tiistai 31. tammikuuta 2017

Run and Crawl - Jujunan housukaavat testissä



Lasten housut ovat monelle se ensimmäinen ompelus, mistä kokemattomammankin on helppo aloittaa ompelu-uransa. Parhaimmillaan vain kolme saumaa ja resoreiden kiinnitys ja jes, vaate on valmis. Itsekin itse asiassa aloitin vauvanpöksyillä, joiden kanssa tosin onnistuin mokaamaan useammassa kohdassa... Kukapa sitä ei sotkisi haara- ja lahjesaumoja keskenään. Nykyään sujuu onneksi jo vähän paremmin.

Housut ovat mielestäni myös melko tylsiä ommeltavia, vaikka nimenomaan niistä pojan kaapissa oli suurin pula. Hän tuntuu ottaneen  tämän hetkiseksi elämäntehtäväkseen yllättävän pituuden venymisen, jonka johdosta pieniä vaatteita saa nakkoa kirppiskasaan koko ajan. Sen takia olikin mukava päästä testaamaan uusia Jujunan lasten housukaavoja ja saada sitä kautta motivaatio näihin tarveompeluihin. 

Kaavat tulevat myyntiin nyt helmikuun alussa ja kaava-arkilla on seitsemän eri housumallia kokohaitarilla 80-164 cm. Kaavat ovat selkeät ja helppo hahmottaa arkilta. En tiedä onko myyntiin tulossa pdf-kaavojen lisäksi myös postitettava versio, mutta jos on, niin suosisin sitä. Kaava-arkissa on sen verran kova tulostaminen ja kokoaminen, että mielelläni sen säästän sellaisenaan myöhempiä kaavojen piirtämisiä varten. Kuvalliset ompeluohjeet tekevät housujen kasaamisesta helppoa, joten tämä kaava sopii hyvin vasta-alkajillekin :)


Testasin Run- ja  Crawl - housuja.  Run on kapoisempi etu-, taka- ja sivusaumallinen malli, jossa on taskut sekä polven kohdalla kiva leikkaus. Crawl puolestaan on tosi simppeli baggy-malli, josta taskut pois jättämällä saa superhelpot. Taskuineen jälkimmäisten ompeluun meni vartti. Ompelin 108 cm pituiselle hoikalle lapselle koon 110, mutta pituuden lisäsin 116 koon mukaan (ei ehkä olisi tarvinnut). Lahjeresoreista tein taitettavat käyttöiän pidentämiseksi ja vyötäröresorin tein vähän ohjetta korkeampana. Molemmat kaavat pääsevät meillä jatkoon - kivat ommella ja hyvät päällä! Housukankaat ovat Tyyne-Esterin unelman pehmeitä joustocollareita, joita poikakin silitteli onnellisena "onpa nämä kyllä ihanan tuntuiset" ♥.


Huosujen lisäksi ompelin pari pertsaa hilloamistani Vimman trikoista. Kaavana näissä on Ottobren Sealife, joka mielestäni muuten on ok mitoitusta, mutta hihat ovat turhan väljät. Hyviä käyttöpaitoja silti. Etenkin kalapaita ihastutti ipanaa.

Toiveesta tein myös "ison pojan hupparin" Jujunan hupparikaavalla, koossa 110. Anekdoottina kerrottakoon, että minulla on muovikassillinen vetoketjuja, mutta miten ollakaan, ei siellä tietenkään ollut tähän sopivaa. Käykö kellekään muulle niin, että sitä muka fiksuna ostaa tarvikkeita varastoon, mutta tosipaikan tullessa on pakko lähteä kaupoille, kun juuri se sopiva puuttuu? Omalla kohdallani varsin tyypillistä!






Nämä viimeisten kuvien mustat housut on myös Jujunan Run-kaavalla, mutta niiden kanssa kävi pikkiriikkinen moka. Tulostaessa tarkastusruudun piti olla 3x3 cm, ja minulla oli 2,7 x 2,7 cm. Asian tarkastin tietenkin vasta ompelun jälkeen... Poika sai siis vähän slimmimmätkin housut, mutta onneksi hoikkaselle lapselle mahtuvat myös kapoisemmat. Kasvunvaraa ei ole kyllä lainkaan, joten saa nähdä, kenen jalkaan nämä seuraavaksi mahtuisivat.

Heipat ja onnekasta loppuviikkoa ♥

lauantai 28. tammikuuta 2017

DIY Olkafrillat



Frillat ovat mielestäni aivan ihania pienen tytön vaatteissa. Mekkoja tekisi mieli ommella, mutta käytännöllisyyden sanelemana paitojakin tarvitaan, jolloin olkafrilloilla saa tavalliseen paitaan kivaa ilmettä. En taida olla mielipiteeni kanssa yksin, sillä sen verran paljon nimenomaan olkafrilloja on viime aikoina näkynyt ompeluryhmissä ja instassa.

Voitin ilokseni tovi sitten frillapaidan kaavan Kaavailua-blogin arvonnassa, mutta en ole sitä ehtinyt vielä tulostamaan ja testaamaan. Myös§ Ottobre-lehden viime numerossa näkyi frillapaita olevan, mutta siihenkään en ole vielä perehtynyt. Sen sijaan tein tämänkin paidan hyväksi havaitsemallani leikkauksella, mihin sain frillat uppoamaan (samoin olen tehnyt mm. tässä mekossa). 

Hihasaumoihin röyhelöt on helppo upottaa, mutta siinä ne helposti näyttävät vähän irrallisilta ja tekevät hartioista leveän näköiset. Edellä mainitsemissani kaavoissa on ymmärtääkseni tehty "viillot" olalle, mikä varmasti on hyvä keino. Omassa tavassani olen leikannut haluamani muotoisen palan kokonaan irti kädentieltä. Samalla idealla leikkausta voi siirtää halutessaan halkaisemaan koko etu- ja takakappaleet ja frillat pidentää vaikka koko matkalle.  Kuvasin työvaiheet, josko sinäkin tahdot frilloja testata eikä valmista kaavaa tyrkyllä ole :)


Vauhtia riittää näissä varpaissa niin paljon, ettei niitä tahtonut saada edes kuviin pysäytettyä...

DIY Olkafrillat 


Ota haluamasi paita/mekkokaava (ei raglan) ja piirrä sekä etu- että takakappaleelle kaaret, joista halkaiset kaavat. Itse piirsin kaaren taipumaan kädentielle, jotta frillat eivät ihan kainaloon yllä. Leikkaa kaavojen mukaiset kappaleet, muista saumanvarat.


Leikkaa seuraavaksi frilloja varten suikaleet. Frillan alapuoli jää näkyviin, joten huomioi se kangasvalinnoissa.

Mittasin ensin leikatun kaaren etukpl + takakpl pituuden (siis sen, mihin frilla kiinnitetään) ja tuplasin sen. Frillasuikaleen pituus on minulla siis kaksinkertainen kaareen nähden, mutta voit jättää sen myös lyhyemmäksi - riippuu kuinka rypytetyn frillan haluat ja kuinka pitkälle matkalle. Korkeus näissä suikaleissa on noin 6 cm, mutta sehän on toki ihan itsestä kiinni, kuinka korkean röyhelön haluaa. Kavenna päät viistoiksi. Helpoin tapa on leikata suikaleet taitteelta ja lopuksi leikata taitereuna auki.

Jos koneestasi löytyy rullapäärme, huolittele pyöristetty reuna sillä. Jos kangas ei purkaannu, voi sen jättää myös huolittelematta.


Ompele suikaleen suoraan reunaan rypytyslanka. Oma ompelukoneeni rypyttää suikaletta hyvin jo valmiiksi, kun pistonpituus on pisimmillään ja langankireys hieman normaalia suurempi. Rypytä frilla sopivaan pituuteen langanpäistä vetämällä.


Ompele etu- ja takakappale kiinni toisiinsa olkasaumoista. Ompele olkasaumat kiinni myös noista sivukappaleista (mikähän se oikea sana nyt mahtaisi olla...).


Neulaa ja aputikkaa seuraavaksi sopivaan mittaan rypytetyt frillat omille paikoilleen halkaistuun reunaan. 


 Neulaa sivukappaleet paikoilleen (frillat jäävät väliin) ja saumuroi/ ompele koko nippu yhteen.


Jatka tästä vaatteen kasaamista normaalisti ompelemalla hiha kädentielle ja niin edelleen :) 


Kauhian hankala selostaa järkevällä suomenkielellä noita työvaiheita, mutta toivottavasti joku tolkku tulee. Kuvista ehkä selviää parhaiten mistä on kyse. Kysy kuitenkin ihmeessä, jos jäi epäselvyyksiä! 

Kepeyttä viikonlopulle ♥



tiistai 24. tammikuuta 2017

Joulukalenterisukat 2016 ja Sateenkaarisukat


Luistelu. Se on meillä tämän talven juttu. Poika on alkanut toden teolla innostua siitä, etenkin kun kentälle pääsi naapurin isomman pojan mukana. Huterista bambin askelista on siirrytty varovaisiin kävelyaskeleisiin ja niistä jo liukuviin juoksuaskeliin, ja tänään viimein meno alkoi oikeasti näyttää jo luistelemiselta. Olisi niin mahtavaa, jos näin aikuisena pystyisi omaksumaan uusia taitoja yhtä nopeasti kuin 4-vuotias! Vaan ei, ei ole kolmekymppisenä hermosto enää yhtä kehittyvä kuin lapsella... Päinvastoin saa olla tyytyväinen, kun lapsena opitut taidot edelleen ovat edes auttavasti hallussa.

Niin kuin se luistelu. Nyt työharjoittelun aikana päiväkodissa olen päässyt myös eskarilaisten mukana jäälle. Helpotuksekseni en ole murtanut mitään kohtaa tai telonut itseäni luistinten teriin. Olen pysynyt pystyssä ja päässyt ihan sujuvasti niin eteen kuin taakse päin. Harjoituksen puute ja kuluneet vuodet näkyy kuitenkin vauhdin hidastumisena ja piruettien puutteena, kun ei vaan uskalla. Ja voi elämä, kuinka kipeäksi jalat tulee! Ei auta kuin jatkaa harjoituksia, niin minun kuin pojan.


Kentän reunalla seisoskellessa varpaat tarvitsevat lämmikettä ja nämä ihan superihanat villasukat ovat siihen ihan omiaan. Luistimiin eivät sentään mahdu, mutta talvisaappaisiin hyvinkin. Kyseessä on Niina Laitisen Joulukalenterisukat 2016, jotka valmistuivat jo joululoman aikana. Monet neuloivat näitä nimen mukaisesti pätkän päivittäin joulukuun aikana, mutta omien kiireiden takia jätin nämä suosiolla joulupyhiä odottamaan. 

Käytin sukkiin ohjeen mukaisesti Novitan 7 veljestä-lankaa, jonka väreiksi valitsin tummanharmaan sekä sateenkaariraidallisen. Neuloin 3,5 mm puikoilla ja ekaa kertaa huomioin nyt sen kuuluisan lankadominanssin (eli pidin langat koko ajan samassa järjestyksessä kädessä, eivät kieppuneet miten sattuu. En osaa sanoa tuliko suurta eroa aiempaan.). Nämä Niina Laitisen yhteisneulontamallit ovat kyllä ihan parhaita, sillä kuviot ovat yksinkertaisia, mutta kauniita, langanjuoksut lyhyitä ja istuvuus jalkaan mitä parhain. Pakko sanoa rohkaisun sananen just sinulle, joka jännität kirjoneuletta: Tartu vaan rohkeasti puikkoihin ja kokeile! Kuvioiden seuraaminen on tosi helppoa, kun neulotaan vain oikeaa  - ei tarvitse kuin vaihtaa väriä. Koko kuviota ei tarvitse edes hahmottaa kerralla, etene rauhassa rivi kerrallaan. Ja muista hölläillä lankoja välillä, ei kannata kiristää liikoja :) Hyvät vinkit kirjoneuleen tekemiseen löydät Sweet things-blogista.


Koska raitalankaa jäi vielä melko paljon, halusin neuloa Tinttarallekin sukat. Mallia etsin pitkään ja vihdoin löysin sopivan. En vaan millään löydä enää, jotta voisin linkittää :/ Ohje ei siis ole todellakaan omani, mutta kuvio tehdään seuraavasti:

Luo 36 silmukkaa. 
Neulo kerrokset 1-4:  2 oikein, 2 nurin joustinneuletta.
Krs. 5: Nosta 1 silmukka neulomatta, neulo seuraava ja nosta edellisen silmukan yli (ylivetokavennus), tee langankierto ja neulo kaksi seuraavaa silmukkaa nurin - etene näin koko kerros.
Krs 6-7: Neulo kaikki silmukat oikein.

Toista kerroksia 1-7 haluamasi määrä.

Näistä sukista tuli kokoa noin 23, ja ovat juuri sopivat 1v 10 kk lapselle. Minusta aivan ihanat, mutta arvaapa onko ipana samaa mieltä... Toivottavasti mieli muuttuu ennen kuin jäävät pieniksi.



Väriä ja hilpeitä ajatuksia just siulle ♥

torstai 19. tammikuuta 2017

Villatakki ja monikäyttöinen paitamekkotunika



Ompeluharrastuksen yhteydessä ei voi välttyä materiaalitietoisuuden lisääntymiseltä. Netistä kangasta tilatessa osaan katsoa elastaanin määrän, pesuohjeet ja neliöpainostakin pystyn päättelemään jotain. Tilatessani viskoositrikoota, puuvillaneulosta tai joustocollaria, tiedän mitä tulen saamaan ja mitä siitä olen tekemässä. Kivijalkakaupassa materiaaleihin tutustuminen on luonnollisesti vielä helpompaa, kun hintalapusta löytyvien tuotetietojen lisäksi näppituntuma kertoo paljon kankaasta. Ja jos jokin seikka askarruttaa, löytyy vastaus joko myyjältä tai viimeistään somesta, jossa aina joku tietää.

Pääsin muutama viikko sitten käymään Herttoniemen Marimekossa, jossa sattui pakalla olemaan myynnissä kivan tuntuista mustaa neulosta, joka ei todellakaan ollut edes hinnalla pilattu. Tietoja ei ollut saatavilla, enkä niitä hoksannut alkaa kyselemään, vaan innoissani visioin ihanaa laskeutuvaa neulosmekkoa. Kotona heitin kankaan samointein pesuun ja vasta koneesta pois ottaessa hoksasin, että hups, tämähän taitaa olla villasekoitetta...

Niin, kangas kutistui melkoisesti painuen tiiviimmäksi ja ratisi iloisesti venyttäessä. Hieman ketutti oma hölmöys ja kankaan pituudesta kadonneet sentit. Mekkohaaveet unohdin ja päätin ommella jotain, mitä ei tarvitsisi pestä niin tiuhaan, vaan tuuletus riittäisi. Villatakki vastasi näihin vaateisiin, joten sellaisen sitten ompelin omaa peruskaavaa käyttäen. Reunat huolittelin second skin-nahkajäljitelmällä, mikä toimi neuloksen parina aika kivasti. Toivottavasti takki ei kovasti muuta muotoaan tulevissa pesuissa.

Villatakin alle surautin superhelpon pitkähihaisen omalla kaavallani Eurokankaan palalaarista löytämästäni ohuesta trikoosta. Hillitty kolmiokuosi sopii monen alaosan kanssa ja vaatteen pituutta voi säätää mekosta paidaksi. Näitä lisää to-do-listalle :)






Koska arki-illat livahtavat niin nopsaan näpeistä, tulee tuleva vapaa viikonloppu todellakin tarpeeseen. Haaveissa olisi lähettää mies ja lapset mummilaan, ja viettää miniompeluloma ihan omassa rauhassani. Peukut pystyyn, että onnistuisi! 

Mitäs suunnitelmia sinulla on? Toivottavasti jotain mukavaa ♥



tiistai 17. tammikuuta 2017

4-vuotiaan Ryhmä Hau-synttärit




Meillä juhlittiin viime viikonloppuna neljävuotiasta isoa pientä poikaa. Tuo rakkaista rakkain esikoinen on jo neljä. NELJÄ! Tähän kohtaan sopivat ne tutut fraasit siitä, kuinka se aika kulkeekaan niin kovin nopeaan, lapset ovat pieniä vain hetken ja ettei päivääkään vaihtaisi pois. Ja se, että vaikka välillä tekisi mieli postittaa oikutteleva ipana Timbuktuun, raastaa ikävä jo työpäivän erossa olon jälkeen. Että toisen puolesta tekisi mitä vaan, ja se, etten oikeasti tiennyt rakkaudesta juurikaan ennen tämän murun syntymää. Niin kuluneita sanoja, jotka kuitenkin pitävät sisällään totuuden. Ei kai niitä muuten vuodesta toiseen toisteltaisi. 

Lapsen elämässä yksi vuosi muuttaa paljon. Kehitys on huimaa jokaisella osa-alueella ja neljävuotias tuntuu monessa asiassa olevan valovuoden päässä kolmevuotiaasta. Sen lisäksi, että pituutta on tullut melkein kymmenen senttiä, on myös pojan kärsivällisyys ja järki kasvaneet ihan uudelle levelille. Taidot vahvistuvat päivä päivältä ja omatoimisuus on suorastaan hämmentävän hyvällä tasolla, jos vaan motivaatio on kohdallaan. Kirjaimet, numerot, monen maan liput, automerkit, värien sekoittamiset, muodot - se osaa ne kuin vettä vaan. Juuri ennen nukkumaan menoa kuului luettelevan numerot englanniksi ykkösestä kymppiin. Ei ole älyään kyllä äidiltä perinyt... Järki helpottaa myös tulisielun käsittelyä, kun syyt ja seuraukset alkavat hahmottua ja keskustelukin sujuu koko ajan paremmin. 

Neljävuotias on reipas, sosiaalinen ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta valtavalla intensiteetillä. Enää ei riitä vain vanhempien seura, vaan kaverit ovat tärkeitä. Pidättyväisestä pikkulapsesta on kasvamassa rohkea ja seurallinen poika, joka käy itse pimpottamassa naapurin ovikelloa ja hakee ystävää leikkiin. Kotona se sitten tohkeissaan selittää mitä ovat yhdessä tehneet ja hekottaa omille vitseilleen.

Onneksi neljävuotias on vielä myös pieni. Se haluaa kömpiä kainaloon, pitää hyvänä ja suukotella. Sen saa kaapata halaukseen ja puhaltaa pipiä. Se tulee luokse kertomaan, että sydän on tyhjänä, jolloin tarvitaan tietenkin hellyystankkausta ja sylittelyä. Saa kuiskailla korvaan, kuinka ihana, ystävällinen ja taitava lapsi on. Että äiti rakastaa aina, eikä rakkaus IKINÄ lopu. Että lapsi on meidän kallein aarre.

"Tämä on kaikista parhain lahjani ikinä!"






Juhlat juhlittiin pojan valitseman teeman mukaan. Tai no joo, puhe oli vaan Ryhmä Hau-kakusta, mutta saatoin sitten ihan vahingossa vähän innostua. Hassua siihen nähden kuinka turhana olen ennen kaikenlaisia teemakemuja pitänyt ja vannonut, että minähän en sitten aio mitään sellaisia väkertää... Enpä. Ryhmä Hau on kyllä sen puoleen erinomainen valinta, että valmista materiaalia on saatavilla pilvin pimein tulostimen napin painalluksella (klik, klik, klik)! Saksilla ja liimalla pärjää pitkälle, ja johan on hienot koristukset.

Synttärivieraiksi kutsuttiin totuttuun tapaan isovanhemmat, naapurit, kummit ja muutamat ystävät perheineen. Näiden muutaman vuoden aikana juhlavieraissa on lapsivieraiden määrä tuplaantunut, mikä osaltaan takasi ajoittain villinkin menon. Lapsille suurin hitti oli sohvapöydälle jätetty popcornkippo, josta jokainen kävi vuorollaan nappaamassa kourallisen, haukkasivat siitä puolet ja laittoivat loput takaisin. Yyh, ei kyllä tehnyt aikuisilla mieli siihen kuolacoctailiin koskea...

Poppareiden lisäksi tarjolla oli Rekun suklaa-vadelmakakku (oli muuten hyvää! Red velvet-kakkupohja ilman sitä rediä, välissä vadelmaa sekä marianne crush - tuorejuusto- tomusokeri-kermavaahto), Rollen riisipiirakat, Kajan kinkkupitsaa, Vainun porotäytteiset ruisnapit, Sampan porkkanamuffinssit, Toman tassupiparit ja Ryhmä Haun hedelmävati. Koska onhan nyt esimerkiksi Kajan kinkkupitsa paljon parempaa kuin pelkkä kinkkupitsa :D 



Muksu sai synttärilahjaksi Rekku-paidan. Hän tykkää, minä en. Kuva on leikattu Cameo-leikkurilla kaverin toimesta ja suunnittelin sen ympärille tyylikästä mustaa, valkoista ja raitaa. Poika valitsi kuitenkin kankaat itse, koska Rekku ON harmaa ja vihreä. Yritin vielä omaa visiotani puskea, mutta sain vastaani suorastaan nerokkaan vastalauseen "Minähän sitä käytän!". No niinpä. 

Nyt kun synttärit on saatu pakettiin, niin yritän ehtiä postaamaan vähän rivakampaan tahtiin jo melkein unohtuneita käsitöitä. Jos minusta ei kuulu, johtuu se siitä, että työharjoittelun alettua yöunet on pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun normaalisti olen vasta ryhtynyt ompelupuuhiin. Huh. Mutta aika aikaa kutakin, eiköhän tässä jotain ehdi puuhastellakin. Palaillaan taas ♥


tiistai 10. tammikuuta 2017

Raitamekko nahkataskuilla + arvonnan voittaja!

Uusi vuosi uusine kujeineen. Tykkään kovasti vuodenvaihteen tapaisista rajapyykeistä, joiden kautta entinen tuntuu menettävän otteensa, voi aloittaa ikään kuin puhtaalla paperilla ja kaikki voi olla mahdollista. Yleensä näin alkuvuodesta olenkin kirjoittanut ylös itselleni ohjeita kaikenlaisiin elämänmuutoksiin ja listannut tavoitteita tulevalle vuodelle. Uusi alku ja parempi minä, tiedäthän sinä. Toivon ja luotan, että tällä kertaa pitää päätökset ja tunteja löytyy vuorokauteen vielä muutama enemmän ja jos ei tahdo löytyä, niin tsemppaapa Hanna vielä vähän lisää... Arvaapa onko ikinä ekan viikon jälkeen tapahtunut mitään ja uusi elämä auennut? No juu ei ole. 

Tänä uutena vuotena jätin listat ja suureelliset lupaukset tekemättä. En lopeta sokerin syömistä kokonaan, en päätä opetella uusia käsityötekniikoita, en tavoittele suurta henkistä kasvua enkä lupaa olla enää ikinä karjumatta lapsille. En pyri kesäkuntoon 2017 enkä lopeta stressaamista pelkällä tahdonvoimalla. Voi olla, että tämän vuoden jälkeen en ole yhtään sen parempi äiti, vaimo tai ihminen ylipäätään kuin ennenkään, mutta enpä ole ollut sitä noiden lupaustenkaan jälkeen. Sen sijaan olen ollut harmissani ja pettynyt, kun epäonnistuin suunnitelmissani. Jos oikein erinomaisesti käy ja tähdet ovat suosiollisia, osa noista asioista saattaa toteutua ihan ilman itse luotua pakkoakin, eihän sitä koskaan tiedä!

Tänä vuonna yritän nukkua enemmän, tehdä vähemmän, relata välillä. Okei, myönnetään - tämä muistuttaa vähän uuden vuoden lupausta, mutta tällä kertaa käänteistä versiota kuin yleensä. En tee siitä suurta tavoitetta, johon pyrkimällä pyrin, vaan tahtoisin elää hetkessä niin kuin hienosti sanotaan. Enkä yritä muuttua väkisin mihinkään suuntaan. Itseni tuntien ahnehdin projekteja kuten aina ja innostun monesta asiasta yhtä aikaa, mutta yritän olla ottamatta niistä paineita. Teen, jos se tuntuu hyvältä ja tuottaa iloa. Annan itseni olla sellainen kuin olen. Go with the flow. Katsotaan kuinka käy.

Teitkö sinä uuden vuoden lupauksia?


Tämä arjen pelastusvaate syntyi Noshin tummansini-valkoisesta raitajerseystä, joka sai kaverikseen tekonahkaa. Taskujen reunoihin jätin raakareunat, jotka ovat yllättävän siistinä pysyneet myös pesuissa. Harmittavasti kyllä tuo tekonahka rutistuu, mutta olen sitä varovasti nurjalta puolelta uskaltautunut silittämään hyvällä menestyksellä. Hihansuut huolittelin ristikkäin menevällä kaitaleella ja pääntien tällä tavalla.. Luottomekkoainesta!


Josko nyt viimein päästäisin odottajat piinasta ja paljastaisin kuka onnekas saa itselleen ihanan muhkean paketin Verson puodista? Joulukalenterini päättävä arvonta keräsi hurjan määrän kommentteja, joita sydän sykkyrällä luin. Kiitos ihan älyttömästi ihanista sanoistanne, parasta kuulla monen saaneen iloa ja inspiraatiota täältä! Ja mukava kuulla teistä, jotka säännöllisesti tahollanne seurailette ja nyt jätitte sanasen! Ihana, että olette, sillä ihan vaan itseä varten en tätä jaksaisi kyllä tehdä ♥ Sen takia palaute on kultaakin kalliimpaa.


Mutta niin se voittaja... Tällä kertaa onnekas kangaspinon kotiuttaja on - tittidittidii -NuttuNA! Sylillinen onnea ja metritolkulla ompeluniloa :) Otan sinuun yhteyttä.

Heipat ja energiaa tälle viikolle ♥