Featured Slider

Lumoavat neulehuivit by Woolenberry - pehmeää ja luonnonläheistä tyyliä












Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Lomailu ja etenkin autossa istuminen matkoilla sai esiin taas sisäisen neulojani. Kun ompelukone ei ollut käyttöetäisyydellä, oli turvauduttava puikkoihin. Edelleen haaveissani kutkuttelu neulottu huivi, sillä aiemmin olen tehnyt vain yhden, eikä se ihan putkeen mennyt. Sopivasti sain käsiini hurmaavan neulekirjan, jonka otin ilomielin lomalukemistooni ja sieltä huivin työn alle.

Kyseessä on Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry. Kirja on Kallion ensimmäinen, mutta paikkansa neuleskenessä nainen on vakiinnuttanut Ravelryn ja omien nettisivujensa kautta. Jopa minulle, neulenoviisille, Janina Kallion nimi ja tyyli olivat tuttuja ennalta, joten odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla. Kirjassa olevat 15 mallia ovat aiemmin englanniksi julkaistuja ja nyt saatavilla eka kertaa suomeksi. Kirjaan päätyneet ohjeet ovat olleet eniten toivottuja sekä Janinan ja neulojien suosikkeja. 

Lumoavat neulehuivit on kaunis kirja, mikä miellyttää omaa visuaalista silmääni. Kuviin on panostettu, värit ovat herkkiä, pehmeitä ja harmonisia. Ehkä omaan makuuni vähän liiankin maanläheisiä, mutta tässä se maailma toimii. Kuvissa näkyy hyvin huivin mitat sekä neulekuvio, lisäksi mukana on paljon "fiilistelukuvia". Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, keväällä ja kesällä kevyempiä pitsikuvioita ja talvea kohti muhkeampia huiveja. Erityisen suloinen on kauden mukaan vaihtuva pieni kuvio kirjan sivuilla. 

Entäpä ne ohjeet? Kallio kertoo alkupuheessaan mallien olevan simppeleitä neuloa ja ohjeita silmäilemällä ne vaikuttavat minustakin ihan ymmärrettäviltä. Kauniit neulepinnat muodostuvat ihan perussilmukoista ja paljon on mukana aina oikein-neuletta. Sanalliset ohjeet ovat selkeitä ja hyvin avattuja, mutta mallikuvio kuvana olisi ollut vielä kiva lisä. Pitsi kuvio aukeaisi kuvasta nopeammin. Erityisesti tykkään kirjan alussa olevista ohjeista neuletyön aloittamiseen ja viimisestelyyn, sain siitä hyviä vinkkejä huivin neulomiseen.

Kaikki huivit ovat neulottu laadukkaista ja ylellisistä langoista, ja ohjeissa mainitaan suosituslanka sekä vastaavia lankoja. Tällaisena sunnuntaineulojana jäin kaipaamaan sitä, että vaihtoehdoissa olisi ollut tarjolla joku vähän edullisempikin lanka. Minusta 30 e vyyhdistä on jäätävä hinta, ainakin tässä vaiheessa neuleuraani, kun työn onnistuminen ei ole aina taattua. Toki luonnonkuituisista laatulangoista saa varmasti ihania neuleita, mutta eiköhän Dropsista tai vastaavastakin saisi ihan kivan?

Otin itse ensimmäisenä puikoille Lempi-huivin kevätosiosta. Malli oli yksinkertainen ja suhteellisen nopea neuloa. Minä koin hankalaksi kuitenkin rivien laskussa pysymisen, joten neuloessani jouduin turvaamaan paljon ohjeeseen. Onko rivien laskemiseen olemassa joku systeemi? Ajattelin tehdä tämän ekan huivin jostain halpislangasta, mutta Jyväskylän reissulla eksyin Lankakauppa Titityyhyn. Siellä käyneille ei liene epäselvää, millainen lankaparatiisi on kyseessä ja minäkin sorruin pyhistä aikeistani ja hintakritiikistäni huolimatta ostamaan aikomaani kalliimman langan. Langan merkkiä en muista, mutta joku käsinvärjätty fingering-vahvuinen (jep, tämän termin sain sillä käynnillä oppia) se on. Huivi ei ole vielä valmis, sillä kotiin paluun myötä neulomisinto vähän laski. Paljoa ei kuitenkaan puutu, joten eiköhän se pian valmistu.

Oletko Sinä tutustunut jo Lumoaviin neulehuiveihin?


Tereillä särmää! - Meikkilaukut terejalkaa käyttäen










Blogiyhteistyössä Pfaff Suomi

Jestas mikä kuumuus iski, kun palasimme kotiin! Emme kyllä olisi parempaan saumaan voineet mökkilomaamme ajoittaa, kun saimme kovimmat helteet viettää Saimaan rannalla ja nukkua viileässä aitassa. Tämä ensimmäinen päivä kaupungissa tuntuu jokseenkin läkähdyttävältä. Mutta ei, silti en valita tästä. Mielummin tukahduttava helle kuin auton kaivaminen kinoksen alta, kurahousujen kiskominen lasten jalkaan tai loskassa tarpominen. Jatku vaan kesä vielä kauan!

Ompelin muutama viikko sitten reissujamme varten tällaisia isoja pussukoita. Onko nimitys nyt sitten meikkilaukku, kempparikassi vai toilettipussi, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Halusin itselleni kunnolla ison pussukan, johon saisin pakattua kaikki lomalla tarvitsemani purnukat ja putelit. Lapsille riitti vähän pienemmät. Koska pusseista tuli kuitenkin melko kookkaat suhteessa lasten hammasharjoihin, pakkasin lomaa varten lasten sukat ja alusvaatteet näihin. Helpotti suuresti niiden löytämistä, kun ne olivat erillään muista vaatteista. Nämä ovat siis käytössä hyväksi havaittuja.

Ompelin pussukat Villa ja Villa-blogin ohjeella, joka on äärimmäisen tarkka ja selkeä. Ohjeessa on mitat näihin molempiin kokoihin. Kaikkiin pusseihin tein taskut toiseen sisäsivuun, mutta olisi voinut kyllä tehdä molempiin. Lisäksi jonkinlainen tilanjakaja voisi olla hyvä isommassa (tai sitten voi tehdä kuten minä; laitoin isoon pussiin kolme pienempää pussia). Kankaana ruusuisessa ja kettukuvioisessa on päällä puuvillapellava ja dinopussissa napakka puuvilla. Kankaat ovat tietenkin Almandiinilta ♥  Päällikankaat tuin silitettävällä tukikankaalla ja vuorina on itsessään jämäkkä enstex. 

Ompelin pussukoihin eka kertaa elämässäni tereet, kuten ohjeessakin kehotettiin. Olen aina ajatellut sen olevan jotenkin hankalaa tussaamista, mutta eipä se ollut. Ostin näihin valmiit terenauhat paikallisesta kangaskaupasta ja surruutin menemään. Ihan huippuapu löytyi jälleen ompelukoneeni (Pfaff Quilt expression 4.2) varustelaatikosta, nimittäin terejalka! Terejalassa on ura, johon tereen nyöri ohjataan, jolloin tikkaus pysyy täsmälleen halutussa kohdassa koko matkalla. Valmiin terenauhan kiinnittämisen lisäksi terejalkaa hyödyntäen voi ommella nauhat omasta haluamastaan kankaasta tai vaikkapa valmiista vinonauhasta. Sitä pitää joskus kokeilla. Terenauha on siis koristenauha, jossa kangasnauhan taitteessa kulkee nyöri. Nyörin ansiosta tere pysyy pyöreänä ja napakkana. Halutessaan tereen voi tehdä myös ilman nyöriä, jolloin esimerkiksi taskun reunaan voi tehdä kontrastivärisen litteän tereen.  Tereet sopivat koristeeksi laukkuihin, pussukoihin, penaaleihin, koristetyynyihin, urheiluvaatteisiin yms. Syksymmällä heijastintereet olisivat ulkovaatteissa kätevät.


Ainakin omaan silmääni pussukat näyttävät paremmilta tereiden kanssa. Jos terejalkaa ei omasta koneestasi löydy, pärjäät varmasti myös vetoketjupaininjalalla, mutta se vaatinee hieman enemmän tarkkuutta tikin ohjaamisen suhteen. Oletko sinä tereitä ommellut? Mihin olet niitä käyttänyt?



Hykerryttävän helteistä loppuviikkoa just Siulle ♥

Pitsikaulusmekko oopperaan ja ilta aikuisena









Olipa kerran nainen, joka muisti ikänsä aina kysyttäessä väärin. Kolmenkympin rajapyykki oli ohitettu jo muutama vuosi sitten, mutta sitkeästi hän kyselylomakkeisiin rasti olevansa 25-30-vuotiaiden osastossa. Töissä piti saman vuosimallin kollegalta varmistaa, että kuinkas paljon me tänä vuonna täytämmekään. Naisen päivän sai pilalle, jos nuori kaupan kassa erehtyi teitittelemään tai puhelinmyyjä rouvittelemaan, mutta iloa tuotti se, kun viinipulloa ostaessa piti näyttää paperit. Aikuisen naisen vartalossa eli sitkeänä sielu, joka piti itseään tyttönä. 

Lapsien saamisen ja asuntolainan myötä naisen oli väistämättömästi ymmärrettävä olevansa aikuinen, vastuunsa kantava ja asiallinen. Ihan aina käytös ja toiminta ei aikuismaista ollut sittenkään, asiallisesta puhumattakaan. Yritystä oli jo kuitenkin ja nainen pohti toisinaan asiaa ystäviensä kanssa. Että niinkuin mitä se aikuisuus on? Pitääkö tyylin tai musiikkimaun muuttua, voiko ostaa yksisarviskuoret kännykkään, saako tilata ravintolassa lasten listalta kananuggetteja, jos tahtoo? Ei tarvitse, voi ja saa.

Erään keskustelun jälkeen nainen päätti ystävänsä kanssa olla aikuinen ja sivistää itseään taiteen ja kulttuurin keinoin. Sillä kyllähän nyt aikuisen kuuluu olla oopperassa käynyt ja klassisesta musiikista nauttia, tietenkin! Liput tilattiin ja keskityttiin heti tärkeimpään; mitä sinne laitetaan päälle. Puheissa vilahtelivat lähes iltapuvut, pitkät hameet ja bleiserit nyt ainakin. Ja tietenkin itse tehtynä, sillä näillä aikuisilla ystävillä riitti myös kädentaitoja. Ainut mikä puuttui oli lopulta aika.

Eräänä heinäkuisena lauantaina nainen mallaili itseään peilin edessä. Ei tullut iltapukua, vaan trikoomekko. Onkohan moukkamainen, voiko siinä lähteä, onko se riittävän aikuinen? Tyylikkyyttä tavoitellen nainen täydensi asuaan stay up-sukilla, jotta paarman puremat koivet eivät vilkkuisi sekä käsilaukulla, joka oli suoraan teinien suosiman vaatekaupan hyllyltä. Sai luvan kelvata. Jo ensimmäisellä vessareissulla ohuita sukkia kohennellessaan nainen kuuli inhottavan rits-äänen, joka kuuluu sukan irrotessa yläosan pitsistä. Oopperaan mentiin siis yhdellä ehjällä stay upilla ja toisella pystyraitaiseksi revenneellä sukalla ja paukamaisella kintulla. Nainen vs. Aikuisuus 0-1.

Ennen oopperaa ystävykset päättivät mennä syömään, kerrankin hienosti ja ilman jälkikasvua. Tehtiin oikein pöytävaraus ja mentiin niin sanotusti parempaan ravintolaan. Sellaiseen missä ei ollut leikkipaikkaa eikä värityskuvia tarjolla. Koska ajateltiin olla aikuisia, päätettiin ottaa valmiit menut alkuruuista jälkkäreihin. Ei mitään pitsaa tai pastaa, vaan päivän kalaa ja ylikypsää lihaa. Pakko olla hyvää, kun on niin hienoa. Olihan se ihan maukasta, mutta kyllä siinä paistinliemessä lillutettua sellerilisuketta maistellessaan nainen katseli kaipaavasti ohitse kulkevaa burgeria ranskalaisineen. Eikä sellerin kanssa ollut edes ketsuppia. Nainen vs. Aikuisuus 0-2.

Oopperajuhlien miljöö oli hieno, linna henki historiaa ja Saimaa oli upea sinäkin iltana. Ahtauduttuaan tungoksen läpi omalle paikalleen, nainen kurkisti oopperan käsiohjelmaa. Ja mitä vielä, siinähän spoilattiin koko juoni, päähenkilön kuolemakin tuli tietoon jo ennen esityksen alkua! Nainen pyöräytti silmiään. Ooppera alkoi ja yleisössä henkäiltiin ihastuneina. Nainen kuunteli ja katseli, ikään kuin odottaen. Kaunista ja ihan hienoa, mutta ei kylmiä väreitä. Nainen kaipasi tunnetta, joka lävistäisi sydämen ja liikuttaisi mieltä. Väliajalla hän kuiskasi ystävälleen, että seuraavan kerran mennään elokuviin. Nainen vs. Aikuisuus 0-3.

Kotiin ajettiin Hesburgerin kautta.


Mekko on Kangaskapinan burgundyn väristä elastaanitrikoota ja pitsi tilattu Etsyn kautta. Kaava on oma, sama viritys kuin näissä mekoissa. Erityisen tyytyväinen olen pääntien onnistumiseen, kun sain sen sopimaan täydellisesti pitsin muotoon. Kyllä tällä enemmän on käyttöä kuin iltapuvulla.

Mitä Sinä olet mieltä, kannattaako oopperalle antaa uusi mahdollisuus joskus? 

Karhuja, kiviä ja mustetta - vaatteita pojalle Roon kankaista










Blogiyhteistyössä Story of Roo

Loma se vaan jatkuu, vielä pari viikkoa saa hölläillä. Tai no, ensi viikolla alkaa todennäköisesti hillitön hermoilu pian alkavasta uudesta työstä, ihmeen rennosti sitä onkin tähän mennessä menty... Kuten ennenkin olen maininnut, lomailu lasten kanssa on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Sain festarireissupostaukseeni ihan mahtavan kuvakommentin, jossa todettiin jota kuinkin näin: " Kaksi asiaa, joita rakastan eniten; olla lasteni kanssa ja se, kun en ole lasteni kanssa." Juuri tuota loma on.

Päivät täyttyvät riemukkaasta kiljumisesta ja järvessä pulikoinnista, siitä ilosta, että vihdoin on oikea kesä ja ihana ihana lämpö. Miten parasta onkaan, että päivän asuksi riittää sortsit tai hellemekko, kenkiä ei tarvitse oikeastaan lainkaan! Välillä rauhoitutaan värityskirjan äärelle ja pari kertaa päivässä pelataan erä Muuttuvaa labyrinttia tai Yatzia. Pidetään paljon sylissä ja nuuhkitaan hiekan ja auringon tuoksuista pörrötukkaa niin, että sydän pakahtuu onnesta. Hyväntuulisen puuhastelun keskellä on hyvä säilyttää harmonia ja muistaa aika ajoin kinastella siitä, kumpi saa enemmän nakkeja keittoonsa tai kumman kanssa äiti on ollut enemmän kahdestaan, tapella samasta oranssista tussista, kun viisi muuta oranssia ei ole sopivia ja hermostua siitä, kun toisen jalat ovat väärällä puolella penkkiä. Isompi kuormittaa tämän kaiken ohessa omaa sekä kaikkien kanssaihmisten työmuistia lukemalla lähes tauotta lintukirjaa. Ihan koko ajan, ääneen. Kaiken muun toiminnan kanssa yhtä aikaa. Tai no, huijasin - uimaan se ei kirjaa vie, vaan opus odottaa saunakammarissa. On ihanaa, että lapsella on vankat kiinnostuksen kohteet ja akateemiset taidot pari vuotta ikätason yli,  jatkuva monologi lintujen sielunmaisemasta on vaan välillä, öhöm, hieman rasittavaa... Hyvänä puolena mainittakoon, että tiedän itsekin linnuista enemmän kuin aiemmin!

Helteisten ja hulisevien päivien jälkeen on ihana vetäytyä viileään aittaan, saatella lapset yöpuulle ja hipsiä lasten tuhistessa vielä hetkeksi lukemaan terassille. Nauttimaan hiljaisuudesta ja valosta, joka surukseni ilta illalta tuntuu jo lyhenevän. Ja ihailemaan mahtavaa täysikuuta, kurkkaapa sinäkin tänään! Ahmimaan loppuja heinäkuun päiviä, imemään kesää sieluun viimeiseen asti. Tasapaino se olla pitää, kaikessa.

Sain keväällä nämä ihanat Story of Roon kankaat  ja alkukesän aikana niistä valmistui vaatetta tuolle tulevalle ornitologille. Roon kuosit ovat mukavan leikkisiä ja värit kauniin pehmeitä, joten niistä on aina ilo ommella. Mustasta Round and round- trikoosta tein pojalleni pitkähihaisen paidan ja pipon, näyttävät kuulemma asteroideilta. Valkopohjainen Ink of miracles muuntui t-paidaksi. Molemmissa kikkailin kaavalla sen verran, että siirsin sivusauman etukappaleen puolelle viistosti ja pitkähihaiseen tein myös olkakaarrokkeen yksivärisestä. Mintun kirjavasta Bunny the dream reader- kankaasta ompelin paidan pojalle sekä legginssit tytölle ( ei ole kuvattuna). Vaikka minusta tuo kuosi on ihana, ei poika ole paitaa harmikseni päälleen kelpuuttanut. Neiti sen sijaan tykkää legsuistaan kovasti. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on huppari karhucollarista, jota en enää verkkokaupasta löytänyt. Kankaan murrettu vihreän sävy on kaunis ja laatu taattua, pehmeää ja kestävää. Hupparin kaavana oli Block stripes, Ottobresta 4/15. Paidat kuosittelin PaaPiin kaavakirjan Myyry-kaavasta. 

Nyt kipin kapin rannalle, kuuma päivä tulossa ♥

Urheilutrikoosta housut ja (toivon mukaan) intoa lenkkipoluille








Blogiyhteistyössä Kikapi, housujen urheilutrikoo saatu

Näillä helteillä ei hirmuisesti lenkkeily houkuttele, ainakaan näin mökkiolosuhteissa. Paarmojen ja hyttysten hyökkäystä vastaan pitäisi suojautua niin pitkillä lahkeilla ja hihoilla, että tuskanhiki kihoaa otsalle jo ajatuksesta. Lenkkeilyn sijaan minua vetää tällä hetkellä puoleensa laituri, auringonpaiste ja hyvä kirja. Sup-lautoja olen silmät innosta kiiluen etsinyt verkkokaupoista, mutta sellaista en kyllä täksi kesäksi enää saa. Harmi, se olisi kyllä ollut varmasti paras kesälaji, näyttää tosi mukavalta. Oletko sinä jo kokeillut suppailua?

Koska loma ja mökkeily loppuu aikanaan ja viileämmät säätkin ovat taatusti jo kulman takana, ei ole hullumpi juttu, että uudet vaatteet lenkille tai jumppasaliin ovat valmiina. Sain loppukeväästä Kikapilta kokeiltavakseni kompressio urheilutrikoota, josta valitsin Anemone-kuosin. Kompressiotrikoo on erittäin napakkaa ja palautuvaa urheiluvaatteisiin tarkoitettua kangasta, jossa on lycraa ja nailonia. Tunnultaan se on vähän paksumpaa ja jämäkämpää kuin peruslycrat. Kangas joustaa kivasti joka suuntaan, mikä on hyvä huomioida ommellessa. 

Ompelin tästä kauniista kuosista itselleni juoksutrikoot (tai kävelytrikoot, sillä polvi ei kestä juosta, mutta juoksutrikoot kuulostaa kivemmalta) Suuri Käsityö 3/15 lehdestä löytämälläni kaavalla. Tykkäsin sen reisiä kiertävästä leikkauksesta ja takakaarrokkeesta, sisäpuolelta löytyy myös tasku. Vyötärö olisi saanut ulottua hieman korkeammalle, mutta hyvä se on näinkin. Saumuroin kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ulkopuolelle jäävät saumanvarat tikkasin siksakilla litteiksi.

Pöksyistä innostuneena ompelin myös topin palalaarista löytyneestä ohuemmasta lycrasta. Kokeilin tähän Puuhakaspajan Aava-treenitopin kaavaa etukaarrokkeella. Kiva malli ja jatkoon, mutta seuraavan kerran teen kaarrokkeen kaksinkertaisena. En osaa sanoa, oliko kaavan mukana tullut ohjeistus vähän vajavainen vai ymmärrykseni vain, mutta v-aukon huolittelu tuntui melko kimurantilta. 

Että näillä eväillä sitten kuntoilumotivaatiota kasvattamaan taas syksyä kohti, lisääkin lycraa odottelee kangaskaapissa vaatteiksi muuntumistaan!

Nyt jatkan auringossa löhöilyä ja paarmojen metsästystä, heipat ♥



Ihan parasta aikaa sekä jokunen paita









Viime viikonloppu oli yksi parhaita ehkä jopa vuosiin. Pääsimme mieheni kanssa nauttimaan pidennetystä viikonloppuvapaasta, kun suuntasimme Keski-Suomeen festareille. Nautimme musiikista ja ystäväpariskunnan seurasta sekä ihan huikean hienosta kesäsäästä. Kävelin jalkani rakoille ja tanssin pääni pyörälle, fiilistelin hyvää energiaa ja hilpeää mielentilaa ja rauhoituin kävellessäni pimenevässä kesäillassa kohti hotellia Jyväsjärven liplattaessa vierellä. Tunnelmassa oli taikaa.

Viimeisen festaripäivän kääntyessä iltaa kohden, havahduin miettimään miksi oloni oli niin kepeä. Tunsin olevani täysin kotonani tuhatpäisen massan seassa ja laulaessani ääntäni käheäksi. Sitten tajusin sen. Tunsin olevani nuori jälleen, vapaudesta huumaantunut. Vähän villi, sopivasti vastuuton, saavani keskittyä vain siihen, että minulla on hyvä olla. Itsekästä ehkä, mietin hetken, mutta niin tarpeellista ja äärettömän harvinaista herkkua lapsiperhearjessa. Koska tiesin lasteni olevan mitä parhaimmassa hoidossa äitini hoivissa, saatoin rentoutua täysin ja lipua virran mukana. Vailla huolia, vailla suunnitelmia, vailla suorittamista. Nauroin enemmän kuin aikoihin. Olo oli kupliva, eikä vain parin nautitun siiderin takia. Tunsin olevani juuri oikeassa paikassa ja pitkästä aikaa, jotenkin ihan oma itseni. Se nainen, joka on viime vuosien aikana hautautunut pyykkikasojen, leikkipuistojen, työpäivien ja "mitä tänään syötäisiin"-murheilun taakse, ja jonka todellakin oli aika päästä tuulettumaan. Kun Elli Haloo käski huutaa ilosta, onnesta ja vapaudesta, minä todella tein niin sydämeni kyllyydestä.

Vapauden hurmassa oli myös toinen hienous sen lisäksi, että koin olevani entinen oma itseni, se huolettomampi ja spontaanimpi ja iloisempikin. Saimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olla pidempään kuin yhden vuorokauden mieheni kanssa kaksin. Vaikka vanhemmuus on parasta mitä maailmassani on ja lapset kalleista kallein aarteeni, oli niin virkistävää nähdä ja kokea parisuhteen toinen osapuoli ulkona perhearjen ja ruuhkavuosien myllerryksestä. Hänkin omana itsenään, hauskana ja komeana, minulle juuri sopivana. Kutsua toista etunimellä, eikä olla vain äiti ja isi. Oli lohdullista ja virkistävää tuntea, että tässä me olemme, samalla puolella, edelleen toista varten. Ikäänkuin ihastua uudelleen. Ihan parasta. 

Kokonaisuudessaan tämä miniloma oli siis juuri se, mitä tähän kohtaan tarvitsin, vaikka en sitä etukäteen tiennytkään. Herkkua niin mielenterveydelle kuin parisuhteelle. Koska Jyväskylään asti mentiin, ei kässäilijä voinut festaroinninkaan tuoksinassa sivuuttaa käyntejä Ommellisella, Jyväskylän kangaskaupassa ja Lankakauppa Titityyssä. Ohhoh, mitkä karkkikaupat! Ja se kotiinpaluu, kuinka ihana kolmen yön jälkeen olikaan saada omat pikkumurut taas syliin. Ikäväkiukunkin jaksoi ottaa vastaan hyvällä ilmeellä ja huumorilla. Ensi vuotta odotellessa...

Ennen kesän reissuja ehdin ommella itselleni paitoja, joita olen kaivannut vaatevarastooni jo hyvän tovin. Toppeja, t-paitoja ja yhden pitkähihaisenkin. Tyylini on jossain murroksessa selvästi, sillä tunikoiden ja mekkojen seuraksi olen alkanut ikävöidä paitoja. Sellaisia farkkujen kanssa pidettäviä, joiden ei tarvitse yltää lantion alapuolelle - sellaisia, joista muutama vuosi sitten luovuin kokonaan. No näin se "muoti" kulkee ja kuljettaa. 

Kuvien topit tein Ommellisen mekkokaavan avulla, jota muokkasin pääntieltä ja väljemmäksi sekä pussitin helmaa framilonilla. Musta on viskoositrikoota, pilkullinen jotain lycran tyyppistä ja kukallinen joku melko joustamaton laaritrikoo. Värikäs ja ruusuinen lyhythihainen ovat omia sovelluksia, joita tein ennen kuin löysin Kangaskapinan Aalto-kaavan, joka istuu erittäin hyvin (maksuton pdf-kaava, kannattaa kokeilla!). Sillä tein mustan pitsisomisteisen sekä raidallisen paidan. Pitkähihainen on oman kaavan kuositeltu versio ja ihana havunneulaskuosi pehmeää viskoositrikoota Alina Piulta. Näillä pääsee hyvin alkuun, urakka jatkukoon loman jälkeen.

Ihania hellepäiviä just siulle, muista syödä tarpeeksi jätskiä ♥