Bomber-hommia ja vinkkejä vetoketjun ompeluun




Pitää olla melkoisessa tynnyrissä elänyt, jos on onnistunut missaamaan sen, että bomber-takit ovat tämän kevään suuri hitti. Kaupoissa rekit notkuvat valmiita pusakoita, kun taas ompeleville on kaavoja tarjolla useammassakin lehdessä. Bomberit kuuluvat siihen trendikategoriaan mistä ensin ajattelin, että ei todellakaan minulle, mutta niin se vain on naisen mieli muuttuvainen. Tykkään mallista kovasti! 

Aloitin ompelun yllä olevasta ruusutakista. Ihana, ohut collegekangas löytyi Eurokankaan laarista, joten testiversiolle ei tullut hintaa  kuin 7 euroa. Käytin Kotiliesi käsityö -lehden 4/16 kaavaa, jota muokkasin hieman pidentämällä hihoja sekä kaventamalla hihoja ja sivusaumaa. Ihan kiva ja erityisesti olkapäistä istuva kaava, mutta minun päälläni liian lyhyt ja suoralinjainen.

Muokkasin seuraavaa versiota pidentämällä helmaa sekä kaventamalla kylkiä sen verran, että bomber istuu vyötäröltä paremmin. Kankaaksi valitsin Poniletti- joustocollarin, jota oli saatavilla Hellin-verkkokaupassa. Tovin mietin, että onko kuosi vähän liikaa minulle, mutta eipä kai, sen verran monesti takki on jo päälle eksynyt. Mitä mieltä sinä olet? Löytyykö sinun kaapistasi jo bombertakki?






Bombereita ommellessani ja tätä postausta suunnitellessani olin jo etukäteen kirjoittanut vinkkejä vetoketjun ompeluun, sillä se monesti tuntuu olevan etenkin aloitteleville ompelijoille suurin kompastuskivi. Mutta sattuipa sopivasti, sillä Jujunan blogiin ilmestyi juuri todella kattava tietopaketti vetoketjun valinnasta ja ompelusta! Vaikka siellä tosiaan on superhyvät ohjeet, laitan tähän kuitenkin omat vinkkini, kun kerran ne olin jo kirjoittanut :D Kertaushan on opintojen äiti, eikö niin! Seuraavat neuvot perustuvat omaan kokemukseeni.
  • Valitse oikeanlainen vetoketju. Mitä ohuempi kangas, sitä sirompi ketjun tulee olla. Raskaat metalliketjut ovat näyttäviä, mutta vaativat napakat kankaat alleen. Huomaa myös ero avo- ja umpiketjun välillä; avoketjulla voit korvata umpiketjun, mutta ei toisinpäin. (Näistä eroista löytyy erinomaiset kuvaukset tuolta Jujunalta :) )
  • Yritä löytää juuri sopivan pituinen vetoketju (ovat yleensä viiden sentin välein). Helpompaa on passata kaavan pituutta kuin katkaista ketjua etenkään yläreunasta. Keinoja kuitenkin on esim. tämä tai sitten ihan poikki napsaisu, jos pää jää sauman sisään. Jos valmiita metallisia stoppareita ei ole saatavilla, voi stopparin tehdä ompelemalla muutaman ompeleen hammastuksen ympärille. 
  • Jos leikkaat vetoketjun päitä, niin polta ne umpeen! Ei lähde sitten purkautumaan.
  • Joustavat ja ohuet kankaat voi ja kannattaa tukea silitettävällä tukikankaalla tai -nauhalla. Tukematon joustava kangas venyy herkästi ommellessa, jolloin lopputuloksena on se, että kangas on loppupäässä vetoketjua pidempi.
  • Huolittele saumurilla ommeltavan kankaan reunat. Näyttävät siistimmältä sekä pysyvät paremmin muodossa.
  • Jos ompelet kuviollista kangasta, pyri kohdistamaan kuvio. Kohdista myös tikkaukset ja saumat. Ompele ensin toinen reuna, passaa kohdistukset kohdalleen ja ompele sitten toinen puoli.
  • Tähän kohtaan kaikista parhaaksi osoittautunut vinkkini: HARSI! Niin tylsältä kuin se kuulostaa, se totta tosiaan kannattaa. Eli neulattuasi vetoketjun kankaaseen ompele käsin pitkillä pistoilla vetskari kiinni. Nykyään en itse enää vaivaudu tukemaan kankaita, sillä harsiminen pitää kankaan kohdallaan. Harsimalla saat myös mallattua vetskarin täydellisesti kohdalleen (ne kohdistukset!).  Aikaa ei mene juuri enempää, joten kehotan lämmöllä kokeilemaan.
  • Ommellessasi käytä vetoketjupaininjalkaa, jotta pääset riittävän lähelle vetoketjun hammastusta. 
  • Jos mahdollista ompele molemmat reunat samasta suunnasta eli esim. pääntieltä helmaa kohti, jotta kankaat eivät veny eri suuntiin. Jos et tee näin, niin se harsiminen onneksi auttaa ;)
  • Kun olet saanut vetoketjun ommeltua paikoilleen ( eli kankaan oikea puoli vasten vetoketjun oikeaa puolta), käännä vetoketju oikeaan asentoon ja tikkaa päältä. Käytä yläsyöttäjää, jos kangas vetää kurttuun.
  • Ommellessasi vetoketjun yli (esim. jumppiksen haarasaumassa tai hupun reunassa) käytä käsipyörää ainakin paksumpien vetoketjujen kohdalla, ettei turhaan neulat napsu poikki.
  • Jos haluat esim. huppariin siistit vetoketjun sisäreunat, voit ommella alavarat, huolitella kantinkääntäjällä (en löydä linkkiä tähän hätään) tai  siistiä vinonauhalla (ohje). Antaa muuten kummasti hienomman yleisilmeen.
Näillä kohti vapun viettoa! Juhlasää on kyllä kerrassaan kammottava, lunta tulee pystyyn ja poikittain. Onneksi voi huoletta jäädä bomberi päällä kotiin lasten kanssa simaa hörppimään eikä tarvitse keliä uhmaten lähteä kaupungille pörräämään. Poika keksi onneksi näpsän ratkaisun kehnoa pikniksäätä kirotessani - ollaan retkellä olohuoneessa. Eli ei muuta kuin viltti lattialle, eväät esiin ja kippis! Miten teillä juhlitaan?

Iloista ja värikästä vappua ♥


Lapsimessut 2017
















*Sisäänpääsy blogipassilla postausta vastaan.

Niinhän se viikonloppu taas vierähti, hauskoissa merkeissä. Lapsimessut kokosi hirmuisen määrän aikuisia ja lapsia Helsingin Messukeskukseen kolmen päivän aikana, ja itse pääsin mukaan lauantaina*.  Ennakko-odotuksia minulla oli viime vuoden messupäivän perusteella, ja pääasiassa ne kyllä täyttyivät. Kun tarjolla on leikkiä, laulua, kauniita vaatteita, inspiroivaa tyyliä, hauskoja tavaroita ja iloisia ihmisiä, syntyy niistä kevään kivoin viikonloppu!

Tänä vuonna lähdimme matkaan kolmistaan mieheni ja pojan kanssa, sillä joka paikkaan sinkoileva ja kaikkea tahtova kaksivuotias ei vaikuttanut varteenotettavalta messuseuralta. Neljävuotiaan kanssa oli jo oikeastaan ihan mukavaa - hän malttoi kulkea mukana, jaksoi kävellä ja pääsi innokkaana kokeilemaan ja osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Messuilla meteli ja ärsyketulva on kuitenkin sen verran kova, että muutaman tunnin jälkeen alkoi lapsella vähän vauhti hyytyä. Siinä vaiheessa sai poika jäädä iskän hoteisiin ja minä perehtyä itsekseni messutarjontaan.

Olimme perillä jo ennen puolta kymppiä, joten alkuun saimme kierrellä hyvin rauhassa ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle enemmän. Lapsimessujen parhaimmistoa oli minun makuuni -ylläri -ne putiikit, missä myytiin kankaita vaatteiden lisäksi. Metsolan ja Verson puodin pisteille pyyhälsin heti sisälle päästyäni ja onnistuinkin saamaan juuri toivomani saaliin. Kotimaisten vaatemerkkien, kuten Papun, Vimman, Roon, Blaan  ja Mainion kojuilla vietin tovin, mutta hyvistä alennuksista huolimatta en päätynyt ostoksille. (Eikun hups, ostinhan minä Vimmalta mustat lettilegsut!Lettikuosi oli kyllä niin hyvin edustettuna messuilla, että hihittelin tyytyväisenä mielessäni, etten ollut itse siihen tällä kertaa pukeutunut.) Vaikka muuten en ruuhkasta ja ihmispaljoudesta ahdistu, olisin vaatteiden hypistelyyn tarvinnut jotenkin enemmän tilaa ja rauhaa. Ja iskihän se peruspulma taas; mitä sitä ostamaan valmista, kun voi ommella. Vähän jäi silti kaihertamaan, miksi en sittenkään tarttunut tilaisuuteen...

Koska se ipana oli mukana, piti meidän tietenkin kiertää kaikki leluosastot ja leikkipaikat. Niitä oli mukavasti tarjolla ja vaihtoehtoja riitti hiekkaleikeistä temppurataan ja legoilla rakentelusta askarteluun. Liikennekaupunki olisi ollut ihan hitti, mutta pojan ikä ei riittänyt sinne. Lapsimessuilla oli kyllä ihan hurjan hyvin panostettu lapsiasiakkaisiin myös mm. esteettömyyden, eväspisteiden, ravintolapalveluiden ja vaippavarikon avulla. Vaikka porukkaa oli tupa täynnä, mahtui käytävillä kulkemaan hyvin ja suunnistamaan paikasta toiseen. Kiinnostavia luentojakin olisi ollut tarjolla, mutta oma lapsi mukana ei tilaisuutta sellaiseen istuskeluun löytynyt.

Lapsimessujen lisäksi saman katon alta löytyivät Kädentaito- ja Eläinystäväni-messut sekä OutletExpo ja ModelExpo. Eläinystävät jätin kokonaan väliin, pienoismalleja kävin vilkaisemassa noutaessani perheen miesväkeä autoradan liepeiltä ja outletostoksia tein pikaisesti, kun löysin meidän  kotiin jääneelle Hello Kitty-fanille tuliaisia (hammastahnassa on erikseen maininta, ettei sisällä sokeria. No ihan kiva! Mitä ihmettä, onko joissain hammastahnoissa sokeria?! Todnäk tuubi jää kyllä käyttämättä). Kässämessuja olin odottanut näistä eniten, mutta se oli kyllä surkea pettymys. Myyjiä oli vain jokunen, vaikka kohderyhmään kuuluvia asiakkaita olisi varmasti riittänyt. Kässäpuolen pelastivat Nuppu Print Company sekä Käpynen, joilta molemmilta poistuin kassi kourassa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin onnistunut. Ihannetilanne Lapsimessuilla olisi se, että kiertämään pääsisi kerran lasten kanssa ja toisena päivänä sitten yksin. Ehkä ensi vuonna voisin pyrkiä siihen!

Olitko sinä messuilla ja mitä tarttui matkaasi?



Persikkainen jumppis













Ehdinpäs kuin ehdinkin! Nimittäin kuvaamaan ja postaamaan tämän jumppiksen vielä  näiden pääsiäisvapaiden aikana. Ompelin Tinttaralle keväisiä säitä silmällä pitäen jumpsuitin pehmoisesta harjatusta collarista, jonka persikkainen väri on riittävän lähellä pinkkiä läpäistäkseen neidin seulan. Huppuun ujutin Vimman harmaita lettejä. Kaavana kokeilin ensimmäistä kertaa Jujunan Hiiop-kaavaa. Muuten tosi kiva, mutta ehkä aavistuksen reilua mitoitusta. Tämä on kokoa 92 ja vielä vähän iso.

Niitä keväisiä säitä saa näköjään kyllä hartaasti odotella, kun nytkin pakkasen puolella huitelee lämpöasteet! Ehkä ne plussakelit tuolta kuitenkin vielä saapuvat, kun vielä vähän malttaa odotella. Viimasta ja kylmästä huolimatta iloista ja suklaarikasta pääsiäisen aikaa vielä näin pyhien loppumetreillä ♥♥ 

Sydäntalvi ♥






Ihan alkuun haluan sanoa kiitos ihanista kommenteista, joita sain viime postauksen tuskailuihini. Se on ihan totta, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja on uskallettava vain antaa olla ja elämän viedä. Tällä erää olen nyt tehnyt voitavani asian edistämiseksi, toivotaan että se riittää. Enempää ei tässä kohtaa voi, joten nyt pitää hellittää. 

Hihittelin itsekseni, että tämä on vähän niin kuin synnytys; pelkkä vakaa tahto ja odotus ei riitä, vaan malttamattomankin pitää odottaa oikeaa aikaa. Väkisin työntäminen ei auta, sillä mitään ei tapahdu ennen kuin kaikki on valmista. Väkisin puskemalla saa vain paikat hajalle ja hermot kireälle. Ja sitten kun hetki on sopiva, kaikki tapahtuu luonnostaan ja voi todeta, että juuri näinhän tämän pitikin mennä. Hyvä tulee.

Hyvä tuli myös tästä mekosta, jossa Tinttara sai esiintyä serkkunsa ristiäisjuhlassa. Olisin halunnut ommella tästä pökerryttävän ihanasta Nuppu Print Companyn Sydäntalvi- trikoosta hulmuavan frillaunelman, mutta joku hupsu oli hetkellisen nuukuuden vallassa tilannut kangasta vain puoli metriä. Eihän se riittänyt muuhun kuin yksinkertaiseen puolikellohelmaan, jonka söpöyskerrointa korotin vielä helmapitsillä ja solmimisnauhalla. Pieni harmin aihe tässä on turhan niukka mitoitus, jossa ei kasvunvaraa ole yhtään. Yläosan kaavana on On the road-paita koossa 86 ja helman piirsin itse. Onneksi neitonen tykkää tästä kovasti, joten mekko pääsee ainakin käyttöön niin pitkään kuin mahtuu päälle.

Tällä kertaa ei tarinointia irtoa millään enempää. Hihkaisen lopuksi vain hyvät pääsiäisen toivotukset, jos emme ehdi ennen sitä tavata ♥ 

Ps. Facebook-sivullani on vielä pari päivää auki arvonta Lapsimessu- lipuista, käy ihmeessä osallistumassa! Kevään kivoin viikonloppu starttaa viikon päästä, ja niitä kinkereitä odotan jo innolla. Ehkä nähdään siellä?

Sulkamekko, Skam ja stressiä


Siitä asti, kun olen tehnyt käsitöitä, olen koko ajan vähemmän jaksanut seurata televisiota tai elokuvia, kirjatkin ovat harmi kyllä jääneet taka-alalle.  Oma luomisen into ja tekemisen tarve ovat ajaneet sen ohi, että keskittyisin istumaan ja katsomaan mitä kuuluu ihmisille ruudun toisella puolella, olivatpa he todellisia tai kuvitteellisia.

Tästä vinkkelistä on suorastaan outoa, millä imulla koukutuin vastaantulleeseen sarjauutuuteen. Joko arvaat mikä on kyseessä? No tietenkin Skam! Jos et tiedä mistä on kyse, ei hätää, en minäkään vielä viikko sitten tiennyt. Jos taas päätät olla tutustumattakaan, niin hyvä sekin, säästyt takuuvarmalta koukkuun jäämiseltä. Skam on siis norjalainen nuorten sarja, jonka kolme ilmestynyttä kautta ovat kaikki katsottavissa Yle Areenan kautta. Ja voi kyllä, kyllä minä sitä katsoinkin. Kaiken liikenevän vapaa-ajan vietin puhelin kourassa ja katsoin jakso toisensa perään malttamatta käydä nukkumaan.

Skam on tarina nuoruudesta, juhlimisesta, sekoilusta, epävarmuudesta, itsetunnosta, valinnoista, ystävyydestä ja ennen kaikkea rakkaudesta. Henkilöt ovat riipaisevan aitoja ja tuntevia, jolloin heidän elämäänsä on helppo tulla tempaistuksi mukaan. Samaistumispintaa on paljon.

Mutta mitä yhteistä on norjalaiselle bilettävällä lukiolaisella ja päälle kolmekymppisellä lappeenrantalaisella perheenäidillä? Ei suoranaisesti ehkä mitään, vaikka Skam tunteisiini osuikin kovaa. Toisaalta sarja nosti vahvasti muistoja omasta nuoruudesta; sitä kuinka ystävät olivat se tärkein ihmissuhde ja roolimalli, miten paljon aikaa piti käyttää miettiäkseen millainen ihminen olen ja millainen haluaisin olla, millaista epävarmuutta ja riittämättömyyttä tunsi suhteessa toisiin, kuinka vaikeaa oli kiemurrella tunteidensa kanssa, kuinka merkittävää oli se kenestä minä tykkään ja kuka taas tykkäsi minusta. Muistoissa on epätietoisuus siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja millaisia valintoja minun nyt tulisi tehdä sekä pohdintaa siitä, mitkä ihmissuhteet säilyvät ja mitkä lakastuvat ajan hampaissa. 

Vaikka aikaa on välissä viitisentoista vuotta, painin monen samankaltaisen asian kanssa edelleenkin. Ihmissuhteet ovat edelleen mielenkiintoisia ja toisinaan hämmentäviä, riittämättömyyden tunteet arkipäivää ja oman toiminnan ja olemisen reflektointi varsin tarpeellista. Luojan kiitos  parisuhde sentään on vakaalla pohjalla, eikä tarvitse epäillä tykkääkö se vai eikö tykkää.

Suurin tunnekuohu liittyy kuitenkin tällä hetkellä epätietoisuuteen tulevaisuudesta. Yhtäkkiä tajuntaani on iskostunut käsitys siitä, että noin neljän vuoden pituinen "breikkini" on päättymässä ja pian olisi aika hypätä jälleen oravanpyörään. Valintojen äärellä on mietittävä mihin suuntaan kääntyisi ja yritettävä nähdä niiden seurauksia pidemmällekin. Hankalinta on se, kuinka kaikki asiat liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, jolloin välillä tuntuu kuin olisi umpisolmussa. Ja se, ettei omalla toiminnalla pysty saamaan asiaa kerralla ratkeamaan, vaikka kuinka mieli tekisi. Kun asiaan liittyvät perhe, asuntolaina ja työpaikka, on soppa melkoista hämmennettävää. Kyllä nuorempana oli helpompaa... 

Epätietoisuuden kanssa eläminen on erityisen vaikeaa sellaiselle (tällaiselle) ihmiselle, joka mielellään suunnittelisi kaiken etukäteen ja pitäisi narut tiukasti omassa kourassaan. Koska kristallipallot ovat harvassa, ei auta kuin yrittää vain sietää ja pitää verenpaineet alhaalla hokemalla mantraa siitä, kuinka asiat ovat aina ennenkin järjestyneet. 

Luulen, että epävarmoina hetkinään aikuinenkin ihminen taantuu jollekin aiemmalle tasolle. Siinä sitä voi nuoremman minänsä kanssa rauhassa istua alas ja keskittyä vaikkapa sitten siihen Skamiin. Kun murehtii norjalaisten teinien rakkauselämää, voi oman stressin tulevaisuudesta unohtaa hetkeksi.



Ompelin kepoisen mekon Ainolan sulkatrikoosta jo neidin synttäreitä varten, mutta jäi silloin kuvaamatta. Mekko on kuositeltu omasta peruskaavasta ja vyötärön hujakoille laitoin framilonin. Sivuissa on pienet halkiot. Jos vastaavanlaisen mekon kaavan muokkaaminen itselle sopivasta paitakaavasta kiinnostaa, niin voisin seuraavaa tehdessä tehdä ohjetta? 

Mallista tuli melko suosikki, sillä tämä toimii tosi kivasti niin sukkisten kanssa kuin leggareitten ja villatakin kanssa. Tästä kankaasta tehtynä kyllä hieman arvelutti onkoliian yöpaitafiilis, mutta toisaalta valkoinen pohjaväri tuo kivaa vaihtelua mustaan vaatekaappiini. 

Vuodatuksesta huolimatta valoisia ajatuksia sinullekin ♥ Jos ei ole muuta puuhaa, kurkkaa vaikka sitä Skamia ;)