sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sano pertsa vaan...

Olen pari kertaa saanut kuulla hauskan, mutta hieman hämmentävän kehun.
"Nuo vaatteesi näyttävät ihan kaupasta ostetuilta, ei itse tehdyiltä".
Mikä on se suurin ero kaupasta ostetun ja itse tehdyn vaatteen välillä, noin niinkuin ulkonäöllisesti?
Millainen on itse tehty, jos se on se vähän huonompi vaihtoehto? Onko itse tehty epäsiisti tai hassun näköinen, omituisista kankaista tehty tai huonosti ommeltu?

Minulle tärkeintä omatekemissä vaatteissa on kivat kuosit ja mallit, tieto sen alkuperästä, ajatus ja haave valmiista vaatteesta sekä (yleensä) hyvä laatu. Ja tietenkin se ompelemisen ilo, niitä on vaan niin kiva tehdä. Välillä ylimääräisiäkin, kai sitä vähemmilläkin vaatteilla pärjäisi. Se, onko jokin tikkaus vähän vinksallaan tai kohdistuuko kuvio, häiritsee yleensä eniten itseä, sillä muut ei niihin huomiota kiinnitä. Ja kun tarkemmin on katsellut niitä kaupan vaatteitakin, löytyy pikkuvikoja niistä vähintään yhtä paljon kuin itse tehdyistä. 

Nämä paidat tunnistaa kyllä hyvin itse tehdyiksi. Yritys jättää bodyille kokonaan hyvästit, aiheutti suuren tarpeen ommella pojalle simppeleitä pertsoja viileisiin kesäpäiviin ja syksyä odottamaan. Kokoa harppasin seuraavaan pykälään, 92 senttisiin. Kasvunvaraa riittää, vaikka ipana hujahtaisi taas pituutta seuraavan puolen vuoden aikana (kuten nyt oli käynyt, kahdeksan senttiä lisää mittaa!).










Nämä tuli ommeltua hurjalla kiireellä ja ompelukoneen kanssa kättä vääntäen,
mutta valmis pinkka ehti onneksi mukaan mökille. Oi, tätä reissua on odotettu pitkään!
Tapaamisiin taas parin viikon päästä ♥

torstai 17. heinäkuuta 2014

Helteiset rusetit

Kaavoista viiden heinäkuun teemaksi nimettiin toiveikkaasti "Huh hellettä!".
Toive täyttyi kuin täyttyikin ja kesäkolttu tuli tarpeeseen. Simppeli perusmekko pienillä jujuilla.







Rusetit olivat tämän mekon punainen lanka ja tykästyin kyllä lopputulokseen.
Kaavan muokkasin topin kaavasta, taskujen rusetit Tehtaamon ohjeesta ja niskarusetin omasta päästä.
Kangas on iki-ihanaa Noshin pilkkukangasta. 

Kimallelkoon aurinko vedenpinnassa vielä monia viikkoja ♥


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Haasteena pappatakki

Olipa kuulkaa vaikea tehtävä valita jokin miesten vaateinhotus ja toteuttaa se hyvännäköisenä versiona!
Sellaisen ohjeistuksen Julia kuitenkin meille heitti Kaavoista viis-blogin heinäkuun haasteeseen. Varsinaista inhotusta en tähän hätään löytänyt (tai no, löysin montakin, mutta en mitään toteutuskelpoista...), mutta miesten neuletakkeja kohtaan olen aina ollut jokseenkin skeptinen. Miehenikin viihtyy paremmin huppareissa, joten pappatakki on hyvä lisä garderoobiin.

Materiaalina joustocollari ja farkkujersey, kaavan pohjalla Ob 6/13 Old skool. 






sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pikkuveljen pikkuiselle

Pikkuveli on se, jonka kanssa katsottiin muumivideoita kerta toisensa jälkeen.
Pikkuveli on se, joka joutui juoksemaan keppihevosen kanssa, kun minä olin ratsastuksenopettaja.
Pikkuveli on se, jonka kanssa minulla oli yhteinen lapsuus.
Pikkuveljen kanssa pelataan lautapelejä ja luetaan Mauri Kunnaksia vieläkin.
Pikkuveli on usein välillä hölmö ja ärsyttävä. Siitä huolimatta pikkuveli on hurjan tärkeä.
Pikkuveli on aikuisenakin se, jonka puolesta isosisko on aina vähän huolissaan.

Ja nyt pikkuveljestä on tullut isä.

Veli sai puolisonsa kanssa reilu kuukausi sitten pienen pojan,
joka näyttää ihan äidiltään, mutta jossa on silti tosi paljon samaa kuin omassa pojassani.
Suloinen pieni tyyppi, kilttikin vielä kaiken lisäksi. 
Ristiäisiä vietetään tänään ja lahjukseksi surruuttelin nipun pikkuisia vaatteita.



Kuvien pieni sameus johtuu siitä, että linssi oli täynnä pieniä sormenjälkiä.
Harmi vaan, huomasin sen vasta vaatteet kuvattuani :p



Otin kokeiluun uusimman Ottobren Sausage dog- bodyn ja Straight stripes- housut, joita vähän muokkasin. Kokona näissä on pääasiassa 62,  mukana parit 68 senttisetkin. 
Bodyja kanttaillessa iloitsin suuresti siitä, että Oolle voi tehdä jo paitoja...
Pienet vaatteet syntyivät mukavasti isoista tilkuista ja kankaan lopuista.






Lopuksi ompelin vielä oman bravuurini, jumppiksen, sillä pitäähän jokaisella pienellä haalari olla. 
Petroolin värinen velour on aivan ihanan väristä, harmi kun kuva ei sitä ihan toista.
Jumppiksen tein syksyä ajatellen koossa 74.


Edit. Mukaan lähti vielä teemaan sopiva kortti.





Nyt tämä täti toivoo vaan peukut pystyssä, että lahjukset ovat mieleiset
ja jossakin vaiheessa pikkuiselle sopivat.

Ps. Huomasin juuri, että tässä vaiheessa on melko tarkalleen vuosi kulunut siitä, kun ensimmäiset housut ompelin Oolle ja tilasin oman ompelukoneen! Vuosi on opettanut huimasti - sen miten suurta innostusta kauniit kankaat aiheuttavat, kuinka terapeuttista on ajella saumurilla kaasu pohjassa, miten tyytyväiseksi onnistuneet ideat ja mieleiset vaatteet tekevät. Ja ennen kaikkea miten paljon uusia ihmisiä ompelu on elämääni tuonut! Ompeleminenko yksinäistä puuhaa, höpöhöpö :) 
Kertakaikkisen huippujuttu ♥♥


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Toinen kierros kirsikoita ja pitsiä

Alkoi jo epätoivo iskeä, eikö sade lakkaan ollenkaan.
Mutta lakkasi se, ja pääsin ulkoiluttamaan uusia toppejani.
Hyvin tarkeni eilen Tykkimäessä käydä lampaita ja muita silittelemässä :)



Molemmissa malli sama, mutta oranssi toppi sai reunoilleen raitaresorit.
Kankaat on Majapuulta, ja tuo kirsikkakangas oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä ♥




Raitaresorit on parhaimmillaan pystysuunnassa, eikös :) ?

torstai 3. heinäkuuta 2014

Tilkkulaatikolla

Jos jonkin asian voisin helposti ompelun saralla oppia,
toivoisin sen olevan taito hyötykäyttää kaikki kankaat kokonaan.
Useampi laatikko pursuaa isompaa ja pienempää tilkkua ja jokin apu piti keksiä.
Tilkkupeitto olisi ollut kyllä aivan ihana, mutta tahto saada kangaslaatikon kansi kiinni heti, 
pakotti yksinkertaisempiin toimenpiteisiin. Hurja määrä ympyröitä ja surrur kiinni saumurilla!


Kesto"vanulappuja" kertyi rapiat sata kappaletta. Nyt voipi huoletta naamaa putsailla
taas yhden pienenpienen askeleen ekologisempana ;)

Isommista paloista tuli rättejä. 


On täällä muutakin ommeltu, mutta hitsi vie, ovat vielä kuvaamatta,
 joten jääköön ensi kerralle suosiolla. Lopuksi pitää vielä hehkuttaa ihania kirppislöytöjäni!
Yleensä en ikinä bongaa mitään (osasyy saattaa olla laiskuus herätä riittävän aikaisin torikirppikselle ehtimiseksi...), mutta viime sunnuntaina löytyi vaikka mitä.
 Monta kirjaa Oolle, pelastusliivit, palapeli ja nämä:


Ihastuin ikihyviksi, tuo purkki on täydellinen juurikin noille vanulapuille ♥♥


Ps. Tällainen paketti lähti (vihdoin ja viimein) toiselle arvontavoittajalle Tuijalle!
Vetoketjukukkaro, nipsit Tyyne-Esteristä ja vähän ompeluevästä :)