torstai 25. kesäkuuta 2015

Kaksi vuotta takana, monta vielä edessä

Kaksi vuotta sitten kesällä, näin juhannuksen jälkeen bongasin ystävälläni Kirsillä kivan appelsiinikuosisen hameen. Keskustelu eteni siihen, että hän lupautui ompelemaan jotain minullekin, jos tilaan kankaat itse. Antoipa vielä listan nettikaupoista, mistä niitä löytäisin. Kukapa olisi arvannut mihin se tie minut veikään.

Syttyi nimittäin ajatus siitä, että opettelisin itse ompelemaan - ihan vain koska huomasin lastenvaatteisiin löytyvän niin superherkullisia kankaita! Olin pienen pojan tuore äiti, tympiintynyt kauppojen vaaleansinisiin vaatteisiin, mutta haluton maksamaan monia kymppejä esim. Metsolan ihanuuksista. Lomarahat tulivat juuri sopivasti ja niillä ostaa päräytin Elnan ompelukoneen. Ennen omaa konetta olin jo pientä tuntumaa ompeluun ottanut lainakoneella, minkä melkein hajotin (oli siis pakko ostaa oma ennen kuin kaverin kone olisi oikeasti rikki...).


Nämä housut olivat ensimmäinen ompelukseni yläasteen jälkeen. Hupsis-kaavalla ja Kirsin virtuaaliopastuksella. Vaikeuksia tuotti jo se, etten tunnistanut kaavasta kumpi on lahje ja kumpi vyötärö. Kankaatkin leikkasin väärinpäin, jolloin velourin nukka oli toiseen suuntaan toisessa lahkeessa. Mutta voi jestas kuinka ylpeä olinkaan! Ensimmäinen oikea vaate, itse tehtynä ja oman vauvan päällä! Sittemmin olen miettinyt aina välillä, miksi taitotason noustessa myös oma kriittisyys on noussut - miksi on niin vaikea olla ylpeä omasta käden jäljestään vertaamatta sitä taitavampiin ompelijoihin?

Pelkän ompelukoneen turvin olisin tuskin niin innostunut, joten mullistavaa harrastukseni kannalta oli saumurin saaminen sukulaistädiltä. Hänellä parikymmentä vuotta kaapissa seissyt Huskylock sai luotani hyvän kodin ja toimii edelleen kuin unelma, kunhan saa öljyhörpyt säännöllisesti. Iso kiitos siis Oilille ♥!


Tämän setin tein mukaan Tallinnan matkalle. Näistä tykkäsin silloin kovasti, vaikka tämän hetkisen viisauden mukaan tekisin tosi monta asiaa toisin ja paremmin. 


Aiempaa kokemusta minulla ei koulun kässäntuntien lisäksi ollut, joten aika pohjalta sain alkaa taitojani kartuttamaan. Peruspaitaa pidin jo vaativana enkä uskaltanut unelmoidakaan esimerkiksi takin tai haalarin tekemisestä. Alkuun ompelujälki oli sangen mielenkiintoista, eikä nurjaa puolta kannattanut kurkistella. Ompelukoneen säädöt vaativat totuttelua enkä osannut saumuriin vaihtaa lankoja. 


Melko nopsaan rohkenin tarttua vetoketjuihin, neppareihin, nappilistoihin ja resorikanttauksiin, kun Ottobren kaavat houkuttelivat kokeilemaan enemmänkin. Alkuun pärjäsin pelkillä neuloilla, mitalla ja muutamalla eri värisellä lankarullalla. Sittemmin olen sortunut pahimman luokan välineurheilijaksi, kun laatikko kerrallaan alkoi täyttyä muun muassa framilonista (suuri rakkauteni ;) ), tukikankaista, pitsivetoketjuista, langoista, napeista ja nauhoista, ompelumerkeista ja silityskalvoista - kaikesta tarpeellisesta ja tarpeettomastakin. Kankaista puhumattakaan...


Tämä tunika on edelleen yksi suosikeistani!
Ompeluohjeiden ymmärtäminen oli toisinaan vaikeaa, jolloin isoksi avuksi tuli Facebookin ompeluryhmä Saumanvara. Myös paikallinen "ompeluseura" tuli tutuksi ja etenkin lanit olivat aivan huikea juttu! Sosiaalisen median ja blogien vaikutus on ollut kyllä suuri; sieltä saadut neuvot, inspiraatio ja uudet tuttavat ovat olleet ehdottomasti tämän harrastuksen parhaita juttuja ja vieneet kiinnostusta eteenpäin. Niiden myötä olen rohkaistunut myös haastaamaan itseäni ja hyppäämään välillä ulos mukavuualueelta. 




Ompelemistani vaatteista löytyy niin hittejä kuin huteja. Lastenvaatteet ovat yleensä suht onnistuneita ja päässeet aina käyttöön. Niissä onnistuminen on mielestäni helpompaa kuin omissa vaatteissa, joissa istuvuudella ja mallilla on suurempi merkitys. Omista tekeleistä löytyy liian ahdasta hihansuuta, liian avaraa kaula-aukkoa tai lähtökohtaisesti liian pientä kokoa. Joissakin on malli väärä ja joissakin kuosi ei sittenkään miellyttänyt. Ja sitten on niitä hyvin onnistuneita vaatteita, missä kaikki toimii ja joista on muodostunut ihan luottovaatteita. Yleensä vasta aika näyttää kumpaan sarjaan uusi vaate kuuluu. Eivät ne huditkaan onneksi hukkaan ole menneet, vaan sopivampi käyttäjä on löytynyt aina lähipiiristä.


Aloittaessani kaksi vuotta sitten retrokuosit olivat vielä pinnalla ja rakastuin niihin ihan täysillä. Värimaailma ompeluissani painottui oranssiin ja ruskeaan muita värejä kaihtamatta. Mitä kirkkaampi sen parempi. Nyt en voisi kuvitellakaan sellaisilla väriyhdistelmillä kikkailua, eivätkä retrot iske enää samalla tavalla. Parin vuoden aikana olen huomannut makuni muuttuneen valtavirran mukana ja on melkein pelottavaa, kuinka herkästi alan pitää siitä, mihin silmä tottuu. Nekin värit, kuosit ja mallit, jotka eivät ensinäkemällä sytytä, alkavat monesti houkutella, kun niitä olen tarpeeksi monta kertaa nähnyt. Hyvänä esimerkkinä toimikoon minttu ja ruusukuosit :) Tällä hetkellä mustavalkoisuus ja keltainen väri ovat ehkä ne suurimmat suosikkini, ja on hauska nähdä säilyykö tilanne tällaisena kuinka kauan. Yksi ikisuosikki kuitenkin löytyy; värit voivat vaihdella, mutta raidat pysyy! 

Tästä linkistä voit käydä kurkistamassa millainen tyylien sekamelska mahtui viime vuoteen ;)


Blogini aloitin ommeltuani pari kuukautta. Päiväkirjaksi itselleni siitä mitä olen tehnyt ja miten olen edistynyt. Sanomattakin selvä, että siitä on kasvanut jotakin paljon enemmän. Toki tämä on edelleen muistikirja ommelluista vaatteista, mutta myös vuorovaikutuskanava mahtavien lukijoiden kanssa ja väylä ilmaista itseä. Kommenttienne lukeminen uuden postauksen jälkeen on niin ilahduttavaa, ette arvaakaan mikä merkitys kannustuksella ja kauniilla sanoillanne on ollut! 



Myös bloggaamisen suhteen edistymistä on ollut havaittavissa, kun kamera on vaihtunut pariin otteeseen parempaan eikä heikkoa kuvanlaatua tarvitse kompensoida tyhmillä muokkauksilla. Tekisi ihan mieli poistaa vanhimmat postaukset, mutta mistäpä muutosta muualta paremmin huomaisi? Epätoivon hetkellä voisikin olla hyvä palata niiden ensimmäisten housujen äärelle muistelemaan sitä mistä olen aloittanut ja saamaan uskoa mahdollisuuteen kehittyä taas piirun verran taitavammaksi.




 Ompelemisen merkitystä ja vaikutusta voisin pohtia lisää, mutta jääköön se toiseen kertaan. Yhteenvetona uskaltaudun sanomaan olevani ihan keskiverto-ompelija, oppineeni matkan varrella paljon ja osaavani tehdä kivoja käyttövaatteita. Opittavaa on koko ajan lisää ja uudet haasteet odottavat niihin tarttumista. Suurimpana tavoitteena pidän oman tyylin löytämistä, jotta niitä hutivaatteita ei tulisi sekä kärsivällisyyden saavuttamista kaavan muokkauksen opetteluun. Tällä hetkellä henkinen kantti ja aika eivät kuitenkaan tunnu riittävän perusjuttuja kummempaan, maitoaivoille pertsoissakin on tarpeeksi mietittävää. Uusien asioiden aika on myöhemmin, teen niitä sitten, kun siltä tuntuu. Hyvää on se mitä on jo tehty, parasta se, mikä on vielä edessä päin :)

Tässä oli pikakelaus ompeluhistoriaani ja siihen mistä kaikki alkoi. Miten Sinun tarinasi menee?




16 kommenttia:

  1. Mikä ihana ja innostava ompeluhistoriasi pikakelaus! :)
    Itse aloittelin juurikin reilu vuosi sitten pitkästä aikaa, välissä tein vuosia sitten muutaman kestovaippakyhäelmän, jotka ei kyllä päivänvaloa kestä. Koulussa olin melko tumpelo käsitöissä ja vannoin, etten enää koskekaan ompelukoneeseen. Vaan kuinkas kävikään. Ja samalla tavalla kuin sinä, lähdin melko aloittelijana pitämään blogia ja nyt kauhistelee niitä ensimmäisiä postauksia!

    Samaa olen miettinyt, kun osaisi olla ompeluksistaan yhtä ylpeä kuin alussa! Nyt jokaista pientä kauneusvirhettä tuijottaa. :D Ja wau, oot kyllä kehittynyt paljon kahdessa vuodessa. En uskoisi että oot niin vähän aikaa ommellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kätsä, ihan samat sanat siulle ♥ Kummasti sitä vaan oppii sellaisen asian, johon kiinnostus ja valmiudet muuten riittää! Helmasyntini on kyllä se muihin vertaaminen, mikä saa vähättelemään omia töitä. Pitäisi muistaa ja hyväksyä se, että joka asiassa tulee aina olemaan niitä, jotka ovat taitavampia kuin itse on, mutta myös monta, jotka eivät osaa sitäkään mitä itse osaa :D

      Poista
    2. Niinpä, kun osaisi olla tyytyväinen pertsoistaan vaikka muut tekisi mitä hienouksia :) nekin jokainen arvokkaita taidonäytteitä!

      Poista
    3. Hei, ihania vauvan vaatteita olet ommellut? Oletko mistä löytänyt noi kaavat? Olen ettinyt pitkähihaista kietaisumallista bodyn kaavaa, löysien housujen kaavaa ja haalaria sekä potkupukua.

      Pystyisitkö vinkkaamaan, mistä löytäisin juuri noi kaavat?
      emailini on laineensatu@gmail.com

      Kiittäen, Satu

      Poista
  2. Kuulostaa erittäin tutulta :) mie aloitin ompelun muutama kuukausi ennen sinuu. Tästä on tullut rakas harrastus ja olen saanut paljon uutta sisältöä elämääni, muutakin kuin pelkkää ompelua.

    Ja oon jo aiemmin sanonut, että siun kehitys on ollut huikeeta ja ihailen siun rohkeutta kokeilla kaikkea uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis whoooot, luulin että olet ommellut paljon pidempään! Ihan samat kehut voin sanoa siullekin :) Se on kyllä jännä, että tosiaan niin paljon tätä "oheisjuttua" on tullut ompelun lisäksi, ei olisi arvannut. Kiitos Marjo ♥

      Poista
  3. Olipa mukava lukea tarinaasi! :) Huimasti olet kahdessa vuodessa kehittynyt!
    Minä perustin aikoinaan blogin leipomuksien vuoksi, samalla tavalla itselleni päiväkirjaksi. Pitkään blogi olikin vain päiväkirjana kun lukijoita tai kommentoijia ei ollut. Äidin ja isän ompelukone ja saumuri pölyttyivät kaapissa, en oikeastaan tiedä miten ne edes päätyivät aikoinaan minulle. Kouluaikoina valitsin aina puutyöt kun se vain oli mahdollista, vasta ysillä olin ensikertaa vapaaehtoisesti rättikässässä.. Neuleita tein kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti koko yläasteen ajan. Jokunen vuosi sitten sain kälyni vanhan ompelukoneen jolla olikin ihan unelma tehdä pieniä korjausompeluita. Siitä se innostus varmaan lähtikin eikä loppua näy.. :) Hankin uuden saumurinkin kun luulin ettei vanhempieni kone ollut enää toimiva.. Loppujen lopuksi senkin toimintakuntoon saattamiseen olisi auttanut öljyhörpyt, mutta enhän sitä tuolloin ymmärtänyt.. Kälyni olikin uuden saumurin opettelun kanssa suureksi avuksi.. Paljon on vielä asioita joita haluan kokeilla ja opetella. Peittari on toivottavasti lähivuosien hankinta.. :) Blogini on pikku hiljaa muuttunut enemmän käsityöpainotteiseksi, mutta silti haluan tallentaa edelleen myös leipomuksia eikä kahden blogin pitäminen tunnu mielekkäältä. Näin siis mennään niin pitkään kuin intoa riittää! :) Ihanaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksestasi Raisa, mukava kuulla siun tiestäsi ompelun pariin! Varmasti vielä enemmän itse opeteltavaa, jos ei kouluaikana ole niitä perusjuttuja opetellut, itselläni sieltä oli sentään jotain mielikuvaa ompelukoneen langoittamisesta ja kaavojen kopioinnista ;) Puukässä on itselleni taas ihan outo juttu, olin pulassa, kun sitä välillä olisi työssäni tarvinnut. Miusta blogisi on oikein kiva, leipomiset sopii hyvin käsitöiden sekaan, niistäkin saa hyvin inspiraatiota :) Aurinkoa myös siun kesään ♥

      Poista
  4. Ja sinä jaat tätä innostuneisuutta edelleen omille lukijoillesi. On mm. sinun blogisi ansiota että itse tartuin monen vuoden tauon jälkeen ompelukoneeseen hiljattain, kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentistasi Milla, todella ilo kuulla ♥♥ Tsemppiä siulle ompeluihisi :)

      Poista
  5. Sun teksti olisi melkein voinut olla mun näppäimistöstä! Mä kuulun siihen "kässä kymppi"-sarjaan, mutta peruskoulun jälkeen ompelu jäi kokonaan. Parikymppisenä sain tädin kellarista mummovainaan vanhan Husqvarna Automatic -ompelukoneen. Lähinnä ihastuin sen umpirautaiseen ja vihreään ulkonäköön, oliskohan kone 50-luvulta..? Opiskeluaikoina surruuttelin sillä surutta itselleni trikoovaatteita ja autuaan tietämättömänä mistään kaksoisneuloista :D Kolmisen vuotta sitten odotin ensimmäistä lasta ja ostaa päräytin saumurin! (Bernina 1150mda). Sellainen hauska konepari mun ompelupöydällä töröttää. Kuulostaa niin tutulta myös tuo kangasmaun muuttuminen! Alussa oli niin värikästä retromeininkiä: ruskeaa, oranssia, vihreää, keltaista, jota tyttövauvalle puin. Nyt pojalle on voinut pukea koko saman garderoobin :D Nykyään ostamani kankaat ovat tosiaan kans vähän hillitympiä, vaikka väriä on edelleen. Koen olevani sellainen perusompelija, itseoppinut myöskin. Vielä on paljon valloitettavaa, esim. nappilistat, takit... Resorikanttaus-peikon olen juuri selättänyt ja siitä olen kovin innoissani! Sulla on kiva blogi ja ompemasi vaatteet on inspiroivia ja taitavasti tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että kerroit siun tarinan! Kiitos Pingale ♥ Tuollainen vanha ompelukone on varmaan kunnon luottopeli, kestää käyttöä takuulla :) Nyt vaan rohkeesti uusia haasteita päin, vähän kerrassaan tullaan aina vaan taitavammiksi!

      Poista
  6. Hieno kehitys ja anna luovuuden kukkia kankaissakin. Tätä on ollut mukava seurata. Ja ihana juttu kun saumuri on saanut hyvän kodin. Mutta pidä pää kylmänä kangaskaupassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sen kun muistaisi ;) vanhempainpäivärahat voisi siirtää suoraan kangaskauppojen piikkiin :D

      Poista
  7. Minä muistelen joskus sinun tästä tarinasta kertoneen, ja silloin jo hämmästelin suuresti, ettet ollut sen pidempään ommellut! Mukava oli lukea nyt hieman tarkemmin sinun ompelutarinaasi. Sinulla on selkeästi taitoa ja kykyä hahmottaa ompelun maailmaa ja nähdä kankaat kauniina vaatteina. Ihailen kykyäsi eri värien yhdistelyssä. Kyllä sen kehittymisen näkee jokaisella, harvassa varmaan on niitä tapauksia, joilla on kaikki heti alusta lähtien viimeisen päällen kohdallaan :). Omassakin blogissa on ne alkupään kuvat varsinkin aika kauheita, mutta saavat siellä olla muistona ja juurikin sen kehittymisen näkemisen kannalta. Silmä kyllä tottuu nopeasti erilaisiin kuoseihi ja helposti ne tarttuvat muilta. Jatka samaa ihanaa mallia ompeluissasi, kyllä sinä osaat ja opit! (oma tarina on aika päinvastainen, olen aina ommellut. Vaatteita tosin aika vähän itselleni ennen blogia, mutta muille sitäkin enemmän. Johtuu ihan puhtaasti tuosta vaatetusmuotoilijan koulutuksesta, että niitä vaatteiden tilaajia oli jossain vaiheessa paljonkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista kehuistasi ja kannustuksestasi Hanna Mi ❤️ Samoja juttuja olen tainnut höpistä vuosi sitten ;) Sinun töissäsi näkee kyllä kokemuksen mukana tuomaa taitoa, ne kaikki hienot yksityiskohdat ja erityisesti taito ommella joustamattomista kankaista! Niiden kanssa en ole itse vielä sinut :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!