tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kaksivuotias Seikkailija




Ei yksikään lapselle annettu suukko mene hukkaan, 
ei iloinen ilme, ei tyynnyttävä kosketus,
ei laulu, ei ihmeellinen satu.
Niistä tulee osa kaikkea sitä,
mitä lapsesta itsestään tulee.

-Pam Brown

Kaksi vuotta sitten sain kokea rakastumisen ensisilmäyksellä. Kun tyttäreni syntymän jälkeen sain hänet syliini ensimmäistä kertaa, oli kuin ympärillemme olisi poksahtanut suuri purkkapallo. Kaikki sen ulkopuolella muuttui lähes merkityksettömäksi, olimme vain minä ja hän. Täydellinen pieni tyttö pyöreine kasvoineen ja suurine silmineen, kaikki varpaat ja sormet paikoillaan. Aika pysähtyi hetkeksi kuplassamme eikä ympärillämme eteenpäin kulkeva muu maailma  tiennyt mitään siitä ihmeestä, mikä minulle loisti kirkkaana. Tuntui, että minulla oli siinä kaikki.

Jossain kohtaa vaaleanpunainen kupla - onneksi - rakoili ja arki, elämä jatkoi taas kulkuaan. Pystyn kuitenkin edelleen tavoittamaan noiden muutamien satumaisten päivien tunnelman, kun pitelen lasta sylissäni. Jos koskaan epäilen, olenko saanut elämässäni mitään täydellisen hyvää aikaan, tarvitsee minun vain katsoa tyttöäni. 

Hänessä loistaa valo. Kupliva nauru, pieni laulu, salaperäiset tarinat, joille voi itsekseen kikatella. Innosta ilmaan hyppääminen, ilosta tanssiminen. Kasvot, joille mahtuu lukuisia ilmeitä - kasvot, jotka kertovat paljon. Myös tahtoa, ja kiukkuakin, jos asiat ei suju. Draaman taju on kai saatu syntymälahjana... Hellyys, läheisyys ja vilpittömät rakkaudenpuuskat, jotka saavat sydämen läikähtämään. Rohkeus ja välittömyys, jolla lähestyä ihmisiä. Lapsi, jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Tämä tyttö tulee pärjäämään elämässään. Olen kiitollinen saadessani olla juuri hänen äitinsä ♥
















* Lightbox, pastellikirjaimet, Honeycombs-paperipallot ja osa kattaustarvikkeista saatu blogiyhteistyönä Juhlahumua-verkkokaupasta.



Neitosen kaksivuotissyntymäpäiviä juhlittiin viikonloppuna isovanhempien, kummien ja muutamien ystävien kesken. Koska synttärit on hyvä syy heittää juhlavaihde  kunnolla päälle, otin ilon irti niin koristeluiden ja herkkujen kuin Tinttaran juhla-asun suhteen. Söpö, mutta kuitenkin arkikelpoinen mekko syntyi Verson puodin ihanasta yksisarviskankaasta. Mekon juju on alareunaan ommellussa röyhelössä, joka antaa hauskasti muotoa helmalle. Vyötäisille solmittu rusetti on irroitettava.


Kemujen teemana oli tällä kertaa Tinttaran suosikki, Seikkailija Dora. Dora näkyi synttärikutsussa, kakun päällä sekä lapsivieraille tarkoitetuissa kertisastioissa ja innostuin näpertelemään jälleen myös koristetikkuja muffinssien päälle. Ilmapallot, kirjainbanneri, Lightbox-valotaulu* ja paperipallot toivat juhlatunnelmaa. Tarjolla oli mokkapaloja, sitruuna-lakritsakuppikakkuja, marenkeja, hedelmä"taikasauvoja", lohitäytteisiä ruisnappeja, pestopuusteja, kinkkupiirakkaa ja herkullista täytekakkua, minkä tilasin paikallisesta Unelmien Kakkupajasta. Turha lienee mainita, että herkkuöverit... Päivänsankarikin oli ihan liekeissä, kun sai "pinttiä tattua" ;) Ja ihania lahjoja - kaikkea supersöpöä ja herttaista, juuri mistä hän tykkää eniten! 

Hitsi kun kaikki reimukkaimmat ilmeet jäivät niihin valokuviin, missä näkyy muitakin ihmisiä. Nyt siis tarjolla vain totisia ilmeitä, mutta voitte uskoa, että hymy oli herkässä sankarittarella ♥



Nyt on meidän perheen synttärit tältä vuodelta paketissa! Jännä nähdä mikähän juttu on ensi vuonna pinnalla tämän vuoden Ryhmä Haun ja Doran jälkeen.

Innostutko sinä synttäreiden järjestelystä? Kivoja juhlavinkkejä olisi mukava kuulla :)

Iloa ja valoa tälle viikolle ♥

12 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kaksivuotias <3 Paljon onnea! Ihanasti kirjoitit tuosta niin tutun kuuloisesta kuplasta :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marika ♥ Jotenkin tuo kupla oli niin mykistävä kokemus toisen lapsen kohdalla! Siihen ei enää liittynyt "ensi kertaa äidiksi tulemisen-kriisiä" kuten esikoisen kanssa, joten fiilis oli erilainen. Ihanaa aikaa :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana, raikas, kauniilla kuvilla ja tarinoilla blogisi on leivottu <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi kivasta kommentistasi ♥

      Poista
  4. Aivan niin ihana postaus! Voin samaistua niin noihin tyttövauvan syntymisen tunnelmiin. Koin itse sen reilu yhdeksän vuotta sitten. Ja edelleen hyvin muistan nuo tunnelmat. Hyvin sanoitit sen hetken. <3 Mahtavat tarjoilut ja niin ihana juhlamekko. Onnea Pienelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että osasin kuvailla sanoin sellaista, mihin joku muukin voi samaistua ♥ Kiitos Pikku Akka!

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu teksti, voin kyllä samaistua joka sanaan! Suuret onnittelut teidänkin kaksivuotiaalle! <3 on tällaisen 2veen elämää jotenkin niin ihanaa seurata, hauskaa kun blogin (ja somen) kautta pääsee "vaklaamaan" myös muita samanikäisiä 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minustakin hauskaa :) Kaksvee on kyllä ihan huippuikä, voi kun sitä voisi pitkittää ♥ Kiitos Ellakatariina ja onnea teidänkin typylle!

      Poista
  6. Olipa herttainen kirjoitus, toisen lapsen kanssa sitä on jo varmempi, kokemuksesta voin sanoa, että kolmas ja neljäskin on otettu vastaan samoin tuntein. Onnittelut söpölle 2-vuotiaalle. Ompelet ihania vaatteita. Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että samoja tunteita kokee ihan jokaisen lapsen kanssa ♥ Tottakai se esikoinenkin herätti suuria tunteita ja omaa omalla tavallaan aina erityispaikan, mutta ensimmäisen lapsen kanssa ainakin itselläni osa onnesta meni hämmennykseen ja uuden opetteluun. Kiitos Irma ihanista sanoistasi ♥

      Poista
  7. Meillä synttärit tänä viikonloppuna, vuosia muutama enemmän. Kuitenkin tälle vielä lastenjuhlat. Lapsosia on monta. Joku aikuisuuteenkin jo ehtinyt. Selväksi on itselle jo tullut tuo kuplan puhkeaminen. Ajattelin "parasta mitä minulla on koskaan ollut" kun ekaa tytärtä sylissä pitelin. Murrosiässä antoi sitten kuulua tummempiakin värisävyjä vaaleanpunaisen hailakoituneen hötön jälkeen! Huh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voin uskoa, että reilun kymmenen vuoden päästä kaikki ajatukset lapsia kohtaan eivät ole vain ruusuisia ;) Tai eihän ne ole aina nytkään, osaa ne pienetkin kiristää :D Taitaa kuulua asiaan se, että lapset huolehtivat, ettei vanhemmilla tule tylsää... Toivottavasti teilläkin oli iloiset juhlat, onnea ♥ Ja kiitos kommentistasi!

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!