sunnuntai 30. elokuuta 2015

Varpaat piiloon syksyltä

Jälleen ollaan siinä pisteessä, kun on aika hyvästellä kulunut kesä, kääntää katse tulevaan ja hyväksyä se tosiasia, että syksyhän se sieltä on hiipimässä. Pitkin suvea huomasin sanovani pojalleni, että "tehdään sitä ja sitä sitten kesällä", kunnes tajusin sen kesän kuluvan jo parhaillaan. Alkoi ohuesti ahdistaa, sillä tunnetusti kuulun aurinkoenergialla käyviin ihmisiin ja alkoi epäilyttävästi vaikuttaa siltä, että akut jäisivät latautumatta.

Kylmän heinäkuun jälkeen makoisat elokuun helteet kuitenkin palauttivat uskon Suomen kesään enkä vaipunutkaan ennen aikojani kaamosankeuteen. Nautin lämpimistä päivistä, aurinkoisista vaunulenkeistä, ipanan vesileikeistä, siitä kuinka jalat paljaina sai mennä viipottaa. Kalenteri kuitenkin kertoo syksyn alkavan ensi viikolla ja samasta kielivät kylmät aamut, kellertävät lehdet ja maahan kopsahtelevat omenat. Olin valmis tai en, kohta se alkaa. 


Vaikka kesä onkin se minun vuodenaikani, olen huomannut lasten myötä oppineeni katsomaan muitakin vuoden aikoja, en nyt ehkä ihan avoimesti, mutta vähemmän kriittisesti ainakin. Tuleva syksykään ei vedä mieltä matalaksi tai saa haaveilemaan ensi huhtikuuhun kestävästä horrostamisesta. 

Jokaiseen ajanjaksoon voi liittää jotain uutta, juhlapyhiä, tulevia tapahtumia, uusia opeteltavia taitoja, arjen kauneutta, lämpöisiä hetkiä. Ehkäpä tämä on yksi tapa, millä voin harjoitella hetkessä elämistä tulevan haihattelun sijaan. Ottaa mallia kaksivuotiaasta, joka ei katkeroidu hellejakson lyhyydestä tai harmittele vesisadetta, joka herää innoissaan uuteen päivään nähden sen täynnä mahdollisuuksia, joka kikattelee tyytyväisenä päästessään juuri tänään sen ison kiven päälle, mihin jalka ei vielä eilen yltänyt.


Jaloista ja syksystä melko huteralle aasinsillalla vauvantossuihin! Mitä suloisimmat töppöset valloittivat jokin aika sitten virtuaalisten ompeluryhmien seinät, kun yksi jos toinenkin hurahti niitä ompelemaan. Aikani pystyin houkutusta vastustamaan, kunnes kerrankin ompelulle tuli oikea tarve; vauvallahan paleltuu varpaat ilman tossuja! Klik klik tilasin Etsystä hyväksi kehutun kaavan, joka olikin ihan huippu selkeine ohjeineen ja kuvineen. 




Samoilla lämmöillä ompelin niitä kahdet, jälkimmäisiä vähän muokaten. Ensimmäiset, mustavalkoisesta Ruusuhuivi-kankaasta ja harmaasta fleecestä tehdyt, ompelin koossa 6-9 kuukautta ja ilman saumanvarojen lisäämistä (ymmärsin niiden olevan kaavassa). Melko nafteilta ne kuitenkin vaikuttivat ja olivat juuri sopivat tällä viikolla viisi kuukautta täyttäneelle tyttöselle. 

Toiset tein joustocollarista ja velourista samalla koolla, mutta lisäten puolen sentin saumanvaran. Lisäksi muokkasin jalan päälle tulevaa osaa korkeammaksi, jolloin se mielestäni jää käytössä paremmin. Ei vilku nilkka päällisen ja varren välistä niin herkästi. 



Jotenkin on semmoinen kutina, että näitä saattaa syntyä vielä muutamat lisää - helpot ja suht nopeat tehdä, loistavaa tilkkujen hyötykäyttöä ja niiin söpöjä ♥


sunnuntai 23. elokuuta 2015

DIY Nappikorut (päällystetty nappi)

Tein hetki sitten kaverin tytölle lahjaksi nappipompulat ja -pinnit, ja nyt toiveesta jaan ohjeen näihin helppoakin helpompiin, mutta niin ihaniin koruihin. Eritäin hyvä keino tuhota pienimmätkin kankaanpalat!


Itse olen tykästynyt näihin metallisiin nappeihin, jotka päällystetään halutulla kankaalla erillistä työkalua käyttäen. Kangaspäällysteisiä nappeja voi tehdä myös tavallisista muovinapeista langan ja neulan avulla, mutta se onkin oma tarinansa. Netistä löytyy monenlaisia ohjeita hakusanoilla "covered button" tai "cover button". 

Omat nappiaihioni ja muut tilpehöörit olen tilannut Etsystä, mutta löytynee niitä myös vaikkapa Ebaysta. Hakusanalla "fabric cover button kit" löytyy paketteja, joissa on mukana nappien metalliosat ja muovinen työkalu, ja esim. kuuden napin setti maksaa noin kolme euroa. Osia on erikokoisia, joten joka koolle tarvitaan oma työkalunsa.  Myöhemmin onnistuu tilata pelkkiä täydennyssettejä, kun työkalu on jo valmiina. Metallisista nappipohjista on valittavana "flat back" eli tasainen pohja esim. korviksia, pinneja ja sormuksia varten tai "wire-eye" eli koukullinen versio, joita voi käyttää nappeina tai pompuloissa.


Ja sitten niihin työvaiheisiin, tulossa on nyt ihan rautalankaohjeet, mutta ehkä parempi niinpäin :).

1. Tarvitset napin tekoon metallisen kuoren ja taustalevyn, kangastilkun ja muovisen kaksiosaisen työkalun. 
2. Tilkusta leikataan napin kuoriosaa mallina käyttäen ympyrä, joka saa olla muutaman sentin reilumpi kuin nappi. Mielummin liian iso kuin pieni, jotta reunat varmasti jäävät kunnolla taustalevyn alle.
3. -4 . Ota työkalun kuppiosa, aseta napin kuori tilkun keskelle ja paina nappi tilkkuineen kupin pohjalle.
5. Asettele kankaan reunat nätisti kupin sisäpuolelle, voit myös leikata reunoja tarvittaessa. 
6. Aseta napin taustalevy kuppiin kankaan päälle, kovera puoli ylöspäin (tai koukullisessa versiossa tietenkin koukku ylöspäin).
7. Purista taustalevy tiukasti kiinni kuoreen työkalun nappulaosaa käyttäen, paina pohjaan asti!
8. Pyöräytä valmis nappi pois kupista. 

Aikaa tähän kuluu noin minuutti :D


Napin voi käyttää sellaisenaan vaatteeseen tai sitten tarvitaan korun osia, jos sellaisia mielit valmistaa. Etsystä olen nämäkin ostanut; omani olen löytänyt haulla "korunnimi + flat pad" (esim. bracelet flat pad, hairpin flat pad), Hiuslenkkeihin lenksut ovat Glitteristä.


Korvakoruihin (ja muihin metallisiin koruihin) olen käyttänyt joko ihan kontaktiliimaa tai sitten kuvassa näkyvää pikaliimaa. Pikaliima on parempi tälle kiireiselle askartelijalle, koska se tietenkin on nopeampaa! Käytössäkin on kestänyt hyvin. Korvakoruissa kannattaa tappiosa liimata pikkuisen napin yläreunaa kohti, jotta se korvassa asettuu paremmin. Mitä isompi nappi, sen tärkeämpää tuo. Ai mistäkö tiedän...



Hiuspampulaan tarvitaan koukullinen nappi, jonka läpi kuminauha pujotetaan. Metallisen kiinnityskohdan puoli pujotetaan toisesta lenkistä läpi ja kiristetään. Itse en löytänyt metallittomia kuminauhoja silloin, kun juuri niitä tarvitsin, mutta niitäkin varmasti on. Silloin kaksi lenkkiä voi solmia myös yhteen ja nappi saadaan molempiin päihin.

Eipä muuta kuin nappeja napsuttelemaan!


perjantai 21. elokuuta 2015

Pikkuneiti Pottupelto

Kiitos ihan sylin (ja kangaskaapin) täydeltä edelliseen avautumiseeni tulvineista kommenteista ja saamastani vertaistuesta! Ei ne kaapit yhtään tyhjempiä ole, mutta ainahan se on mukava tietää, että muillakin on samoja vaivoja :) Ihania tarinoita olitte kertoneet!

Viime viikonloppuna sain nauttia muutaman tunnin ihan omassa viehättävässä seurassani, kun mies ja poika lähtivät mummilaan ja typynen nukkui kauneusuniaan pitkän kaavan mukaan. Ensimmäiseksi kasasin itselleni parit legginssit. Ne kuvaan, kunhan teen sopivat yläosat niihin joskus hamassa tulevaisuudessa - sitten kun nukkumatti ehtii vierailla vauvan luona ennen kymppiuutisia. Jostain syystä neiti on päättänyt, että äidin on turha haaveilla omasta ilta-ajasta, sillä hän vaatii vieressä köllöttäjän  k o k o illaksi. Onko kellään muulla perhepetiläisellä ollut samaa ongelmaa? Legginssien jälkeen valmistui myös pari bodya.


Mekkobodyyn perehdyin ensimmäistä kertaa, kun tahdoin tehdä Noshin siileistä typykällekin jotain. Raitakankaan leikkasin vinoon langan suuntaan, mikä oli erittäin huono ratkaisu täyspuuvillaisen kankaan kohdalla, sillä joustoa ei ole noin päin nimeksikään. Tästä tuli body, jonka vain äiti pukee vauvalle. Helmaosan rypytin vapaalla kädellä framilonilla. Koska en halunnut paksua saumaa vauvan ihoa vasten, ompelin poikkisauman siten, että se jää helman ja bodyn alaosan väliin. Kaavan pohjana käytin Bert-bodya, josta olen siirtänyt nepparit olalle.



Pottupelto-kuosin karkkiversio (Koot.fi) oli pakko päästä saksimaan välittömästi ja siitäkin tein bodyn. Siihen nähden kuinka unisex-hengessä puin esikoistani, on hämmentävää, kuinka paljon tämän toisen kohdalla tahdon tyttöyttä tuoda esiin. Taitaa kyseessä olla lähinnä omat vaatemieltymykseni, joita lapset eivät tässä vaiheessa osaa vielä vastustaa. Tyttömäisyyttä tuomaan muokkasin tuohon puhvihihat. Tein sen ennen kuin kysyin neuvoa kaavan muokkaamiseen, ja väärin levennetyn kaavan vuoksi hihaan tuli leveyttä kauttaaltaan liikaa. Kavensin sitä vielä kuvien ottamisen jälkeen ja lopputulos on nyt ihan ok. 

Vinkkinä teille, jotka tahdotte puhvihihaksi tavallista muokata; hihan kaava katkaistaan pyöriön alapuolelta, halkaistaan muutamaan osaan ja levitetään VAIN yläosaa (minä levitin siis koko hihaa) taikka korotetaan pyöriön kaarta levittämättä sitä lainkaan.


Koska ompelu oli muuten joutuisaa tuona päivänä, päätin tutustua jo useamman kuukauden kaapissa odottaneeseen kantinkääntäjään. Luettuani hehkutuksia sen näppäryydestä, olin sortunut itsekin sellaisen tilaamaan Ebaysta. Teippiviritys ompelukoneeseen kuitenkin epäilytti ja siksi kokeilu venyi.


Mutta nyt. Paluuta ei ole ja voin todellakin liittyä hehkuttajien joukkoon. Kantti kääntyi kuin unelma ja mikä vauhti! Olen ollut ihan taitava kanttaamaan käsinenikin, mutta voi pojat kuinka paljon aikaa tuo kapistus säästääkään. Ei tarvitse laskea kertoimia, venytellä tasaisesti, neulata, saumuroida ja tikkailla - kaikki vaiheet taittuvat kerralla! Suosittelen! 







Hän oli iso apu ompelutyössä. Tai no ei oikeastaan. Lähinnä ehkä omasta mielestään vain.

Ihanaa tulevaa helleviikonloppua ♥♥


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Confessions of a fabricaholic

Hei, olen Hanna ja olen kangasholisti.

Kaikki alkoi ihan viattomasti. Tilasin ensin muutaman kankaan kerrallaan ja säilytin niitä yhdessä muovilaatikossa, jonne koko nippu mahtui helposti. Tiesin jokusen verkkokaupan, joihin laitoin tilauksia satunnaisesti. Metrimäärä kasvoi vähitellen ja laatikkopino kohosi. Kuosikankaat kaipasivat seurakseen yksivärisiä, trikoot kaverikseen joustofroteeta ja velouria. Sitten tulivat kimppatilaukset ja ulkomaalaiset nettiputiikit. Hölmöähän se olisi olla tilaamatta, kun kerran Itävallasta pari euroa halvemmalla jotain saa.


Oli aika hankkia kankaille oma kaappi. Kaappi, jonne kaikkien kankaiden tulisi mahtua - se olisi rajana. Paitsi toki pari laatikkoa sai vielä jäädä, yhdessä resoreita ja toisessa tilkkuja, kolmannessa jotain sekalaisia matskuja. Kaapin hyllyt täyttyivät ja alussa vaalimani järjestys hukkui sulloessani sinne vielä metrin tätä ja 60 senttiä tuota. Lähestyttiin tilannetta, jolloin huomasin täyttäväni lastenvaatelipastoa kankaillani, kun muuta paikkaa ei vaan enää löytynyt.

Myös Ebay on petollinen paikka. Aika monta hupparia ja housut saan nyt tehdä, sillä nauhoja riittää...
Ensimmäiset kankaat olivat pojan vaatteisiin. Sitten halusin tehdä itsellenikin. Nyt myös tytär ansaitsee omia kankaita. Valikoima laajenee ja laajenee. Se, että tarvitsee jotain on toissijaista siihen nähden, että tahtoo jotain... Kauniiden kankaiden näkemisestä, niiden hypistelystä ja ihastelusta saatu mielihyvä ylittää sen tosiasian, etten ehdi lähellekään samaa vauhtia ommella kuin mitä kangasvaraston kasvatus edellyttäisi. Eikä olisi ehkä tarviskaan, vaatettakin saattaa olla yli omien tarpeiden... En ole vain ompelija, olen kankaiden keräilijä. 



Niin, ne kauniit kankaat. Niitä on niin paljon! Joitakin kankaita kytistellään ensimmäisistä vilautuskuvista lähtien ja ollaan koneella istumassa tietyllä kellonlyömällä, kun metrit kauppaan päätyvät. Osa ihanuuksista tarttuu mukaan hyvän alennuksen saattelemana tai ihan vain sattumalta. Tai sitten joku muu on tehnyt maailman ihanimman vaatteen siitä, joten minäkin haluan. Tai sitten jonkin kankaan tietää olevan haluttua ja sitä pitää ostaa ikäänkuin varmuuden vuoksi, ettei vaan jää ilman, jos kuitenkin tekisi mieli. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä houkuttimena ovat alennusmyynnit, joilta on tietenkin pakko ostaa, koska - noh, halpaa kangasta! Tarvinneeko tuota enempää perustella.

Mitä niille sitten tapahtuu? Vaihtoehtoja on kolme. Optimaalisin on tietenkin se, että ihanuus vastaa odotuksia ja päätyy lähes suoriltaan onnistuneeksi vaatteeksi. Joskus kuitenkin kangas hautautuu muiden sekaan ja menettää ihanuutensa ajan mittaan. Hohto katoaa, ompeluvisiota ei ole ja kangas päätyy kiertoon (onni ovat muut kangashamsterit ;) ). Kolmas vaihtoehto on se, että kuosi on niin herkullinen, ainutlaatuinen ja erityisesti vaikeasti saatava, jolloin sitä hillotaan ja hillotaan, koska eihän siitä voi mitään ommella! 


Ja tiedättekö mikä on kaikista mystisintä? Vaikka kaapit, laatikot ja muutkin jemmanimiset paikat pursuilevat metritolkulla kangasta, iskee pula silloin, kun mielessä on jokin tietty ompelus. Juuri sitä tarvittavaa kangasta, väriä tai laatua, ei löydy tai sitten sitä on liian vähän. Täysin käsittämätöntä. Kunnon hamsteri nimittäin ostaa kankaita ja tarvikkeita varastoon, "jotta niitä olisi, kun tarvitaan" tai "kun nyt näin halvalla saa", mutta todellisuudessa tulisi helpommaksi ja halvemmaksi tehdä vain täsmäiskuja vaate kerrallaan.

Nyt totesin henkisen rajani tulleen täyteen. Se tapahtui noin parikymmentä metriä sen jälkeen, kun säilytysratkaisut ovat tulleet täyteen. Kuvatut kankaat olivat lopullinen herättäjä; Ollessamme lomareissulla poissa kotoa kuukauden ajan, olivat kaikki ennen lomaa ja sen aikana tilatut ja ostetut paketit yhtenä kasana odottamassa. Järkytys. Enkä voi kiistää, etteikö alun mielihyvän jälkeen olisi iskenyt morkkis. Herranen aika kuinka paljon ihmisellä voi olla kangasta! 




Nyt laitan pankkitunnarit jäähylle, suljen silmäni uutuuksilta ja pysyn poissa putiikeista. Kysyntä ja tarjonta on saatava tasoihin ennen kuin voin hyvillä mielin jotain uutta tilata. Ellei sitten tule jotain tosi spesiaalia...

Ja nyt käsi pystyyn, olenko ainut kangasholisti, käykö kellekään muulle näin? Ja te, joilla ostaminen ja ompelu pysyvät samoissa raameissa, antakaa nyt hyvänen aika vinkkejä miten se onnistuu!





sunnuntai 16. elokuuta 2015

Synttärityttöjä

Tälle viikonlopulle sattuivat kahden tytön syntymäpäiväjuhlat, onneksi eri päiville. Toinen täytti vuoden ja toinen seitsemän, ja molemmille askartelin lahjaksi jotain vaaleanpunaista.




Vuosikkaalle pikkumurulle ompelin tunikan ja legginssit Ottobresta 1/14 löytyvillä kaavoilla Lemon lime ja Green lines. Koska lahjasaajan äiti kertoi vaatteita riittävän koossa 86, tein nämä suosiolla koossa 92. Etenkin tunika osoittautui ihan valtavan kokoiseksi, mutta onneksi nuo ipanat ovat kasvavaista sorttia. Ehkä tunika on sopiva jo ennen kaksivuotispäivää...


Tunikaan tein ensimmäistä kertaa hiuslaskokset (näköjään liian löysällä alalangalla, apua!)  ja legginssit rypytin framilonilla. Hiuslaskokset kuuluvat jälleen siihen sarjaan, minkä ompelun kuvittelin olevan rakettitiedettä, mutta käytännössä homma sujui leikiten. Ainakin tällainen normaali trikoo käyttäytyi hyvin ja laskokset asettuivat ihan kauniisti varsin myöhäisestä ompeluajankohdasta ja väsymyksestä harittavista silmistä huolimatta.

Kylläpä imaisi aurinko värit kuvasta, oikeasti tuo Siiri keinuu- kangas on pehmeämmän pinkki.


Seitsenvuotiaalle ostimme kynäpaketin koulun alun kunniaksi, mutta sen kaveriksi tein pussukan tytön lempivärein. Juuri ennen juhliin lähtöä innoistuin vielä napsuttelemaan pampulat ja pinnit mukaan pussiin. Toivottavasti ovat mieleiset :)



Vähitellen olen saanut taas koneet käyntiin kuukauden lomailun ja viikko sitten tapahtuneen kotiinpaluun jälkeen. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla :)

Iloa tulevaan viikkoon ♥

perjantai 7. elokuuta 2015

NOSH AW 2015

Sain ilokseni tutustua pikkuisen ennakkoon Noshin syysmallistoon*. Kangasuutuuksien joukosta valitsin paketin, josta löytyi tämän hetken syksyiset lempparivärini.

Ensimmäisenä valmistui pikkuneidille jumpsuit vinovetskarilla (kaava HAH-blogin Iinalta, kiitos ♥) koossa 68. Pituutta riittää, mutta leveyttä lisään meidän maatuskalle seuraavaan versioon. Kankaat Noshin mustaa farkkucollegea ja vadelmaista raitaresoria. Jumppiksen etumukseen söpöstelin pari rusettia.




Haalarin lisäksi testailin pipoa isolla rusetilla. Tällä kertaa rusetista tuli liiankin iso, mutta ideasta tykkään. Kunhan täältä mökiltä kotiudutaan, niin muokkailen rusettia pienemmäksi - toimii sitten paremmin käytössäkin. Rusetti on samaa resoria kuin haalarissa.






Mustasta farkkucollegesta riitti myös pojan housuihin (Mock denim 104). Tuosta Noshin salmiakkinauhasta tykkään tosi kovin, kunpa sitä saisi lisää! Farkun lisäksi paketistani paljastuivat harmaa siilikangas ja keltainen Spark-kuosi. Kolmiot mietityttivät kankaana, mutta valmiiksi vaatteeksi päästyään toimivat älyttömän hyvin. Tykkään :)



Paita on Three times T-kaavalla koossa 98 (Ottobre 4/15) ja vieressä olevat pöksyt ovat samasta lehdestä löytyvät haaremityyliset housut. Niistä en harmi kyllä ehtinyt sovituskuvaa nappaamaan, vaikka se olisi ihan hauska ollut :) . Kolmiokuosisen pusakan kaava löytyi 3/14 lehdestä, Strawberry or vanilla taisi olla kaavan nimi. Resorit ja keltavalkoinen raitakangas ovat myös Noshin mallistoa.



Tykästyin tähän pusakan malliin! Trikoisena toimii kivasti t-paidan päällä ja huputtomana on helpompi lapsen itsensäkin pukea takin kanssa. (Olettaen, että lapsi suostuu itse pukemaan... Taitoa olisi, mutta palveluntaso on selvästi ollut liian laadukas, kun siitä ei malttaisi yhtään luopua.) 



 



Raitaresori poikittain käännettynä on mielestäni kiva yksityiskohta vaatteessa, mutta jousto loppuu silloin helposti kesken. Tämäkään paita ei tahtonut ensin mennä pään yli, joten tein niskaan nepparilistan pukemista helpottamaan. Samalla sillä sai pikkuisen lisää näköä tavalliseen paitaan.




Lähiviikkona olisi tiedossa Noshin kotikutsut ystävän luona, ja saattaapa olla, että muutama lisämetri syksyn uutuuksia pitää kotiuttaa vielä näiden lisäksi. Jokunen herkku jäi houkuttelemaan :)



*Postaus toteutettu yhteistyönä Noshin kanssa.