sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Huurretta ja mustaa

Talvi ei ole koskaan ollut ystäväni. Sydämeni jää aina kaipaamaan kesää, vavistelee syksyn tuulessa ja koleudessa, ja likoaa kylmissä sateissa. Talvi on pakollinen välivaihe ennen kevättä ja uuden lämmön saapumista. Talvi ei ole näyttäytynyt minulle mahdollisuutena, vaan ainoastaan rajoituksina niin autoilunopeuden, pururadoilla liikkumisen, valon kuin pukeutumisenkin suhteen. Talven ainoa valopilkku on aina ollut joulu, mutta senkään hohde ei ole tammikuun alkua pidemmälle kantanut.

Aikuistuminen tai mikä lie asennemuutos tämän suhteen oli jo enemmän kuin tervetullut. Vaikka kesää ei voita mikään, niin onhan se sääli kärvistellä puolet vuodesta kiroten säätä - yhtä niistä ainoista asioista maailmassa, joille ei oikeasti itse mahda yhtään mitään. Tänä vuonna olen kääntänyt rajoitteet toiveikkuudeksi ja mahdollisuuksiksi! Pimeyden keskellä näkyäkseni olen satsannut kauniisiin heijastimiin, jolloin ärsyttävistä hyötyesineistä on tullut sieviä asusteita. Koska jossain korkeammalla taholla on ilmeisesti säädetty hiihdon olevan ainut oikea tapa liikkua luonnossa ja jokaikinen metsäpolku pyhitetään laduille, niin tänä syksynä yllätin itseni ostamalla sukset (pinkit tietenkin :D ) aikeenani murtaa kouluaikojen hiihtotraumat. Kylmyys antaa myös ihanan tekosyyn verhoutua rakastamiini paksuihin huiveihin ja parkatakkiin, joten eipä valittamista senkään suhteen. Liikenteessä kahdeksaakymppiä körötellessäni ajattelen takapenkillä matkustavien lasteni turvallisuutta, eikä vauhti enää tunnukaan liian hitaalta. Ja se joulu, onhan se nyt ihan parasta aikaa♥ Kaikella on puolensa. Tai no melkein kaikella; auton ikkunoiden raappaamisesta en saa kyllä mitään riemua revittyä, vaikka kuinka yrittäisin.

Kun tänä aamuna ikkunasta vilkaistessa avautui valkea maisema, huomasin iloitsevani siitä yhdessä kaksveen kanssa. Vihdoinkin kirkasta ja valoisaa! Valo on nimittäin se mitä minä, kuten jokainen muukin bloggaaja, olen kaivannut. Vihdoinkin edes auttavat mahdollisuudet päästä kuvaamaan kohta pinoksi muodostuvia ompeluksia... Mustan imetysluukullisen mekon ompelin viime viikon messuille Noshin kevyestä flamésta. Sain kuin sainkin metrin riittämään! Koska maneerikseni on muodostunut yksityiskohdat niskassa ja pitsi, löytyy niitä tästäkin mekkosesta - tai tunikasta, sen verran lyhyeksi helma jäi. 






Ihanaa ja keveää tulevaa viikkoa teille ♥♥

Ps. Noshista puheen ollen, oletkohan jo huomannut heidän ilmaiskaavansa? Tarjolla on kaavoja niin naisille kuin lapsillekin, sekä ylä- että alaosaa. Omat suosikkini ovat bikersit, housut tai legginssitmitkälie, mutta ihan mahtavat jalassa :) Kaavat ovat kokemukseni mukaan reilua mallia, joten mittanauha käteen ennen kankaan leikkaamista, Kannattaa kokeilla!

30 kommenttia:

  1. Oi miten ihana tunika ❤
    Rakastan talvea, jos on lunta. Jos on mustaa ja pimeää, kuten viime vuonna, on kyllä vaikea iloita kyseisestä vuodenajasta. :D
    Pitääkin kokeilla noita bikerseja, ajatuksena on ollut, mutten ole saanut ylläripylläri aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pimeys on kyllä lamauttavaa ja loskaisuus myös. Pieni määrä lunta ja kevyt pakkanen olisi miun mieleen :) Kiitos Johanna ♥

      Poista
  2. Voi mä niin samaistun fiilikseen talvesta. Täytyy itsekin yrittää nähdä se enemmän lapsen silmin. Lumi on kaunista ja todella, niin valokin. Tunikaa ihailin jo messuilla :) tykkäsin kovasti. Flame on yllättävän hyvä teepparina tai tunikana. Pehmenee päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flamé on kyllä yllättänyt sillä, kuinka se tosiaan pehmenee! Yleensä tykkään joustavammista kankaista, mutta tuo on mukavaa :) Kiitos Piia, nautitaan valosta ♥

      Poista
  3. Kaunis tunika! Ja niin samoilla mietteillä talvesta! Yrittänyt asennoitua samoin kuin sinä, panostanut varsinkin pukeutumiseen, koska ulkoilu on inhottavaa jos joutuu koko ajan palelemaan. Villaa siis ylle ja alle paljon! =) Lumentulo saa luonnon näyttämään kauniilta ja tuo valoa, aulkohommia vain olisi vielä talolla ollut... nooo, jatketaan sitten heti keväällä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi ♥ Tuo pukeutuminen on kyllä yksi oleellisin juttu siinä, kuinka talvi sujuu! Mie olen jo koirien myötä ja nyt lastenkin kanssa satsannut hyviin ulkoiluvaatteisiin, joten tarkenee pihallakin :) Villavaatteet on pop!

      Poista
  4. Ihanat tunnelmalliset kuvat!Tunika on kaunis, pitsi antaa sille viimeistellyn ilmeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Pitsi on miustakin ihana ♥

      Poista
  5. Joo noinhan se menee, varsinkin lumettomana talvi on sieltä. Täällä tuli ekan kerran lunta viikonloppuna ja piristi ihan ihmeellisen paljon! Sisälläkin näytti heti niin kodikkaan talviselta ja valoisalta. Meillä skrapaaminen on mun ja eskarilaisen aamun yhteinen homma, hän tykkää siitä niin että se ilahduttaa muakin. Mutta noi lenkkipolut! Oikeasti, kenen idea on se että ihan jokaikinen niistä pitää pyhittää hiihtämiselle???
    Tunika on tosiaan ihana, yksityiskohdat on kauniit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oon monta talvea ollut ihan kilareissa siitä, ettei kävelijöille voida jättää edes reunaa ladun viereen. Ja kun niitä hiihtäjiä kuitenkin on varmasti vähemmän kuin vaikkapa koiranlenkittäjiä :P Kiitos Paulina kehuista ja sympatiasta ♥

      Poista
  6. Upeat kuvat ja tyylikäs tunika. Valoa sitä tosiaan kaipaa, niin bloggaukseen kuin muutenkin.

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia! :)

    Mie oon luovuttanut taistelun talven vihaamista vastaan noin 7 vuotta sitten. Edelleenkään ei talvea rakasta kuten ilmeisesti tuo vanhempi poikani taitaa tehdä. Koko kesän haikaili talvikenkiensä ja toppahaalarinsa perään. Talvi on "ihan jees" jos on sopivasti pakkasta ja lunta :)

    Hirveen paljon nyt otollisia housukaavoja testiehdokkaina. Mistä aloittaisi!? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietenkin niistä bikerseista! Kiitos Heiri ♥

      Poista
  8. Voi että kaunis tunika ja upeat myös nuo housut :) Kuvat on niin ihania. Kyllä lumen tuoma valo tekee niin ihmeitä, antaa aivan energiaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo on kyllä niin merkittävä tekijä jaksamiselle! Kiitos Kanneli ♥

      Poista
  9. Kaunis <3
    Minä oon syntynyt ihan väärään maahan, syksy ja talvi on pelkkää säästöliekillä kitumista, ja tuntuu että vain pahenee iän myötä. Ja voi surku kun ei sitten kunnon kesää ole, niin kuin tänä vuonna :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän erittäin hyvin tunteesi :p! Kunnon kesän tuomaa virtaa jäin itsekin kaipaamaan. Kiitos Villakiana ♥

      Poista
  10. Oi kuinka kaunista! Ihana asenne muutos, minunkin pitäisi yrittää. Valkoinen maa kyllä auttaa, helpompi suhtautua kun on edes valoisampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelmallinen! Todellakin helpompi ♥

      Poista
  11. Enpä minäkään mikään talven ystävä ole, mutta kyllä lumiset maisemat on kaunista katseltavaa ja pimeys ei ole enää lumen myötä niin pimeää.. :) Nätti tunika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään juuri ihailin kaunista maisemaa, kun sää oli juuri sopiva :) Kiitos Raisa ♥

      Poista
  12. Kaunis tunika, kauniit kuvat, kaunis nainen!
    Minusta luminen talvi on ihana, vaikka en minäkään jäätyneitä autonlaseja diggaa. Pimeää marraskuuta inhoan kuitenkin niin paljon, että sen jälkeen valkeus on ihanaa. Harmi, että on taas luvattu lämpenevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Manda ♥ Voi ei, märkää ja pimeää ei kyllä kaipaisi...

      Poista
  13. Kaunis ja siisti tunika! En itsekään ole talvi-ihminen, toki on se parempi kuin harmaa ja sateinen syksy.. Lumi toi kyllä ihanaa valoisuutta pimeyteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villa Pipo! Kieltämättä tänään oli taas aika ankeaa, harmaata ja sateista :/ Toivotaan valon taas saapuvan pian!

      Poista
  14. Onpas ihanan tunnelmalliset kuvat kauniista asusta ja naisesta <3! Minä taas olen enemmän talvi- kuin kesäihminen. Lumi, pimeys ja pikku pakkanen on mun ystäviä :D. Kesä on ihan jees, jos ei tarvitse pörriäisiä hätistellä ympäriltä (ja varsinkin niitä ampiaisia ja mehiläisiä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui, en minäkään kyllä pörriäisistä tykkää, vaikka muuten kesää fanitan :D Kiitos Hanna ihanista kehuista ♥

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!