lauantai 28. syyskuuta 2013

ONNENAPILAA ETSIMÄSSÄ

 Tämä mutsi tahtoi muskariin uuden paidan,
joten ei auttanut kuin leikellä jo pidempään kaapissa haudottu,
Metsolan ihana ( ja kallis :p) apilajoustis.
Nyt alkaa olla luotto omiin taitoihin riittävän vahva
näiden "piece of cake"-tunikoiden kohdalla,
kun ei edes hirvittänyt saksiin tarttua!

Alkaa olla jo kulunut klisee, mutta tämä on uusi suosikkini!
(Tiedän, sanon niin melkein jokaisesta tekeleestäni,
mutta sehän on vain positiivista, eikös?)
Pehmeä, lämmin ja mukava.
Näissä itse tehdyissä pidän eniten siitä, 
että pituutta, leveyttä ja kaula-aukkoa
voi säätää haluamallaan tavalla, eikä päällä ollessa tarvitse nykiä mitään kohtaa.



Jujuna napit helmaresoria koristamassa.


Lopusta kankaasta jälleen pipo, jonka pien ihan ite.
Kun niitä opin tekemään, niin juuri mitään muuta en tekisikään :)





Tunikan malli on kyllä niin vakiintunut,
pussittava helma ja napakka yläosa on se miun juttu.
Tässä viihdyn ja se on tärkeintä.

Hauskaa on se, että ennen en pitänyt pipoja koskaan.
Olen juuri se ääliö, joka pakkasen paukkuessa kulki pää paljaana,
korvat punaisina ja aivot jäässä,
ettei mene tukka huonosti myssyn alla.
Suurin syy oli se, että pääni on valtavan kokoinen 
ja kaikki valmispipot näyttää siltä kuin olisi sukkahousut päässä.
Omissa myssyköissä sitä ongelmaa ei ole!

Kuten voi huomata, harjoittelen kuvankäsittelyä. 
Olen suorastaan ihastunut kaikkiin niihin mahdollisuuksiin kuinka 
värejä, kontrasteja ja tehosteita pystyy käyttämään ja muokkaamaan!
Älä siis hämäänny kuvien epätasaisuudesta, haen vielä tyyliäni.
Toivotaan sen löytyvän pian, tai sitten kokeilen kaikkia variaatioita ensin ;)

Kuvien ottamiseen antoi oman haasteensa tänään pieni ja kiukkuinen apulainen,
jolle vain äidin syli kelpasi lohduksi. Miun murunen. Ja tähän pakollinen sydän.




Kaava: Tunika/ Linnel Handmade "Make it work" omilla muokkauksillani
Pipo/ piirretty valmispiposta
Koko: Tunika M ja pipo GIANT
Kankaat: Metsola

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

VOIHAN VATTU!

Ei se nyt mennyt ihan niinkuin piti.
Suunnitelmana oli vyötärömittainen huppari korkealla kauluksella.
Kävi kuitenkin jonkinlainen mittavirhe ja kaikkea tuli vähän liikaa...
Pituutta ja huppua, leveyttä ja kaulusta.
Alunperin kaavat piirtelin niin, että hupun reunat ulottuisivat ihan olkasaumoihin asti, 
mutten sitten uskaltanutkaan venyttää tarpeeksi.
Siitä siis juontaa kauluksen väljyys ilmeisesti?

Istuvuus ei myöskään ole priimaa, sillä koko meni ihan päin vaapukkapuskaa.
Ajattelin tehdä normaalia yhden koon isomman, jotta ei ole liian tiukka. 
Tai siis kuuntelin äitiä, joka sanoi, että elä tee liian tiukkaa :P
No, ei tullut tiukka, vaan jouduin nelisen kertaa ottamaan sivusaumoja sisään.
Olkapäille en mahtanut mitään. joten ne valuivat nyt kohti käsivarsia.
Opin siis, että älä kuuntele äitiä, sillä se ei ompelusta mitään ymmärrä!

Mutta ei se mitään. 
Tästä vadelmahuppumekosta (tai mikä lie tunika) tuli oitis uusi syyssuosikkini!
Ihanan pehmeä ja lämmin, mielestäni oikein nättikin.



Tuurilla ne laivatkin seilaa - katsokaa, mikä kohdistus hupun reunoissa :)




Hupun koko on aavistuksen verran yliampuva, seuraavalla kerralla lyhennän ööö... 15 senttiä?






Loppukankaasta sai äitini pipon <3
Tämä oli muuten ensikosketukseni näihin neuloksiin,
pakko saada lisää!


Kaava: Pohjana Linnel Handmade "Make it work", lukuisin muokkauksin
Koko: L, useammalla kavennuksella
Kankaat: Vadelmaneulos Majapuun,( mutta miulle Kangashamstereiden kautta),
vuori Eurokankaan palalaari
Pitsi: Karnaluks

maanantai 23. syyskuuta 2013

KUKKALOISTOA SADEPÄIVÄÄN

Harmaa sadepäivä ja mukula parin tunnin päikkäreillä.
Hyvä oli siis jatkaa eilen illalla aloitettua ompelusta!
Peppi Bloom-kangas oli odottanut leikattuna jo parikin viikkoa,
kunnes nyt vihdoin sain tartuttua siihen.
Mikä lie vetkutus vaivannut, ei  vaan  aiemmin inspiraatio iskenyt.
Tai en tiedä inspiraatiosta nytkään, 
aidan matalimman kohdan taisin valita alitettavakseni ;)

Peruspaita on aina hyvä valinta
ja toimiva vakiokaava siihen suuri onni!




Tämä on juuri sellainen paita, mikä henkarissa on ihan muodoton ja tylsä,
mutta sitten päällä yllättääkin iloisesti!









Kaula-aukon käänsin kuminauhan kanssa, koska
olen sen huomannut itselleni näppärimmäksi tavaksi. 
Tulee siisti ja siro reuna.
Kaavoista nostan yleensä kaula-aukkoa reilusta alkuperäistä ylemmäs,
niin mallaa päälleni paremmin eikä ole niin kauhian tyrkky.

Hihoihin ja helmaan laitoin joustopitsiä piristykseksi,
sillä pitäähän se joku juju löytyä. 
Pitsi on myös syyskuun haasteena fb:n ompeluryhmässä,
joten sopii siihenkin :)

Mitäs tykkäätte?

Kaava: Linnel Handmade "Make it work"
Koko: M
Kankaat: Peppi Bloom/ SAShop, Sari Ahokainen
Pitsi: Eurokangas

Ps. On se vaan niin hienoa huomata, 
kuinka tässä kehittyyja taidot lisäätyvät!
Nykyään tällainen peruspaita syntyy kaikkineen pariin tuntiin
ja itsestä tuntuu, että miten mie nyt näin simppeliä taas teen.
Kuitenkin vielä kolme kuukautta sitten pelkkä hihan asettelu paikoilleen vei puoli tuntia 
enkä todella tiennyt, mikä mahtaa olla pyöriö...
Samoin saumojen siisteys ja suoruus ovat ihan eri luokkaa kuin alussa, 
silloin tikkaaminen oli melkoista kurvailua.

Silti muiden blogeja yms. kolutessa tuntuu, 
ettei itse osaa mitään. 
Muilla on aina hienompaa ja taidokkaampaa, kuin itsellä.
Niinpä, muihin vertaaminen on helmasyntini.
Paras lienee keskittyä omiin tekemisiin, olla ylpeä omasta oppimisesta,
pitää ilolla itse tehtyjä vaatteita ja 
vilpittömästi ihailla muiden luomuksia.
Ilon kautta :)



lauantai 21. syyskuuta 2013

MIE VIELÄ YHDEN TEEN

Piti tehdä pari pussukkaa. 
Tulikin vähän useampi.
Kymmenettä en enää jaksanut, eli yhdeksään pieneen pussukkaan jäätiin. 
Oli kyllä jo vähän liukuhihnahomman makua, 
kun vetskareita surruuttelin kiinni yhden toisensa jälkeen.
Pari iltaa kului näin ja voin kertoa, 
että seuraavaksi teen kyllä jotain muuta ;)
(Nyt on hyvin jaksanut iltaisin ommella, 
kun pieni poika on alkanut - ainakin tällä hetkellä - nukkua täysiä öitä!
Hurraa sille! )

Nyt on yhdeksän koditonta pussia, mutta eiköhän näille jokin loppusijoituspaikka löydetä.
Parilla eri mallilla tein ja kolmessa eri koossa.


















Kaavat: alkuperäiset netistä omilla muokkauksilla
Kankaat: Bambikangas/ Metsola, muut/ Eurokangas
Pitsit ja vetoketjut: Karnaluks

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

PIKKUKARHUN ÄIDILLE UUSI LEMPPARI!

Kaikki ompelevat ihmiset törmäävät kai joskus kankaaseen,
mikä on I-H-A-N-A ja PAKKO saada. 
 PaaPiin Short collectionin Marjanalle oli minulle juuri se. 
Kankaat tulivat myyntiin huomaamattani ja loppuivat samointein. 
Sitä se "short" siis tarkoittaa, kankaita on vaan pieni määrä normaaliin verrattuna. 
Melkein pääsi itku.
Sitten tuli tieto, että jämämetrit tulevat myyntiin tiettynä päivänä tietyllä kellonlyömällä.
Samalla oli selvää, mitä tämä tyttö tekee juuri sillä hetkellä -
istuu tietenkin koneella sormi liipasimella.
Jännitys oli hirmuinen, kun haukan lailla vahtasin Paapiin nettikauppaa (uhrasin jopa ekan vartin agilitytreeneistä tämän takia, aika epätoivoista jo, eikö?!? ).
Kun kello löi kuusi ja kankaat ilmestyivät myyntiin, en epäröinyt vaan nappasin metrin ostoskoriin ja painuin samantien maksamaan. Ja klo 18.01 kankaat oli jo loppu!
Että jos kaipaa suurta draamaa elämäänsä,
 niin kannattaa ehdottomasti alkaa kangashamsteriksi...

Tämän pohjustuksen myötä on lienee selvää, 
että ihanimmasta kankaasta piti tulla täydellinen vaate.
Liikaa ei voinut riskejä ottaa, ettei tule sutta ja sekundaa, 
lisäksi perusvaatteet on mielestäni käytössä parhaita.
JOTAIN piti kuitenkin saada ja kävin ideavarkaissa Karkeloissa.

Muuten siis vanhoilla opeilla, mutta rypytykset sivusaumaan. Helppo nakki piti olla.
Ei ollut. Yritin rypytystä kuminauhalla ja sitten framilonilla. 
Ompelin ja purin sivusaumat yhteensä kahdeksan (KAHDEKSAN!!) kertaa, 
kunnes sain jotenkuten siedettävän lopputuloksen. 
Rypytys ei ole kyllä tasaista molemmin puolin, jossain on liikaa ja jossain liian vähän.
Ei miuta kuitenkaan voi ainakaan sinnikkyyden puutteesta syyttää!

Mutta nyt puheet sikseen, tässä kuvia.















Marjanalleista jäi juuri sen verran, että siitä pipon vielä sai. 
Mallia "tosi lörppö", miun jättiläispäähän oikein sopiva.



Kaava: Tunika/ Linnelin "Make it work", pipo/ Ob 4/12
Koko: Tunika M, pipo noin 58
Kankaat: PaaPii Design

tiistai 17. syyskuuta 2013

MISSÄ ON PEUKALO, MISSÄ ON PEUKALO... - No tietenkin lapasessa!

Kaupasta ostin tyhmät lapaset. Sellaiset siniset. Yök.
Oli se siis suuri onni, kun sattumalta löysin Ottobresta 6/10 lapasten kaavan! 
Ei muuta kuin kaavoja kopioimaan joka koossa ja kone hurisemaan.
Tumput syntyivät pikkupaloista ja vihdoin sain koko ajan kasvavalle tilkkuläjälle käyttöä.






Viileneviä päiviä varten testasin  myös kypärämyssyn kaavaa Ottobrelta 
sekä kivan ja helpon myssyn kaavaa Nuutikilta. Kumpikin kyhäelmistä onnistui hienosti, 
tosin eipä niissä suurta mahdollisuutta virheisiin edes ollut...












Näitä myssyköitä pitää kyllä tehdä lisää, ehkä vielä yksi pienempi koko ainakin :)


Loppukevennyksenä haluan jakaa vinkin kaikille niille, 
joilla lapset tai eläimet häiritsevät ompeluksia. 
Meillä Oo tulee aina hakkaamaan poljinta sen nähdessään, 
ja kun pakko oli saada ommella, piti keksiä vaihtoehto lattialla olevaan polkimeen.


Loistavaa reisijumppaa, kannattaa kokeilla :D


maanantai 16. syyskuuta 2013

EHKÄ IHANIMMAT OTUKSET IKINÄ

Kun sain PaaPiin Siiri ja Myyry-kankaan käsiini, en olisi siitä hennonnut luopua millään.
Monta kertaa kävin kankaita hypistelemässä,
ennen kuin uskalsin edes kuvitella leikkaavani niitä.
Viimein keräsin rohkeuteni 
ja pienelle pojalle syntyi tämä setti.

Harmaapohjainen jumpsuit valmistui ensimmäisenä samalla kaavalla kuin aiemmin nähty Taatelihaalari, mutta kokoa isompana.
Keltainen ihanuus pääsi bodyyn saaden kaverikseen aina sopivaa mustavalkoraitaa.
Farkut osuivat settiin ikäänkuin vahingossa, mutta toimii hyvin yhdessä.
Housut huutaa kyllä sitä jotakin, ehkä pitää niihin jotain aplikoida?






Kokoa on reilummin, kun jo valmiiksi surettaa se,
että kaikki ihanuudet jäävät niin nopsaan pieneksi. 
Ja mitä mie sitten näille teen? 
Voisinkohan kehystää seinälle ;)




Mannekiini on vastikään oppinut nousemaan tukia vasten pystyyn,
joten sitä riemua riittää. Oheistuotteena tältä päivältä kolme kuhmua päässä.






Kaava: Body/ Bert, housut/ Hupsis ja jumppis/ Kirahvi (Ob 1/13)
Koko: 80 cm
Kankaat: Siiri ja Myyry/ PaaPii Design, raitakangas/ Kestovaippakauppa, farkku/ Eurokangas


Ps. Tämä blogi on melko myöhässä näiden kuosien kanssa, 
Siiri ja Myyry on ilmeisesti myyty loppuun tässä vaiheessa. 
Voi onni ja ilo, että sain omani ennen sitä :)





lauantai 14. syyskuuta 2013

PUSSUKOIDEN ANATOMIA

Hei miksi lukea ohjeita, kun aina voi purkaa?!
Pussukoiden piti olla helppoja, kivoja ja nopeita surauttaa, 
ihan noin vain ohi mennessä voisi pari tekaista.
No juu ei... 
Kivoja ne kyllä on, mutta minun harjoittelumetodeilla ei ainakaan nopeita. 
Helppouskin on vielä vähän kyseenalaista. 

Ne sellaiset peruspikkupussukat valmistuvat melko näppärästi,
 mutta nyt halusin opetella vähän uutta.
Ohjetta vilkaisin täältä
Olisi pitänyt vilkaista vähän tarkemmin, sillä ratkoja sai tehdä töitä ihan urakalla. Olen niin nopea likka, että ehdin mokata aina ensin, ja sitten vasta tarkastella miten oikeasti olisi kannattanut toimia. 
Tässä hommassa tuo vetoketju aiheutti kiukuttelua, mutta kuten huomaatte, onnistui se lopulta!




On kyllä tehty suurella rakkauella tämä pussi, menee ystävälle synttärilahjaksi :)


Samana iltana pussiteema jatkui Savawayn muodossa. 
Tällä viikolla oli hauska ryhmätehtävä, jossa kaikkien  kolmen ryhmän jäsenen tuli löytää heitä yhdistävä tekijä ja sen pohjalta tehdä oma luomuksensa. 
Viljamin puoti tarjosi tähän kankaat yllätyspaketissa.
Ryhmämme yhdistävä tekijä oli kaikilta löytyvä lemmikkikoira tai useampi, ja tiimin nimi osuvasti Nartut ;) 
Yllärikankaana oli keltainen puudelipuuvilla, mikä ei alkuun iskenyt yhtään.

Tällä lähdettiin veivaamaan :


Ja tällainen siitä tuli. Ohje löytyi Hipun blogista.
Kangas on valmiissa työssä paljon kivempi kuin luulinkaan! Taas piti ommella, purkaa ja ommella sitten uudestaan, mutta lopputulos ilahduttaa itseä. Onnistunut Savaway jälleen!







Tämän päivän harjoitusten jälkeen voisin kuvitella, että seuraavan kerran pussukan ompelu on myös minun kohdallani helppoa, hauskaa ja nopeaa. 
No, ainakin nopeampaa kuin nyt.