DIY: Vuoritettu jumpsuit


Keskikesän ja vuoden valoisimman, muttei suinkaan lämpöisimmän, ajankohdan kunniaksi päätin kaivaa arkistoista yhden suosituimpia postauksiani, jonka julkaisin Kaavoista viis-blogin aikoina siellä. Ohje on siis vanha (enkä todellakaan enää tekisi mitään vaatetta tällaisella väriyhdistelmällä, auts!), mutta hyvin käypänen edelleen. 

Tässä siis ohje vuoritettuun vetoketjulliseen jumpsuittiin. Hupun etureuna on korkeaa mallia,sillä omaa silmääni se miellyttää eniten ja on käytössäkin näppärä. Ohjeesta on ollut kuulemma iloa monelle, joten ajattelin sen esitellä tuoreillekin lukijoille, jos siellä joku jumppiksen ompelun kanssa painii. (Pahoittelen kuvien mahdollista hidasta aukeamista, ovat isolla resoluutiolla, mutten arvannut enää lähteä koko postausta sorkkimaan, ettei kuvat ja tekstit sujahda vääriin kohtiin.)

Aloitetaanpa siis:
Leikkaa jumpsuitin etu- ja takakappaleet, hihat ja huppu päällikankaasta sekä vuorikankaasta. Kaavana olen käyttänyt Ottobren 4/12 jumpsuittia muokattuna, mutta muutkin vastaavat toimivat. Lisäksi tarvitset tietenkin sen vetoketjun, sekä tukikangasta/-nauhaa ja resoria.


Silitä tukikangasta tai -nauhaa kaikkien etukappaleiden etureunaan ja huppupalojen alaosaan. Tämä on tärkeää, jotta kangas ei veny vetoketjua ommellessa!


Seuraavaksi ompele takakappaleiden keskitakasaumat, jättäen vuoriin kuitenkin kääntöaukko (sen voi jättää myös sivusaumaan, makuasia).


Ompele tämän jälkeen raglansaumat, huppukappaleet toisiinsa sekä huppu paikoilleen. Jos tahdot lisätä kokolapun tms, niin muista laittaa se vuorikappaleiden väliin. Päällinen ja vuori kootaan siis erikseen.


Vuori ja päällinen yhdistetään ompelemalla huppujen etureunat yhteen (oikeat puolet vastakkain luonnollisesti...)


Ja sitten vuorossa on ehkä se haastavin osuus, eli vetoketjun ompelu (haastavin, mutta ei todellakaan vaikea). Käännä koko viritys "auki" (kuva kertoo paremmin kuin sanat). Neulaa vetoketjun toinen reuna päällikankaaseen oikeat puolet vastakkain. Vetoketjun yläreuna tulee aivan päällisen ja vuorin saumaan. Käännä häntä suorassa kulmassa saumanvaraa kohti (katso taas kuvaa, klikkaamalla näkyvät suurempina).


Taita vuorin etureuna päällikangasta vasten niin, että vetoketju jää kankaiden väliin. Kohdista hupun alareunan saumat toisiinsa ja neulaa koko vetoketjun matkalta. Neuloja ei kannata säästellä! Ompele vetoketjupaininjalkaa käyttäen vetoketju kiinni.


Ja tältä se näyttää oikealta puolelta.


Huom! Jätä alareunasta vähintään parin sentin matkalta ompelematta (passaa vetoketjun pituus alunperin sopivaksi), niin etu-ja takakappaleiden yhdistäminen onnistuu myöhemmässä vaiheessa.


Toista sama toiselle puolelle, jotta vetoketju on kiinni molemmissa reunoissa.


Kun vetoketju on paikoillaan, neulaa etureunat sekä hupun päällinen ja vuori toisiinsa.
Tikkaa suoralla ompeleella vetoketjun ja hupun etureunat.



Neulaa ja ompele seuraavaksi vetoketjun alareunan alle jäävät pätkät, sekä päällinen että vuori. Koneella ei välttämättä ihan vetoketjuun asti saa ommeltua, joten yleensä teen muutaman piston käsin, jotta vetoketjun alareuna on siisti molemmilta puolilta. Vetoketjun "hännät" pistellään samalla saumanvaroihin kiinni. 

 



Nyt kun vetoketju ja etukappaleet on viimeistelty, siirrytään eteenpäin.
Jotta vuori pysyy paikoillaan hyvin, ompele niskasaumat (mikähän on oikea sana? No mutta siis huppujen alareunat takakappaleiden pituudelta) saumanvaroistaan yhteen. Kuvassa huppu on tuolla neulatun sauman välissä ja keskellä näkyvä sauma on takakappaleiden keskisauma.


Neulaa ja ompele sitten lahkeiden sisäsaumat, vuori ja päällinen taas erikseen.


Seuraavaksi ompele sekä vuorin että päällisen sivusaumat. Työ on kokonaan väärinpäin
 (muistithan jättää sen kääntöaukon ;) ), huppu tuolla paketin sisällä.


Leikkaa sitten resorista hihan- ja lahkeensuut. Monissa malleissa niihin on valmiit kaavat, mutta itse leikkaan ne yleensä mittojen mukaan. Mittaa haalarin hihan- ja lahkeensuu, kerro se 0,7:llä (tai 0,8 jos resori on kovin jäykkää), jolloin saat lahkeen-/hihansuuresorin leveyden. Korkeuden voit päättää itse. Esimerkiksi tässä hihansuu oli 20 cm, jolloin laskukaava on 20 * 0,7 = 14 cm + 1 cm saumanvaraa.

Ompele resori renkaaksi ja taita kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Pujota resorirengas toiseen hihansuuhun oikeat puolet vastakkain, venytä tasasesti, neulaa ja ompele kiinni. Jätä resori hihan sisäpuolelle odottamaan (kuvassa mallin vuoksi vedetty esiin).


Haalari on edelleen väärinpäin. Ota nyt vuorin samanpuolen hiha, johon äsken ompelit resorirenkaan.
Neulaa vuorin hihansuu kuvan mukaisesti resorin saumanvaroihin ns. käsi käteen. Ole tarkkana, ettei hiha ole kierteellä ja tarkista, että sivusaumat kohtaavat. Toista sama toiseen hihaan ja lahkeisiin. Mytty näyttää tässä vaiheessa kummalliselta, mutta älä huoli :)


Jotta vuori pysyy hyvin paikoillaan, voit ommella hihojen ja lahkeiden vuorin ja päällisen saumanvaroistaan yhteen muutamalla pistolla.

Työnnä sitten kätesi kääntöaukon kautta toiseen hihaan (päällikankaan puolelle), ota resorista kiinni ja vedä hiha kääntöaukosta ulos - vuori kääntyy päällisen sisään oikein päin. Toista toiselle hihalle ja lahkeille. Resorien saumanvarat jäävät päällisen ja vuorin väliin näin.


Nyt jumppiksen pitäisi olla kokonaan oikein päin, onhan? Sulje vielä kääntöaukko käsin, taputa itseäsi olalle ja sano VALMIS :)


Kysy ihmeessä, jos mikään kohta jäi epäselväksi, termit voivat olla hukassa minulla. Ja tulethan jättämään kommentin, jos ohjeesta Sinulle iloa tai apua on. Perinteiseen juhannussäähän vuoritteu jumppis on mitä mainioin vaate pikkuisille ;)

Iloista, valoisaa ja tai'anomaista juhannusta jokaiselle ♥ Nähdään taas!









Festarimekko


* Yhteistyössä Nosh Organics



Festarielämä on muuttunut ja kutistunut kohdallani melkoisesti. Kaukana ovat ne ajat, jolloin monen vaihdon kautta matkattiin junalla kohti määränpäätä ja pystytettiin onneton, etäisesti telttaa muistuttavaa asumus. Nurmikolle tehtiin porukassa leiri, istuttiin ja ilakoitiin ja jäljelle jääneet siiderit piilotettiin makuupussiin lämpenemään, ettei kukaan kävisi niitä pöllimässä. Festarialueelle tallusteltua piti tietenkin rynnätä eturiviin katsomaan omia lemppareita, heilua ja hillua ja laulaa ääni käheäksi yöhön saakka. 

Telttaan kömmittiin auringon nousun aikaan ja herätessä oli helppo lisätä vaan ripsiväriä eilisten päälle. Suihkussa käynnin korvasivat kosteuspyyhkeet eikä silmänympärysvoiteiden tai muiden pakkelien käyttö ollut millään tavalla tarpeellista. Vessahädän oppi ajoittamaan sopivasti siihen hetkeen, kun bajamajat käytiin tyhjentämässä, ja paperiakin riitti ensimmäisille. Festaripäivien aikana evääksi kelpasi lukuisten muonakojujen makkaraperunat ja rahojen loppuessa piti turvautua kotoa raahattuihin voileipäkekseihin ja tonnikalaan. Ja ne ihmiset - ympärillä parveili joka vuotista rakkauden kesää viettäviä nuoria, skeittareista hippeihin ja rokkareista gootteihin, kaikki ainakin melkein sovussa keskenään. Väsymys ei painanut ennen sunnuntai-iltaa, jolloin karavaani lähti kohti kotikontuja.

Toisin on nykyään. Jos seikkailuhenkeä löytyy niin paljon, että liput ihan oikeille festareille tulee hommattua, on seuraavana varauslistalla hotellihuone. Teltta on ihan nounou, sillä majoitus mölyävän teinilauman keskellä ei houkuta eikä siellä pääse kunnolla pesullekaan. Matkat taittuvat autolla, sillä matkatavaroiden määrä muistuttaa muuttokuormaa eikä niitä raahaa erkkikään julkisilla. Juhlapäivän starttaa hotelliaamiainen croissantin ja munakokkelin kera, ja päivän aikana voi maistella erinäisistä ruokakojuista vaikkapa aasialaisen keittiön antimia. Käsilaukusta löytyy niin aurinkorasva kuin rakkolaastarit (koska kengät hankaavat festareilla AINA), kertissadetakki sekä tietenkin omat vessapaperit. Musiikki sentään vie mukanaan niin kuin ennen vanhaan, jalka alkaa väkisin vipattaa ja peppu keinua. Viimeisen esiintyjän vielä soittaessa on kuitenkin  hyvä aika lähteä kohti yöpaikkaa, ettei vaan juutu ruuhkaan ja saa kallistaa mahdollisimman pian päänsä hotellin pehmeälle tyynylle. 

Vielä helpompi versio on lähteä oman kotipaikan kaupunkifestareille. Esiintymässä on vain muutama takuuvarmasti aikuisväestöön iskevä artisti, jolloin riittää, kun paikalle saapuu vasta illan lähetessä. Ei pakkaamista tai tavaroiden raahaamista, nukkumaankin pääsee ihan omaan sänkyyn. Festariruuan korvaa ravintolassa käyminen ja bajamajan sijaan voi hipsiä läheisen kuppilan vessaan. Kun katselee ympärilleen, on hauska huomata kuinka erilaisia ihmisiä festarit kokoavat yhteen. On kolmekymppisiä pariskuntia toisiinsa nojailemassa, varmasti jo eläkeiän ylittäneitä teräsmummoja - ja vaareja jorailemassa, nippanappa täysi-ikäisten tyttöjen ja poikien laumoja hillumassa, viihteelle lähteneitä työporukoita taputtelemassa toisiaan olalle ja mahtuuhan sinne ne vakioörveltäjätkin. Eniten kuitenkin ehkä niitä porukoita, joihin itsekin kuuluin: muutama ystävys viettämässä vapaailtaa, kertaamassa kuulumisiaan, antamassa toisilleen vertaistukea ja parantamassa maailmaa. 

Ja se on se, mikä ei ole vuosien mittaan muuttunut. Ystävien seura (ja Kaija Koon Tinakenkätyttö) on se mikä tekee festareista juhlan ja nostaa tunnelmaa. Kotiin pyörräillessä oli ihana fiilistellä mukavaa iltaa ja valoisaa kesäyötä. Ensi vuonna uudestaan ♥
Millainen festarikävijä sinä olet, onko meno muuttunut vuosien myötä?

Hylkäsin perinteisen festarikostyymini eli farkkuhameen ja topin, ja tällä kertaa ompelin vielä lähtöaamuna loppuun yllä näkyvän mekon. Mikään ei mennyt Strömsön lailla tämän teossa eikä sisäpuoli ole kaunista katsottavaa, mutta varsin kelpoinen tamine syntyi lopulta. Minulla on omituinen tapa leikellä kankaat liian leveiksi kappaleiksi, joten ommellessa ja sovitellessa välillä saan urakalla kaventaa ja muokata. Tämäkin oli alkuun oikea körttiläinen pyhämekko holkkihihoineen ja leveällä helmalla, ja hetken olin jo heittämässä koko rievun menemään. Muokkaaminen kuitenkin oli vaivan väärti, nyt on hyvä. Sieltä täältä silppomisen seurauksena  helmaosa kiertää vähän, mutta ei kai kukaan muu ehdi minun mekkoni sivusaumoja tarkastella? 

Mekko on ommeltu Noshin* uutuuskankaasta, Hipusta. Tämä kauniin eläväpintainen puuvillaneulos muistuttaa paljon tuttua Noshin flamékangasta, mutta on joustavaa. Jes, iso peukku siitä! Hippu on siis 99% luomupuuvillaa, mutta joukkoon on neulottu tummaa viskoosilankaa, joka tekee hauskan efektin kankaaseen. Itse käytin kankaan nurja puoli ylöspäin, jolloin pinnan struktuuri näkyy paremmin. Kangas on pehmeää, laskeutuvaa ja tosi helppo ommella.  Voisin kuvitella Hipusta syntyvän niin kevyet kesäpaidat, ohuet neuletakin hetaleet kuin vilpoisat hellehousut. Ihan ihana uutuus! Tällä mekolla voisi lähteä vaikka juhannustansseihin, jos sellaisissa kävisin...

Valoisia ja syreenintuoksuisia kesäpäiviä ja ihanaa alkavaa juhannusviikkoa just siulle ♥




Harmaita ♥


"Rakastan siuta enemmän kuin meressä on kaloja."
"Mie rakastan siuta enemmän kuin raketti lentää."
"No mie rakastan enemmän kuin taivaalla on tähtiä."
"Mie enemmän kuin dalmatialaisessa on pilkkuja."
"Hmm... Rakastan siuta enemmän kuin metsässä on puita."
"Mie rakastan siuta enemmän kuin rekka-auto voi ajaa kovaa."
"Rakastan siuta enemmän kuin sie tykkäät jäätelöstä."
"Mie rakastan enemmän kuin voikukkia voi puhaltaa."

Minusta tämä jokailtainen väittely neljävuotiaan  kanssa on ehkä yksi ihanampia juttuja elämässäni. Tuo herkkä, mutta voimakastahtoinen; vauhdikas, mutta pohdiskeleva pieni poika kömpii kainaloon ja voimme molemmat rauhoittua. Vaikka päivä olisi kuinka rankka, vaikka sarvet välillä kovaa kolisisivatkin, vaikka kiire olisi sävyttänyt arki-iltaa, vaikka menolippu Bahamalle houkuttaisi hetkittäin, on tälle keskustelulle aina aikaa. Se nollaa ikävät ajatukset, se palauttaa mieleen sen mikä on kaikista tärkeintä. ♥Rakkaus♥ Se on kaikista tärkeintä , eikä sitä voi liikaa muistaa sanoa.












Arjessa näkyvä yksi rakkaudenosoitus ovat omalta osaltani vaatteet, joita lapsilleni teen. Tästä postauksesta tuli hatunnosto Verson puodille, josta kuvissa näkyvien vaatteiden kankaat on hankittu. Reippaita, veikeitä kuoseja, joista lapsi tykkää ja ihana kankaiden laatu, mikä taas tekee niiden ompelusta mielekästä. Värien suhteen näissä tällä kertaa iloiteltu, mutta jotenkin harmaa ja musta vaan toimii ihan aina.

Ensimmäisenä olevan bombertakin tein Tuutit-joustocollegesta, kaava Suuri käsityö-lehdestä tältä keväältä. Huomasin mallin melko lyhyeksi ja leveäksi, mutta leikkauksineen muuten mukavaksi. Muokkauksen kautta jatkoon ehdottomasti. Hauska kalakangas (onneksi se sentään on sininen, ettei kaikki ole ihan harmaata) tarttui mukaan jo syksyllä Tampereen messuilta ja vihdoin sain siitä ommeltua ihan tavallisen paidan. Olikohan tuota verkkokaupan puolella ollutkaan? 

Viimeisin vaate valmistui arvonnan kautta voittamastani Ullakon aarre- kankaasta, johon poika ihastui tosi kovin. Tilaus oli tarkka: huppari, vetoketju suorana edessä, isot taskut. Kangasta käytiin hipelöimässä vähän väliä ja kyselyjä hupparin valmistumisesta kuului tiuhaan. Kaavana käytin Block stripes-hupparia (Ottobre 1/15). Taskut tein niin, että ne yhdistyvät etukappaleen reunoihin sivuilta ja alhaalta, joten mahtuu enemmänkin aarteita niihin. On ilo ommella, kun onnistuu todella ilahduttamaan. Nyt pitäisi vaan saada tuo välillä pesuunkin... 

Minkä verran teillä lapset itse osallistuvat omien vaatteidensa suunnitteluun?

Kevyitä päiviä just siulle ♥

Lettisetti










Mikä ihana kokonaisuus - kauniit vaatteet, suloiset muksut ja taitava valokuvaaja! Kuvat: Mari Joutjärvi, Tommari Foto.

Facebook heitti feediini tarjouksen kehutun kuvaajan lapsikuvauspäivästä. Kohtalon merkki, ihan varmasti, joten pakkohan siihen oli tarttua. Kuvauspäivän lähestyessä hurautin ompelukoneen käyntiin ja ompelin muksuille sopivasti samistelusetit. Jännitin etukäteen vähän sitä, millaisia otoksia vauhdikkaista muksuista saa, mutta huoli oli turha. Kuvaaja totisesti osasi toimia lasten kanssa ja saada hymyt irtoamaan oikeassa kohdassa! Ja nuo kuvat - tykkään niin paljon ♥ Mutta missä välissä miun pienet ovat kasvaneet noin isoiksi!?

Vimman kankaita olen jemmannut monessa värissä jo pitkään, mutta nämä herkulliset pinkit sekä "frozen"-letit päätin saksia samantien käyttöön. Vaikka ne kankaat on siellä kaapissa niin silmää hiveleviä, on niistä enemmän iloa kuitenkin vaatteina, etenkin kun lopputulos miellytti niin äitiä kuin ipanoita. Pojan hupparin kaavana on Beagle boy koossa 110 ja housut Jujunan Run-kaavalla tehty. Neitosen mekko on yhdistelmä On the road-paitaa ja puolikellohelmaa, legginssit polvipaikkamuokkauksella olevat Catepillarit. (Kaavat Ottobresta, numerot hukassa.) 

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis, kun ei vaan irtoa tarinointia, ei sitten yhtään. Kesäloma, uimaranta, mansikat ja ylikuumenneiden aivojen relaus siintävät vasta haaveissa, joten vielä pari viikkoa pitää jaksaa pinnistää. Tsemppiä miulle ja siullekin, jos sen tarpeessa olet ♥