4-vuotiaan Ryhmä Hau-synttärit




Meillä juhlittiin viime viikonloppuna neljävuotiasta isoa pientä poikaa. Tuo rakkaista rakkain esikoinen on jo neljä. NELJÄ! Tähän kohtaan sopivat ne tutut fraasit siitä, kuinka se aika kulkeekaan niin kovin nopeaan, lapset ovat pieniä vain hetken ja ettei päivääkään vaihtaisi pois. Ja se, että vaikka välillä tekisi mieli postittaa oikutteleva ipana Timbuktuun, raastaa ikävä jo työpäivän erossa olon jälkeen. Että toisen puolesta tekisi mitä vaan, ja se, etten oikeasti tiennyt rakkaudesta juurikaan ennen tämän murun syntymää. Niin kuluneita sanoja, jotka kuitenkin pitävät sisällään totuuden. Ei kai niitä muuten vuodesta toiseen toisteltaisi. 

Lapsen elämässä yksi vuosi muuttaa paljon. Kehitys on huimaa jokaisella osa-alueella ja neljävuotias tuntuu monessa asiassa olevan valovuoden päässä kolmevuotiaasta. Sen lisäksi, että pituutta on tullut melkein kymmenen senttiä, on myös pojan kärsivällisyys ja järki kasvaneet ihan uudelle levelille. Taidot vahvistuvat päivä päivältä ja omatoimisuus on suorastaan hämmentävän hyvällä tasolla, jos vaan motivaatio on kohdallaan. Kirjaimet, numerot, monen maan liput, automerkit, värien sekoittamiset, muodot - se osaa ne kuin vettä vaan. Juuri ennen nukkumaan menoa kuului luettelevan numerot englanniksi ykkösestä kymppiin. Ei ole älyään kyllä äidiltä perinyt... Järki helpottaa myös tulisielun käsittelyä, kun syyt ja seuraukset alkavat hahmottua ja keskustelukin sujuu koko ajan paremmin. 

Neljävuotias on reipas, sosiaalinen ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta valtavalla intensiteetillä. Enää ei riitä vain vanhempien seura, vaan kaverit ovat tärkeitä. Pidättyväisestä pikkulapsesta on kasvamassa rohkea ja seurallinen poika, joka käy itse pimpottamassa naapurin ovikelloa ja hakee ystävää leikkiin. Kotona se sitten tohkeissaan selittää mitä ovat yhdessä tehneet ja hekottaa omille vitseilleen.

Onneksi neljävuotias on vielä myös pieni. Se haluaa kömpiä kainaloon, pitää hyvänä ja suukotella. Sen saa kaapata halaukseen ja puhaltaa pipiä. Se tulee luokse kertomaan, että sydän on tyhjänä, jolloin tarvitaan tietenkin hellyystankkausta ja sylittelyä. Saa kuiskailla korvaan, kuinka ihana, ystävällinen ja taitava lapsi on. Että äiti rakastaa aina, eikä rakkaus IKINÄ lopu. Että lapsi on meidän kallein aarre.

"Tämä on kaikista parhain lahjani ikinä!"






Juhlat juhlittiin pojan valitseman teeman mukaan. Tai no joo, puhe oli vaan Ryhmä Hau-kakusta, mutta saatoin sitten ihan vahingossa vähän innostua. Hassua siihen nähden kuinka turhana olen ennen kaikenlaisia teemakemuja pitänyt ja vannonut, että minähän en sitten aio mitään sellaisia väkertää... Enpä. Ryhmä Hau on kyllä sen puoleen erinomainen valinta, että valmista materiaalia on saatavilla pilvin pimein tulostimen napin painalluksella (klik, klik, klik)! Saksilla ja liimalla pärjää pitkälle, ja johan on hienot koristukset.

Synttärivieraiksi kutsuttiin totuttuun tapaan isovanhemmat, naapurit, kummit ja muutamat ystävät perheineen. Näiden muutaman vuoden aikana juhlavieraissa on lapsivieraiden määrä tuplaantunut, mikä osaltaan takasi ajoittain villinkin menon. Lapsille suurin hitti oli sohvapöydälle jätetty popcornkippo, josta jokainen kävi vuorollaan nappaamassa kourallisen, haukkasivat siitä puolet ja laittoivat loput takaisin. Yyh, ei kyllä tehnyt aikuisilla mieli siihen kuolacoctailiin koskea...

Poppareiden lisäksi tarjolla oli Rekun suklaa-vadelmakakku (oli muuten hyvää! Red velvet-kakkupohja ilman sitä rediä, välissä vadelmaa sekä marianne crush - tuorejuusto- tomusokeri-kermavaahto), Rollen riisipiirakat, Kajan kinkkupitsaa, Vainun porotäytteiset ruisnapit, Sampan porkkanamuffinssit, Toman tassupiparit ja Ryhmä Haun hedelmävati. Koska onhan nyt esimerkiksi Kajan kinkkupitsa paljon parempaa kuin pelkkä kinkkupitsa :D 



Muksu sai synttärilahjaksi Rekku-paidan. Hän tykkää, minä en. Kuva on leikattu Cameo-leikkurilla kaverin toimesta ja suunnittelin sen ympärille tyylikästä mustaa, valkoista ja raitaa. Poika valitsi kuitenkin kankaat itse, koska Rekku ON harmaa ja vihreä. Yritin vielä omaa visiotani puskea, mutta sain vastaani suorastaan nerokkaan vastalauseen "Minähän sitä käytän!". No niinpä. 

Nyt kun synttärit on saatu pakettiin, niin yritän ehtiä postaamaan vähän rivakampaan tahtiin jo melkein unohtuneita käsitöitä. Jos minusta ei kuulu, johtuu se siitä, että työharjoittelun alettua yöunet on pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun normaalisti olen vasta ryhtynyt ompelupuuhiin. Huh. Mutta aika aikaa kutakin, eiköhän tässä jotain ehdi puuhastellakin. Palaillaan taas ♥


11 kommenttia

  1. Olipa herkut tarjottavat. Meillä olisi kk:n kuluttua neljävuotispirskeet tiedossa, saa nähdä mitä sitä keksii. Paita on tosi hyvä just tollaisena kun on. Minä en ole nähnyt sitä toista vaihtoehtoa, niin en osaa sitä kaivatakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Johanna ja hauskoja juhlia teillekin ❤😊

      Poista
  2. Onnea 4-vuotiaalle!Ihanat tarjoilut ja kiva paita :)

    VastaaPoista
  3. Ihania herkkuja! Paha sauma lueskella tälleen karmeessa iltapalan nälässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no uskon :D Olivat kyllä omasta mielestä ainakin onnistuneet ja määräkin sopiva. Kiitos Lurre :)!

      Poista
  4. Noissa kemuissa oli varmasti hauskaa, ja tarjoilutkin näyttää oikein houkuttelevilta. Hyvä idea laittaa hedelmäviipaleita tarjolle, pitääpä laittaa korvan taakse. ;) Meillä yleensä lasten synttäreillä on aina kasvistikkuja ja vaikka ne onkin hitti, niin hedelmäpalat olis hyvä lisä.

    Ja tuosta sankarin kommentista ("Minähän sitä paitaa pidän"), tuli mieleen, että meilläkin kansi vanhinta (6 & 4v) on jo melkoisen vaativassa iässä vaatteiden suhteen. Ennen ostin mielestäni kivoja kankaita, ompelin oman visioni mukaan vaatteita ja laitoin lasten vaatekaappiin. Hyvin kelpasivat. Mutta nyt ei voi kuvitellakaan tekevänsä noin.. Huoh. Jos haluan olla varma, että vaatteet tulevat pidetyiksi, on ensin hyväksytettävä kangas ja malli ja vielä valmis työ. Onneksi tuo nuorimmainen (1v) ei vielä ainakaan sano ompeleilleni vaatteille ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä muistaakin nuo vihannekset seuraavilla synttäreillä :) Hedelmät upposivat kyllä hyvin niin aikuisille kuin lapsille! Minäkin nykyään kysyn pojalta toiveita mallista ja etenkin kankaista, sillä hänellä on jo selkeästi omat toiveensa. Ja pikkuneidillä on tulossa näköjään yhtä tarkka maku :D Mutta pääasia on, että itse tehdyt kelpaavat vielä kuitenkin hyvin. Kiitos kovasti kommentista!

      Poista
  5. Voi mä niin tiedän tuon tunteen kun lapsi kasvaa niin vauhdilla, ettei äidin pää meinaa perässä pysyä! Meillä asuu vuotta vanhempi poika ja voin edelleen allekirjoittaa sanasi :) Onneksi äidin syliäkin vielä tarvitaan <3

    Ihanat kemut ja ihana sankari hienossa paidassaan! <3 Paljon onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tarvitaan!♥ Nuo poikaset on kyllä niin suloisia. Etenkin nyt jotenkin on tuon oman ipanan kanssa ihana vaihe menossa, niin helppo rakastaa ♥ Kiitos Marika!

      Poista
  6. Nyt meillä on synttärit juhlittu, koristelimme Legoilla kakkuja ja juhlapöytää. Linkitin omasta blogistani tänne, kun niin sopivasti sattui meidän lasten synttärit peräkanaa ja täältä saa inspiraatiota Ryhmä Hau -synttäreihin, toivottavasti tämä sopii? https://kangaskorjaamolla.blogspot.fi/2017/02/tyokaluvyo-ja-lego-synttarit.html

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!