Featured Slider

Niittyvilla - haalari kesää odottamaan












Kangas saatu bloginäkyvyyttä vastaan Ompelimo MadeIralta. 

Minä olisin jo niin valmis kesään. Tai jos nyt sitä odotellessa edes kevääseen. Sellaiseen kunnolliseen, lumet ja jäät sulattavaan, puroja pulputtavaan, pisamia nenän päähän nostattavaan, lintuja laulattavaan ja räystäitä tiputtavaan kevääseen. Olisin valmis luopumaan paksusta toppatakistani ja Sorelin saappaistani, valmis ottamaan käyttöön valkoiset tennarini ja farkkutakkini. Olisin valmis lähtemään lasten kanssa metsäretkelle kevään merkkejä ihmettelemään ja kaivamaan esiin polkupyörät ja potkulaudat. Valmis ihailemaan mustasta maasta pukkaavia leskenlehtiä ja hauraan hentoisia hiirenkorvia puiden oksilla. Oi kevät missä viivytkään?

Pieniä, toivoa herättäviä hetkiä sain kokea eilen iltapäivällä, kun livahdin kävelylle koirien kanssa. Epäilykseni jääkauden alkamisesta väistyivät hetkeksi kävellessäni aurinkoista metsäpolkua, lämmön nostaessa hien pintaan ja saadessa lapaset pois kädestä. Kallion reunan jääpuikoista putoili vesipisaroita ja tuuli tuntui pehmeältä. Linnutkin saattoivat laulaa, mutta valitsin mielummin tahdittajani Spotifyn listoilta. Kuplivan reipas musiikki auttoi nastakenkiä nousemaan kevyesti ja kohotti myös mielialaa. Jatkoin lenkkiä aikomaani pidemmälle ja yllätyin, kun kymmenen vuoden jälkeen löysin ihanan uuden reitin kuljettavakseni. Askel askeleelta, hikinoron valuessa selkää pitkin, tunsin kuinka rankan ja pettymyksiä sisältäneen viikon aikana kerryttämäni henkinen paino alkoi myös valua hien mukana ja johan oli helpompi olla. Lenkiltä palasi iloisempi nainen  kuin mikä sinne lähti.

Elän siis kuitenkin toiveikkaana sen suhteen, että kevät ja kesä vielä saapuvat näille leveyksille. Ennemmin tai myöhemmin (ilmeisesti myöhemmin, mikäli meteorolegeja on uskominen). Aloitin valmistautumisen lämpöisiin säihin ompelemalla Tinttaralle kesähaalarin Ottobren 3/15 kaavalla. Olen yhden vastaavan tehnyt aiemminkin ja siitä on tullut käyttövaate ympäri vuoden. Neidillä on nimittäin tapana heti kotiin tullessa kiskoa pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet pois ja vaihtaa ylleen kesämekko tai joku muu hörsyläinen. Myös tämän mallinen "kesäpuku" on kelvannut loistavasti, vaikka hulmuhelmat puuttuvatkin. 

Tämä haalari on ommeltu ihanasta Susanna Sinivirran suunnittelemasta Niittyvilla-trikoosta, joka on Ompelimo MadeIran tuotantoa. Kyseessä on itselleni uusi yritys, yhden naisen ompelimo, jonka tarkoituksena on laajentaa kangasmyyntiin lähitulevaisuudessa. Niittyvilla on näistä kankaista ensimmäinen. MadeIran tuotteita on tällä hetkellä myynnissä mm. täällä. MadeIra on tulossa myös ensi kesäkuun Ommel-festareille. (Siinä on muuten yksi must- kohde tulevalle kesälle! Oletko sinä menossa tulossa?) Mielestäni kangas toimii hyvin tässä vaatteessa, sillä kuosi pääsee jatkumaan koko vaatteen pituudella ja kohdistelemalla sain kukkia muun muassa hihoihin. Käyttäjälle oleellista oli vaaleanpunainen väri ja niskassa tampin korvaava silkkinauharusetti ♥

Joko sinä olet aloittanut keväisemmän garderoobin kokoamisen? Minulla on käsityöt vähän jäissä, sillä viimein saimme remontin uudessa kodissa alkuun. Kunhan ompelukamari valmistuu, alkaa koneet hurista varmasti tuttuun tahtiin :)

Miten päästä alkuun? 9 vinkkiä ompeluharrastuksen aloittamiseen



Minulta on monesti kysytty sitä, olenko ommellut aina tai saanut siihen jotain koulutusta. Samaan lauseeseen usein huokaistaan, että kunpa osaisin itsekin. Lähes aina vastaukseeni sisältyy seuraava lause: jos minä oon oppinut, niin sinäkin voit oppia! Olen ommellut nyt vajaat viisi vuotta, itse opetellen (kantapään kautta yleensä), neuvoja kysyen, kokeilemalla, mokailemalla ja iloisesti yllättymällä. Taustalla on toki peruskoulun kässätunnit, joilta muistin suurin piirtein sen miten ompelukone langoitetaan ja kuinka kaavat piirretään arkilta. Tältä pohjalta uskallan kuitenkin väittää, että jos intoa ja tahtoa on, syntyy taitoa aivan saletisti ajan mittaan. Kokosin tähän postaukseen omat epäammatilliset vinkkini sinulle, joka mietit, että osaisitko ommella ja uskaltaisitko kokeilla. Anna mennä vaan!

  • Inspiroidu ja innostu!
    • Se on ehkä se tärkein. Jotta voi oppia jotain sellaista mikä ei välttämättä ole helppoa ja mikä vie aikaa, tarvitaan motivaatiota. Hypistele kauniita kankaita, ihastele taidokkaita käsitöitä somessa ja blogeissa, käy käsityömessuilla, inspiroidu siitä kaikesta, mitä itse tekemällä voi saada. Tee alkuun jotakin pientä ja varmasti onnistuvaa, jotta intosi saa lisäpotkua.


  • Satsaa välineisiin jo alussa!
    • Mikään ei tapa syntynyttä innostusta yhtä tehokkaasti kuin tylsät sakset, reikiintyvät kankaat ja langat suttaava ompelukone. Kun ompeluinspis iskee, kannattaa käydä kokeilemassa ompelua jonkun tutun luona tai vaikkapa kansalaisopiston kurssilla tai lainata kone lähipiiristä. Jos harrastus tuntuu omalta ja investointi on mahdollinen, osta itsellesi kunnollinen ompelukone. Hyvä käytetty kone voi olla paljon parempi kuin uusi markettikone. Muutaman satasen koneella pärjää jo hienosti! 
    • Mikäli ompelukoneestasi löytyy kunnolliset joustavat ompeleet, et ainakaan aluksi tarvitse saumuria. Hyvällä ompelukoneella ompelet niin joustamattomat kuin joustavat kankaat. Trikoovaatteiden tekijänä myönnän kuitenkin, että ilman saumuria harrastukseni olisi lopahtanut alkuunsa. Saumuri on paljon nopeampi ja jälki nurjalla huolitellumpaa kuin ompelukoneen jousto-ompeleella. 
    • Lisäksi tarvitset hyvät kangassakset, teräviä nuppineuloja, mittanauhan, merkkauskynän ja laadukasta ompelulankaa. Muita tilpehöörejä ehdit haalia sitten tarpeen mukaan.


  • Lue käyttöoppaita ja ohjeita!
    • Uutta ompelukonetta on turha rikkoa sillä, että langoittaa sen väärin tai runnoo menemään vääränmerkkisillä neuloilla. Ohjeet ovat lukemista varten ja esim. koneeseen liittyvissä pulmissa ja kysymyksissä vastaus löytyy hyvin usein manuaalista. Suosittelen myös aloittamaan valmiskaavoista ja niihin liittyvistä ohjeista, joissa vaihe vaiheelta neuvotaan etenemisessä. Tämä on toisaalta makuasia; jollekin toimii parhaiten mutkattomampi tapa läntätä valmisvaate kankaan päälle ja leikata vähän sinne päin - ja ihan hyvä tulee silti. Enivei, minä olen ohjeiden kannalla silloin, kun oma päättely ja osaaminen on vielä alkutekijöissään. Itse olen kokenut Ottobre-lehtien kaavat ja ohjeet helpoimmiksi, joten niitä tarkasti seuraamalla ei voi mennä pahasti huti. 
  •  Verkostoidu paikallisesti ja liity somen kässäryhmiin !
    • Itse olen saanut hurjasti apua, hyviä vinkkejä ja mm. kaavoja lainaan paikallisilta ompelututuilta. Facebookista löytyy paikallisia ompeluryhmiä ympäri Suomen, kannattaa etsiä omansa.  Näiden kautta löydät myös laneille, missä voit tutustua ihan niin kuin IRL. Paikallisten ryhmien lisäksi Facebookissa on ryhmänsä niin lasten- kuin aikuisten vaatteiden ompelijoille, käsityöblogeille ja niiden lukijoille sekä sekalaisia mainioita ryhmiä kuten Saumanvara, Ompeluelämää ja Ompelumania. Ryhmien kautta saa ompeluun niin inspiraatiota kuin apua ja vertaistukea. Mukavaa on päästä jakamaan myös omia ompeluksiaan ja saada kannustusta sitä kautta.
  • Käytä valmiita materiaaleja opettelun tueksi!
    • Pään hakkaaminen seinään itsekseen on turhaa, sillä valmista ja helposti saatavaa opetusmateriaalia on tarjolla! Esimerkiksi Unelmalliselta löytyy selkeä opas ompeluharrastuksen alkumetreille ja Susanna Vesterinen on kirjoittanut Saumuriklinikka- oppaan. HiOp on puolestaan koonnut lastenvaatteiden ompelun helppoon pakettiin ja video-ohjeetkin ovat kaikkien saatavilla. Punomosta löytyy neuvoja tekniikoihin sekä spesifeihin ompelutöihin. Lisäksi youtube ja blogit ovat pullollaan vinkkejä lähes pulman kuin pulmaan. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen ellei itse tahdo sitä tehdä.


  • Kysy rohkeasti apua!
    • Liittyy vahvasti edellisiin kohtiin. Sellaista pulmaa ei ole, etteikö joku siinä osaisi auttaa. Ompeluryhmissä autetaan toista mielellään ja yleensä erilaisia vaihtoehtojakin tarjotaan. Ompeluun liittyy myös monia varsin innovatiivisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä itsellä tule mieleenkään. Itse olen tarvinnut jeesiä muun muassa koneisiin liittyvissä pulmissa, ompelujärjestyksen epäselvyyksissä, ideoiden loppuessa kesken ja mielipidekysymyksissä, ja kaikkiin on apua löytynyt somen ihmeellisestä maailmasta.
  • Aloita helpommista töistä, mutta älä pelkää haasteitakaan!
    • Joustamattomista kankaista on monen mielestä helpoin aloittaa ompeluharrastus. Joustamaton kangas ei veny, vaan asettuu oikein leikattuna juuri mihin pitääkin. Ompelu on miellyttävää ja helppoa. Esimerkiksi simppelit lasten puuvillamekot tai vetoketjupussukat ovat minusta sopivia aloittelijoillekin.
    • Jos haluaa aloittaa joustavista ompeluista, ovat helpoimpia perushousut ja paidat. Lähtökohtaisesti ajattelen lapselle ompelemisen olevan helmpompaa, sillä yleensä vaatteet sopivat heille, jos valittu koko täsmää (malleissakin on toki eroja, joita voit alkaa hioa ja tarkastella lähemmin, kunhan alkuun olet päässyt). Aikuisen vaatteissa on yleensä enemmän tekemistä istuvuuden kanssa, mutta ei niitäkään kannata pelätä. 
    • Jos tahdot kuitenkin ommella ensimmäisenä työnäsi vauvan bodyn tai itsellesi vetoketjuhupparin, tee se! Monesti ompelussa liikkuu kauhujuttuja mm. juurikin vetoketjuista, neppareiden laitosta, resorilla kanttaamisesta, napinlävistä tai taskujen ompelusta, mutta niitä ei kannata liikaa kuunnella. Kokeile rohkeasti ja pyydä apua tarvittaessa.


  • Tee pohjatyöt ja valmistelut huolella
    • Jos ohjeessa kehotetaan käyttämään tukikangasta, se kannattaa yleensä käyttää tai rypytys tekemään kahta rinnakkaista lankaa käyttäen, kannattaa ne molemmat ommella (tämän kanssa minä tahkosin vuosia). Kankaat myös kannattaa esipestä aina, jotta valmis vaate ei ensimmäisen pesun jälkeen kierrä tai ole auttamatta liian pieni. Silitä, nuppineulaa, harsi - ärsyttävät työvaiheet saattavat olla kullanarvoisia työn edetessä. Myös ratkominen kuulunee tähän kategoriaan ja vanha mottoni sopii : "Jos mietit, pitäisikö purkaa, niin silloin pitää. " Kantapään kautta opittua viisautta... Vaikka ruma tikkaus tai pieni kurttu saumassa ei ensin tunnu vaivan arvoiselta, niin valmiissa työssä se harmittaa. Kokemuksella voin kertoa, että kivempi purkaa se juuri ommeltu kohta kuin koko työ myöhemmin. 
  • Älä luovuta, koita uudestaan!
    • Kuten Pikku Kakkonenkin muistuttaa! Ihan kuin mitä tahansa uutta taitoa opetellessa, vaatii oppiminen harjoittelua. Harjoitteluun taas kuuluu se, että välillä sujuu paremmin kuin toisinaan ja epäonnistumisen tunteita ei voi välttää kokonaan. Jos suunnittelemasi työ ei onnistunut, mieti voisiko sitä korjata muokkaamalla, sopisiko se jollekin toiselle tai voisiko kangasta hyödyntää muuhun työhön? Omalla ompelu-urallani mokia on tullut useita, mutta vain yksi vaate on jäänyt lopullisesti kesken ja lentänyt roskikseen (koska meni hermot). Kun tökkii liikaa, pidä tauko ja kokeile myöhemmin uudestaan. Siedä myös ompelujumit, niitäkin tulee aika ajoin. Tee sellaista, mikä ilahduttaa juuri sinua!
Nämä asiat nousivat esiin miettiessäni, mitä itse aloittelijana koin tärkeimmiksi ja mitä edelleenkin pidän ajankohtaisina. Tietenkin meissä harrastajissa näkyvät persoonalliset erot esimerkiksi tarkkuudessa, sinnikkyydessä ja luovuudessa, mutta monet jutut toimivat kaikille. Tuleeko sinulla mieleen muita hyviä vinkkejä? Kerro toki, niin lisään listaan! 

Kevään tuoksua ja valoisia iltoja tulevalle viikollesi ♥


Pienten tyttöjen mekkoja & alekoodi Almandiinille


Yhteistyössä Almandiini*









Meidän pieni prinsessamme on parin viikon päästä kolmevuotias. Siis apua, kolme! Ihana ajatus sinällään, että olemme saaneet luotsattua toisenkin lapsen pikkuisesta kääröstä leikki-iän kynnykselle suhteellisen kunniakkaasti. Toisaalta rintaa korventaa tuska siitä, ettei perheessämme ole oikeasti enää taaperoa saati vauvaa. Eikä sellaista ole näköpiirissäkään, laumamme on jo täynnä.

Vaikka vauvakupla niin ihastuttavan hattarainen olikin, on myös vapauttavaa olla siinä vaiheessa, jossa kukaan ei tarvitse minua 24/7 akuutisti. Yöunet katkeavat vain kerran yössä, kun nuorimmainen haluaa vessaan. Kaikki syövät samaa ruokaa, osaavat liikkua omin jaloin ja aivojen käyttö onnistuu kohtalaisesti, kunhan uni- ja ruokatasapaino ovat kohdallaan. Tähtien ollessa oikeassa asennossa ipanat osaavat leikkiä ihania ja kekseliäitä leikkejä yhdessä, ja äiti voi ninjan viekkaudella vetäytyä takavasemmalle ja varastaa pienen hetken itselle. Lapset ovat halutessaan omatoimisia, fiksuja ja keskusteluyhteys on yleensä saavutettavissa oleva asia. Toisaalta molemmat ovat vielä niin pieniä, ettei heitä tarvitse itsekseen päästää mihinkään eikä napanuoraa kokonaan katkaista. Voi luoja, sittenhän minä vasta sydän syrjälläni olenkin! 

Vaikka synttärijuhliin on vielä aikaa (juhlitaan vasta uudessa kodissa kevväämmällä), en voinut olla ompelematta mekkoa jo valmiiksi. Sain tilaisuuden ommella jälleen Almandiinin ihanista kankaista ja yksisarvispuuvillan nähdessäni tiesin heti sen olevan täydellinen synttärimekoksi. Hitsi, kun en saanut kunnolla kuviin vangittua kankaan glitterpintaisia timantteja, joihin tyttö ihastui erityisesti! Tinttara elää täysin sydämin prinsessa- ja yksisarvisvaihetta ja äiti elää hengessä mukana. Sisälläni uinuva juhlanjärjestäjä alkaa jo heräillä...

Mekon mallia etsin netistä, sillä halusin jotain uutta ja löysin tämän Posey Party Dress-kaavan, jonka ostin Etsyn kautta. Mekon yläosa on selän puolelta napitettava ja suorakaiteen muotoiset hihat rypytetään pääntielle. Helma on reilusti pyörivä, vaikka sekin on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ommeltu. Koko prinsessaisuuden kruunaa vyötärölle solmittava vyö ja iso rusetti, jonka arkikäytössä voi jättää pois. 




Toinen kangas mihin ihastuin oli tuo kissapuuvilla, sillä ajattelin sen olevan täydellinen mekkokangas kummitytölleni, jonka kotona juuri tuollainen musta kissa elelee. Ompelin siitä mekon Ottobresta löytyvällä Pilvipouta- kaavalla. Kokona on 104 ja hieman leveältä vaikuttaa, mutta muutan kaunis malli ja helppo ommella. Todennäköisesti teen vastaavan myös omalle neitoselle jossakin vaiheessa. 

Ja ai että kuinka ihana olikaan ommella joustamatonta puuvillaa pitkästä aikaa! Kangas asettui ja kulki juuri niin kuin sitä komensin, rypytyksetkin onnistuin saamaan kauniin tasaisesti. Hyvänä apuna ompelussa oli Pfaffin ompelukoneeni, jonka erilaisia paininjalkoja testailin. Kissamekkoon tein piilovetoketjun, jonka sai kerrasta oikein ommeltua piilovetoketjujalkaa käyttäen. Helmaan puolestaan kokeilin piilo-ommelpaininjalkaa, jonka ansiosta helmakäänteestä ei aiheudu näkyvää tikkausta vaatteen oikealle puolelle.






Yksisarvismekkoa tehdessäni käytin ensimmäistä kertaa täysin automaattista sensormatic- napinläpeä, ja yllätyin iloisesti kuinka näppärästi nuo aiemmin välttelemäni reiät syntyivätkään. Kone tikutti napinlävet juuri oikeaan kohtaan lähes itsestään. Napit sentään ompelin käsin, vaikka olisi nekin voinut koneella kiinnittää. Käyttelin myös koristeommelpaininjalkaa, sillä halusin mekon helmaan sydäntikkauksen. Sopii mielestäni mekkoon kuin sarvi ponin otsaan ♥



Oletko sinä enemmän joustamattomien vai joustavien kankaiden ystävä? Asia on kovasti tapetilla tällä hetkellä elastaaniin liittyvien ekologisten pulmien takia, joten sen puoleen tämä joustamattomista kankaista ompelu osui hyvään saumaan. Almandiinin kankaat ovat omiaan mekkoihin ja paitoihin, samoin kuin pussukoihin, laukkuihin, tyynyihin... you name it! Nyt kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa, sillä koodilla karhu saat koko valikoimasta 15% alennusta 13.3.-15.3.  

Taianomaista viikkoa just siulle ♥

Salakavalat ja valepalmikot









Meillä on pakkasta piisannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kylmää on niin ulkona kuin sisällä, sillä väliaikaiskotiamme vetoisampaa huushollia saa etsiä. Sohvalla istuessa pitää olla kaulaliina kaulassa ja tytärkin tahtoo nukkua lapaset kädessä. Mutta pakkasesta huolimatta, kuinka ihanaa onkaan tuo valo! Niin kaunista, niin kuulasta, niin säkenöivää. Esteetikko minussa huokailee onnesta, vaikka samalla pitää huivia kietoa poskien peitoksi. 

Koska kylmä, siksi villasukkia. Vaikka olen neulonut viime kuukausina paljon, eivät sukat ole päässeet omia koipia lämmittämään, vaan matkanneet lahjaksi. Oli siis aika neuloa parit sukat ihan vain minulle. Aloitin sinapinkeltaiset valepalmikot jo matkalla viime syksyn kässämessuille, mutta ne jäivät silloin kesken. Nimenomaan tuo kamala viima mikä kodissamme käy, toimi motivaattorina sukkien viimeistelyyn ja kovasti tarpeen ne ovat olleetkin. 

Keltaiset villikset ovat ihan käyttökelpoiset, mutta lempparini ovat ehdottomasti nuo hempukan vaaleanpunaiset. Neuloin ne Villasukkien vuosi- kirjasta löytyvällä Salakavalat-ohjeella. Salakavalat on minusta hauska nimi ja kivat nuo oli neuloakin,  huomattavasti helpommat kuin miltä näyttävät. Molemmat sukat neuloin Novitan 7 veljeksestä. Nyt on vielä yhdet sukat puikoilla, josko sitten malttaisin palata ompelupuuhiin taas.

Valonsäteitä ja jäätimantteja just siun viikkoon ♥



Lisko konekirjonnalla ja asiaa erikoispuolakotelosta


Yhteistyössä Pfaff Suomi*







Uudet tekniikat, trendit ja villitykset ovat usein sellaisia, joihin ihastun oitis. Otan screenshotteja kuvista, googletan ohjeita, ihailen muiden tuotoksia ja saatan jopa hankkia tarvittavat välineet. Yleensä aikaa ehtii kuitenkin kulua ennen työhön tarttumista ja innostus lopahtaa. Arvaatkin jo varmaan miten siis käy... Paljon ilmaan ja Pinterestin syövereihin jääneitä ideoita ja laatikoihin hautuneita tarvikkeita, jotka odottavat sopivaa hetkeä.

Vähän sama on ollut tilanne ompelukoneen lisätarvikkeiden kanssa. Aiemmankin koneeni mukana tuli iso pussi härpäkkeitä, joihin vannoin perehtyväni, mutten sitten koskaan saanut aikaiseksi. Sen takia yksi syy Pfaff Suomen yhteistyöhön* lähtemiseen oli se, että oppisin ja ottaisin haltuun enemmän ompelukoneen mahdollisuuksista ja tutustuisin kaikkiin niihin paininjalkoihin ja muihin tilpehööreihin, mitä koneen varustelaatikko sisäänsä kätkee. 

Ensimmäisenä halusin kokeilla vapaata konekirjontaa, joka on ollut suunnittelun tasolla jo pari vuotta. Selkokielellä kerrottuna kyse on siitä, että ompelukoneen syöttäjät ovat pois käytöstä (eivät siis syötä kangasta tiettyyn suuntaan) ja kangasta ohjataan vapaasti käsin haluttuihin suuntiin, ikään kuin piirretään ompelukoneella. Mietin aikani sopivia kuvioita kokeiltavaksi, kunnes silmiini osui poikani tekemä liskopiirros. Ipana on ollut viime ajat hyvin kiinnostunut dinoista , käärmeistä ja liskoista ja niitä on kirjoista luettu ja piirretty huolella. Tämä jättiläisvyölisko oli minusta niin hieno, että se ansaitsi ehdottomasti päästä paitaan! Design by 5 vee ♥ (Lopussa rautalankaohje vastaavan  kirjonnan toteuttamiseen.)

Koska ompelussa on kyse ajoittain välineurheilusta, oli minulla tässä käytössäni niin vapaaompelu-/parsinjalka sekä erikoispuolakotelo. Vapaaompelujalkaa hyödyntäen kangasta voi tavallista ompelu-/tikkauslankaa käyttäen kirjoa kummalta puolelta tahansa, mutta tahdoin tässä kokeilla samalla myös paksumman langan käyttämistä alalankana. Siinä kohtaa erikoispuolakotelo astuu kuvaan! 

Erikoispuolakotelossa on avarampi ohitusura, joten paksukin lanka kulkee helposti alalankana. Tällöin ommellaan kankaan nurjalta, jotta kuvio näkyy oikealla puolella. Joissain ohjeissa vastaavaa neuvotaan tekemään löysäämällä puolakotelon ruuvia, jotta lanka kulkisi vapaammin. Tätä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, sillä (vaaka)puolakotelon ruuvia ei ole tarkoitettu säädeltäväksi ja optimaalinen alalangan kireys voi kadota. Erikoispuolakotelo on tosi kätevä myös kaksoisneulalla ommellessa, kun alalanka kulkee löysempänä! Aiemmin olen joutunut kiristämään reilusti ylälankaa (tai kuten ekassa koneessani, ruuvailin sitä puolakoteloa), jolloin tikkaus herkästi vetää kuprulle ja joustavuus kärsii. Tällä tulee ihan supernättiä kaksariommelta.



Miten tuollainen kirjontakuva siis tehdään? Tässä ohje lyhykäisyydessään:


  • Valitse kuva mitä haluat käyttää ja jäljennä se tukikankaaseen. Itse käytin tarrapintaista veteenliukenevaa tukikangasta, mikä oli ihan loistava tässä. Myös joustamaton silitettävä tukikangas käy. Huomioi kopioidessassi, että kuva tulee peilikuvana kankaan oikealle puolelle. 
  •  Leikkaa se vaatteen osa, johon kuva tulee ja kiinnitä tukikangas kuvineen sopivaan kohtaan.
  • Puolaa (kovin paksut käsin) haluamasi alalanka (esim. helmilanka, puuvillalanka tai nyt käyttämäni paksuhko "kultalanka"). Laita erikoispuolakotelo paikoilleen, pudota koneesta syöttäjät alas, vaihda vapaaompelujalka paikoilleen. Ylälankana käytetään alalangan väristä ompelulankaa.
  • Ompele suoralla ompeleella piirtämiäsi viivoja pitkin, muista kuljettaa kangasta itse. Periaatteessa ommella voi mihin suuntiin vaan, mutta siisteimmän lopputuloksen ainakin tässä sain, kun käännyin kulmissa ja ompelin "oikeaan" suuntaan.
  • Ompeleen alussa ja lopussa jätä langanpätkät pitkiksi ja vedä ne nurjalle puolelle päätelläksesi ne siististi.



Minusta tästä tuli ihanan symppis lisko, mitä sinä pidät?

Oletko sinä kokeillut jo konekirjontaa? Jos et, niin viimeistään nyt kannattaa, onhan kirjonta Taitoliitonkin nimeämä tekniikka tälle vuodelle. Hyviä vinkkejä kirjontaan löytyi myös Kangaskorjaamolla-blogista sekä Sormustin-blogista, jossa Anni testaili niinikään erikoispuolakoteloa.



Kirpsakan talvista viikkoa just siulle, yritetään tareta pakkasista huolimatta ♥

Satutalvi-mekko








Aurinko ♥ Tarvitseeko enempää sanoakaan, niin paljon tuo ihana valoilmiö piristää ja antaa virtaa! Ihan oikeasti aamulla jo tuntuu päivä alkavan paremmin, kun taivas punertaa vaaleanpunaisena. Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että kevät on jo kulman takana, eihän? 

Ennen keväisempiä tunnelmia tuli kiirus ommella äkkiä käyttöön tämä söpönen Nuppu Printin Satutalvi-trikoo. Kuosi tuli myyntiin jouluksi, mutta etenkin tässä värissä se mielestäni on ihan sopiva myös ylipäätään talveen. Pupuja, bambeja ja keijuja, voiko ihanampaa olla!

Ompelin (jälleen) mekon. Mekon, koska Tinttara nyt vaan sattuu rakastamaan mekkoja. Muokkasin tuplakellohelman paitakaavaan (PaaPiin Myyry. Jos kellohelman kuosittelu kiinnostaa, löytyy Unelmalliselta ihan superhyvä ohje. ) ja viimeistelin koko komeuden pitsillä. Kanttien huolitteluun käytin laiskuuksissani tällä kertaa tosi tosi loivaa kaksipistesiksak-ommelta, mikä joustaa sopivasti. Tykkään kuitenkin kaksoisneulan jäljestä enemmän, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pari riemunkiljahdusta myöhemmin mekko pääsi jo testiin ja läpäisi - helma pyörii loistavasti. Ihana kuinka pienet asiat riittävät pienellä ihmisellä onnen aikaan saamiseksi! Mutta niinhän ne kyllä riittävät aikuisellakin; luistelu kirkkaassa pakkassäässä, laskiaispulla mansikkahillolla, vasta siivottu koti, insidejutut puolison kanssa, töissä lapsen minulle tekemä piirros, mehukkaat veriappelsiinit, hieno pulkkamäki, puhelu ystävältä, lauluesitys omilta pikkumuruilta... Ei sitä aina paljoa vaadita.

Kirpsakan kirkkaita päiviä just Siulle ♥