"KOTI, JOSSA ON YKSIVUOTIAS , OMISTAA ELÄVÄN AURINGONSÄTEEN."

"Minähän en sitten muutu. 
Harrastan samoin kuin nytkin, ja voidaan varmaan matkustellakin,
laitetaan lapsi mummolaan siksi aikaa.
Ja kyllähän minä rakkaudesta paljon tiedän,
onhan meillä koirat ja naimisiinkin olen päässyt.
Mutta entäs jos en kiinnykään siihen?"

Voi miten vähän sitä tiesikään,
ennen kuin se oma vauva oikeasti oli maailmassa ja sylissä.
Alku oli ollut hankala ja olin ikään kuin "pessimisti ei pety"-asenteella
(aina huono ratkaisu).
Monia tyhmiä ajatuksia ja vielä tyhmempiä ääneen lausuttuina.
Mutta en voinut tietää. 
Tietää sitä, kuinka maailma muuttuu ympärilläni -
värit ovat kirkkaampia, musiikki koskettavampaa,
perhe ja suku tärkeämpiä, moni asia turhempaa nyt kuin ennen.
Ja minä, minäkin muuttunut. Äidiksi.
Sitä, kuinka vauva kietoo vanhempansa pikkuruisen sormensa ympärille,
kuinka paljon ihminen voikaan TUNTEA toista ihmistä kohtaan.

Nyt on hieman yli vuosi, siitä kun pikkuinen poikamme syntyi
ja minä ja mieheni synnyimme vanhemmiksi.
Ja tänään juhlimme Oon ensimmäistä syntymäpäivää!

Nauratti muistella sitä, kuinka raskaana ollessani kävimme ystäväni lapsen synttäreillä,
ja ystäväni pohti, että vuoden päästä teilläkin on ensimmäiset juhlat.
"Pyh, tuskinpa. Eihän se lapsi siitä mitään vielä ymmärrä silloin", vastasin.
Jälleen asia, mitä en voinut tietää.
Sillä synttäreiden lähestyessä koin suunnatonta tarvetta järjestää kunnon juhlat,
ENSIMMÄISEN lapsemme ENSIMMÄISEN merkkipäivän kunniaksi.
Ei pientä kahvittelua isovanhempien kanssa, vaan kunnon kekkerit!

Oon kummitätiä lainatakseni: "Hanna, meniköhän nyt vähän överiksi?"




















Ei mennyt!
Juhlia laitellessani  tulin kokeilleeksi uusia askarteluniksejä,
kävin läpi vuoden valokuvat,
opin tekemään kinuskia
ja sain viettää mukavan iltapäivän parhaiden ystävieni kanssa leipoen.
Kekkeritkin onnistuivat hienosti;
ruoka riitti, lapsi jaksoi ja vieraat mahtuivat istumaan.
Ihanaa <3


Kultamuruseni, suloinen 1-vuotias <3

Ps. Ensi vuonna alan suunnitella synttäreitä jo syyskuussa, että ehdin varmasti.

12 kommenttia

  1. Ihana postaus!
    Suuren suuret onnittelut 1-vuotiaalle pikku-O:lle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo, välitetään onnittelut poitsulle <3

      Poista
  2. Oi miten ihanasti osasit kirjoittaa! Asia on juuri noin. Sitä ei voi käsittää miten elämä ja kaikki muuttuu pienen ihmisen myötä! :) onnea pikkuihmiselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista Iina <3 Kiva kuulla, että joku pystyy samaistumaan omaan fiilikseen! Synttäreiden kunniaksi hyvä antaa ruusuinen kuva äitiydestä, kerrotaan niistä kiukutteluista sun muista joskus toiste ;)

      Poista
  3. Ei mennyt överiksi, vaikka kummitäti vähän niin saattoikin sanoa. Tätsä oli täysin väärässä :) Hyvät oli kekkerit ja herkut maittavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Odota vaan, katsotaan sitten millaiset kinkerit miun tuleva kummilapsi saa <3

      Poista
  4. Äh, pienet överit on aina paikallaan asiassa kuin asiassa ;) Ihanat värit koristeissa, niissä lupaillaan jo kevättä vaikka lumi vasta tulikin. Onnea O:lle!

    ...Hmm... jokohan pitää aloittaa meilläkin synttäreiden suunnittelu, eihän niihin ole enää kuin pari kuukautta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista <3 Överit ovat toinen luontoni, helposti toteutuu ;) Toki kannattaa aloittaa ajoissa, ehtii värkätä jos vaikka mitä koristetta ja leipomusta, jos siltä tuntuu :D

      Poista
  5. Paljon onnea pienelle ja paljon iloa ja onnea tuleville vuosille! Ihanat koristeet sulla, voi kun itskin jaksaisin, taidan ihan vaan tyytyä kattamaan pöydän nätisti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, onnea ei voikaan koskaan olla liikaa! Nätisti katettu pöytä riittää aivan varmasti, näinköhän miekään ensi vuonna jaksan väkerrellä mitään koristuksia :)

      Poista
  6. Veljeni aina sanoo, että ylilyönnit tulee tehdä näyttävästi :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!