Lapsimessut 2017
















*Sisäänpääsy blogipassilla postausta vastaan.

Niinhän se viikonloppu taas vierähti, hauskoissa merkeissä. Lapsimessut kokosi hirmuisen määrän aikuisia ja lapsia Helsingin Messukeskukseen kolmen päivän aikana, ja itse pääsin mukaan lauantaina*.  Ennakko-odotuksia minulla oli viime vuoden messupäivän perusteella, ja pääasiassa ne kyllä täyttyivät. Kun tarjolla on leikkiä, laulua, kauniita vaatteita, inspiroivaa tyyliä, hauskoja tavaroita ja iloisia ihmisiä, syntyy niistä kevään kivoin viikonloppu!

Tänä vuonna lähdimme matkaan kolmistaan mieheni ja pojan kanssa, sillä joka paikkaan sinkoileva ja kaikkea tahtova kaksivuotias ei vaikuttanut varteenotettavalta messuseuralta. Neljävuotiaan kanssa oli jo oikeastaan ihan mukavaa - hän malttoi kulkea mukana, jaksoi kävellä ja pääsi innokkaana kokeilemaan ja osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Messuilla meteli ja ärsyketulva on kuitenkin sen verran kova, että muutaman tunnin jälkeen alkoi lapsella vähän vauhti hyytyä. Siinä vaiheessa sai poika jäädä iskän hoteisiin ja minä perehtyä itsekseni messutarjontaan.

Olimme perillä jo ennen puolta kymppiä, joten alkuun saimme kierrellä hyvin rauhassa ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle enemmän. Lapsimessujen parhaimmistoa oli minun makuuni -ylläri -ne putiikit, missä myytiin kankaita vaatteiden lisäksi. Metsolan ja Verson puodin pisteille pyyhälsin heti sisälle päästyäni ja onnistuinkin saamaan juuri toivomani saaliin. Kotimaisten vaatemerkkien, kuten Papun, Vimman, Roon, Blaan  ja Mainion kojuilla vietin tovin, mutta hyvistä alennuksista huolimatta en päätynyt ostoksille. (Eikun hups, ostinhan minä Vimmalta mustat lettilegsut!Lettikuosi oli kyllä niin hyvin edustettuna messuilla, että hihittelin tyytyväisenä mielessäni, etten ollut itse siihen tällä kertaa pukeutunut.) Vaikka muuten en ruuhkasta ja ihmispaljoudesta ahdistu, olisin vaatteiden hypistelyyn tarvinnut jotenkin enemmän tilaa ja rauhaa. Ja iskihän se peruspulma taas; mitä sitä ostamaan valmista, kun voi ommella. Vähän jäi silti kaihertamaan, miksi en sittenkään tarttunut tilaisuuteen...

Koska se ipana oli mukana, piti meidän tietenkin kiertää kaikki leluosastot ja leikkipaikat. Niitä oli mukavasti tarjolla ja vaihtoehtoja riitti hiekkaleikeistä temppurataan ja legoilla rakentelusta askarteluun. Liikennekaupunki olisi ollut ihan hitti, mutta pojan ikä ei riittänyt sinne. Lapsimessuilla oli kyllä ihan hurjan hyvin panostettu lapsiasiakkaisiin myös mm. esteettömyyden, eväspisteiden, ravintolapalveluiden ja vaippavarikon avulla. Vaikka porukkaa oli tupa täynnä, mahtui käytävillä kulkemaan hyvin ja suunnistamaan paikasta toiseen. Kiinnostavia luentojakin olisi ollut tarjolla, mutta oma lapsi mukana ei tilaisuutta sellaiseen istuskeluun löytynyt.

Lapsimessujen lisäksi saman katon alta löytyivät Kädentaito- ja Eläinystäväni-messut sekä OutletExpo ja ModelExpo. Eläinystävät jätin kokonaan väliin, pienoismalleja kävin vilkaisemassa noutaessani perheen miesväkeä autoradan liepeiltä ja outletostoksia tein pikaisesti, kun löysin meidän  kotiin jääneelle Hello Kitty-fanille tuliaisia (hammastahnassa on erikseen maininta, ettei sisällä sokeria. No ihan kiva! Mitä ihmettä, onko joissain hammastahnoissa sokeria?! Todnäk tuubi jää kyllä käyttämättä). Kässämessuja olin odottanut näistä eniten, mutta se oli kyllä surkea pettymys. Myyjiä oli vain jokunen, vaikka kohderyhmään kuuluvia asiakkaita olisi varmasti riittänyt. Kässäpuolen pelastivat Nuppu Print Company sekä Käpynen, joilta molemmilta poistuin kassi kourassa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin onnistunut. Ihannetilanne Lapsimessuilla olisi se, että kiertämään pääsisi kerran lasten kanssa ja toisena päivänä sitten yksin. Ehkä ensi vuonna voisin pyrkiä siihen!

Olitko sinä messuilla ja mitä tarttui matkaasi?



2 kommenttia

  1. Minkä firman tuo kultainen peura kangas on? Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsolan! Se oli suurin pakkosaada-juttu, onneksi ehdin :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!