamispaniikkia, esikoisen futispelejä, skumppailtoja ystävien kanssa, erotuomarina oloa riiteleville muksuille, lukuisia autossa istuttuja tunteja, uusia maisemia, myöhään valvottuja kesäöitä, useita kuunneltuja äänikirjoja ja puolivalmis villapaita.

Huikeimmat lomamuistomme kartutimme viime viikolla Kuusamossa. Päätimme mieheni kanssa, että tänä kesänä lapset ovat sen verran isoja, että jaksavat istua autossa sinne asti. Hyvin jaksoivat ja nyt lähinnä harmittaa se, ettemme ole lähteneet jo edellisinä vuosina pohjoiseen. Isovanhempien apu ja toimiva ruokahuolto teki lomailusta helppoa ja rentouttavaa (paitsi niille isovanhemmille) ja tukikohdastamme oli oivallista tehdä päiväreissuja eri kohteisiin. Viikon aikana ehdimme vaellella eri pituisia reittejä, istua iltaa piilomajassa karhuja (!) katsellen, käydä melomassa ja suppailemassa, ihailla tunturimaisemia ja bongailla poroja. Kohokohtana pääsin ratsastamaan kymmenen vuoden tauon jälkeen ja onnekseni pysyin satulassa hevosen laukatessa vaaroja pitkin. Oli ihan yhtä ihanaa kuin silloin vuosia sitten (tosin koko kroppa tiesi ratsastaneensa seuraavana päivänä, toisin kuin vuosia sitten). Myös Tinttara pääsi ponin kyytiin ja oli niin polleeta pimua että! Ensi kesällekin jäi paljon nähtävää ja koettavaa.

Nyt lomaa olisi reilu viikko vielä edessäpäin viime viikkoa vähemmän aktiivisissa merkeissä Savon suunnalla. Aikomus olisi etsiä päiviin jotakin erityistä, pientä spessua, sillä tasaisen tylsää ja velvollisuuksien täyttämää arkea on luvassa tuutin täydeltä taas elokuun alkaessa. Spessuksi riittää kuitenkin pienetkin jutut, kuten marjaretki, uusi leikkipuisto tai superhyvät grilliruuat. Ja se, jos ennusteiden mukaiset sateet jättäisivät meidät rauhaan, sillä mökkielämä näin kaatosateessa ei varsin hehkeää ole.

Mikä on ollut Sinun kesän kohokohta?

Loman alussa ompelin itselleni nämä kaksi mekkosta reissua varten. Vyötäröllä oleva solmu tuo jujua perusmekkoon ja holkkihihat istuvat itselleni parhaiten. Tähän kaveriksi farkkutakki, niin johan toimii. Vihertävän harmaa kangas on Ommellisen upea Womens, jonka on suunnitellut Annika Nykänen ja violetti tietenkin Vimman lettiä. Muuta kesävaatetta en itselleni tänä kesänä ommellutkaan, mutta vieläköhän sitä pari toppia ehtisi…

Aurinkoisia ja vadelman makuisia kesäpäiviä toivoen


Paitoja ja seitsemän vuotta ompelua

















Esikoiseni aloittaa kuukauden päästä koulun. Seitsemän vuoden ikään ehtineenä poika on kasvanut jonkinlaiseen välivaiheeseen; hän ei ole enää ihan pieni, mutta ei vielä isokaan. Tallessa on viattomuutta, leikillisyyttä ja riippuvuutta vanhemmista, mutta mukana myös jo enemmän pelleilyä, isottelua ja itsenäistymisen ensiaskeleita. Maailma alkaa aueta lapselle kortteli kerrallaan, on kavereita, pokemon-jahteja, Aku Ankan taskukirjoja ja futispelejä. On ihanaa, kun lapsi osaa tehdä koko perheelle viikonloppuaamiaisen ja olla oikeasti avuksi monessa asiassa, mutta samalla hirvittää jättää ipana kotiin kauppareissun ajaksi tai päästää se kaverin kanssa kahdestaan koulun pihalle potkimaan palloa. Hämmentävältä tuntuu ajatus siitä, että enää en voi tietää kaikkia lapseni asioita ja ajatuksia, ja sallia tämä muutos. Antaa sopivasti tilaa ja luottaa siihen, että suhde lapseen on niin hyvä ja syvä, että hän omasta halustaan pysyy lähellä nin henkisesti kuin fyysisesti. 

Samaan aikaan lapsen vartuttua kouluikään, on myös minun ompeluharrastukseni saavuttanut täydet seitsemän vuotta. Kuten lapsi, myös ompelutaitoni on kasvanut ja kehittynyt. Melko kauas on tultu niistä ensimmäisistä koon 80 velourhousuista, joissa ompelin lahkeiden sijaan yhteen haarasaumat. Ajan myötä vaatimustaso on kasvanut, ja siinä missä alkuun jo pipo ilahdutti, tarvitaan nykyään ompelukikseihin jotain enemmän. Kouluikään ehtineen lapsen tavoin "kouluikään ehtinyt" ompelija kaipaa tutun ja turvallisen rinnalle vaihtelua ja uusia kokemuksia. Toisinaan tämä aiheuttaa kipuilua ja jumittamista, toisinaan taas on mitä ihanin fiilis antautua flown valtaan ja tehdä sitä, mitä parhaiten osaa.

Ompeluflown vallassa syntyi tämä paitapino tulevalle koululaisellemme. Tarkasti valitut kankaat, jotka poitsu kävi hyväksymässä ja hyväksi havaittu kaava eli Ottobren Special edition koossa 134. Raidalliset ovat hartaasti hillottuja Noshin kankaita, mustavalkoinen eläinkuosi Ainolasta ja upea tiikerikuosi Mieli designilta. Näillä pärjännee ainakin sinne syksyyn asti...

Nyt jatkan pakkaamista, sillä lomareissu lähestyy. Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan lomamoodissa?  Ihania kesäpäiviä just Siulle ♥


Pupuhuppari












Juhannusviikko ja hellettä, voiko tämä olla edes mahdollista! Nautin täysin siemauksin, tankkaan aurinkoa ja energiaa, yritän painaa mieleen tämän tunteen. Kyllä se niin on, että keskikesällä on ihmisen elämä kepeimmillään ♥

Jatkoin tyttärelle ompelemalla, sillä aiemmat hupparit ovat jääneet pieniksi ja edes yksi huppari on hyvä vaatekaapista löytyä. Kuosiövereiden sijaan luotin yksiväriseen, aina toimivaan harmaaseen, jota piristin ripauksella vaaleanpunaista. Ihan perushuppari ei Tinttaraa kiinnostanut, vaan hän toivoi rimpsua helmaan. Sen lisättyäni innostuin vielä ompelemaan pupunkorvat huppuun ja varsin tyttömäinen huppari oli pian valmis. Siitä tuli söpö! Kaavan pohjana on Ottobren Block stripes, jota olen reilusti muokannut. 

Huomenna tähän aikaan aion katsella peilityyntä järven pintaa, kuunnella kaukaa kuikan huutelua ja kaislikon kahahtelua. Istua ehkä neuloen tai kirjaa lukien, hengittää syvään ja keskittyä olennaiseen. Kerätä kimpun lupiineja juhannusaattoa varten ja pulahtaa iltauinnille vielä viileään veteen. Otetaan iloa irti valoisista ja lämpimistä kesäöistä ♥

Ihanaa juhannuksen aikaa!

Rusetilla- mekko


















"Haluan napapaidan tai sellaisen, missä ei oo olkapäillä mitään" ilmoittaa viisivuotias niskojaan nakellen ja lantiota keinutellen. Ei käy, ajattelen. On ihan jäätävää kuinka varhaisessa vaiheessa - oman empiirisen otantani perusteella - etenkin tytöt omaksuvat "isojen" elkeitä. Tämä mekkokaava on kompromissi, johon sekä äiti ja tytär ovat erinomaisen tyytyväisiä. Neiti sai paljaat olkapäät, mutta pienelle tytölle mielestäni soveliaalla tavalla. Ja ihanat hulmuavat helmat!  Kaava on Kaavastudio Ainoan cold shoulder-mekko ja tein tämän koossa 110. Yläosan pituudesta jouduin lyhentämään viitisen senttiä, mutta muuten tämä oli ihan loistava sellaisenaan. Kaunis ja helppo ommella! Myös ohjeet olivat erittäin selkeät, joten tästä selviää aloittelijakin.  Tinttara tilasi jo paidan samalla kaavalla. Kankaana tässä on ihana Nappinjan pionitrikoo. Kelpaa pyörähdellä!

Aurinkoista viikkoa just Siulle ♥