Featured Slider

Paula-tunika








Yhteistyössä Verson puoti.

Viimeiset päivät ennen lomaa! Mitä lähempänä se on, sitä vaikeampi sitä on odottaa. Mieli haikailee jo vapaapäiviin ja univajeesta kärsivät aivot kaihoavat hitaita aamuherätyksiä. Lomaviikot täyttyvät suunnitelmista ja toiveista tehdä kaikki ne asiat, joita töissä ollessa ei ehdi tai jaksa tehdä. Pieniä reissuja on tiedossa useampi, kirjoja iso kasa lukemista odottamassa, ompelusuunnitelmat varsin mittavia, lasten viihdytykseen suuret suunnitelmat... Ja kun tarkemmin asiaa mietin, tajuan, kuinka epärealistista ja stressaavaa on suunnitella ja ohjelmoida loma liian tarkasti. 

Lasten kanssa lomailu on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Sorrun ihan liian usein siihen, että luon mielessäni ihania visioita perheidyllistä erilaisten lapsuutta rikastavien elämysten ja kasvatuksellisten näkökulmien äärellä. Jännä juttu, kun kukaan muu perheessä ei vaan tätä samaa mielikuvaa jaa eikä arvosta suuria suunnitelmiani, joten lopputuloksena on usein  silloin tällöin äitihenkilö manaamassa typeriä kanssaihmisiään ja kiljumassa, ettei enää ikinä järjestä mitään.

Niin että nyt päätän jo ennen lomaa tehdä toisin. En suunnittele liikaa, jätän mahdollisuudet auki. Aina ei tarvitse olla kummempaa ohjelmaa, vaan spontaani metsäretki koirien ulkoilutuksen varjolla toimii ihan yhtä hyvin. Tai se, että leikkipuisto- ja lounastreffien sijaan kaverit tulevat meille leikkimään ja syömään kaupan pinaattilettuja. Välillä taas ihan parasta on istuttaa lapset Disneyn ihmeiden äärelle ja paeta itse ompsuun. Mikään muu ei ole pakollista kuin se, että muistan syöttää lapset (ja itseni) riittävän tiuhaan, jottei nälkäkiukku iske. Eiköhän tästä ihan kelpo loma tule.

Sain testattavakseni Verson puodin Paula-tunikan kaavan, joka on Susanna Salmelan käsialaa ja heidän ensimmäinen myynnissä oleva kaavansa. Tykästyin kuvan perusteella malliin ja toteutukseen valitsin yhden kangasrakkauksistani, Paratiisin universumi-kankaan. Kaavan mukana ei ollut mittataulukkoa ja valitsin suoraan L-koon. Malli on kuitenkin melko väljä ja sain sitä lopulta kaventaa niin sivuista kuin hihoistakin useita senttejä. 

Koska Verson puoti on yksi lemppareitani, olisi ihana sanoa, että Paulasta tuli uusi suosikkini. Harmi kyllä tuo kaava ei kuitenkaan minun päälleni istunut sellaisenaan. (Olen nähnyt samalla kaavalla tehtyjä tunikoita muilla ilman ongelmia, josta voi päätellä pulman olevan minun kropassani kaavan sijaan.) Kaavan mukaisesti taskut jäivät minulla liian ylös ja aiheuttivat hurjan vedon, joten jouduin ne leikkaamaan kokonaan pois. Pysty"viikset" jäävät edelleen aika pahasti kylkiin, sillä minun muodoillani myös leikkaus vaatisi muotoja. Tämä ei todellakaan ole ainutkertainen ongelma, vaan suurin syy siihen, miksi ompelen lähes kaikki vaatteeni yhdellä ja samalla, mittojen mukaan tehdyllä, kaavalla.

Sen sijaan helmassa olevista solmimisnauhoista tykkään kovasti! Niitäkin muokkasin sen verran, että käänsin ne ohjeesta poiketen, sillä en henkkoht välitä raakareunoista vaatteissa. Ohjeen mukaan raakareunalla tehtynä tunika on kyllä supersimppeli tehdä, sillä käänteet tulee vain pääntielle ja hihoihin. 

Muokkailun jälkeen tästä tunikasta tuli tosi mukava ja erittäin käyttis, joka on jo useamman kerran minulla töissäkin ollut päällä. Paula-kaavan voisin sanoa olevan rento ja moneen tarpeeseen sopiva, yksinkertainen ja helppo ommella, minun mutkilleni vain vähän epäsopiva.

Mukavaa sadepäivän iltaa ♥

Värikkäät uikkarit lapsille











Yhteistyössä Ompelusoppi

Voi vitsit, kun olen ylpeä itsestäni! Tein itselleni ihkauuden aluevaltauksen ompelemalla lapsille uimapuvun ja -housut. Tämä setti kuului samaan sarjaan kuin vaikkapa takit ja lompakko aiemmin: asioita, joita on vaan ihmetellyt, että kuinka joku osaa, tajuamatta, että samalla tavalla ne ommellaan kuin kaikki muukin. Tai itse asiassa nämä olivat yllättävän simppelit tehdä, valmista tuli nopeasti.

En muista lycraa ommelleeni koskaan aiemmin ja ilahduin kuinka miellyttävä materiaali se oli liukkaudestaan huolimatta. Lycra tuntuu olevan itse asiassa tämän kevään ja kesän hittituote, kun tosi monella kotimaisella kangasmyyjällä on lycraa myynnissä ihanissa kuoseissa samalla, kun uikkari ja bikinikaavoja pukkaa monelta taholta. Lycra on siis se yleensä uima- ja urheiluasuista tuttu liukas, kiiltävähkö ja erityisen joustava materiaali, joka on 100% tekokuitu. Pikaisella silmäyksellä lycrat näyttävät koostuvan elastaanista ja polyesterista. 

Vaikka kiire painaa päälle ennen lomaa, en pystynyt sanomaan ei, kun ihkauusi yritys, Ompelusoppi tarjosi minulle kankaitaan testattavaksi. Uimapuku kuulosti juuri sellaiselta haasteeta, mikä houkutti kokeilemaan. Sain tytön uimapukua varten supersuloista Jäätelöpuikot UV-uimapukukangasta, jossa on suojakerroin 50+. Pojan pöksyihin valitsin harjattua uimasortsikangasta lainelautakuosilla. Tämä kangas oli kokonaan polyesteria, joustamatonta,ohutta ja helppoa ommella. Ompelusopissa erityisen kiinnostavaa on yrittäjä Susannan osaaminen tekstiilien kemikaaliturvallisuuden suhteen. Kankaat ovat siis vastuullisesti tuotettuja, kestäviä ja laadukkaita. Lapsetkin ihastuivat näihin kankaisiin ♥

Jätskiuikkarin kaava löytyi Ottobresta 3/16, koko on 98 pituudeltaan ja 92 leveydeltään. Pienempi koko olisi riittänyt myös pituudestaan, sillä neiti on tosi lyhytselkäinen ja siksi jää vähän ylimääräistä ruttua kankaaseen. Mahtuupahan ensi vuonnakin... Sortsien kaava puolestaan on Ottobresta 3/15, jotkut puuvillasortsit, mutta toimi oikein hyvin uimahousuissakin. Otin koon 110, koska poika on hoikkanen, mutta olisi näköjään saanut olla kokoa isommat käyttöajan pidentämiseksi. Näissä oli muuten kiva vyötärön huolittelu, ei jäänyt saumanvarat näkyviin! Kaitaleen toinen reuna ommeltiin ensin nurjalle ja sitten se käännettiin vasta oikealle puolelle ja tehtiin kapea käänne reunaan, joka tikattiin sitte kiinni. Tuli tosi siisti. 

Lisää lycraompelua on tulossa lähiaikoina vielä yhden kivan yhteistyön merkeissä, mutta välissä on tehtävä vähän kesävaatetta :) Oletko sinä uima- tai urheiluasuja ommellut? Vinkkaahan parhaat kaavasi!

Millainen oli Ommel 2018?






















Ommel 2018 oli erinomaisen hieno osoitus siitä, mihin yhteistyöllä, rohkeudella, tinkimättömällä asenteella ja intohimolla omaa harrastusta ja alaa kohtaan voidaan päästä. Kun Nuppu Print Companysta tuttu Jenni Salminen 1,5 vuotta sitten sai idean matalan kynnyksen ompelufestareista, joissa olisi muutakin sisältöä kuin markkinat, ei hän taatusti arvannut miten upea tapahtuma siitä tulisi. Festareiden tulisi olla myös ilmaiset, sillä miksi asiakkaan pitäisi maksaa siitä, että pääsee ostamaan? Jenni sai houkuteltua mukaan useamman suomalaisen käsityöskenen vaikuttajan ja niin syntyi Ommel ry. Tämän porukan työn tuloksesta päästiin nauttimaan viime viikonloppuna.

Ommel 2018 järjestettiin Espoon Opinmäen kampuksella, mikä tuntui paikkana toimivalta. Avointa tilaa oli hyvin näytteilleasettajia varten, luennot pyörivät auditoriossa ja luokkahuoneita riitti niin kursseihin, laneihin kuin majoittumiseen. Kaikki tämä mahtui ensimmäiseen kerrokseen, joten jatkossa on varaa helposti laajentaa messuja seuraaviin kerroksiin... Sillä seuraava Ommel 2019 mitä todennäköisemmin tulee, kesäkuun tokan viikonlopun voi jo varata kalenteriin. Jatkoa varten määritelty kävijätamäärätavoite ylittyi kolminkertaisesti, sillä viikonlopun aikana Opinmäen ovista kulki 3000 ompeluharrastajaa!

Aiemmin Tampereen messuilla käyneenä odotin paniikinsekaisin tunnelmin väen paljoudessa vellomista ja kiireessä kojulta toiselle juoksemista. Toisin kuitenkin kävi, sillä Ommel oli juuri sopivan kokoinen tapahtuma. Vaikka väkeä oli, mahtui käytävillä hyvin liikkumaan ja näytteilleasettajien määrä oli helposti hallittava. Ja mikä parasta, kaikki sellaisia, mitkä kiinnostivat ompelijaa! Tämä oli toinen Ommelin alkuun vaikuttaneista ajatuksista; tapahtuman pitäisi olla suunnattu nimenomaan ompeluharrastajille ja niille, jotka tekevät itse sen sijaan, että kaipaisivat valmiita käsitöitä. Kangasmyyntipisteillä kävikin kova kuhina , kun metrit vaihtoivat omistajia. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja myyjiä, mutta huomata paikalla myös monta ihkauutta tuttavuutta. Valikoima oli hurjan laaja!

Mitä minä siellä sitten tein? Pääsin ystäväni kanssa paikalle ainoastaan lauantaina, mikä vaikutti toki suunnitelmiin. Aikomukseni oli käydä kuuntelemassa useampi luento, mutta jonkin ajatushärön vuoksi olin auditorion ovella aina väärään aikaan. Ne jäivät siis väliin, mutta onneksi ehdin muutamaan työpajaan. Kävin tutustumassa vinyylileikkuriin ja sain mukaani pari silityskuvaa, ompelin Hopen pisteellä legginssit hyväntekeväisyyteen sekä piipahdin Suuri Käsityö -lehden suunnittelupisteellä.  Erityiskehut muuten sille leikkuripisteen nuorelle miehelle, joka kärsivällisesti opasti atk-taidoiltaan varsin eri tasoisia naisihmisiä leikkurin käytön saloihin ;) Nahkapaperikassia olin jo menossa ompelemaan, mutta toivomani musta paperi oli loppunut. Sellainen pitää kyllä tehdä ehdottomasti myöhemmin. Työpajojen lisäksi kiersin näytteilleasettajien kojut (ja pysyin melko kohtuudessa ostoksieni suhteen, ainoana ostoslistalla ollut ratkojakin löytyi viime metreillä). Ennakkoon pelkäämästäni kiireestä huolimatta aikaa jäi hyvin pitsavaunun sekä Marttojen kojun herkuista nauttimiseen ja erityisesti bloggaamisen kautta tutuksi tulleiden ihanien kanssaharrastajien tapaamiseen! Se oli ehkä se kaikista kivoin juttu kuitenkin ♥

Entä se ensi vuosi sitten? Jos vaan mahdollista, aion ehdottomasti pakata kimpsut ja kampsut ja osallistua laneille ja/tai kursseille. Koulumajoituskin vaikutti houkuttelevalta yhteisöllisyytensä takia. Kehittämistoiveena mietin sitä, että kurssivalikossa olisi enemmän vaihtoehtoja pidempään harrastaneille, sillä nyt iso osa tuntui olevan aloittelijoilla suunnattuja (vaikka varmasti itsekin olisin niistä uusia vinkkejä voinut saada). Esimerkiksi käsilaukkukurssi tai joustamattoman mekon ompelu olisi ollut juuri omiin tarpeisiini sopiva. Ehkä sitten ensi kesäkuussa 2019...

Olitko Sinä Ommelissa? Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Minulle tämä antoi ihan mahtavan startin kesään ollen varmasti yksi sen kohokohdista :)

Pirteitä aamuja ja tehokkaita iltoja tulevalle viikolle ♥

Poreileva mekko








Blogiyhteistyössä Haave Design.

Harmaana ja hrrr, miten koleana päivänä on ihana palata kuvien kautta viikon takaiseen hellepäivään! Oikein ketutti tällä viikolla kaivella sormikkaat ja pipo esiin, niin tehokkaasti olin jo paisteisiin päiviin tottunut. Samoin lapset myös, joiden on lähes mahdoton ymmärtää, ettei puolialasti pihalla juoksenteleminen kerrassaan käy päinsä nyt, kun lämpötila laskea hurahti toistakymmentä astetta kerralla. Nyt vaan peukut ja varpaat ylös, että pian taas tarkenee vähän paremmin.

Kesän kuplivin mekko syntyi Tinttaralle Haave Designin Pore-trikoosta. Sain sitä kokeiltavakseni ja jouduin pitkään puntaroimaan tekisinkö jotakin kesäistä itselleni vai raaskinko ommella tyttärelle. Kuosi on Mieli Designin suunnittelema, ihanan värikylläinen ja nimensä mukaisesti poreileva. Kankaan laatukin vaikuttaa erittäin hyvältä. Sininen ei neitosen lempiväreihin kuulu, mutta näissä poreissa oli riittävästi pinkkiä ja violettia vakuuttamaan vaativammankin rinsessan. Kun lisätään vielä pyörivä kellohelma ja frillat olkapäille, niin avot. 

Haave Design on tuore jyväskyläläinen yritys, joka myy omatuotannon kankaita sekä yksivärisiä kotimaisia joustavia kankaita.  Kuoseina ovat tällä hetkellä tämä Pore sekä Voikukka ja tulossa on ainakin hurmaava Mustikkamaito. Yrityksen takana on Krista, jolle tärkeitä arvoja ovat kotimaisuus, ekologisuus ja laadukkuus. Näin ollen kankaatkin ovat suomalaista suunnittelua ja eurooppalaista valmistusta, luomulaatuisia ja Öko-tex 100 standardoituja. Kankaiden lisäksi Haave Designilla on myynnissä Jujunan ja Unelmallisen kaavoja sekä pyykkietikoita. Pyykkietikkaan pääsin itsekin tutustumaan ja se on kyllä huuhteluaineena ihan ykkönen! 

Mekon kuosittelin Hoops t-paidan kaavasta (Ottobre 3/12). Katkaisin sen keskeltä ja piirsin kellohelman. Paidan etu- ja takakappaleet halkaisin keskeltä ja siihen väliin ompelin frillan. Sen pituus ennen rypytystä oli kaksi kertaa niin pitkä kuin etu- ja takakappaleiden korkeus. Tuli ihan tosi ihana! Seuraavan kerran fiksaan kaavaa vielä siten, että siirrän frillahalkiota lähemmäs keskikohtaa edessä ja takana, jolloin se ei anna niin leveää vaikutelmaa yläosasta. 

Nyt lähden pakkailemaan kassia valmiiksi, sillä huomenna heti töiden jälkeen kääntyy auton nokka kohti Espoota ja OMMEL 2018- tapahtumaa. En malttaisi odottaa! Toiveena on ostaa uusi ratkoja (entinen katkesi) sekä ehkä pikkuisen kangasta. Toivon myös ehtiväni blogitapaamiseen sekä edes johonkin työpajaan, vaikka lauantai varmasti lyhyeksi käykin. Ja hirmu kiva olisi tavata teitä, että jos törmätään, niin tule toki nykimään hihasta :)



Kun aika on - vetoketjupussukoita kiitoksiksi










Päivä täynnä liikutusta ja hyviä hetkiä. Pieniä käsiä omaani puristuneena, kilpailua siitä, kuka ehtii syliini juuri sillä hetkellä. Halauksia, harvahampaisia hymyjä ja hiusten pörrötystä. Heippahaleja, hyvän jatkon toivotuksia ja ihania muistamisia. Kainaloon painautuva pieni ihminen ja kuiskaus " tulethan sinä taas maanantaina, kai me vielä nähdään?". 

Tulenhan minä, vielä muutaman viikon ajan. Onneksi tulee myös moni ryhmämme lapsista, joilla ei kesäloma vielä alkanut. Osalla alkoi, sillä eilen oli eskarin viimeinen päivä. Kasaan on taputeltu kausi 2017-2018 hienojen, kouluikää kolkuttelevien suurten persoonien kanssa. On muun muassa taiteiltu, retkeilty, soitettu ja laulettu, liikuttu, leikitty, harjoiteltu kirjaimia ja numeroita, tutkittu qr-koodeja ja pelattu, luettu satuja, tutkittu ja kokeiltu, ulkoiltu niin räntäsateessa kuin auringon helliessä, opeteltu tekemään kärrinpyörää. Samalla opelteltu ihmisenä olemista. ihmisenä toinen toisillemme. Sitä miten toista kohdellaan ja miten puhutaan ystävällisesti. Miltä tuntuu toisesta, miltä tuntuu minusta itsestäni. On opeteltu ajattelemaan itse, ymmärtämään ympärillä olevaa. Ihmettelemään ja näkemään kauneutta. Ja se, jos mikä, merkitsee.

Pedagogina minulla olisi vielä paljon opittavaa, eikä koskaan varmasti valmiiksi tulisikaan. Toivon ja uskon kuitenkin antaneeni näille ryhmäni lapsille jotain oleellisempaa kuin sen, oppivatko he aakkosjärjestystä ennen ekaluokkaa. Yritin antaa heille tunteen siitä, että he ovat tärkeitä, sellaisina kuin ovat. Kohdata, kuten toivoisin omia lapsiani kohdattavan silloin, kun minä en ole siipiäni heidän ylleen levittämässä. Sanoittaa tilanteita ja tunteita, auttaa ristiriidoissa, puhaltaa pipit ja halata. Pitää sylissä, hassutella ja kertoa lapsen olevan ihana. Päästää lapset minua lähelle, jolloin minäkin pääsin ja sain yhteyden niihinkin, joille se ei aina helppoa ole. Siinä minun vahvuuteni, se mistä kasvattajana olen työssäni erityisen ylpeä.

Ja sehän se paras palkintokin on. Vastakaiku, molemminpuolinen kiintyminen ja välittäminen. Mutta näin lopussa, myös raskainta.  Kun työtä tekee, kuten kaikkea muutakin elämässä, suurella tunteella ja sydämellä, tuntuu sydän välillä särkyvän. Luopuminen ei ole vahvuuteni. Pitää vain luottaa siihen, että elämä kohtelee heitä hyvin, minun lainalapsiani, jotka todennäköisesti kymmenen vuoden päästä eivät enää minua muista. Minä muistan kyllä, olivathan he minun ensimmäinen ryhmäni.

Haikealta tuntuu etenkin nyt, kun tiedän, etten palaa syksyllä, kuten jo luulin tekeväni. Yhtäkkiä ohitseni kiisi juna, jonka kyytiin en voinut olla hyppäämättä, vaikka se tarkoittikin uutta suuntaa. Tai oikeastaan vanhaa, paluuta lähtöpisteeseen. Joskus pitää käydä vähän kauempana, jotta näkee lähelle. Lähdön tunnelmissa ja ikävän lyödessä mietityttää, päätinkö oikein. Toivottavasti. Odotan syksyä ja sen mukanaan tuomia haasteita kuitenkin innolla ja uskon olevani hyvä siinäkin, mihin nyt ryhdyn. Ehkä olenkin koko ajan ollut toimintaterapeutti vain varhaiskasvattajaksi naamioituneena.

                                                                ***

Koska arvostukseni ja kiitollisuuteni omien lasteni kasvattajia kohtaan ei suinkaan ole vähentymään päin, oli muistamisia tehtävä tänäkin keväänä. Vaatimaton kiitos siitä, että he paitsi pitävät lapseni tallessa työpäivän ajan, he myös välittävät minulle tärkeimmistä tyypeistä. Etenkin nyt, kun molemmat lapset siirtyvät isompien ryhmiin, on haikeutta ilmassa senkin suhteen. Mielikuvitus ei lahjojen suhteen lähtenyt lentoon ja aikakin oli rajallista, joten päädyin jälleen pussukoihin. Koska niitä tarvitsee aina. Sisälle suklaata ja mahdollisuus päävoittoon, jos onni sattuu suosimaan. Pussukoiden päälliskankaat ovat Almandiinilta tuota yhtä Marimekkoa lukuunottamatta.

Nyt nielaisen itkut pois kurkusta ja nautin viimeisistä työviikoista ennen lomaa. Nähdään pian ♥