torstai 30. huhtikuuta 2015

Sisustukseen sopiva sitteri

Typykälle kaivettiin naftaliinista pojalla hyvin palvellut sitteri,
mutta oi ja voi, ruman ruskea ja haalistunut päällinen ei miellyttänyt silmääni yhtään.
Miehen mielestä takerruin ihan epäolennaisiin juttuihin jälleen,
mutta itseäni jäi kaivelemaan sitterin sopimattomuus olohuoneen väreihin.
Ei yhtään epäolennaista, tiedättehän te!

Kun sitten facebookin ompeluryhmässä vilahti tosi kivannäköinen 
tuunattu Baby Björnin sitteri, iski inspis tosissaan.
Vanhaa päällistä en raaskinut kaavoiksi pilkkoa ja sainkin 
kauniisti pyytämällä valmiit kaavat käyttööni, kiitos vain Anna ♥


Ompelu sujui varsin näppärästi, mitä nyt kokoa piti kaventaa muutaman kerran. 
Eniten päänvaivaa tuottivat haarapalan kiinnikkeet,
kun en sellaisia mistään paikallisesta putiikista löytänyt.
Duffelinnapit kuitenkin pelastivat ja näyttävätkin itse asiassa veikeiltä.


Kangas on Ikean napakkaa puuvillaa, tosin Eurokankaasta ostettuna (!? ).
Mietin osien tukemista vielä tukikankaalla, mutta jätin pois.
Sen pystyy onneksi silittämään vielä jälkikäteenkin.
Edit. Kangas alkoi lörpähtää vähän, joten virittelin tukikankaan sittenkin. Suosittelen lämpimästi, olisi varmasti helpompi silittää ennen ompelemista...





Kelpaa siinä neidin köllötellä, kasvunvaraakin riittää vielä pitkään 
(ainakin sen puoli vuotta, mitä vauva siinä viihtyy...).
Ja mikä tärkeintä, nyt sitteri sopii sisustukseenkin ;)


Muikean simaisaa vappua ♥♥





sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pientä ja söpöä

Ensimmäinen kuukausi hurahti ihan siivillä ohi,
ja vauva hivuttelee kohti neljän kilon rajapyykkiä.
Sillä tankkaustahdilla mikä neidillä on, kilot täyttyvät kyllä varsin pikaiseen!
Ensimmäiset hymyt typykältä on jo saatu ja äänikin alkaa löytyä.

Tankkaustahti selittänee myös sen tosiasian, etten saa itse juuri mitään aikaiseksi,
ja sekös tällaista touhuajaa ja to do-listojen väsääjää puristaa.
Läsnäolon ja hetkessä elämisen taito ovat niitä asioita, 
joiden suhteen olen ikuinen opiskelija, yleensä mieli vaeltaa jo kaukana edellä.
Ihan kuin siitä olisi suurtakin hyötyä, että yöllä herätessäni pohdin
kasvavaa pyykkivuorta, myymättä olevia kirppistavaroita, 
ensi viikon ruokalistaa tai sitä, kuinka tavarat saadaan mahtumaan autoon mökkireissulle.
Ja tietenkin sitä, mitä kaikkea voisin/tahtoisin/pitäisi ommella!
Tyhmää, mutta tyypillistä minulle.

Koska perheemme lapsiluku on täynnä, yritän kaikkeni,
että muistaisin nauttia nyt täysillä tästä vauva-ajasta ja 
keskittyä olennaiseen edellä mainittujen asioiden sijaan.
Sen takia yritän muistaa myös sen, että ne muutamat kuukaudet, 
jolloin istun illat sohvannurkassa vauvaa syöttämässä, 
ovat yllättävän nopeasti ohi ja lopulta varmasti kaipaankin tätä.
Onhan se pieni nyssykkä siinä sylissä maailman ihanin!


Pienimmät bodyt jäävät kohta jo pieniksi etenkin kestovaipan kanssa,
en hoksannut ajoissa sen takia pituutta lisätä.
Onneksi jemmassa on jo seuraavan koon vaatetta,
tosin ihan kaupan tai kirppiksen hyllystä tällä kertaa.


Parin minuutin ompeluita olen muutaman ehtinyt tehdä,
sen verran juuri, että koneita ei kannata siivota pois keittiön pöydältä ;)


Tuttinauhoista tuli mielestäni supersöpöjä! 
Nyt uupuu enää se, että tyllerö huolisi tutin suuhunsa...
Klipsut on 3exteristä tilattu, pitsit Tallinnan tuliaisia.



Tein myös toisen vauvan pipon aiemmin linkkaamallani kaavalla.
Sen koko on olevinaan 0-3 kk, mutta saa olla kyllä hyvin pieni pää,
että mahtuisi edes yksikuiselle. Isompi myssy siis to do-listalle!


Ja koska hän on tyttö, tunsin pakottavaa tarvetta tehdä myös pari rusettipantaa.
Pinterest antoi monta kivaa ohjetta ja mallia, ihan supersuloisia juttuja.
Näitä pitää saada joka värissä!

(Se on muuten hauskaa, että maratonimetysten aikana olen ehtinyt huolella kahlata Pinterestiä,
 sata uutta ideaa muhii jo mielessä. Ja kyllä, olen se kehno äiti,
 joka ei jaksa koko aikaa tuijottaa sylissä nukkuvaa lasta, vaan surffaa huoletta netissä samalla...)




Vauvantuoksuisia terkkuja ja rentoa sunnuntaita ♥♥


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Äidistä ihana, pojasta kamala

Viime aikoina monella  ompelijalla on tuntunut olevan
 paininjalan alla jumpsuit vinolla vetoketjulla, 
inspiraationa lienee Gugguun ihanat (mutta sangen hinnakkaat) haalarit.

Sain KiKiDuun Annalta kaavan sellaiseen koossa 98,
ja ehdin juuri ennen vauvan syntymää ommella pojalle jumppiksen.
Koska kaavan muokkaus ei vaan kuulu vahvuuksiini,
ostin myös vastaavan pienemmän HAH-blogin Iinalta,
mutta sen ompelu odottaa vielä vuoroaan.


Jumppikset kuuluvat mahdollisesta epäkäytännöllisyydestään huolimatta
ehdottomasti suosikkeihini lastenvaatteissa ja niitä mielelläni tekisin enemmänkin.
Hankaluutena on vaan se, että tuo känkkäränkkä lapseni  i n h o a a niitä.
Kuvia varten lahjoin poitsun rusinoilla ja sen jälkeen haalari 
kiskottiin reippaalla otteella pois. Kyllä sattuu äidin sieluun...
Ette usko kuinka suuri virhe oli ommella ne pari autopaitaa,
mitään muuta tuo pikkutyyppi ei pukisi päälleen!



Onneksi on tuo pikkuneiti kasvamassa, hänelle voin tehdä vielä monta jumppista
ennen kuin mahdollisia vastalauseita alkaa kuulua ;)


Kankaana jumppiksessa on Eurokankaan palalaarin farkkucollari.
Saa nähdä millä keinoin tämän vielä ipanan päälle saan,sääli olisi kyllä jos hukkaan menee. 
Etenkin kun äiskän tekisi mieli tehdä vielä toinenkin :D



Aurinkoa ja aikaa tälle viikolle!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Omaa aikaa ja raitoja

Kun mies ja poika lähtivät mummolaan yökylään, 
saimme typykän kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan perjantaista lauantaihin.
Koska pikkuinen malttaa vielä tässä vaiheessa nukkua pitkiäkin pätkiä,
ehdin tarttua viimen pitkään to do-listalla olleeseen juttuun.


Vaikka muuten olen saanut muokkailtua itselleni sopivaa paitakaavaa,
on aina ongelmana ollut kainaloihin tulevat rypyt ja se,
että etukappale vetää rinnuksista. Nyt askartelin kaavapaperin kanssa
ja lisäsin kaavaan rintamuotolaskoksen Tehtaamon ohjeella.
Melkein harmittaa kuinka pitkään tätä viirasin,
sillä muokkaus oli simppeli tehdä ja avot! 
Nyt se istuu oikeasti!


Tein imetykseen sopivan tunikan Eurokankaan palalaarista löytyneestä trikoosta.
Kangas on mukava päällä, mutta voi jestas miten kauhea sitä oli leikata ja ommella!
Trikoo on ohutta, lörppää ja helposti rypistyvää,
ja heti alkuunsa päädyin luopumaan raitojen kohdistusyrityksistä.
Loppuloksesta tykkään kyllä, vaikka malli ja valkoinen vaakaraita ei 
ei tätä kroppaa ainakaan hoikemmaksi tee...
Sivusaumoja rypytin (pikkuisen liikaa) framilonilla ja sillä huolittelin myös pääntien.




Voi että miten hyvä fiilis ompelemisesta tulikaan ,
innolla odotan jo seuraavaa hetkeä, kun ehdin koneen ääreen istahtaa taas :)

Iloa ♥

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Katseltavaa

Vaikka illat kuluu lähinnä maitobaaria pyörittäen,
ehdin varastaa pienen hetken ompelukoneen ääressä.
Sitä paitsi tämän tekeminen oli varsin perusteltua -
sopivilla kuvilla ja rapinalla saa tytön viihtymään hyvin isinkin seurassa ;)


Tein vauvalle siis pehmoisen "kirjan" Onni ja Ilona- katselukankaasta.
Nyt aluksi siinä on katseltavaa ja kuunneltavaa, myöhemmin hypisteltävääkin,
kunhan vauva oppii itse tarttumaan ja näpräilemään lappusia.
Inspiraation sain Eilen tein-blogista.


Kankaassa on tilatessa kymmenen värikästä kuvaruutua, joista käytin tähän kuusi.
Ompelin kuvat pötköksi ja tein samoin taustakappaletilkuille.
Ennen niiden yhteen ompelemista virittelin nauhan pätkät kankaiden väliin.
Syntyneeseen putkiloon työnsin pitkulaisen palan levyvanua,
jonka olin kietonut paistopussiin. Monessa paikassa on vinkattu paistopussin 
rapisevan hyvin ja tässäkin yhteydessä se toimii mainiosti.
Lopuksi tikkailin suoralla kuvien välit, jotta vanu ja paistopussi pysyvät paikallaan 
sekä "kirjan" pystyy taittelemaan saumakohdistaan.Viritelmä pysyy myös pystyssä lattialla.


Hienosti kiinnostuu tuo vajaa pariviikkoinen jo värikkäistä ja selkeistä kuvista!
Neljä tilkkua jäi vielä käyttämättä, katsotaan mitä niistä saisin aikaan myöhemmin.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pieni ihme

Kun on oikein pieni, voi lentää linnun untuvalla
kun on oikein pieni, voi nukkua orvokin lehden alla.
Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.
Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa,
kun on oikein pieni, voi levätä kukassa tuoksuvassa.
Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla
Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille,
kun on oikein pieni, voi liitää maailman tuulten teille.
Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.
Kun on oikein pieni.

Hannele Huovi


Pitkä odotus päättyi 26.3. ja perheemme kasvoi pikkuisella tyttövauvalla.
Pituutta neidolla oli 48 cm ja painoa 3225 g.
Elämä on ihmeellistä ♥


Koossa 50/56 ommeltu jumppis on vielä melkoisen reilu.
Sen sijaan pikkuruiset tumput ja solmupipo ovat oikein passelit jo.
Pipon kaava löytyi täältä.


Nyt vietän hetken ompelutaukoa, vaikka kovasti kangaspino tuolla huuteleekin.
Keskityn nukkumiseen silloin, kun se on mahdollista,
nuuskuttelen ihanaa vauvan tuoksua ja luen Pupu Tupunoita isoveikalle.
Odottelen, että istuminen alkaa taas luonnistua...
Nautin tästä lahjasta, mikä perheellemme on annettu ♥