torstai 5. marraskuuta 2015

Äiti saa näyttää äidiltä

Esikoistani odottaessani sain neuvolasta opuksen, jossa pariinkin otteeseen todettiin, että "äiti saa näyttää äidiltä". Kai sen oli tarkoitus huojentaa tulevan äidin mieltä ja auttaa hyväksymään se, ettei heti synnytyksen jälkeen tarvitse olla entisissä mitoissa ja että joitakin pysyviäkin muutoksia on saattanut tuossa tuoksinassa kehoon jäädä. Silloisissa hormonihuuruissani koin lauseen kuitenkin suoranaisena pään aukomisena. Tarkoittiko se, että äidin ei tarvitse tai kuulu enää välittää ulkonäöstään? Sitä, ettei äiti-ihminen olekaan enää nainen ja oma persoonansa, vaan joku stereotypinen hahmo? Tarkoittiko se sitä, että äidiksi tultuaan ei tarvitse tukkaa pestä saati vierailla meikkipussilla? Pukeutuuko äiti lötköpaitaan ja pieruverkkareihin? Muistan erittäin tuohtuneena itku kurkussa meuhkanneeni miehelleni, että kieltäydyn tästä, en halua näyttää äidiltä, haluan näyttää itseltäni. Ja miltä se "äiti" edes näyttää, onko siihen joku malli? Mustavalkoinen ajatusmaailmani tulkitsi fraasin vain negatiivisesti, eikä nähnyt siinä sitä samaa armollista vivahdetta kuin se nyt kolmisen vuotta myöhemmin näkee.

Tämän hetkisellä viisaudella ymmärrän paremmin mitä tuolla lauseella ehkä on haluttu sanoa. Ei kettuilla tunnemyrskyissä painivalle ja pientä kääröä ihmettelevälle naiselle, jonka vartalo todennäköisesti tuntuu herkältä ja omituiselta tai käskeä unohtamaan omaa itseään jonkin äitimuotin alle. Sen sijaan sillä ehkä on haluttu muistuttaa, että on ihan ok, vaikka nuo ensimmäisessä kappaleessa luetellut seikat olisivat totta. Ainakin joinakin päivinä. Ei ole niin vakavaa, jos valvotun yön jälkeen ehostautuminen ei ole prioriteettilistan kärjessä tai jos asukokonaisuus koostuu yöpuvusta. Mutta ihan yhtä ok on, jos huulipuna on uloslähdön edellytys tai vaatteet menee vaihtoon ensimmäisestä puklutahrasta. Tuo ystävällinen lause tuo hyväksyntää myös mahdollisille arville, jämähtäneille makkaroille ja kroonisille silmäpusseille.

Lähtökohtaisesti en usko äitiyden näkyvän kenestäkään päällepäin, mutta viime aikoina olen joitakin merkkejä itsessäni pistänyt sen piikkiin. Varhaisina kouluaamuina äitiyden yölliset ilot kummittelevat mustina silmänalusina ja kiireiset aamupalat näkyvät rahkaisina kädenjälkinä farkunlahkeessa. Raskaudet ja imetys ovat tehneet vartalostani pehmeämmän eikä painovoimaakaan pysty vastustamaan kuten kymmenen vuotta sitten. Lattialla junarataa rakentaessani tai sohvan alta pikkuautoja kaivaessani joustavat legginssit ja pitkä tunika ovat oivallinen valinta ja mukavuus on tärkeämpää kuin ennen. Toisaalta haluan kuitenkin näyttää edes jotenkuten siistiltä ja huolitellulta, sillä tunnen oloni niin paljon paremmaksi. Tukkapompulalla, ripsivärillä ja valokynällä saa jo paljon aikaan, ja mieluisat vaatteet piristävät mieltä sekä peilikuvaa.

Miten sinä tuon "äiti saa näyttää äidiltä" -lauseen ymmärrät?

Tällaiset paidat ovat aikalailla lemppareita opiskelevan kotiäidin vaatekaapissa. Kelpaavat niin koulun penkille kuin kotona lasten kanssa nujuamiseen. Jotenkin tuo raglanhihaisuus omissa paidoissani tuo mieleen yöpaidan ja hihatkin ovat liian löysät (pitäisi uskoa ja pysyä hyväksi havaitussa MIWissä eikä sovellella muuta), mutta ihanat kuosit nostivat nämä silti suosikkilistani kärkeen. Aiemmista legsuompeluistani jäi juuri sopivasti etukappaleiden verran sekä Vimman lettejä kuin Pehemiän ruusuja. Helman pituuden kanssa ei olisi kyllä tarvinnut ahnehtia ihan noin paljon, mutta onneksi lantiolle rypyttämällä sitäkin voi säätää. Ja mikä parasta, niin superhelpot ommella - ihana oli vain huristella ilman mitään kommervenkkejä!






Kuulasta loppuviikkoa täältä Saimaan rannalta ♥

28 kommenttia:

  1. Hyvän näköiset paidat :) Tuollaisia sitä käyttäisi itsekin ihan mielellään.

    VastaaPoista
  2. Ihania ovat ❤ mä en ole vieläkään uskaltanut leikellä lettejäni! :O
    Mä ymmärrän ton ponnari-ripsiväri-valokynäjutulla just niin, että nuhjuisen olemuksen saa kohtalaisen kivalsi, jos laittaa takkutukan (tai vähän likaisen) kiinni, silmäpussit piiloon ja vähän ripsaria :) Vielä kun jaksais meikata useammin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ne letit hupenikin, mistäs saisin lisää :D Kiitos Johanna ❤️

      Poista
  3. Mä ymmärrän tuon "äiti saa näyttää äidiltä" -lauseen niin, että on ok, jos ei jaksa tai ehdi kiinnittää huomiota ulkonäköön - on ok olla lököhousuissa tai topissa, jos siltä tuntuu, eikä vaatteita kannata stressata. Mulla on ollut jo pitkään mielessä postaus vähän samansuuntaisista ajatuksista, mutta ajatukset eivät ole vielä päässeet edes luonnokseen asti. Mä nimittäin muuttaisin tuon lauseen muotoon "äiti saa näyttää itseltään". :)

    Hyvä kirjoitus ja voi vitsit, nuo sun hiukset ovat kyllä niin ihanat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa muutosta lauseeseen ajattelin itsekin ja juuri tuota hain ajatuksillani :) Kiitos Emonen, kiva kuulla ♥

      Poista
  4. Ihana teksti ja kirjoitat kivasti. Oon niin samaa mieltä. Minusta äidin pitää pystyä välillä olemaan armollinen itselleen siinä ettei kaikki ja oma ulkonäkökään ole aina ihan sitä mitä haluaisi. Mutta sit taas toisaalta on tärkeä huolehtia itsestään. Pienillä jutuilla tulee freshimpi olo huonostikin nukutun yön jälkeen. Vähän mekkiä ja kivat vaatteet. Niillä pääsee jo pitkälle. Mut välillä on toki päiviä jolloin ei vaan jaksa. Itse en ilman meikkiä mene mihkään mut kotona saatan sit haahuilla jossain mitä nyt vaan käteen ekaksi kaapista sattuu. Kauniit nuo pitkät paidat. Ei yhtään yökkärit. Ja ihanat kuvat kauniissa maisemissa. Mukavaa viikonloppua! :)p.s. mitä sä opiskelet, jos saa udella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Sanna, piristää harmaata lauantaiaamua ♥ Se pieni panostus ulkonäköön ainakin itselläni piristää kyllä mieltäkin, nimenomaan tulee freshimpi olo! Opiskelen sosionomiksi, jotta saan lastentarhanopettajan pätevyyden sitä kautta :) Kivaa viikonvaihdetta siullekin!

      Poista
    2. Ei oo totta, mulla tuli niin sosionomi-fiilis tätä lukiessani! En tiedä vaikuttaako asiaan se, että mä olen kans sosionomi :D

      Poista
  5. Tällä hetkellä lause äiti saa näyttää äidiltä on yhtä kuin jämähtäneet makkarat ja krooniset silmäpussit.. :) Väsynyt en koe olevani ja normaalistikin pärjään lyhyillä yöunilla, mutta kaippa nuo yöheräämiset sitten jotakin kuitenkin vaikuttaa.. Ihania molemmat paidat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöheräily kyllä verottaa! Meillä vauva nukkuu suhteellisen hyvin, mutta kuitenkin se oma uni on katkonaista ja herätyksiä tulee muutama, ja se alkaa näin monen kuukauden jälkeen tuntua jo ihan kunnolla :p Tuo varmaan helpottaa, jos on tottunut jo pärjäämään lyhyillä unilla! Kiitos Raisa ♥

      Poista
  6. Ymmärrän juuri kuten sinäkin, juuri tuolleen samassa järjestyksessä että ensin tuohdutaan ja sitten selkiää! :D Mutta toisaalta, kyllähän sama pätee ihan kaikkiin, äiti tai ei. Mutta ei siitä sen enempää. Äidin näyttäminen äidiltä -aihe on ihan mun lemppareita. Mä tykkään muodista ja tykkään valita asua jne kaikesta sellaisesta naisellisesta. Olin äiti tai en. Mä ylipäätään en pidä siitä että kun nainen saa lapsia, siitä tulee kaikille "äiti". Esimerkiksi kun esitellään sanotaan "Tiina on 30-vuotias äiti Rovaniemeltä". Öö, eiköhän se ihan Tiinakin riitä mitä muille tulee. Mä olen ylpeä äitiydestäni ja äitiys on mun elämän tärkein rooli, mutta mä olen kuitenkin äiti vain mun kahdelle pojalleni. Muille mä olen Paulina. Tajusko tästä vaahtoamisesta mitään..? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tavoitit ajatukseni ihan täydellisesti, erittäin hyvin vaahdottu! Aloitin jo kirjoittamaan yhtä kappaletta siitä, että asia koskee tietenkin kaikkia ihmisiä eikä vain äitejä, mutta juttu alkoi karata jo niin pitkäksi, että poistin sen pätkän :D Mutta juurikin noin miekin ajattelen, että olen äiti vain lapsilleni, muille jotain muuta. Kiitos Paulina ♥

      Poista
  7. kauniita. Mullakin odottelis kankaita pääsyä tällaiseksi äitiystävälliseksi paidaksi/tunikaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset tunikat on kyllä ystävällisiä niin päällä kuin tehdä, sillä valmistuvat ilman suurempia tuskia :D Kiitos Nanni! ♥

      Poista
  8. Kivat paidat :) Samaa mieltä olen kyllä ajatuksistasi. Itseä ärsyttää toki mahamakkarat (vaikken laiha ole koskaan ollutkaan), mutta yritän olla itselle armollinen että olen kuitenkin saanut kaksi lasta eikä minua muut katso että jopa tuokin näyttää kamalalta :D Sitä en ymmärrä kun monet valittaa ettei pääse suihkuun yms.. Kai ne lapsetkin joskus nukkuu? :D Minusta se on sitten ehkä laiskuutta ettei enää jaksa mennä (ymmärrän että voi joskus vähän väsyttää nim. 4 viikkoa yövalvomista takana!) sinne suihkuun vaikka aikaa olisi. Itse kyllä pääsen sinne päivittäin :D Itse tykkään kyllä laittautua, mutta ihan kaikkea ei ole mahdollista pukea päälle, esim. sifonkipuserot ei ole alle 1-vuotiaan kanssa järkevin vaate :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ihmettelen ihan samalla tavalla tuota suihkujuttua! Kyllä miekin joka päivä haluan suihkussa käydä oli lapsia tai ei, tarvittaessa raahaan vauvan sitterissä mukaan :D Kiitos kommentistasi Noora ♥

      Poista
  9. Ihanat paidat! Mukavan tuntuiset ja kauniit arkivaatteet on kyllä parhaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yhtä mieltä kanssasi, kiitos Unelmallinen ❤️

      Poista
  10. Ymmärrän tuon siten, että kukaan ei oleta, että esimerkiksi suurperheessä tai väsyttävässä vauva-arjessa elävä äiti olisi aina kuin jostain naistenlehtien muotikuvauksista repäisty. On ihan ok, että viitsii vähän katsoa, että vaatteet ovat jotakuinkin puhtaat ja muutenkin olemus siisti, kun kotoa lähtee. Mutta ei tarvitse laittaa kiloa meikkiä ja epäkäteviä piikkikorkoja, kun on lasten kanssa liikenteessä. Itse kun olen sen verran turhamainen, että haluaisin vähän edes meikata, niin kävin laittamassa ripsenpidennykset takaisin raskausaikana. Nyt näytän edes vähän laitetulta, vaikka lähtisin kauppaan suoraan sängystä! PIentä arjen luksusta. Äitinä saa minusta siis valita päälleen kaapista ne vähän mukavammat vaatteet tiukkojen housujen ja korkokenkien sijaan. Toisaalta on myös ehkä anteeksi antavampaa saapua yleisille paikoille niillä pieruverkkareilla ja tukka likaisena, jos vetää ihmettelijöiden eteen sen äitikortin ja vaikkapa öisin valvovan vauvan. Hitsi kun tämä ajatus karkailee, mutta ehkä pointti on se, että äitien on hyväksyttävämpää näyttää vähemmän laitetulta ja sekin on ok, eikä kukaan katso vieroksuen. Mutta kuitenkaan sen tarkoittamatta sitä, että sen varjolla pitäisi alkaa näyttämään juurikin siltä, että ei ole viikkoon jaksanut käydä suihkussa ja viitsinyt vaihtaa vaatteita.

    Itsekin tykkään tunika+leggarit yhdistelmästä kovasti, koska se ei kiristä ja purista eikä mistään vilku ylimääräistä ihoa ja on tosiaan helppo myös leikkiä. Talvella leggarit sujahtavat kätevästi toppahousujen sisään, kun vaihtaa yläosan vaikkapa merinopaitaan ulkoilemaan mennessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä mies aina vitsailee leggareistsni, että kalsarithan ne selvästi ovat, kun niitä voin just ulkohousujen alla pitää :D Sain pointin kiinni, ja samaa mieltä olen. Kiitos Laura ❤️

      Poista
  11. Huomasin ajatusmaailmani muuttuneen vaatteiden suhteen totaalisesti, kun kaivelin alkuvuodesta kirppikselle omia vaatteita. Vaatteiden vaatimukset on kahden lapsen äitinä ihan erit kuin vaikka sinkkuna opiskelijana... Vaikka kaapin vaatteet oli niin kivoja ja ihanan värisiä, mutta moni asia tökki. Kaikissa oli samat asiat pielessä:
    Ne olivat joustamattomia (ärsyttävää kurotella, kun kinnaa)
    Liian lyhyitä (ärsyttävää kurotella, kun vilkkuu)
    Liian avonaisia (sama syy)
    Liian pieniä (varmaan kutistuneet kaapissa)

    Tuo ruusuvaate-setti molemmilla helmaversioilla on tosi kaunis! Ihanat maisemat myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä suuri mysteeri, miten nuo vaatteet kaapissa muuttuvat! Kutistuvat tai ainakin menettävät hohtonsa... Kummaa ;) Kiitos Pingale ❤️

      Poista
  12. Minä taas niin tykkään näistä sinun vaatteista! Kauniit kuvat <3! Minäkin olisin suhtautunut tuohon lauseeseen samalla tavalla, jos meillä olisi sellainen lukenut neuvolan oppaissa kuusi vuotta sitten (en kyllä yhtään muista mitä siellä luki, kun koko vauvavuosi meni niin sumussa). Mutta kuten kirjoitit, on sillä varmaan haettu sitä armollisuutta omaa itseään kohtaan. Ainahan sitä haluaisi näyttää hyvältä, mutta ei sitä vaan jaksanut kaikkeen panostaa. Kunhan nyt oli edes ehjää ja puhdasta vaatetta ja itsekin puhtaana liikkeellä :). Meillä täällä korvessa tosin on ehkä jossain määrin "hyväksyttävämpää" käydä lähikaupassa ihan niissä kotoisimmissakin vaatteissa tai tuulipuvussa, kumpparit tai reinot jalassa. Pääsääntöisesti niissä asuissa siellä kaikki liikkuu :D. Joten täällä ei äiti-kortilla tee mitään. Toisaalta minusta on välillä turhauttavaa just tuo, mitä Paulina mainitsi; sen äitiyden korostaminen liiaksi kaikissa yhteyksissä. Toki se on ihaninta maailmassa, minullekin. Mutta ihmisenä se ei määritä minua juuri ollenkaan eikä periaatteessa oikeuta mihinkään muuhun kuin rakastamaan lastani. Äh, en nyt osaa tuoda pointtiani selkeästi esille, toivottavasti nyt ymmärsit, mitä tarkoitin? Ihana kirjoitus kaikkinensa Hannariina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, Hanna! Ymmärrän todellakin mitä tarkoitat, samoilla linjoilla olen kanssasi:) Yritin kommentoida pariin otteeseen, mutten löytänyt oikeita sanoja:) Tosin, sain päinvastaisen kommentin ensimmäistä lastani odottaessa eräältä terveydenhoitajani sijaiselta, joka puuttui painonnousuuni, että enkö ajattele yhtään miltä näytän sitten raskauden loppuvaiheessa jos tahti jatkuu samana:D(sekin otti pattii, kun kerrankin elämässäni söin terveellisesti ja hän kuitenkin kovasti epäili että näinköhän..) nyt naurattaa mutta ei silloin..mutta asiaan. Hannariina, vaatteesi on jälleen niin ihania! Mukavat ja käytännölliset vaatteet voi todellakin olla myös kauniita! Ja itsetehtynä niistä saa juuri omanlaisia:)Kiitos ihanasta postauksesta!

      Poista
    2. Kiitos Hanna ihanasta kommentistasi, mukava kuulla, että tykkäät ❤️ Hyvin ymmärrän mitä tarkoitat :)

      Poista
    3. Kiitos myös siulle Villa Pipo ❤️! Apua, miten on voinut terkkari noin sanoa :D

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!