... KAKSI KETJUA, KOLME PYLVÄSTÄ...

Kaivoin pitkästä aikaa virkkuukoukun esiin kätköstäni.
Hyvä kätkö olikin, ei meinannut halutun kokoinen koukku alkuun löytyäkään.
Oli näet hautautunut hirmuisen lankakasan sekaan.
Minulla on vanha kapiokirstu (?) pullollaan lankoja
ja mummon peruina sukkapuikko poikineen.
Siellä ne kirstussa sikinsokin majailevat,
ja odottavat, että joku kaivaisi käyttöön.
Vaikka erilaisista käsitöistä kovasti tykkäänkin, 
olen kovin rajoittunut etenkin neulomisen ja virkkaamisen suhteen.
Neuleohjeet eivät avaudu minulle eivätkä silmukat tottele yhtään.
Villasukka on ollut ainut mitä osaan tehdä (tosin sen osaankin tehdä oikein hienosti!),
ja haaveissa olisi opetella neulomaan muutakin.
Mutta kun se on niin HIDASTA!
Ompeluun hurahdin todennäköisesti juuri siksi, 
että valmista tulee paljonpaljon nopeammin.
Kärsimätön kun olen nähkääs.

Näitä kukkasia innostuin kuitenkin virkkaamaan ihan urakalla, 
kun hyvän ohjeen löysin (en löydä vaan enää, muuten linkittäisin :/ ).
Virkkaaminen on neulomista kiitollisempaa muuten senkin takia,
että mahdollisia karkureita on vain yksi koko puikollisen sijaan!






Nämä kukkaset pääsivät koristamaan ruttupipoja (jälleen kaava, johon olen juuttunut),
jotka lähtevät joulupaketteihin ... enpäs kerro kenelle :)




Kotona olen jatkanut joulun tekemistä.
Ihanakamala tehtävä, jota en tunnu saavan valmiiksi millään
(valmis = omaa silmää miellyttävä, miehellä ei kuulemma tähän ole mielipidettä.
Ja tokkopa sitä tässä asiassa kuunneltaisikaan...).
Ehkäpä aattoon mennessä osaan jo rauhoittua vaan ihastelemaan kätten jälkiä.

Kiinnitin jo aiemmin tekemäni virkatut lumitähdet rautalankaan,
jotka ripustelin peiliin kiinni.
Liian laiska olin tärkkäämään niitä,
mutta onneksi höyrysilitysrautakin ajoi asiansa.
Kauniita eikö vaan?









Kynttilänloistoa kylmään päivään <3




8 kommenttia

  1. Oi miten nättejä! Pitää kai alkaa kaivella netin syövereistä ohjeita noihin, vois joutessaan itekin virkkailla tuommosia vaikka kuuseen koristeeks jos ei muuta. Tykkään etenki tuosta peilin koristelusta, nuo ois kivoja vaihtoehtoja paperisten hiutaleiden tilalle ikkunaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Miustakin tuo peilin koristelu onnistui kivasti ja haaveissa on joskus virkata noita niin paljon, että saisi ikkunoihinkin ketjut ripustettua!

      Poista
  2. Ihania! Näitä täksi jouluksi haaveilin, mutta tekemättä ovat. Saan siis ihailla niitä täällä blogissasi. Eikä todellakaan näköjään tärkkäystä kaipaile. Vau :) Ja niin, todellakin neulominen on HIDASTA, mutta sen arvoista. <3 Ja uudet osa-alueet tekemisessä aina kummasti piristyttävät. Joskus inspiksen herättää uudet langat, mutta sinä et vissiin niitä kaipaile :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ovat nämä kyllä sen verran nopsia tehdä, että ehdit kyllä tekaista muutaman rimpsun ennen joulua ;) Kyllä mie varmaan vielä joskus taas neulomaan innostun, nytkin yksi IHANA lanka oottamassa pääsyä joko sukiksi tai kyllä siitä ihana tuubihuivikin tulisi.

      Poista
  3. Kävin Pyöröpuikossa viikolla ja siellä näin kirjan 100 virkattua lumihiutaletta - no kirjakaupaan piti siitä suoria ja nyt yritän väkertää mitä erilaisimpia lumihiutaleita.
    Tiesitkö Hanna muuten että myös sokerivedellä voi tärkätä? Äitini käytti sitä kun tärkkäili neulomiaan pitsiliinoja (uskomaton taito joka ei todellakaan ole periytynyt yhdellekään tyttärelle). Meinasin käyttää tuota sokeritärkkiä sit noihin hiutaleisiin.
    Pipot näyttää tosi ihanilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mie yritin juuri sitä kirjaa kirjastosta metsästää, mutta olivat kaikki lainassa. Pitää yrittää se saada käsiinsä joku kerta (vinkvink, saanko lainata joskus ;) ) ! Sokerivedellä tärkkäämisestä etsin ohjeenkin jo valmiiksi, mutta sen olisi pitänyt kuivaa kaksi vuorokautta enkä mie malttanut odottaa :D
      Kiitos, pipoista tuli omastanikin mielestä aika sööttejä.

      Poista
  4. Joulun jälkeen saat kirjan lainaksi, tarviin sitä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelinkin eli ei hätiä. Kiitän jo etukäteen :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!