lauantai 23. heinäkuuta 2016

Palaneita sivuja ja kaavatestausta



Koska en lomallakaan täysin eroon projekteistani pääse, otin missiokseni käydä parin viikon aikana läpi vanhat päiväkirjani ja hävittää ne sen jälkeen. Jo pidemmän aikaa tämä oli ollut mielessäni, mutta kotioloissa ajan löytäminen niiden lukemiseen tai tulenteko ei vaan onnistunut. Vaikka päiväkirjat olivat minulle silloin aikoinaan niin kovin tärkeä keino purkaa tuntoja ja ajatuksiani, niin ajatus siitä, että joku muu saisi ne käsiinsä näin vuosien jälkeen, tuntui liian hurjalta. 

Selatessani muistikirjoja ja vihkosia tein varsinaisen aikamatkan reilun viidentoista vuoden taakse. Kirjoitusten oheen liimatut tarrat ja runonpätkät olivat tuttuja, käsiala parempi kuin nykyään ja ne tekstit - moni hetki palautui mieleeni kuin eilinen. Tutustuminen omaan 13-16-vuotiaaseen itseeni herätti monenlaisia tunteita...


Iloa siitä, että minulla on ollut tuolloin mahtavia ystäviä, joista muutama on elämässäni edelleen.
Ikävää siitä, että niin moni ystävä on nykyään entinen sellainen.
Häpeää siitä, kuinka paljon huolta ja murhetta vanhemmilleni aiheutin.
Nolostusta siitä, kuinka ärsyttävä olen ollut ja kuinka tyhmältä jutut nyt kuulostivat.
Ärtymystä siitä, kuinka paljon paremmin olisin koulussa pärjännyt, jos olisin käyttänyt edes murto-osan ajatuksistani siihen poikajuttujen vatvomisen sijaan.
Haikeutta, koska samanlainen vapaus ei enää koskaan palaa.
Kiitollisuutta, ettei mitään vakavampaa koskaan sattunut hölmöilyistä huolimatta.
Huvitusta siitä, kuinka hauskoja hetkiä sain palauttaa mieleeni.
Onnea ensirakkauden huumasta ja pettymystä sen päättymisestä niin karvaasti.
Surua siitä, kuinka paljon epävarmuutta ja ikäviä ajatuksia itseäni kohtaan olen tuntenut.
Huolta siitä, että omat lapseni olisivat teineinä edes puoliksi yhtä kammottavia kuin minä.
Tyytyväisyyttä siitä, että noista sekavista ajoista, teiniangstista ja huonoista valinnoista huolimatta minusta tuli kaikin puolin ihan mukiin menevä tyyppi.
Katumusta sen sijaan en tuntenut, sillä uskon noiden vaiheiden johtaneen tähän elämääni, josta en vaihtaisi pois mitään.

Ja lopuksi vapautta siitä, että ei tarvitse enää huolehtia sitä, että sepustukset päätyisivät tulevaisuudessa  lasteni tai vaikkapa äitini käsiin. Se mitä tahdon muistaa, muistan ilman päiväkirjojakin ja se minkä unohdan, ei enää ole tärkeää.

Hyviä sytykkeitä olivat saunan uunissa!

Hihattoman topin tein omaa toppikaavaani hyödyntäen, rypyttäen sivut framilonilla ja lisäten helmaan "resorikaitaleen". Kankaana on kaverilta vaihtarina saatu Käpysen Confetti.


Harmaa neulepaita puolestaan on mielenkiintoinen juttu, sillä pääsin testaamaan uutta kaavaa Madeit-Patternsilta. Kyseessä on Drape top-yläosa, jonka idea on voimakkaassa laskostumisessa toispuoleisesti. Valitsin kankaan viisaasti ja käytin Kangaskapinan viskoosineulosta, joka oli ihan omiaan tälle kaavalle. Kangasta tähän kuluu paljon, koska osat leikataan täysvinoon. Paita oli ihan superhelppo ja nopea ommella, ohjeita ei tarvinnut tavailla. Vaikka tämä malli ei minulle imartelevin ole, vaan lisää vähintään 10 kiloa, tykkään tästä kovasti. Paita on ihanan tuntuinen päällä, ja ihan täydellinen vaikkapa sunnuntaihengailuun kotona legginssit jalassa. Mitä pidät mallista?

Oletko sinä uskoutunut päiväkirjoille ja mitä olet niillä tehnyt? Ovatko säästettävää matskua vai oletko korvat punoittaen hävittänyt ne?

Ikimuistoisia hetkiä tälle viikonlopulle ♥


28 kommenttia:

  1. Heh, kuulostaa hurjalta aikamatkalta. Ja vaikea kuvitella, että olisit tehnyt tai ajatellut mitään merkittävästi kamalampaa kuin kukaan muukaan teini. Kyllä niitä päiväkirjoja löytyy omastakin menneisyydestä, ja uskaliaasti olen jopa jättänyt ne lapsuudenkotiini. Vaikka ne ovat varmasti ihan yhtä paljon myötähäpeää herättäviä, en kyllä ole harkinnutkaan niiden tuhoamista. Onhan se sitten mummona hoitokodissa kiva selailla, että mitä kaikkea on tullut tehtyä. Hienot ompelukset. Kivalta näyttää tuo testikaava, tosin ei varmaan meikäläisellekään olisi se imartelevin malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! No sanotaanko, että ei ne tekoseni suuremmassa mittakaavassa sen kamalampia olekaan varmasti, lähinnä tosiaan myötähäpeää aiheuttavia. Teksteissä löytyy kuitenkin sellaista antipatiaa kaikkea kohtaan, että turhaa olisi mieltä pahoittaa keltään - vaikka ajatusmaailmani onkin muuttunut noista ajoista (luojan kiitos) :D Hui, mie en olisi omiani kyllä vanhempieni hoteisiin jättänyt ;)

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu, heti muistui mieleen omat päiväkirjat ja kaikki ne kirjoitukset mitä niihin oon ikuistanut. Mä en oo niitä raaskinut hävittää mutta ehkä se voisi olla paikallaan, kuten sanoit sen mikä on tärkeää muistaa ilmankin. 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään miekin mietin, että raaskinko, mutta nyt on hyvä fiilis ♥ Kiitos Paulina!

      Poista
  3. Hyvin sanottu, tärkeät asiat muistaa ilman muistiinpanoja. Samaistuin fiiliksiin, ehkä jokaista tunnetta tuntisin jos tohtisin syventyä viidentoista vuoden takaisiin päiväkirjoihin. En oo vielä raaskinut vanhoja rakkaita päiväkirjoja polttaa, mutta just toi kyl pelottaa et joku muu saa ne käsiinsä.. Miehelle oon jo sanonu että eden mun kuoleman jälkeen niitä ei saa kukaan lukea. Ehkä ne olis sitten vain parasta hävittää. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oli samaistuttava, kiitos Helena! Itse pohdin sitä, että ketä varten niitä säästän, nyt kun ne itse olen läpikäynyt uudelleen - en kaipaa itse, enkä tosiaan tahdo muiden niitä lukevan. Näin on siis hyvä :D

      Poista
  4. Mä tein saman muutama vuosi sitten ja kävinpä monet noista tunteista läpi, jotka olit tuohon loppuun koonnut. Yhden aikuisiällä kirjoitetun päiväkirjan vielä säästin, kun se ei ollut ihan niin "säälittävä". Minua kans jotenkin värisytti se ajatus, että ne joku muukin lukisi. Ne oli kuitenkin silloin teininä kirjoitettu vain päiväkirjaa varten eikä miksikään historian kirjaksi tuleville sukupolville. Kaikkea ei tarvi kuitenkaan sukulaistenkaan tietää. :D

    Kivanmallinen paita! :) Selvästi pikkusen syksyä ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että joku on varmasti päätynyt samaan ratkaisuun! Itseäni ihan harmittaa, kun lopetin kirjoittamisen aikanaan siihen mihin lopetin, juuri kun alkoi olla vielä kiinnostavampaa :D Parikymppisenä kirjoittelin kalentereihin "päiväkirjaa", mutta ne olen näköjään hävittänyt jo aiemmin, hyvä niin. Kiitos Pikku Akka!

      Poista
  5. Mulla saattaa pian olla edessä sama projekti, vielä en oo jotenkin raaskinut, vaikka tuo että joku pääsis lukemaan kirjat hiukan pelottaakin. Aika hyvässä tallessa kyllä ovat pihavarastossa, jossa tuskin kukaan muu käy kuin minä, mutta koskaanhan ei tiedä...

    Kaava näyttää mielenkiintoselta! Tuli mieleen, toimiskohan pidempänä ns. tunikaversiona? Tuohon kroppani leveimpään kohtaan pätkäistynä ei ehkä toimisi parhaiten, mutta tekis mieli kokeilla, kun kaava tulee myyntiin. Oiskohan muuten mahdollista saada kuvaa siitä sun timanttimekosta tasona ja mahdollisesti vielä, niin että olis mitta leveimmältä kohdalta, kun jäi niin pahasti mieleen kummittelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti toimisi pidempänäkin, kun vain jatkaisi kappaleita! Muilla kaavaa testanneilla tuo oli joillain ihan mekkopituinen, kun olivat lyhyempiä kuin mie (170 cm). Voin toki kuvata sen mekon ja mitata, mihis mie siulle ne tiedot laitan :) ? Kiitos Inka kommentista ♥

      Poista
    2. Totta, tällä 156 sentin varrella tuo menis ihan suoraan mekosta! Hyvä huomio! :) Ja hei tosi kiva, laita vaikka mun mailiin inka_39athotmail.com :)

      Poista
  6. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja varmaan jotain päiväkirjan tyylistä on tullut aikanaan kirjoiteltua, ei kuitenkaan kovin säännöllisesti. Olen kuitenkin hävittänyt ne jo aikaa sitten. Enemmän kirjoittelin kirjeitä kavereiden kanssa ja niitä säästin paljon pidempään. Vaan nekin ovat kokeneet saman kohtalon ja palvelleet hyvin sytykkeinä. :)

    Tykkään erityisesti tuosta pitkähihaisesta paidasta, on kyllä todella kivan mallinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa! Kirjeistä tuli itse asiassa mieleen omat kirjevihkot (yläasteella meillä oli sellaiset), ne saavat varmaan ensi kesänä sitten saman käsittelyn :D

      Poista
  7. Minä en ole koskaan kovin säännöllisesti päiväkirjoja kirjoittanut. Jotain sentään olen raapustellut ja ne ovat jääneet lapsuuskotiin. Voisihan se olla mukava lukea muistiinpanojaan vuosien jälkeen, mutta en ole ihan varma tahtoisinko sittenkään... Nuo läpi käymäsi tunteet ovat kuitenkin kovin tuttuja, varsinkin tuo huoli nyt esikoisen lähetyessä teini-ikää, jospa vain lapset olisivat fiksumpia kuin vanhempansa eivätkä tekisi kaikkia samoja virheitä.

    Kiva paita! Tuo kangas näyttää niin mukavan kepeältä ja valuvalta, että tekisipä mieli tilata itsellekin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti mielessä jokaisella vanhemmalla lasten kasvaessa. Eipä heitä kai voi estää - voi vaan toivoa, että pysyvät turvassa ja järki joten kuten päässä ♥ Kirjojen läpikäyminen oli kyllä oikeasti mielenkiintoista :) Kiitos Manda!

      Poista
  8. Siellä on nyt sit pistetty oikeen kunnolla pöhisemään! ;) Mä ssäästn kyl päiväkirjat. Niissä on jotain mihin maadottua, jos ruuhkavuosien varrella meinaa unohtaa mitä on. Toki niissä on paljon sitäkin mitä en enää ole, mutta välillä tuntuu ihan hyvältä katsoa et minkä matkan sitä onkaan kulkenut tullakseen siksi mitä nyt on. Saan kyl silti hyvin kiinni, miksi ne poltit. Minä poltin jo kymmenen vuotta sitten oikeen urakalla vvalokuvia. niissä niin konkretisoitui se mennyt. Luovuin kaikista kuvista joissa oli jotain sellaista mihin en haluaisi lapsieni törmäävän. Puhdistava kokemus. Mut sit vaatteisiin. Tuo harmaa pitkähihainen on kiva malliltaan. Jotenkin tutun näköinen kaava. En tiedä missä oon törmännyt. Mallina kyl tosiaan aika haastava.itselleni ois ihan no no, mut kyllä tuo sulle sopii. On kontrastina sirpakat sääret. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja valokuvia minäkin olen samalla periaatteella heittänyt urakalla pois keväällä, se oli tosiaan vapauttavaa huomata, ettei niitä tarvitse enää. Päiväkirjoissa eniten harmittaa se, että aktiivisin kirjoitteluaika sattui epäkypsimpiin vuosiini, joten noita lukemalla lähinnä korvia kuumotti. Olisi ollut ihana, jos olisin osannut ennemmin taltioida opiskeluaikoja tai sen jälkeisiä, mutta enpä ole :/ Niissä olisi ollut taatusti fiksumpia ajatuksia ja mielenkiintoisempia tapahtumiakin ;) Kiitos Sanna!

      Poista
  9. Ihana postaus! Pitääpä kaivaa teiniagstia tihkuvat vihot kaapin perältä. Niitä ei varmaan punastelematta ja tyrskähtelemättä lue. Ja supermukavan näköinen tuo vinoon leikattu pusero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annakaisa! Riskinä on, että juuri noin käy :D Ainakin itse sain hihitellä korvat punaisina ;)

      Poista
  10. Minäkin täällä blogimaailmassa pitkästä aikaa. Missä aika lie mennytkään kun ei ole ehtinyt tulla vierailemaan blogeissa.

    Ensinnäkin ihastuin tuohon harmaaseen neuleeseen todella paljon ja minusta se sopii täydellisesti sinulle <3 Toppikin on todella kaunis ja niin kivasta kankaasta tehty.

    Päiväkirjojen suhteen en ole tehnyt mitään. Monesti kyllä käynyt mielessä, että pitäisi joskus käydä niitä läpi :) No joskus sitten ;)

    Mukavia kesäpäiviä sinulle ja perheellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla sinusta, kiitos Kanneli ♥ Ihania kesäpäiviä teillekin!

      Poista
  11. Mä olen kans monet kerrat haaveillut vanhojen valokuvien ja päiväkirjojen tuhoamisesta, mutta aina kun aikeistani oon puhunut ääneen, on mies sanonut ettei niitä kannata tuhota koska se voi myöhemmin harmittaa jos haluaa vanhana niitä lueskella. Tän sun kirjoituksen jälkeen alan kyllä olla sillä tuhoamisen kannalla...Ala-asteaikaiset päiväkirjat on lähes mahdottomia lukea koska käsiala on niin huonoa että saa selvää muutamista sanoista, teinivuodet kärsin masennuksesta ja kirjoitukset on niin ahdistuneita, etten usko,että koskaan voisin niiden lukemisesta ilahtua. Oon myös hieman lueskellut tuota supersuosittua Konmaria, ja siinähän nimenomaan käskettiin säilyttää vain tavarat,jotka tuovat ILOA, eivät häpeää ja huonoja muistoja. Hmm, nyt vain täytyy keksiä, kuinka tämän tuhotyön toteutan kerrostaloasunnossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia miekin odotin, että mökkisaunan äärelle pääsin - polttaminen tuntui ainoalta tarpeeksi tehokkaalta keinolta :D Miulla noihin teiniaikoihin liittyy myös aika ahdistuneita mietteitä, joten senkään puoleen en missään nimessä niitä tahtonut kenenkään lukevan. Kiitos, kun kommentoit Heidi ♥

      Poista
  12. Tykkään harmaasta neuleesta. Kivan rento malli :)

    Jaa päiväkirjat... ne on poltettu! :D

    VastaaPoista
  13. Ai mitkä päiväkirjat?!:D Silloin joskus nuorena yritin aloittaa päiväkirjaa, mutta ei se vaan jotenkin luonnistunut. Koulukavereiden kanssa kyllä kirjoiteltiin paljon kirjeitä ja kirjevihkoihin. Ne minulla on visusti tallessa:D
    Nätti neulepaita! Mun unelma kotiasu, leggarit ja löysä neulepaita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kaikille se kirjoittaminen ei ole ehkä ollut sitten SE juttu :D Kirjevihkot ovat oikeastaan vielä kivempia, kun on ne muistot yhdessä ystävien kanssa. Kiitos Villa Pipo, juuri sellaisesta kotiasusta minäkin tykkään ♥

      Poista
  14. Ahhh I never know you had blogged about your Drop top before. It really suits you. I love it in grey and it looks great how you've styled it simply with leggings and Converse.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!