Hyvän mielen taidot ja inspiraatiota


*Kortit ja kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Uuden edessä ihmiset käyttäytyvät eri tavoin. Siinä missä yksi on kuin lentoon lähdössä innostuessaan ja tylsän elämän pelossa, toinen punnitsee vaihtoehtoja ja miettii päänsä puhki, mikä olisi viisautta ja millaisia seurauksia milläkin valinnalla on. Kolmas puolestaan on kahden vaiheilla, mutta lopulta perääntyy ja päättää, että vanha saa kelvata jatkossakin. Persoona ja temperamentti luovat pohjan sille, miten ihminen reagoi uusiin juttuihin, mutta suhtautumiseensa voi myös vaikuttaa.

Bambeja pastellin sävyissä ja ARVONTA ♥

Yhteistyössä: Nosh Organics Lopussa arvonta ;)

Apilankukkahameessa tanssin
pitkin pihojen piennarta.
Päähäni pujotan kukkakranssin, 
jossa on vuokkoja, kieloja.
Paitaa koristaa kissankellot,
niitä on niitty tulvillaan,
siellä helkkyy sirkkain sellot, 
kun menen kukkia poimimaan.
Satujensaareen hyppelen siltaa,
olenhan kesäinen prinsessa.
-Birgit Ahokas-

Babynest - vinkit onnistuneeseen ompeluun



Kuulin ensimmäistä kertaa babynest- termin odottaessani toista lastamme. Mikä ihmeen vauvapesä, liekö jokin turhake, jota hormonihuuruiset äidit kuvittelevat vain tarvitsevansa? Törmäsin pesään kuitenkin niin monesti ompeluryhmissä, että vakuutuin tarvitsevani sellaisen meidänkin vauvalle. Ompelin babynestin löytämälläni ruotsinkielisellä ohjeella, jonka kuvien avulla oli helppo päästä jyvälle. Ommellessani totesin työn olevan helppo sinällään, mutta voi luoja miten ärsyttävä tehdä. Lisäsin vauvapesän mielessäni "never again"- listalle. Sitäkin suurempi ilo oli kuitenkin käytännössä huomata, kuinka näppärä kapine kyseinen pesä oikeasti oli vauvan kanssa. Perhepedissä nukkuessa vauva pysyi omalla puolellaan ja minä omallani, sohvalla tai muualla hänet sai asemoitua turvallisesti ja nukahtamisen jälkeen vauvaa oli helppo siirtää paikasta toiseen pesineen kaikkineen esim. vierestä omaan sänkyynsä. Ilmiselvästi vauva koki olonsa siinä hyväksi ja turvalliseksi!

Neulomon kankaita ja mielenrauhaa


*Yhteistyössä Nokian Neulomo

On se kesä kuitenkin

Vaikka skippasin tänä(kin) vuonna kesävaatteiden ompelemisen lähes kokonaan, en malttanut olla ompelematta muutamaa mekkoa. Senkin uhalla, ettei lämpöaalto tänä(kään) vuonna asetu näille leveysasteille pieniä piipahduksia lukuunottamatta. Kaukaa viisaana ajattelin näiden toimivan viileämmälläkin kelillä ihan hyvin, sukkikset tai legginssit ja neuletakki vaan päälle. Ja kyllä, testattu on niin lämpimissä kuin viileämmissä olosuhteissa. Niitä lämpöisiä huolisin kiitos vielä lisää.

Prinsessajuttu ja ideoita vaatteiden yksityiskohtiin

Ompelua, ompelua ja vielä vähän ompelua - Blogiviikkoni ja parit paidat







Sain  Kototeon Sannalta hauskan haasteen kertoa viikon ajalta, mitä blogin taustalla tapahtuu sinä aikana. Aika metka kiinnittää huomiota asiaan, mikä yleensä kulkee omia aikojaan -  joskus enemmän ja joskus vähemmän - arjessa mukana. Kelataanpa siis viikko taaksepäin.

Mystical flower -mekot ja käynti Karnaluksilla







 







Kun on juuri palannut ihanan rennolta viikonloppuretkeltä Tallinnasta, käynyt siellä pyhiinvaelluksella Karnaluksissa, syönyt ja juonut sopivasti, nukkunut pitkään ja nauttinut huippuhyvästä seurasta (tiiättekö, kuinka voikaan blogimaailman kautta löytää ihan oikean ystävän!), on oikein näpsä hetki tehdä tällainen nopea postaus pitkästä aikaa. Matkat meren yli sujuivat keinumatta, sää oli mitä parhain ja Tallinna tosi kaunis. 

Minulla oli hyvä aikomus postailla Karnaluksista, mutta en siellä shoppailuhurmiossani muistanut kaivaa edes kameraa esiin. Paikka oli laajentunut reilusti viime näkemästä, joten kierreltävää riitti. Toisaalta se oli huomattavasti aiempaa helpompaa, sillä tavarat olivat tarjolla väljemmin ja kulkemaan mahtui paremmin. Kankaiden määrä ja valikoima oli kasvanut huomattavasti, mutta luulenkohan vaan, että myös hinnat olivat tehneet niin? Ihan mahtava ilo oli heti ovensuusta löytynyt (ilmainen) narikka, johon saattoi jättää matkatavarat ja muut turhat, käsissä turhaa tilaa vievät kamat. Myös korttimaksumahdollisuus oli kiva yllätys. Myyjät olivat vanhoa tuttuja, avuliaita, mutta hieman yrmeitä :D Omaan ostoskoriini keräsin pari kangasta, nauhoja, neppareita, ompelulankoja, pitsejä, neulepuikot ja omaksikin yllätykseksi ison kasan neulelankoja. Josko niistä olisi iloa parin viikon mökkireissulla, jolloin ompeluihin en pääse käsiksi. 

Oletko sinä käynyt uudistuneella Karnaluksilla? 

Mutta josko nyt näihin kuviin. Vimman Mystical flower- joustocollege ei liene esittelyjä kaipaa, sen verran sitä on näkynyt blogeissa ja ompeluryhmissä. Ostin oman 1,5 metrin palan jo talven ennakkomyynneistä ja näihin minun ja typykän samistelumekkoihin se meni viimeistä silppua myöten. Kuosin kauneus on mielestäni vertaansa vailla, joten en kuvitellutkaan kikkailevani mitenkään ompelun suhteen. Oma yksinkertainen mekkoni valmistui jo aiemmin (kuvista saa vähän viitettä milloin) ja neitoselle nyt  Birdie birdie kavennettuna ja sivuhalkiollisena. Ei ehkä niin kovin kesäistä, mutta valmiiksi syksyä odotellen. 

Paahteista heinäkuun viikkoa just siulle ♥

Lomatunnelmaa ja vaatetta pinkistä Rauduskoivusta


















"Jotkut päivät lentää selällään, toiset päivät toimii huonommin." Don Huonot.

On päiviä,  jotka totisesti toimii huonommin (kuten toissapäivänä). Päiviä, jolloin kello kulkee takaperin ja nuttura kiristää heti herätessä. Jo ennen sängystä ylös nousemista ehdin testata äänijänteitäni ja kääntää päivän kurssin kohti epäonnea ja kiukuttelua. Ulos ei ehditä ennen kuin on jo päikkäriaika, kellään ei ole kivaa eikä mikään homma valmistu. Mieleni vaeltaa jossain kaukana, siinä mitä haluaisin juuri sllä hetkellä mielummin tehdä, mitä pitäisi ehtiä tehdä. Tarjoillessani ruokaa, mistä kukaan ei tykkää, rähähdän turhaan. Pitkin päivää sovittelen Maailman huonoin äiti-viittaa harteilleni ja illan tullen kääriydyn siihen kokonaan. Tätäkö on olla lomalla lasten kanssa? Voiko jo lähteä töihin?

Mutta sitten tulee seuraava päivä. Päivä, jolloin aurinko paistaa ja koko perhe herää hyväntuulisena. Lapset leikkivät nätisti yhdessä, minä hoidan aamutoimeni hyräillen. Peilistä näkyvät samat silmäpussit kuin edellisenä aamuna, mutta en anna sen häiritä. Kaikki sujuu, ohimennessä ehtii napata pikkumurun syliin ja halata toista. Voi pakata eväskassin ja rantapyyhkeet, hurauttaa läheiselle rannalle ja levittää viltin. Ja hei jihuu, kello ei ole vielä edes kymmentä! Vesi on lämmintä, rannalla rauhallista. Kaikkien iloksi paikalle saapuu poika, jolla on mukanaan lemmikkikani. Kukapa ei pupuista pitäisi, meidän lapset ainakin ovat haltioissaan. Siinä hiekalla istuessani, auringon silittäessä kireitä hartioitani, pikkuinen sylissäni (koska hänestä hiekka varpaiden välissä on niiin ällöä) ja isomman vesileikkiä katsoessani herkistyn siihen hetkeen. Hengitän syvään, löydän jälleen läsnäolon, olen rento, olen onnellinen. 

Kesäloma, ei lainkaan hassumpaa. Ehkä siihen mahtuu monenlaisia päiviä, paremmin ja huonommin lentäviä, mutta omalla asenteella voin tehdä paljon. En totta tosiaan saa tehtyä sitä kaikkea, mitä olen lomalleni suunnitellut, mutta sen sijaan, että ahdistuisin siitä toistuvasti, yritän keskittyä oleelliseen. Tehdään se mikä on pakko, mutta muuten... ei se ehkä ole ihan niin justiinsa.

                                                                          ..............

Osallistuin Verson puodin kesäkuiseen Ompelukerhoon, ja yllätyspussista paljastui tällä kertaa pinkki-violetti, Elina Antilan suunnittelema Rauduskoivu- kangas. Kangas on Verson puodin Suomi 100-sarjaa ja ompelukerhon teemana "Kotiinpaluu". Omissa vaatteissani en sitä voinut kuvitella käyttäväni, joten lapsille siis. Yllätyin, kun sinistä rakastava poika ilmoitti tahtovansa pinkin paidan, mutta suostuin ilman muuta. 80 cm pätkästä riitti t-paidan jälkeen vielä tyttösen tunikaan.

Pojan paitaan testailin 3/17 Ottobren t-paita kaavaa, jonka jippona ovat v-pääntie sekä halkiot sivuilla. Ihan kiva malli, voisin kuvitella käyttäväni toistekin. Tytölle kokeilin Parachute-kaavaa (6/16) koossa 92, ja sekin yllätti iloisesti hauskalla leikkauksellaan. 

Olisipa mukava kuulla Sinun parhaat vinkkisi rennon kesäloman viettämiseen! Miten estää pipon kiristäminen lasten ehdoilla lomaillessa ;) ? 

Ja hei vaan ihana heinäkuu, toivottavasti olet aivan ihana ♥

DIY: Vuoritettu jumpsuit


Keskikesän ja vuoden valoisimman, muttei suinkaan lämpöisimmän, ajankohdan kunniaksi päätin kaivaa arkistoista yhden suosituimpia postauksiani, jonka julkaisin Kaavoista viis-blogin aikoina siellä. Ohje on siis vanha (enkä todellakaan enää tekisi mitään vaatetta tällaisella väriyhdistelmällä, auts!), mutta hyvin käypänen edelleen. 

Tässä siis ohje vuoritettuun vetoketjulliseen jumpsuittiin. Hupun etureuna on korkeaa mallia,sillä omaa silmääni se miellyttää eniten ja on käytössäkin näppärä. Ohjeesta on ollut kuulemma iloa monelle, joten ajattelin sen esitellä tuoreillekin lukijoille, jos siellä joku jumppiksen ompelun kanssa painii. (Pahoittelen kuvien mahdollista hidasta aukeamista, ovat isolla resoluutiolla, mutten arvannut enää lähteä koko postausta sorkkimaan, ettei kuvat ja tekstit sujahda vääriin kohtiin.)

Aloitetaanpa siis:
Leikkaa jumpsuitin etu- ja takakappaleet, hihat ja huppu päällikankaasta sekä vuorikankaasta. Kaavana olen käyttänyt Ottobren 4/12 jumpsuittia muokattuna, mutta muutkin vastaavat toimivat. Lisäksi tarvitset tietenkin sen vetoketjun, sekä tukikangasta/-nauhaa ja resoria.


Silitä tukikangasta tai -nauhaa kaikkien etukappaleiden etureunaan ja huppupalojen alaosaan. Tämä on tärkeää, jotta kangas ei veny vetoketjua ommellessa!


Seuraavaksi ompele takakappaleiden keskitakasaumat, jättäen vuoriin kuitenkin kääntöaukko (sen voi jättää myös sivusaumaan, makuasia).


Ompele tämän jälkeen raglansaumat, huppukappaleet toisiinsa sekä huppu paikoilleen. Jos tahdot lisätä kokolapun tms, niin muista laittaa se vuorikappaleiden väliin. Päällinen ja vuori kootaan siis erikseen.


Vuori ja päällinen yhdistetään ompelemalla huppujen etureunat yhteen (oikeat puolet vastakkain luonnollisesti...)


Ja sitten vuorossa on ehkä se haastavin osuus, eli vetoketjun ompelu (haastavin, mutta ei todellakaan vaikea). Käännä koko viritys "auki" (kuva kertoo paremmin kuin sanat). Neulaa vetoketjun toinen reuna päällikankaaseen oikeat puolet vastakkain. Vetoketjun yläreuna tulee aivan päällisen ja vuorin saumaan. Käännä häntä suorassa kulmassa saumanvaraa kohti (katso taas kuvaa, klikkaamalla näkyvät suurempina).


Taita vuorin etureuna päällikangasta vasten niin, että vetoketju jää kankaiden väliin. Kohdista hupun alareunan saumat toisiinsa ja neulaa koko vetoketjun matkalta. Neuloja ei kannata säästellä! Ompele vetoketjupaininjalkaa käyttäen vetoketju kiinni.


Ja tältä se näyttää oikealta puolelta.


Huom! Jätä alareunasta vähintään parin sentin matkalta ompelematta (passaa vetoketjun pituus alunperin sopivaksi), niin etu-ja takakappaleiden yhdistäminen onnistuu myöhemmässä vaiheessa.


Toista sama toiselle puolelle, jotta vetoketju on kiinni molemmissa reunoissa.


Kun vetoketju on paikoillaan, neulaa etureunat sekä hupun päällinen ja vuori toisiinsa.
Tikkaa suoralla ompeleella vetoketjun ja hupun etureunat.



Neulaa ja ompele seuraavaksi vetoketjun alareunan alle jäävät pätkät, sekä päällinen että vuori. Koneella ei välttämättä ihan vetoketjuun asti saa ommeltua, joten yleensä teen muutaman piston käsin, jotta vetoketjun alareuna on siisti molemmilta puolilta. Vetoketjun "hännät" pistellään samalla saumanvaroihin kiinni. 

 



Nyt kun vetoketju ja etukappaleet on viimeistelty, siirrytään eteenpäin.
Jotta vuori pysyy paikoillaan hyvin, ompele niskasaumat (mikähän on oikea sana? No mutta siis huppujen alareunat takakappaleiden pituudelta) saumanvaroistaan yhteen. Kuvassa huppu on tuolla neulatun sauman välissä ja keskellä näkyvä sauma on takakappaleiden keskisauma.


Neulaa ja ompele sitten lahkeiden sisäsaumat, vuori ja päällinen taas erikseen.


Seuraavaksi ompele sekä vuorin että päällisen sivusaumat. Työ on kokonaan väärinpäin
 (muistithan jättää sen kääntöaukon ;) ), huppu tuolla paketin sisällä.


Leikkaa sitten resorista hihan- ja lahkeensuut. Monissa malleissa niihin on valmiit kaavat, mutta itse leikkaan ne yleensä mittojen mukaan. Mittaa haalarin hihan- ja lahkeensuu, kerro se 0,7:llä (tai 0,8 jos resori on kovin jäykkää), jolloin saat lahkeen-/hihansuuresorin leveyden. Korkeuden voit päättää itse. Esimerkiksi tässä hihansuu oli 20 cm, jolloin laskukaava on 20 * 0,7 = 14 cm + 1 cm saumanvaraa.

Ompele resori renkaaksi ja taita kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Pujota resorirengas toiseen hihansuuhun oikeat puolet vastakkain, venytä tasasesti, neulaa ja ompele kiinni. Jätä resori hihan sisäpuolelle odottamaan (kuvassa mallin vuoksi vedetty esiin).


Haalari on edelleen väärinpäin. Ota nyt vuorin samanpuolen hiha, johon äsken ompelit resorirenkaan.
Neulaa vuorin hihansuu kuvan mukaisesti resorin saumanvaroihin ns. käsi käteen. Ole tarkkana, ettei hiha ole kierteellä ja tarkista, että sivusaumat kohtaavat. Toista sama toiseen hihaan ja lahkeisiin. Mytty näyttää tässä vaiheessa kummalliselta, mutta älä huoli :)


Jotta vuori pysyy hyvin paikoillaan, voit ommella hihojen ja lahkeiden vuorin ja päällisen saumanvaroistaan yhteen muutamalla pistolla.

Työnnä sitten kätesi kääntöaukon kautta toiseen hihaan (päällikankaan puolelle), ota resorista kiinni ja vedä hiha kääntöaukosta ulos - vuori kääntyy päällisen sisään oikein päin. Toista toiselle hihalle ja lahkeille. Resorien saumanvarat jäävät päällisen ja vuorin väliin näin.


Nyt jumppiksen pitäisi olla kokonaan oikein päin, onhan? Sulje vielä kääntöaukko käsin, taputa itseäsi olalle ja sano VALMIS :)


Kysy ihmeessä, jos mikään kohta jäi epäselväksi, termit voivat olla hukassa minulla. Ja tulethan jättämään kommentin, jos ohjeesta Sinulle iloa tai apua on. Perinteiseen juhannussäähän vuoritteu jumppis on mitä mainioin vaate pikkuisille ;)

Iloista, valoisaa ja tai'anomaista juhannusta jokaiselle ♥ Nähdään taas!