keskiviikko 6. marraskuuta 2013

SAVUPIIPUN UUMENISSA

Pehmoinen joustocollari kotiutui minulle alunperin legginssejä varten.
Eipä kuitenkaan leggareita tullut, tulikin paita.
Aika mukava paita kaiken lisäksi.

Piippukauluksia on näkynyt blogeissa viime aikoina runsaasti,
ja olin vakuuttunut sen sopimattomuudesta itselleni. 
Kun Linnea laittoi ohjeistuksen tutun ja ah,  jo niin rakkaan, MIW-kaavan muokkaukseen,
niin en minäkään malttanut olla sitä kokeilematta.
Ja hyvä niin.

Näin päästiin oikeastaan perusluonteeni ytimeen.
Sanon yleensä aina ensin ei, miettimättä edes sen tarkemmin
olenko oikeasti sitä mieltä.
Ein jälkeen alan kuitenkin lämmetä ja lopulta minä olen se,
joka eniten kannattaa aluksi vastustamaani asiaa.
Tavoitteenani olisikin opetella sanomaan 
mieluummin Joo tai edes varovainen Ehkä,
kun jotain uutta eteeni tulee.









Toinen ominaisuuteni on nähdä ensin kokonaisuus ja sitten vasta yksityiskohdat.
Ompelussa se tarkoittaa sitä, että teen vaatteen valmiiksi 
ja sitten vasta keksin, millaisia yksityiskohtia ja tehosteita siihen tahdon.
Nämäkin hihojen koristeet edellyttivät resoreiden purkua kertaalleen,
koska visio suostui ilmestymään vasta valmiin paidan nähdessään.


Kauluksen napinlävet aiheuttivat hammasten kiristystä.
On suositeltavaa tehdä ensin harjoitusversio, ennen kuin suhraa 
valmiin, muuten onnistuneen tuotoksen.
Arvatkaa, teinkö minä?
Voin sanoa, ettei napinläpiompeleen purkaminen ole ihan herkkua...
Onneksi tykkään kauluksesta enemmän kiinni, niin näyttää siistimmältä ;)







Niin mukava ja lämpöinen tästä tuli, 
että tiedän mitä tulevana talvena päälleni laitan pakkasen paukkuessa.

Ehkä .


3 kommenttia:

  1. Tykkään näistä sun jutuista kyllä tosi paljon! Ihana on tämäkin :)

    VastaaPoista
  2. Ihana!! Tässä on värit huomattavasti paljon paremmin päin kuin omassa "pinkki-ällötyksessäni" :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kaunis molemmista kommenteista! Mietin väriä mustan kaveriksi ja miusta tässä on pinkkiä just sopivasti :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!