torstai 19. toukokuuta 2016

Yksin olemisen ihanuudesta ja muutama mekkotoppimikälie


Kuinka tehdään pienten lasten äiti onnelliseksi?

Päästetään se lähtemään yksin kaupungille, ilman aikarajoitteita. Annetaan ajaa yksin autolla musiikkia huudattaen ja laulaa täysillä mukana. Annetaan sen rauhassa upottaa kätensä palalaariin kangaskaupassa ja haaveilla uusista astioista sisustusosastolla. Suodaan  pitkä tovi vaatekaupoissa pyörimiseen ja vaatteiden sovitteluun ilman, että joku avaa verhot kesken kaiken. Ei soitella perään, kun se kiertelee keskustaa lähes päämäärättömästi, koska kerrankin voi - kädet vapaina, itseensä keskittyen ja kiireettä. Annetaan sen ostaa mehubaarista törkeän hintainen smoothie, heittää aurinkolasit päähän ja käsilaukku olalle, ja kuljeskella muka-coolina ja -tyylikkäänä, tuntien itsensä ihan vain itseksi ilman äidinroolia.

Tai viedään lapset ulos. Mitä pidemmäksi ajaksi, sen parempi. Annetaan äidin ilman pieniä apukäsiä tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä tai kotitöitä, ommella tai lajitella kirppiskuormaa. Tai halutessaan jättää kaikki tehokkaat ja tarpeelliset hommat sikseen, maata sohvalla ja roikkua facebookissa. Tai lukea kirjaa, mitä ei ole vaan aiemmin ehtinyt aloittaa. Tai painaa päänsä tyynyyn ja torkahtaa. Ihan mitä äiti haluaa.

Tai mahdollistetaan vapaa-ilta ystävien kanssa. Vaikka edes muutama tunti ennen lasten nukkumaanlaittosirkusta. Annetaan sen syödä oma ruokansa lämpimänä ilman ruuan pilkkomisvelvoitteita, juoda ehkä siideri ja ostaa jopa jälkiruokakin. Erityisesti sen annetaan juoruta tyttökavereidensa kanssa. Vaihtaa kuulumisia, jakaa kokemuksia, yhdessä valittaa arkirumban raskautta ja päivitellä lasten uhmaikää, ja lopuksi muistaa sanoa, ettei niitä penskoja silti pois antaisi mistään hinnasta.

Vaikka todellakin rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, niin on sanoinkuvaamattoman ihanaa ja niin tarpeellista päästä heistä hetkittäin eroon. Kasata itsensä ja ajatuksensa, nauttia vapaudesta ja elää hetki vain itselleen. Oikeastaan on hassua, kuinka vasta äitiyden myötä olen alkanut kaivata yksinolemista ja omaa rauhaa. Hassua siinä on se, että aiemmin en viihtynyt yhtään itsekseni, vaan kaivannut aina seuraa ympärilleni. Nyt hiljaisuus ja se, ettei kukaan tahdo minusta mitään hetkeen, tuntuu rentouttavalta, harvinaiselta herkulta. Tiedän, että muutaman vuoden päästä jo omaa aikaa on enemmän, usemman vuoden päästä vielä enemmän - jopa niin, että ehkä kaipaan näitä hulinoita. Mutta nyt on nyt, ja  välillä pitää päästä pois, jotta voi taas palata.

Uskonpa, että ruudun toisella puolella on varmasti monia, jotka tietävät tarkkaan mistä kerron. Vai olenko ainut, joka kaihoaa omaa aikaa ja rauhaa?

.....

Laitanpa nyt kerralla kuvat itselleni tehdyistä reissuvaatteista. Kuvien laatu ei ikävä kyllä huimaa, kun mies nappasi ne kännykällä ohimennen silloin, kun kyseinen kolttu sattui päällä olemaan, mutta en raaski jättää niitä postaamattakaan. Lisäksi pari kuvaa matkakuumetta nostamaan :)



Tämä ruusumekko olisi ansainnut vähän enemmänkin palstatilaa ja kuvia, mutta kun onnistuneita otoksia ei ollut vaan löytynyt. Sain inspiraation Johannan tulppaanimekosta ja muokkasin omaa kaavaa pitkään hartaudella. Tykkään tuosta ruusukankaasta kovasti ja mekkokin on ihan kiva.



Noshin  kidekuosi ihastutti minua ja jatkoin turkoosiin väriin tutustumista. Harmi vaan, etten millään tunne oloani kotoisaksi näin vaaleassa sinisessä, ihan sellainen kalsarifiilis. Mekon mallin koen kuitenkin onnistuneen ja selässäkin on nätti pisarahalkio, mutta arvatkaapa tuliko sitä kuvattua...



Sen sijaan Noshin harmaat sydämet ja niistä tehty ihan perusteeppari osui ja upposi. Niskasta avarrettu pääntie ja sivusaumojen rypytykset lisäävät vähän ilmettä.



Verson puodin Rauha-kangas päätyi suurista suunnitelmista huolimatta yksinkertaiseksi topiksi. 
Just hyvä niin.








Toivottavasti loppuviikosta löytyy pieni hetki omaa aikaa just siulle ♥

maanantai 16. toukokuuta 2016

Cute as a cupcake


Reilu viikko sitten tuskailin matkalle lähtöä tavarapaljouden ja kauhuskenaarioiden keskellä, hermot semisti kireällä. No, nyt on reissu takana, matkalaukut purettuna ja pyykkikone laulamassa. Ilokseni voin kertoa murheitteni olleen aika lailla turhia; lennoista selvittiin pienillä kitinöillä, kaikki pysyivät terveinä ja tallessa, jopa vaihtovaatetta oli oikeastaan ihan sopivasti. Viikon loma oli mukava, joskaan ei ehkä niin rentouttava. 

Ensimmäinen matka Tallinnaa pidemmälle lasten syntymän jälkeen herätti pienen kaihon niitä hetkiä kohtaan, kun rannalla sai rauhassa lötköttää kirjan kanssa, ravintolassa syödä keskittyen vain omaan annokseen ja iltaa istua halutessaan hotellihuoneen ulkopuolella. Taistelun siitä, voiko viikon elää pelkällä jäätelöllä, aikatauluttamisen päiväunien pelastamiseksi ja vilauttelun rannalla aaltojen viemän lapion perässä olisin voinut jättää vähemmälle. Toisaalta meressä kahlaava ja innosta kiljuva pikkupoika sekä nauraen hiekkaa kaivava taapero antoivat lomaan sellaisen säväyksen, mitä mielellään muistelee vuosienkin päästä ♥  Lasten riemu, aurinko, yhteinen aika - parasta!

Hauskaa oli kreikkalaisten vilpitön ihastus lapsia, etenkin vauvoja kohtaan. Pikkuneitimme sai niin hillittömästi huomiota, poskien nipistelyä, suukkoja ja muuta söpöstelyä, että alkoi jo odottaa sitä kaikilta ohikulkijoilta väläyttäen hymyn valmiiksi jonkun lähestyessä. Ja tuntuuhan se äidistäkin mukavalta, kun omia muksuja ihastellaan ja kehutaan "söpöksi kuin pieni muffinssi" :) 




Yhden setin matkaa varten ompelin Verson puodin söpöstä jäätelökankaasta. Tunika on Birdie birdie-kaavalla ja jujua lisäsin hihansuihin sekä niskaan. Samasta kankaasta sain housut Belly dance-kaavalla, jolla myös pilkulliset viskoosipöksyt on tehty. Ja niiden seuraksi jälleen yksi rusettipipo, vuorittomana näin kesää odotellen. 


Viileämpiä iltoja ja automatkoja varten tein jumpsuitin niin ikään Verson puodin velourista. Kaava on ompelukaverilta saatu ja omaan malliin paremmin sopivaksi muokattu. Tosin lahkeita olisi tuolla pitkäkintulle pitänyt jatkaa vieläkin lisää... Kaveriksi kesän söpöin lippis, Noshin ilmaiskaavalla ja vuorittomana.





Vielä edellisenä iltana (yönä) ennen lähtöä ompelin trikoisen hupparin Paapiin Sato-kankaasta. Ja kyllä, edelleen vaaleanpunaista, milloinhan tämä vaiheeni menisi ohi... Kaavana Drummer (Ob 4/13), johon lisäsin hupun. Tämä kaava pääsee jatkoon, ihastuin malliin kovasti. Kaarevan helman lisäksi hihansuussa on kaarevat reunat ja neppari antaa ilmettä.

Iloa alkaneelle viikolle ♥

lauantai 7. toukokuuta 2016

Juhla-mekko ♥


Tiedättekö, me olemme lähdössä matkalle! (Tai itse asiassa tämän ilmestyessä ollaan jo, sillä napsautin postauksen ajastukselle.) Ihana juttu, tarpeeseen tulee ja kivaa on, vähän jännittääkin. Mutta voi jestas, miten kovasti lähtöhässäkkä voi kaltaiseni superstressaajan verenpainetta kohottaakaan! Miehen kanssa ehdimme reissata ennen lapsia jonkun verran ja toki silloinkin vähän hötkyilin ennen lähtöä, mutta ei se ollut mitään tähän verrattuna, kun eka kertaa matkustetaan lasten kera. 

Sitä kuuluisaa metatyötä olen tehnyt jo kuukausia, pari viikkoa kasaillut kamppeita ja metsästänyt puuttuvia uikkareita ja sandaaleita, vähän aikaa panikoinut mahtuvatko vaipat ja vauvanruuat mukaan ja viime päivät ollut hermostuksissani suorastaan sietämätön. Lapsilta olen joutunut äänen korottamista pyytämään anteeksi aika monta kertaa ja facebookissa manailin miehen harkitsevan pian jo avioeroa  näin hankalasta emännästä... Huh, ihan vähän stressailen tällaista. Kateellisana ihailen niitä rentoja mutseja, jotka nakkaavat vauvan reppuun ja kevyet kantamuksensa olkalaukkuun, ottavat äkkilähdön Balille, ja vapautunein mielin ja fiilistellen lomailevat toista kuukautta. Ei onnistu minulta ei. 

Pakettimatka tuttuun ja turvalliseen rantakohteeseen on valintamme tällä kertaa - juurikin se setti, mitä en muutama vuosi sitten olisi harkinnutkaan! Matkatavaramme voisi sekoittaa muuttokuormaan ja sisällöstä päätellä, etten usko kreikkalaisten myyvän kaupoissaan yhtään mitään lapsille sopivaa. Lentomatkan pelkään olevan katastrofi ipanoiden kanssa ja suurin murheeni on, kuinka saamme kentällä roudattua tavaravuortamme ja lapsiamme ilman kenenkään katoamista.

Hauskinta tässä on tietenkin se, että todennäköisesti vaihtovaatteista puolet jäävät käyttämättä, huolet ovat turhia (toivottavasti), lentomatka sujuu hyvin ja oikeastaan mistä vaan selviää, jos lapset, passi ja visakortti pysyvät tallessa. Eiköhän tämä tästä helpota viimeistään huomenna, kun perille päästään :) Hauskaa lomaa siis meille!

Noshin naisten mallistosta löytyvä Juhla-kuosi oli minusta aika ihana, ja siitä tein mekon sivukietaisumallilla. Tämä valmistui jo hyvä tovi sitten, toisin kuin tyttären matkavaatteet, joita alan kohta kiireellä ommella. Kuvatkin ovat "vanhoja", sillä näissä kevätlämpöjen saapuminen on vielä haaveissa vaan. Kävi muuten klassisesti, kun kevään parhaat säät ovat tietenkin meidän ressuviikolla! Toivottavasti helteitä riittää vielä jatkossakin.





Loppuun vielä ilmoitusasiaa! Ompeluporukassa on alullaan hyväntekeväisyysprojekti nimeltä "Ommellen iloa". Tarkoituksena on ilahduttaa vähävaraisten perheiden lapsia heidän toiveiden mukaisilla vaatteilla. Lisätietoja projektista ja hakumenettelystä löytyy Villa ja Villa-blogista, jonka Jaana ja Minna ovat koko idean takana. Mukana iloa jakamassa on yli 20 ompelijaa sekä kangaskaupat Käpynen, Tyyne-Esteri, Koot.fi, Ikasyr ja Nappinja. Tästä tulee hieno juttu ♥♥