torstai 21. marraskuuta 2013

NE KUULUISAT ALAVARAT... (lanit osa 3)

Tekisi mieleni sanoa, 
että hellin käsin ja rakastavin ajatuksin
ompelin pehmoisia yöhaalareita kullannupulleni.
Ihan laitoin alavaratkin, ettei muruseni ihoa vaan vetoketju paina.

Se ei valitettavasti olisi kuitenkaan aivan totuudenmukaista.
Hellät otteet ja rakkaudentäyteiset ajatukset vaihtuivat nopsaan
ratkojaan ja ärräpäihin, kun suhrasin minkäpä muun kuin 
alavarojen kanssa.

En ymmärrä miten se voi niin vaikeaa olla.
Aloitin urakan lanisunnuntain lopuksi ja taas sain apujakin kivasti (Kiitos Miialle kärsivällisyydestä :) ).
Lopputuloksena haalarit näyttää ulkopuolelta hyvältä,
kunhan kukaan ei kurkista nurjalle puolelle.
Ehkä sitten jo neljättä haalaria ommellessani muistaisin
huolitella alavarojen reunat ennen ompelua ja ylipäätään leikata ne  riittävän pitkiksi,
sekä hahmottaisin sen, mihin suuntaan ne taitan.
Tai sitten valitsen kaavan ja teen OHJEEN mukaan,
taidot eivät selvästi riitä suureen soveltamiseen vielä.

Mutta hei, se leuanalusuojaläpykkämikälie onnistui hyvin! Pienet sille!











Ai kauhistus, missä välissä miun pikkuvauva on kasvanut 
86-senttisiä vaatteita käyttäväksi taapertajaksi??


Onhan huonokin kuva parempi kuin ei kuvaa ollenkaan?
Kamerani päätyi uudelleen huoltoon ja taas räpsitään pokkarilla.
Kunpa tuohon kymmenkuiseen saisi jonkun pysäytysnappulan, 
jotta se olisi hetken paikoillaan kuvassa.
Haaveilen myös valokuvauskurssista, ehkäpä keväällä sellaiselle voisin suunnata...

Leppoisaa loppuviikkoa, ei anneta sateen liikaa masentaa :)

2 kommenttia:

  1. Jeee!! Hyvä että toimii! =) Alota ohjeen mukaan ja sovella siitä sit mieleiseksi, niin mie teen vaikeissa.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!