tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kaksivuotias Seikkailija




Ei yksikään lapselle annettu suukko mene hukkaan, 
ei iloinen ilme, ei tyynnyttävä kosketus,
ei laulu, ei ihmeellinen satu.
Niistä tulee osa kaikkea sitä,
mitä lapsesta itsestään tulee.

-Pam Brown

Kaksi vuotta sitten sain kokea rakastumisen ensisilmäyksellä. Kun tyttäreni syntymän jälkeen sain hänet syliini ensimmäistä kertaa, oli kuin ympärillemme olisi poksahtanut suuri purkkapallo. Kaikki sen ulkopuolella muuttui lähes merkityksettömäksi, olimme vain minä ja hän. Täydellinen pieni tyttö pyöreine kasvoineen ja suurine silmineen, kaikki varpaat ja sormet paikoillaan. Aika pysähtyi hetkeksi kuplassamme eikä ympärillämme eteenpäin kulkeva muu maailma  tiennyt mitään siitä ihmeestä, mikä minulle loisti kirkkaana. Tuntui, että minulla oli siinä kaikki.

Jossain kohtaa vaaleanpunainen kupla - onneksi - rakoili ja arki, elämä jatkoi taas kulkuaan. Pystyn kuitenkin edelleen tavoittamaan noiden muutamien satumaisten päivien tunnelman, kun pitelen lasta sylissäni. Jos koskaan epäilen, olenko saanut elämässäni mitään täydellisen hyvää aikaan, tarvitsee minun vain katsoa tyttöäni. 

Hänessä loistaa valo. Kupliva nauru, pieni laulu, salaperäiset tarinat, joille voi itsekseen kikatella. Innosta ilmaan hyppääminen, ilosta tanssiminen. Kasvot, joille mahtuu lukuisia ilmeitä - kasvot, jotka kertovat paljon. Myös tahtoa, ja kiukkuakin, jos asiat ei suju. Draaman taju on kai saatu syntymälahjana... Hellyys, läheisyys ja vilpittömät rakkaudenpuuskat, jotka saavat sydämen läikähtämään. Rohkeus ja välittömyys, jolla lähestyä ihmisiä. Lapsi, jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Tämä tyttö tulee pärjäämään elämässään. Olen kiitollinen saadessani olla juuri hänen äitinsä ♥
















* Lightbox, pastellikirjaimet, Honeycombs-paperipallot ja osa kattaustarvikkeista saatu blogiyhteistyönä Juhlahumua-verkkokaupasta.



Neitosen kaksivuotissyntymäpäiviä juhlittiin viikonloppuna isovanhempien, kummien ja muutamien ystävien kesken. Koska synttärit on hyvä syy heittää juhlavaihde  kunnolla päälle, otin ilon irti niin koristeluiden ja herkkujen kuin Tinttaran juhla-asun suhteen. Söpö, mutta kuitenkin arkikelpoinen mekko syntyi Verson puodin ihanasta yksisarviskankaasta. Mekon juju on alareunaan ommellussa röyhelössä, joka antaa hauskasti muotoa helmalle. Vyötäisille solmittu rusetti on irroitettava.


Kemujen teemana oli tällä kertaa Tinttaran suosikki, Seikkailija Dora. Dora näkyi synttärikutsussa, kakun päällä sekä lapsivieraille tarkoitetuissa kertisastioissa ja innostuin näpertelemään jälleen myös koristetikkuja muffinssien päälle. Ilmapallot, kirjainbanneri, Lightbox-valotaulu* ja paperipallot toivat juhlatunnelmaa. Tarjolla oli mokkapaloja, sitruuna-lakritsakuppikakkuja, marenkeja, hedelmä"taikasauvoja", lohitäytteisiä ruisnappeja, pestopuusteja, kinkkupiirakkaa ja herkullista täytekakkua, minkä tilasin paikallisesta Unelmien Kakkupajasta. Turha lienee mainita, että herkkuöverit... Päivänsankarikin oli ihan liekeissä, kun sai "pinttiä tattua" ;) Ja ihania lahjoja - kaikkea supersöpöä ja herttaista, juuri mistä hän tykkää eniten! 

Hitsi kun kaikki reimukkaimmat ilmeet jäivät niihin valokuviin, missä näkyy muitakin ihmisiä. Nyt siis tarjolla vain totisia ilmeitä, mutta voitte uskoa, että hymy oli herkässä sankarittarella ♥



Nyt on meidän perheen synttärit tältä vuodelta paketissa! Jännä nähdä mikähän juttu on ensi vuonna pinnalla tämän vuoden Ryhmä Haun ja Doran jälkeen.

Innostutko sinä synttäreiden järjestelystä? Kivoja juhlavinkkejä olisi mukava kuulla :)

Iloa ja valoa tälle viikolle ♥

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Mystisten kukkien takki



Olen yhden kerran ollut siinä onnekkaassa asemassa, että pääsin ostoksille Vimman kivijalkapuotiin. En voinut silloin vastustaa tätä Mystical flowers-puuvillaa, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitä siitä tekisin. Joku etiäinen kai sentään kuitenkin, kun hoksasin ottaa sopivasti 60 cm pituisen pätkän. Se nimittäin riitti ihan juuri tarkalleen tähän takkiin!

Kun sain idean takista, ei toteuttamisessa kestänyt kauaa. Tämän suhteen menin helpommalla kuin edellisen postauksen takissa ja valitsin kaavaksi hyväksi havaitun Against the windin (Ottobre 1/13), jota muokkailin vähän tyttömäisemmäksi. Puuvillan ollessa melko ohutta, vuoritin takin tikatulla collegella ja lisäsin etu- ja takakappaleelle vielä ohuen vatiinin. Työ sujui, ei nyt sentään kuin tanssi, mutta mukavasti kuitenkin. Ja niin nätti tuli omasta mielestäni!

Sen takia jouduinkin muutaman kerran vetämään syvään henkeä ja laskemaan kymmeneen, kun takin nähdessään rakas tyttäreni kiljaisi " Eiii Hilla tyttää tämmösettä!" ja kieltäytyi sovittamasta. Olin kangasta etukäteen esitellyt ja neiti sai jopa valita sopivan vetskarivaihtoehdon (tietenkin "piintti") ja silloin kukkakangas sai vielä hyväksynnän... Niin se on vahva jo nippanappa kaksivuotiaan tahto ja mielipiteet! Vaatteiden suhteen maku on hyvinkin tarkka.

Onneksi neidin mieli on myös muuttuvainen, sillä lopulta äidin ompelus kelpasi sittenkin. Hyvänä apuna oli ruusukepipo ja tuubihuivi, joiden yhteen sopivuutta takin kanssa esittelin niin innostuneena, että Tinttarakin heltyi. Eiköhän tuo setti käyttöön pääse vielä uudelleenkin. 








Tuo Mystical flowers- kuosi on siitä jännä, että mitä enemmän sitä katson, sitä enemmän siitä pidän. Vaikka värejä on yhdessä kankaassa noin monia, toimivat ne silti yhdessä ja asusteilla voi nostaa sävyjä esiin. Jotenkin erityisen kiehtova. 

Mitä sinä olet mieltä, tykkäätkö Vimman kuoseista yleensä?

Meillä vietetään viikonloppuna 2-vuotissynttäreitä, joten iloisia puuhia on siis tiedossa. Niistä lisää ensi viikolla... Mutta nyt, mukavaa ja keväistä viikonvaihdetta just siulle ♥

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tuulisia päiviä ja sinnikkyyttä



sinnikäs

  1. sisukas, hellittämätön, lannistumaton, peräänantamaton, sitkeä. esim. Sinnikäs yrittäjä. Sinnikäs harjoittelu. Tehdä sinnikästä vastarintaa.

adjektiivi

  1. joka ei anna helposti periksi, lannistumaton (www.suomisanakirja.fi)

Sinnikkyys on intohimoa saavuttaa pitkäkestoisia tavoitteita. Sinnikkyys on päättäväisyyttä pitäytyä kiinni tekemisessä, jatkamista mahdottomaltakin tuntuvan haasteen edessä ja toipumiskykyä hankaluuksien jälkeen. Sinnikkyyden avulla teemme työtä saavuttaaksemme itsellemme merkityksellisiä päämääriä. Sinnikkyys on voimatyökalu, jonka avulla kykenemme pysymään uskollisina omille tavoitteillemme ja uurastamaan niidenkin hankkeiden kimpussa, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä puhuttele meitä. (Huomaa hyvä! Kaisa Vuorinen.)



Eikö olekin ihana napit! Nämäkin ovat ammattiompelijana toimineen isotätini peruja. Olisi niin kiinnostava tietää, mihin tällaiset metalliset autonapit on alunperin tarkoitettu? Ikää niillä ainakin on vuosikymmeniä.


Tämä takki viimeistään on todiste siitä, että olen sinnikäs! Periksi ei anneta eikä edes loputtomalta tuntuva ratkominen lannista. Ufot eli keskenjääneet ompelukset eivät yleensä kuuluu tapoihini, mutta nyt jo alkumetreillä olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja kankaat nurkkaan. Jo kaavoja piirtäessä alkoi lukuisten kappaleiden jäljentäminen kaikkine merkkeineen puuduttaa ja leikkaamiseen (ompelun inhokkivaiheeni muutenkin) meni aikaa toista tuntia. 

Leikattujen palojen äärellä tuskailin valinneeni liian suuren, 116,  koon 108 cm pitkälle pojalle. Olisi pitänyt muistaa Ottobren kaavojen olevan ennemmin reilua kuin niukkaa mitoitusta. Pisimmän taistelun jouduin käymään taskujen kanssa, jotka eivät kerta kaikkiaan tahtoneet asettua symmetrisesti tarkoista mittailuista huolimatta. Pelkästään liukkaan ulkoilukankaan tuoma haaste ei riittänyt, vaan tieten tahdoin halusin tikata tehostevärillä, jolloin jokainen vinksahtanut ommel erottui. Mainittakoon, että ratkojalle oli töitä. Paljon.

Muuten takin kasaaminen oli jo huomattavasti vaivattomampaa. Vetoketju asettui kauniisti kohdakkain (taikakeino harsiminen!) ja muutkin kappaleet täsmäsivät toisiinsa. Hupun kuminauhojen kanssa takkuilin ja jälleen purin muutamaan kertaan tikkaukset, mutta siitäkin selvittiin. 

Useampi tunti työtä takana, hammasta purren. Ilo ei tätä tehdessä juuri pirskahdellut, muutamat ärräpäät sen sijaan kylläkin. Onneksi ompeluseura oli mitä parhain, kun sain ystävän kylään oman saumurinsa keraTällainen isompi työ ei ollut mitenkään vaikea, vaan tylsä ja työläs. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä lopulta valmiina on hienoin takki, mitä olen koskaan tehnyt! 




Takin kankaat ovat Eurokankaasta, päällinen ulkoilukangasta ja vuori palalaarista löytynyttä joustocollaria. Kaavana on Ottobre 1/13 Windy days- takki koossa 116. Selkään lisäsin kuminauhan, mutta muuten en muokannut. Takki kaipasi tietenkin vielä uuden hatun parikseen, joten sellainen syntyi Noshin lippapipokaavalla.

Huolimatta siitä, että takki mahtuu käyttäjälleen varmasti vielä vuodenkin päästä, olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen. Hymyillään molemmat, sekä äiti että poika ♥

Sinnikkyyttä tulevaan viikkoon just siulle!



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sielulintuja ja vaihtoehto alavaran ompelulle


 Mitä minulle kuuluu just nyt?

Minua piristävät aurinkoiset päivät ja lisääntynyt valon määrä.

Minua pitävät kiireisenä koulutyöt, joiden takia saisin istua nenä kirjassa tai näyttöruudussa kaiket illat.

Minua raivostuttaa se, että lasteni ihana ja turvallinen hoitopaikka suljetaan kaupungin säästötoimenpiteiden takia. Ja stressaa se, mistä saadaan uusi ja miten lapset sopeutuvat.

Minua inspiroi Instagramin uutisvirta, josta poimin toinen toistaan hienompia ideoita omaan jatkojalostukseen.

Minua kiinnostavat lasteni leikit ja se kuinka he niihin uppoutuvat.

Minulle tuovat turvaa läheiseni ja ystäväni, joille saan jakaa iloni sekä huoleni.

Minua jännittää kuinka hyvin kauppa käy kirpparipöydässäni, jossa on myynnissä myös paljon omatekemää.

Minua kutkuttaa huhtikuun odotus, jolloin tiedossa on kivoja viikonloppureissuja.

Minua ahdistaa epätietoisuus siitä, missä tulen tulevaisuudessa työskentelemään.

Minua surettavat uutiset, joita media jatkuvasti tuo esiin.

Minua hämmästyttää poikani, joka tuntuu koko ajan harppovan isoja kehitysaskeleita - miten taitava voi ipana ollakaan.

Minua naurattaa tyttäreni, joka on minun maailmani hupsuin, ilmeikkäin ja suloisin ilmestys.

Minua harmittaa, kun hyvä kamerani meni rikki eikä korjaaminen taida kannattaa.

Minua lohduttaa, kun koirani kömpii kainaloon ja painaa nenänsä poskeani vasten.

Minua houkuttaa kangaskaappini sisältö, kun ideoita olisi enemmän kuin aikaa niiden toteutukseen.

Minua hämmentää välillä omat ajatukseni, kun tunne ja järki eivät kulje käsi kädessä.

Minua inhottavat kuraiset ja koirankakkaiset tienreunat.

Minua ilahduttavat ihanat tulppaanit, joita on kaupasta napattava aina mukaan, jos niitä kassan vieressä on tarjolla.

Minua innostaa liikkuminen, johon alan taas vähitellen löytää kadottamaani kipinää.

Minua ihastuttaa keväiset värit ja sisälläni kumpuava ilo siitä, että vuoden paras aika on ihan käsillä.

Että sellaista nyt äkkiseltään. Mitäs sinulle kuuluu?






Ommellutkin olen. Sain käsiini 70 cm tätä upeaa Verson Puodin Sielulintu-collegea hopean värisellä painatuksella. Itselleni halusin ihan peruscollaripuseron, joten tein raglanhihaiseen paitaan etukappaleen Sielulinnusta ja yhdistin muuten mustaa. Isotätini peruista löytyi juuri sopivaa hopeista kimallelankaa, jolla sain vähän lisäilmettä tikkauksiin. Sovituskuvat jäivät tällä kertaa vaiheeseen, koska huononaamapäivä.

Tinttaralle ompelin lopusta kankaasta bomberin. Silloin ei käsillä oikeaa kaavaa ollut, joten muokkasin sen Ottobresta 6/16 löytyneestä dalmatialaishupparista. Vähän leveä tuli, mutta oikein söpö silti. Seuraavaa versiota varten on onneksi jo toinen kaava jemmassa.





Lopuksi vielä otsikossa lupailemani vaihtoehto alavaran ompelulle! En jaksanut bomberia tehdessä ajatella ompelujärjestystä alavarojen kanssa, joten päädyin huolittelemaan reunat vinonauhalla. Helposti siistiä ja itse asiassa aikaa kivaa näköä, jos takki on auki.


Pääntiereunan huolittelin ennen vetoketjun ompelua. Vinonauha ohjataan saumanvaraa pitkin taitettuna ja ommellaan aivan sisäreunaa pitkin huolehtien, ettei saumurisauma vilku. Jos nauha on kapeaa, ei se välttämättä kiinnity ompeleen alle alapuolella, mutta se ei haittaa tässä vaiheessa.


Seuraavaksi vinonauhan sisällä oleva saumanvara käännetään alas ja tikataan nyt toista reunaa pitkin. Mahdollisesti avonainen alareuna kiinnittyy nyt. Muista käyttää ylälankana vinonauhan väristä lankaa ja alalankana taas vaatteen väristä, ellet tahdo ompeleiden erityisesti erottuvan.

Vetoketju ommellaan normaalisti muuten, mutta ennen paikoilleen kääntämistä ja kiinni tikkaamista huolitellaan vetoketjureunat kuten edellä. Vinonaiuhan päät kannattaa taittaa nätisti vetoketjun päiden yli tai tehdä taitteet päihin jo ennen kiinnittämistä. Kun vetoketjureunat on nauhan sisällä, käännetään vetkari paikoilleen ja tikataan taas reunaa pitkin paikoilleen (huomioi jälleen lankojen värit!).

Puuvillainen vinonauha on mielestäni helpoin huolittelutapa, sillä siinä on reunat siistit sekä taite jo valmiina eikä se jousta esim. vetoketjureunassa. Jos pääntien halutaan joustavan, kannattaa valita silloin joustava kaitale huolitteluun ja silittää siihen taitteet itse. 
Kysy, jos jäi epäselvyyttä :)


Iloista viikonloppua ♥