tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pieni prinsessa 1 v ♥

 "On satumaisen kummallista 
miten nopeaan kuluu aika.
Ohitsemme lensi lokkien lailla
ensimmäisen vuoden taika.


Kun alkoi maailman tarina
taas alusta uudestaan.
Sitä vierestä seuranneille
vuosi hetkeltä tuntui vaan.


Se hetki oli laulua täynnä.
Tunnetta haurasta, syvää. Pieniä suruja, riemua suurta,
kaikkea kaunista ja hyvää."

(Tuntematon)




















Minun pieni tirppana, minimittainen muruseni on nyt 1-vuotias! Typykkä on iloinen keikistelijä, vilkas ja utelias hymytyttö, joka hyväntuulisuudestaan huolimatta osaa varsin topakasti kertoa toiveistaan ja ilmaista mielipiteitään. Vauhti kiihtyy päivä päivältä nyt, kun ryömimisvaihteelta on vihdoin päästy eteenpäin ja sanojakin alkaa vähitellen tipahdella. Vauva, johon rakastuin vuosi sitten ensisilmäyksellä, valloittaa sydämeni edelleen päivittäin  ♥ Osaa hän toki vanhempiensa pinnaakin koetella, mutta niinhän lapset yleensä... Vauvavuoden hujahtaminen ohi melkein huomaamatta ei tullut sinällään yllätyksenä, ja todellakin yhdyn kuulemaani sanontaan "päivät ovat pitkiä, mutta viikot lyhyitä". Juhlapäivän onneen ja ilonpitoon sisältyi näin ollen myös hippunen haikeutta tämän ainutkertaisen vaiheen päättyessä. 

Pääsiäissunnuntai oli hyvä päivä juhlistaa vuosikasta perheen ja ystävien seurassa. Koristelu- ja leipomisvimmani yltyivät huippuunsa, kun pääsin oikein kunnolla pinkkiin pupumoodiin. Voita ja tomusokeria ei säästelty... Tarjolla oli valkosuklaa-mansikkakakkua, melonikakku lapsille, mariannemuffinsseja, fariinimarenkeja, kinkku-pekonipiirakkaa, valkosipuli-pestopuusteja, rieskarullia sekä pupupipareita, joiden näpertely oli aikaavievää, mutta yllättävän kivaa! Jos ompelu alkaa kyllästyttää, tiedän mitä alan puuhaamaan. 

Juhlavaatteiden suhteen muutin mieltäni useaan kertaan, lopulta päätyen tyllihameeseen ja bodyyn, jolla käyttöä on ihan arkenakin. Hameen kanssa kävi jokunen kämmi ja oikosulku, joista johtuen purin saumoja useamman kerran (eikä pehmeä tylli siitä tykkää), mutta lopputulos on hyvä. Hameessa on kolme kerrosta, joista ylimmässä ja alimmassa on 20 cm x  3 m tylliä rypytettynä. Keskimmäisen kerroksen tein Unikuun terapiahuoneen ohjeella, jolloin ylin osa on 7 cm x 1,5 m, alaosa 8 cm x 3 m ja helmaa kiertävä soiro 4 cm x 12 m. Alla ja vyötäröllä on vuorisatiinia. Aika ihana hörselöinen! Pinkki lettibody on ihan perus Bert-kaavalla tehty, jossa jekkuna on niskan pisarahalkio. Olisin niin halunnut kruunata asun vielä pääpannalla, mutta neiti oli itse erimieltä asiasta. Söpöt nahkatossut saatiin lahjaksi, ovat For minis and mommies-verkkokaupasta ♥

Lämpöisiä kevätpäiviä alkaneelle viikolle! Muistathan käydä osallistumassa arvontaani, jos liput Kevään kivoimpaan viikonloppuun houkuttavat :)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäispuput (Ja lippuarvonta Lapsimessuille!)

Onpa kuulkaa ensimmäinen vuosi, kun millään tavalla laittelen pääsiäistä kotiin! Liekö taustalla joku ajatus siitä, että lapsille haluan luoda joitain juhlaperinteitä, tai sitten pienet pääsiäishörhellykset vain toivat kivasti piristystä kevätsisustukseen. Vähän olen itsekin yllättynyt, ja erityisesti siitä, kuinka nämä pastellisävyt ovat hiipineet meille! Ennen ällöjä, nyt niin ihastuttavan karkkisia värejä ♥ 

Narsissit ja (apua, kuinka noloa, mutta kaupasta valmiina ostettu) rairuoho saivat koristeikseen pompompupuja. Näitä oli hauska pyöritellä ja valmista tuli nopsaan! Kaksi tupsua yhteen solmimislangoistaan, huovasta korvat, vanua hännäksi, pippureista silmät ja puolikas helmi nenäksi. Kovasti puput houkuttivat myös pieniä sormia tutkimaan ja silittelemään itseään, sen verran söpöjä ja pehmoisia niistä tuli. Puputeema jatkuukin meillä läpi viikonlopun, kun juhlistamme meidän pienen neitosen ekaa synttäripäivää! Niistä kemuista lisää ensi viikolla :) Sitä ennen iloista pääsiäistä!



Ja hei lopuksi vielä hauska juttu! Sain ilon arpoa* kaksi lippua Lapsimessuille, jotka järjestetään 15.- 17.4. Helsingin messukeskuksessa. Saman katon alta löytyvät myös Kädentaito, OutletExpo, Eläinystäväni (la-su) ja Model Expo, eli katseltavaa riittää ihan varmasti jokaiselle kävijälle. Itse odotan näitä kinkereitä tosi kovasti, ehkä nähdään siellä :)

Koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, arvon siis kaksi voittajaa. Osallistua voit jättämällä kommentin ja kertomalla, mikä tuolla messuilla sinua eniten kiinnostaisi. Toisen arvan saat olemalla lukijani tai seuraamalla Instagramin/ facebookin kautta, joten mainitsethan sen kommentissasi. Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, ellei se löydy nimimerkin takaa! Arvonta alkaa nyt ja päättyy 2.4. klo 24. Onnea arvontaan :)



*Yhteistyössä Messujärjestäjän kanssa. 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Vino pino pertsaa


Kätilön käsistä-blogin Johanna haastoi helmikuussa kanssaompelijat perusvaatteiden eli pertsojen ompeluun. Minäkin haasteeseen tartuin päivittämällä esikoisen vaatevarastoa isompaan kokoon, mutta koko nipun valmistuminen ja blogiin asti päätyminen meni reilusti yliajalle. 

Tuo pertsa on kyllä kiinnostava termi, jota olen joskus aiemminkin täällä pohtinut. Nettikeskusteluissa väännetään välillä kättä siitä, onko tuo termi käsityötä halventava vai ihan vain vaatteen käyttötarkoitusta kuvaava. Mielestäni nimitys ei suinkaan vähättele eivätkä pertsat ole mitenkään vähempiarvoisia kuin monimutkaisemmat tuotokset. Pertsa on itse asiassa juuri se juttu, mitä minä teen oikeastaan aina. Yksinkertaista, tuttua ja suhteellisen nopeaa. Sellaista vaatetta, mitä pidetään päällä joka päivä. Sellaista mitä tarvitaan. Kaikki kunnia siis pertsalle! 

Nämä setit rakentuivat pääasiassa jämäkankaista. Niistä mitkä ovat pyörineet kaapissa kummallisen muotoisina "tilkkuina", kun niistä on jo jotain aiemmin tehty. Siksi kombo ei ihan niin harmoninen ole kuin toivoisin, mutta toisaalta, yksi kerrallaanhan niitä päällä pidetään. Tarve sekä paidoille että housuille oli todellinen, sillä "en missään nimessä käytä ruokalappua" tai  " eiiiii minua vielä pissitä" varmistaa sen, että vaihtovaatetta kuluu reippaasti.


Ylempi paita on hartaasti hillotusta PaaPiin kettukankaasta Formal or fun-kaavalla koossa 104 (mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan), johon lisäsin helmaresorin. Tuo helman kaitale on sellainen, minkä lisään mielelläni melkein kaikkiin pojan paitoihin lisäpituuden, ulkonäön ja ehkä pikkuisen laiskuudenkin vuoksi, sillä inhoan käänteiden silittelyä ja ompelua... Housut on Noshin farkkucollaria ja kaava muokattu Mock denim-kaavasta koossa 98, johon lisäsin vaan pituutta reippaasti. Vinkin tuohon vinoon valesepalukseen löysin netin ompeluryhmästä ja ihastuin! Tosin näissä olin vielä pöljä ja käänsin sen tietenkin väärään suuntaan. Onneksi poika on niin vilkas liikkeissään, ettei fibaa päällä huomaa. 

Käpysen ihania sadepilviä oli noin 40 senttiä ja se kului viimeistä tilkkua myöten tähän paitaan. Housuihin kokeilin Three pieces-kaavaa ja yrityksistäni huolimatta tasku meni ihan vinksalleen. Mutta onneksi tässäkin apu löytyy edellisestä kohdasta :D En tiedä mikä kirous minulla on noiden päällitaskujen kanssa, mittauksista huolimatta ne on aina vinossa.

Farkkucollarihousuissa onnistui vino etumus paremmin. Paita on samalla mallilla kuin aiemmat ja kaverilta saatu eläinkankaan palanen tuli käytettyä tähän sentilleen.



Karhupaitaan (kankaina Koot.fin Ruhtinas ja Kaiku) käytin Rascal-kaavaa lisäten pituutta helmaan ja hihoihin niin, että taitaa olla lähemmäs 110 senttinen (itse asiassa sama koskee muitakin paitoja). Housut ovat mustaa velouria, joka on laadultaan niin järkkyä, että saa nähdä jäävävätkö vähälle käytölle. Jälleen Mock denim, mutta suoralla sepaluksella.

Kirjava Happy Rain oli näistä ainut "uusi" kangas ja siihen yhdistin violettia. Hihoihin käytin kankaan ns. väärinpäin.


Lopuksi tuumailin autokankaan ja Pottupellon palasten kanssa niiden riittävyyttä ja päädyin suosiolla lyhythihaisiin paitoihin. Pottupellon takakappaleen askartelin kahdesta palasta ja autopaitaan tuli pakosti holkkihihat, kun ei kangas enempään riittänyt eikä mätsääviä värejä ollut tarjolla. Itse asiassa se on päällä kuitenkin aika hauska, eli onni onnettomuudessa.


Loppuun vielä kuva uusista ompelumerkeistäni! Tilasin laput Sominelta, mitä voin lämpimästi suositella. Sain huippupalvelua merkin suunnittelussa, katsoa useamman vaihtoehdon kuvasta ja ehdotuksia lapun koosta ja mallista. Minun tarvitsi vain hyväksyä :) Ainut miinus on pitkä toimitusaika (5-7 viikkoa), mutta siihen osasin varautua. Nyt kun vain muistaisin näitä aina ompeluksiin kiinnittää!

Aurinkoista viikon jatkoa, onneksi tiedossa on pitkä viikonloppu ♥


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Taimitarhan kukkasukat

Innostuminen on ihana asia! Ilman innostumista elämä olisi ehkä tasaisempaa, mutta todennäköisesti tylsempääkin. Innostuminen antaa potkua ja auttaa tarttumaan eteen tuleviin haasteisiin. Innostuminen saa aikaan flown, mikä puolestaan vapauttaa hyvää energiaa ja saa nauttimaan toiminnasta täysillä. Tykkään innostua!


Kun Niina Laitinen aloitti facebook-sivullaan Taimitarhan kukkasukat-projektin, innostuin heti mukaan. Olen kerrassaan hurahtanut näihin "pätkä päivässä"-ohjeisiin. Pidän niihin liittyvästä yhteisöllisyydestä, aikataulun tuomasta järjestelmällisyydestä sekä siitä yllätyksellisyydestä, ettei etukäteen tiedä mitä tuleman pitää. Sopivaa hallittua jännitystä näin ruuhkavuosien keskellä :D 

Vaikka kirjoneule ei enää ihan vieras tekniikkana ole (näiden ja näiden sukkien jälkeen), olin vähällä kompastua innokkuuteeni näiden kanssa. Ryhdyin neulomaan pykälää liian isoilla puikoilla, josta syystä sukat ovat tosi pitkät ja himppasen väljätkin. Ihan turhaan hölläilin käsialaa. En myöskään osannut ennakoida, kuinka pitkään kuvion neulominen vie päivässä, kun tahdoin saada molemmat sukat etenemään samaa tahtia. Aikaa nimittäin kului  p a l j o n. Niin paljon, että ihan kevyesti saatoin huokaista, kun vihdoin pääsin päättelemään sukat. Mutta lopputulos on kyllä vaivan väärti, joka tapauksessa. Nämä kukkaiset nimittäin päätyivät 60-vuotislahjaksi anopilleni, joka ehdottomasti on jokaisen silmukan arvoinen ♥





Iloista viikonloppua ja hyviä virpomisia huomiselle ♥♥

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Hitti vai huti? / DIY Erilainen laatikkopaita

Olen tässä parin vuoden aikana huomannut ompeluharrastukseen liittyvän jokusen harhaluulon. Jutut liittyvät muun muassa rahan säästöön ( ei tod säästä, jos uusista kankaista tekee), ihan pikaisesti sujuviin takin vetoketjun vaihtamisiin (ainakaan minulla ei suju pikaisesti, nopeammin teen melkein uuden takin) tai siihen, että ompelu olisi rakettitiedettä ( ei ole! Jos minä opin, niin opit sinäkin ). Yksi harhaluulo minkä mielelläni soisin todeksi, on se, että itse tekemällä saa aina sopivaa ja mieleistä. Täten tunnustan, että ainakin tässä osoitteessa lemppareiden sekaan mahtuu monta hutia. Jaa miksikö? Kerronpa muutaman syyn, mitkä omalla kohdallani välillä osuvat kohdalle.

1) Koko on liian iso tai pieni
Tämä on aika perus. Onneksi isosta saa yleensä pienemmän kaventelemalla tai muotolaskoksilla, etenkin, jos liiat saa leikeltyä pois sivusaumoista. Ahtaasta ei kuitenkaan väljempää saa, eikä nakinkuoriefekti pue ketään (klik). Usein on helpompaa ommella vaate valmiiksi sellaisenaan ja tarjota eteenpäin jollekin, kuin purkaa (tietenkin saumurilla) valmiiksi ommeltu ja yksityiskohdin huoliteltu vaate atomeiksi ja aloittaa alusta.

2) Kaava on vääränmallinen
Itselläni tuo edellä mainittu pulma liittyy yleensä tähän kohtaan (klik). Kun etukappaleen poikkisauma jää rintojen päälle, voin nakata tekeleen samantien kirppiskasaan. Juuri tämän riskin takia olen tykästynyt suosimaan omia luottokaavojani ja kuosittelemaan niitä tarpeen mukaan. Tarkoilla mittauksilla pystyy ongelmia ehkäisemään jonkin verran, mutta esim. selän pituutta tai hartioiden leveyttä on ilman kaveria hankala saada tarkasti. Toisaalta kaava voi olla kooltaan oikea, mutta malli vain kertakaikkisen väärä omalle kropalle, eikä sitä voinut aavistaa pelkän mallikuvan perusteella. Uusien kaavojen kokeiluun ei siis kannata uhrata ihan sitä lempparikangasaarretta, sillä epäsopivuuden riski on aina olemassa. Testikappaleen ompelu olisi suotavaa, mutta yleensä jää tekemättä.

3) Kangas ei ole tarkoituksenmukainen
Esimerkkinä voin kertoa siksak-kuvioisesta paidastani (klik), josta tykkäsin hurjasti - kunnes parin käytön jälkeen kangas nyppyyntyi ja tummui kainaloista täysin käyttökelvottomaksi tai hupparistani, joka imee itseensä kaiken maailman pölyn ja roskan. Niinkin on käynyt, että kangas onkin liian joustamaton valittuun kaavaan, josta seuraa kohta 1. Joskus taas ihanan näköinen kangas voi vaatteena päällä ollessaan paljastua hiostavaksi, kutittavaksi  tai supersähköiseksi, jolloin se todennäköisesti jää pitämättä. Materiaalien tuntemus helpottaa jonkin verran, mutta etenkin näin nettikaupan kulta-aikana on vaikea tietää kankaan todellista laatua pääsemättä sitä ennen tilausta hipelöimään. 

4) Kuosi ei lopulta miellytäkään
Koska nainen saa tunnetusti muuttaa mieltään, voi näinkin käydä. Miulla ainakin käy. Etenkin ompeluideni alkuaikoina rakastin retrohtavia kuoseja, ja nyt niitä katsellessani ihmettelen, mitä tuolloin oikein ajattelin! Maku muuttuu ajan mittaan, eikä aiemmin ihana enää houkutakaan myöhemmin. Itse haksahdin monta kertaa siihen, että joku kuosi oli mielestäni "pakkosaadaherkku" ja ompelin siitä tajuamatta, ettei se vaatteena toimi minulla. Näin on käynyt esimerkiksi iki-ihanan Paratiisin puutarhan kanssa; rakastan kuosia, olen tilannut ja ommellut siitä monessa värissä, mutta jättänyt ne koristamaan vain vaatekaappia (klik). Koska se ei vain näytä minulta. 

5) Väri on väärä
Liittyy tavallaan edelliseen, mutta saattaa lipsahtaa myös yksiväristen kohdalla. Se, että pitää jostakin väristä, ei takaa sen sopivuutta omaan ihon- tai hiustensävyyn. Hyvä väri tuo säihkettä silmiin ja heleyttä kasvoille, joten värillä on todella väliä! (Sanoo hän, joka vannoo aina raikkaan mustan nimeen...) Väri voi toisaalta olla epäsopiva muihin vaatteisiin yhdistämisen suhteen ja jää siksi pölyttymään (klik).

6) Vaate ei vaan tunnu omalta
Tämä on ehkä se itselläni yleisin . Vaikka malli, väri, koko, kuosi, kaikki olisi sinänsä ok, jokin tökkää ja puolen vuoden päästä löydät vaatteen, jota et käyttänyt kertaakaan (klik). Ihan kiva ei vaan riitä! Mystinen juttu.

Hutiompeluiden määrä kohdallani on onneksi laskusuunnassa ompelutaidon  ja kuosittelun ymmärryksen lisääntyessä vähitellen, oman tyylin vahvistuessa ja harkitsemattomien kangasostosten vähentyessä. Hutien suhteen onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että yleensä vaate on varsin käypäinen huolimatta siitä, että itse en sitä tahdo pitää. Näin ollen kaikille vaatteille on uusi käyttäjä löytynyt lähipiiristä tai Ommeltujen vaatteiden kirppiksen kautta, ja hyvä niin. Ei ne hukkaan ole siis menneet.

Kerrohan millaisia huteja Sinulle tulee vai ovatko kaikki työsi hittejä jo syntyessään? Tai huomaatko samoja probleemoja ostovaatteiden kanssa, tuleeko niissä koskaan ohilyöntejä?

........

Metsolan Indus ihastutti minua kovasti, mutta näyttävän kuosin takia jouduin tovin miettimään, mitä siitä tekisin. Tästä en hutia halunnut (vaikka tiedostan riskin kohdassa 4), joten mielessä oli jotain yksinkertaista, jotain mukavaa, jotain monikäyttöistä. No tietenkin laatikkopaita! Koska ihan suoralla mallilla tehtynä kaava ei minulla toimi, lisäsin helmaan napakan kaitaleen. Kaava on sama kuin aiemmassa pilkullisessa paidassani, ja koska se silloin herätti kiinnostusta, laitan kaavasta kuvan mittoineen ja muokkausvinkkejä. Josko siitä iloa jollekin on, tämä on helppo vaate aloittelijankin tehdä!




 Kaavan saa helposti muokattua omasta peruspaitakaavasta. Kädentieltä olkalinjaa pidennetään reilusti olkapään yli ja korotetaan kainalosta (voi apua, kun on termit hukassa, mutta kuva kertokoon enemmän). Sivusaumaa suoristetaan väljyyden aikaansaamiseksi ja tarvittaessa leveyttä voi lisätä myös hiukan keskietua siirtämällä. Etu- ja takakappale ovat keskenään samanlaiset, leikatessa saatan avartaa etukappaletta enemmän tai korottaa takakappaleen pääntietä. Myös venepääntie on helppo tehdä tällaiseen (korota pääntietä ja lyhennä olkasaumaan pääntien reunasta).

Hihan leikkaan aina taitteelta siten, että ulkoreuna on on hieman viisto. Esim. omassa paidassani kädentien leveys on 14 cm (ympärys siis 28 cm), jolloin hihan yläreunan leveys on tuo 14 cm ja alareuna 13 cm. Pituutta voi laittaa oman maun mukaan.

Koska tykkään siitä, että paita istuu napakasti lantiolta, lisään helmaan leveän kaitaleen, jota varten ei kaavaa tarvita. Omaani varten leikkasin noin 80 cm pitkän ja 24 cm korkean suorakaiteen, jonka ompelin renkaaksi ja taitoin kahtia korkeussuunnassa. Pituus riippuu kankaan joustavuudesta ja siitä, kuinka tiukan helmasta tahdot. Valmis kaitale on siis noin 12 cm korkea, kun se on ommeltu paidan helmaan kiinni.

Ompelukin on helppoa: 1) Etu- ja takakappaleet yhteen olkasaumoista, 2) sivusaumat, 3) hihat renkaaksi (eli pitkät sivut yhteen)  4) hihat kädentielle (hihan sauma kohdistetaan paidan sivusaumaan 5) pääntien, hihansuiden ( ja helman) huolittelu joko kääntäen, kanttaamalla tai esim. kaksinkertaisella resorilla 6) helmakaitaleen ompelu renkaaksi (lyhyet päädyt oikeat puolet vastakkain) ja kaksinkertaisena  (nurjat puolet vastakkain) ompelu paidan helmaan.

 Kuvassa mitat ovat omiani, joten suhteuta ne siis omaan kokoosi. Ja kysy toki, jos kysyttävää tulee :)

Tällä ompeluksella osallistun  Hommahuoneen maaliskuun värihaasteeseen, jossa teemana ovat mustavalkoisuus ja vastavärit.

Hilpeyttä ja hyvää mieltä ensi viikolle, muisk ♥


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ei omena kauas puusta putoa...

Vilkas. Herkkä. Kiivas. Nopeatempoinen. Vähän hitaasti lämpenevä, mutta hurjan innokas alkuun päästyään. Reipas. Empaattinen. Huumorintajuinen. Äkkipikainen. Luottavainen. Pohdiskeleva. Utelias ja leikkisä. Älykäs. Muun muassa noin kuvailisin esikoistamme, jonka mukana päivittäin surffaan tunteiden aallokossa. Jo raskaana ollessani kuvittelin tulevasta pienokaisesta, että tämä varmasti tulisi olemaan temperamentiltaan samaa sarjaa kuin minä. No, näin tosiaan kävi. Lapsi tuntuu perineen isältään monta ihanaa piirrettä ja jokusen minultakin, mutta etenkin niiden ei-toivottujen piirteiden suhteen on kuin peiliin katsoisi. Tiedättekö kuinka ärsyttävää on nähdä ipanassa juuri samoja toimintatapoja ja käytösmalleja, mitkä ärsyttävät itsessä eniten? Kun toisaalta tiedostaa ja ymmärtää toista, mutta toisaalta omakin kierroslukumittari kohoaa lapsen kiukun mukana ihan liikaa. Sitten voi miettiä, että mistä se noita temppujaan oppiikaan, ja tuntea itsensä taas "vuoden äidiksi". 

Onneksi mallioppiminen toimii myös positiivisen suhteen ja siinä on tilaisuuteni tasapainottaa sitä, että välillä kiljumme kilpaa. Halaaminen, paijailu, silittely ja sylissä pitäminen, tunteiden sanottaminen, ystävällisten tapojen opettelu ja pohtiminen, lapsen vilpitön ihailu ja sen ääneen sanominen antavat paljon meille molemmille ja toivottavasti ajavat ohi kiukkuhetkistä siinä, mikä lapsen mieleen jää elämään. Uskon siihen, että lasta ei voi kehua tai kannustaa liikaa, vaan nimenomaan sitä kautta toivoisin lasteni saavan riittävät eväät hyvään itsetuntoon. 

Temperamentti on minusta kiinnostava juttu niin omien lasten, itsetuntemuksen kuin tulevan ammatin kannalta, onpa jopa opinnäytetyö tekeillä aiheesta. Ymmärrys on lisääntynyt, mutta toisaalta tieto lisää myös tuskaa. Temperamentti on synnynnäinen ja pysyvä osa persoonallisuutta, johon tuo edellä mainittu perimä vaikuttaa kovasti. Temperamenttipiirteet, kuten aktiivisuus, sopeutuvuus ja sosiaalisuus sekä niiden voimakkuus vaikuttavat siihen, miten koemme erilaiset asiat ja reagoimme niihin. Vaikka mikään temperamenttityyppi ei ole toista huonompi tai parempi, on mielestäni itsestään selvää, että arkielämässä toisilla piirteillä pärjää paremmin kuin toisilla. Kukapa ei avoimen, aurinkoisen ja sopeutuvaisen ihmisen kanssa mielummin kaveeraisi, kuin jäyhän, helposti suutahtavan tai häiriöherkän tyypin. Ja sehän se pikkuisen huolettaakin tulisieluisen lapsen äitinä, että miten se tulee elämässään pärjäämään... Lohtuna kuitenkin on se, että vaikka temperamentti itsessään ei muutu, voi (ja pitääkin) ihminen oppia säätelemään käytöstään ja toimimaan yleisesti soveliaalla tavalla. Tässä kohtaa nakki napsahtaa meille vanhemmille, joiden tehtävä on kasvattaa ja luotsailla lapsi hyvätapaiseksi, pärjääväksi ja itseään ja muita arvostavaksi ihmiseksi. 

Oli temperamentti mikä tahansa, niin ihana ja niin sydäntäpakahduttavan rakas tuo poika on. Välillä sarvet kolisevat (kun on vielä horoskoopiltaan kauriiksi mennyt syntymään ;)), mutta onneksi paljon enemmän on hetkiä, jolloin ilo pulppuaa, nauru raikuu ja oivalluksia syntyy ♥  

Millaisia sinä tai lapsesi olette temperamentiltanne? Onko teillä "omena pudonnut kuinka kauas puusta"? 
.......

Noshin uutuuskankaita jäi vielä pojan vaatteisiin pikkuneidin kevätasun jäljiltä. Ompelin farkkucollarista housut Ottobre 1/16 Arrow-kaavalla koossa 104 ja paidan Steampunk-kaavalla (ob 6/15). Housujen malli oli kiva, tosin melko matala. Lahkeen käänteiden kohdalla loppui kangas kesken, joten ratkaisin pulman ompelemalla erilliset kaitaleet renkaina lahkeensuulle ja tikkaamalla päällepäin. Paidan leikkauksista tykkäsin, mutta mittasuhteiltaan tuo ei ole meille paras mahdollinen (lyhyt ja leveähkö).






Virkeää loppuviikkoa ja reippaita askelia loskasäästä huolimatta!