Vaatevallankoumous


Vaatevallankumousta vietetään 18.-24.4. Ai mitäkö? Kolme vuotta sitten Bangladeshissa romahti Rana Plazan vaatetehdas, jossa yli tuhat ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui. Tämän surullisen tapahtuman muistoksi vietetään ympäri maailman vaatevallankumousta, jonka tarkoituksena on uhrien muiston kunnioittamisen lisäksi herätellä vaateteollisuutta sekä sen asiakkaita. Kysymällä "Who made my clothes?" osoitamme haluavamme vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä vaateteollisuudelta. Valinnoillamme vaikutamme! Täältä voit lukea lisää kampanjasta.

Eettisyys on varmasti yksi tärkeimpiä arvoja ja syitä monelle diy-ihmiselle siihen itse tekemiseen. Omissa käsissä syntyvän vaatteen kohdalla ei tarvitse miettiä kenen pienet kädet ovat saumoja tikkailleet, kuka vaatteen on ommellut naurettavan pienellä palkalla tai mitä muita arveluttavia tekijöitä vaatteen valmistukseen on liittynyt. Itse ompelemalla ainut riiston kohde on oma yöuneni ja välillä hermorakenne, jos oikein tökkii.

Jos voin olla aivan rehellinen, en ole aiemmin kovinkaan montaa ajatusta vaatteiden alkuperälle suonut, vaan katsonut ainoastaan ulkonäköä ja hintaa.  Edelleenkin tietämyksessäni olisi paljon parantamisen varaa, mutta nykyään hälytyskellot soivat halvan vaatteen äärellä herätellen epäilyksiä niin laadusta kuin valmistusolosuhteistakin. Kyllä niitä kaupan vaatteita löytyy kaapistani vieläkin, mutta ehdottomasti jo suurin osa  on ompelemiani. Ylpeydellä voin sanoa saman tilanteen vallitsevan myös lasten vaatteiden kohdalla. Ostamalla kotimaisten kangaskauppiaiden kankaita, luotan saavani aikaan kestäviä ja laadukkaita vaatteita, joilla on ihan hyvä kierrätysarvokin. Olen iloinen voidessani sanoa: 

" I made my clothes".




Osallistuhan sinäkin!

2 kommenttia

  1. Sinulla on kyllä ihana tilanne, kun pystyt itse vaatettamaan itsesi ja lapsesi lähes kokonaan! Minun vaatteiden ompelemiset on lähinnä sellaisia nupin kunnossapitoa, oikeastihan mun ei tarvis vaatteita tehdä ollenkaan, ainakaan tytöille. Olen aina sanonutkin, että ihmiset pitää meitä jonakin "kaatopaikkana" ja tuovat hurjat määrät vaatteita. Enemmän mitä koskaan tarvitsemmekaan... Se on toisaalta ihan hienoa, (iso säästö!) mutta oma hommansa käydä ne läpi ja viedä sitten tarpeettomat eteenpäin. Isommille pojille taas koluan vaatteet kirppiksiltä tai alennusmyynneistä. Jos olisi aikaa, heille haluaisin enemmän käyttövaatetta ommella.. Tästä tempauksesta en olekaan aikaisemmin kuullut. Hienoa, että ihmisiä herätellään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit Raisa, kiitos :) Tuossa vaatteiden saamisessa on puolensa, etenkin jos ne sattuvat olemaan mieleisiä ja omaan tyyliin sopivia. Sitten, jos taas tulee tunne, että itselle vaan tumpataan kaikki ylimääräinen, niin se ei ihan niin kivaa ehkä olekaan... Tärkeää ompelua tuo oma terapiaompelukin on ♥ Meilläkin syksyllä varmasti tilanne vähän muuttuu, kun opiskelujen myötä ei ehdo niin paljon tehdä.

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!