torstai 27. heinäkuuta 2017

Babynest - vinkit onnistuneeseen ompeluun






Kuulin ensimmäistä kertaa babynest- termin odottaessani toista lastamme. Mikä ihmeen vauvapesä, liekö jokin turhake, jota hormonihuuruiset äidit kuvittelevat vain tarvitsevansa? Törmäsin pesään kuitenkin niin monesti ompeluryhmissä, että vakuutuin tarvitsevani sellaisen meidänkin vauvalle. Ompelin babynestin löytämälläni ruotsinkielisellä ohjeella, jonka kuvien avulla oli helppo päästä jyvälle. Ommellessani totesin työn olevan helppo sinällään, mutta voi luoja miten ärsyttävä tehdä. Lisäsin vauvapesän mielessäni "never again"- listalle. Sitäkin suurempi ilo oli kuitenkin käytännössä huomata, kuinka näppärä kapine kyseinen pesä oikeasti oli vauvan kanssa. Perhepedissä nukkuessa vauva pysyi omalla puolellaan ja minä omallani, sohvalla tai muualla hänet sai asemoitua turvallisesti ja nukahtamisen jälkeen vauvaa oli helppo siirtää paikasta toiseen pesineen kaikkineen esim. vierestä omaan sänkyynsä. Ilmiselvästi vauva koki olonsa siinä hyväksi ja turvalliseksi!

Kun kahdelle ystävälleni oli syntymässä vauvat nyt kesän aikana, lupauduin ompelemaan heille vauvapesät. Ompelu oli juuri sellaista kuin muistelinkin - hiki päässä ja sormet verillä suurin piirtein, mutta valmis työ palkitsi vaivan. Ja ainakin ensimmäinen on jo käytössä hyväksi havaittu ♥Alimmaisen babynestin kanssa oli tulla kiirus, kuten blogiviikkopostauksessa kirjoittelin, joten läpitikkausten ompelun ohjeistin tulevan äidin tekemään itse.

Näin kolme vauvapesää ommelleena olen niin kokenut (kröhöm...?), että uskallan jakaa muillekin omat havaintoni ja vinkkini. 

  • Hyvät ohjeet kaavan piirtämiseen sekä ompeluun löydät mm. Unelmalliselta. Googlettamalla muitakin, mutta aika samankaltaisia ovat.
  • Kaavoissa pesän reunat ovat melko kulmikkaat, mutta suosittelen pyöristämään niitä melko reilusti. Itse en uskaltanut tarpeeksi, joten kulmiin jäi turhaa kangasruttua. 
  • Ommellessasi nauhakujaa kiristysnyöriä varten, älä neulaa kanttinauhaa, vaan kuljeta samalla kun ompelet. Säästyt ärsyttävältä työvaiheelta ja saat kanttinauhan ommeltua juuri sopivalla kireydellä. Oikeaan kohtaan tähtääminen on helppoa.
  • Muista pujottaa naru ennen täytteen asettamista, huomattavasti helpompaa siinä vaiheessa!
  • Minusta on ollut kätevintä ommella keskiosan ommel (eli se tikkaus, mikä tulee 15 cm päähän reunoista) ennen pohjavanun asettamista. Monien ohjeiden mukaan pohja asetetaan ensin ja tikataan sitten kiinni, mutta minä olen laittanut pohjavanun valmiiksi ommeltuun pohjaan. Kaikista fiksuinta olisi, että pohjan ja päädyn tekisi siten, että pohjavanun voisi halutessaan irrottaa pesua varten. Koska tekniikallani pohjavanu jää irralleen, olen kokenut hyväksi tehdä läpitikkaukset käsin muutamasta kohdasta pohjaa.
  • Reunaan tuleva vanurulla saa olla oikeasti paksu ja napakka, pyydä apua rullaamiseen, jos sellaista on saatavilla! Kieputa lanka vanurullan ympärille, jotta se pysyy rullalla. Vanurullan tunkeminen reunoihin on kaikista veemäisin vaihe, se missä sain sormenpääni verille, mutta onnistuu kyllä. Mahdollisimman varhain kannattaa työntää käsi vastakkaisesta päädystä ja yrittää vetää vanua toiseen päähän. 
  • Ompele käsin alareunan kanttinauha tai harsi ainakin kunnolla kiinni ennen koneella ompelua. Paksu reunus on kenkku työntää paininjalan alle, jos se on täyteen tungettu. 
  • Lisää sirkat alareunaan, jotta saat kiristysnyörit vedettyä pesän alle. Pysyy paremmin muodossaan niin. Muista tukikangas ennen sirkkoja.
  • Käytössä kannattaa laittaa pesän päälle tyynyliina tai harsoja pesutarpeen vähentämiseksi. Jos on pakko pestä, on höyrypesuri tosi hyvä.
Edit. MUISTA AINA HUOLEHTIA VAUVAN TURVALLISUUDESTA KÄYTTÄESSÄSI BABYNESTIÄ! Jos vauva painaa kasvonsa reunaa vasten, on olemassa tukehtumisvaara. Varmista siis vauvan nukkuvan selällään tai kyljellään siten, ettei reuna ole kasvoihin päin.

Onko teillä ollut babynestiä käytössä tai oletko itse ommellut sellaista? Millaisia kokemuksesi ovat olleet?

Aurinkoista ja helteistä (joko nyt, joohan!?) loppuviikkoa ♥

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Neulomon kankaita ja mielenrauhaa


*Yhteistyössä Nokian Neulomo















Kyllä ihmisen on hyvä olla mökillä. On vapauttavaa irrottautua kotiympyröistä ja niihin liittyvistä itseään toistavista rutiineista, syödä grilliruokaa, tiskata vesisateessa ja paistaa kodassa tikkupullaa. On mukava harrastaa lähiseutumatkailua, ajella hiekkateitä ja istuskella vieraissa leikkipuistoissa. On virkistävää pulahtaa viileään järviveteen ja houkutella lapsia sieltä pois, kun he huulet sinisinä tahtovat yhä edelleen puljata vedessä. On rauhoittavaa vetäytyä päiväunille hiljaiseen ja hämärään aittaan sateen ropistessa peltikattoon. On suorastaan hypnoottista sytyttää saunan uunia ja tuijottaa kasvavia liekkejä niiden nuoleskellessa koivuklapeja.

On myös ihanaa päästä lähelle luontoa ja metsää, kuunnella aamulla lintujen laulua ja tutkia pihalla, olisivatko mustikat jo tänään kypsiä. Käydä retkellä ja pujottaa metsämansikoita heinään.  Ja niin kertakaikkisen rentouttavaa istua laiturilla, katsella laineiden liikettä ja hiljaa huojuvia kaisloja, nähdä taivaan ja rantojen peilautuvan vedenpinnasta. On hauskaa viskata enimmät vaatteet pois ja nauttia aurongon säteistä iholla hyvää kirjaa lukien. On pysäyttävää ihailla auringonlaskun vaaleanpunaiseksi värjäämää taivasta tai kirkasta sateenkaarta rankkasateen jälkeen ja hengittää raikasta, metsän tuoksuista ilmaa. Auringonnousukin on tullut nähtyä monena aamuna, kun jostain syystä siihen aikaan alkaa aina pissattaa.

Mökillä ollessa päivät ovat pidempiä ja oleminen kevyempää. Arki on tässä, mutta samalla jossain kaukana. Siellä ruoka maistuu herkullisemmalta, löylyt tuntuvat pehmeämmiltä ja nukuttaakin paremmin. Mökki on kupla, jossa sielu lepää. Se on se syy, miksi joka vuosi mökkeily voittaa keväiset suunnitelmat Euroopan reissuista tai automatkailusta kotimaassa. Mökillä oleminen on parhaimmillaan kuin jatkuvaa mindfullnes-harjoitusta, jolloin toinen jalka jo seuraavassa päivässä elävä vouhottajakin hengittää syvään ja rauhoittuu. 

Jottei menisi liian kiiltokuvamaiseksi, on myönnettävä, että lapset nahistelevat mökillä kuten kotonakin, nälkäkiukku iskee helposti ja noin kerran päivässä joku meistä (lue: minä) karjuu niin, että vastarantakin kuulee. Hyttyset jättävät jälkeensä kutisevia paukamia ja paarmat ärsyttävät. Mutta silti, on mökkiloma kärkisijoilla Vuoden kohokohta- palkintoja jaettaessa! 

Mökkeilyssä on jotain hyvin suomalaista. Saimaan rannalla on helppo havaita sinivalkoinen Suomi, jota vehreät metsät kehystävät. Kesä onkin sitä aikaa, jolloin oikeasti osaan nähdä Suomeen syntymisen lottovoittona ja nauttia luonnon tarjoamista mahdollisuuksista. Sininen vesi ja  metsien vihreys, iltojen valoisuus ja järven selältä kaikuva kuikan huuto ♥

Hyvin suomalainen on myös Nokian Neulomo. Nokian Neulomon toiminnan perusteina ovat kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys, ja sen tuotteet valmistetaan 100% Suomessa. Tuotteissa itseäni ilahduttaa erityisesti ajatus ajattomuudesta, sopivuudesta kaiken ikäisille ja kokoisille naisille sekä kohtuuhintaisuus. Onko Nokian Neulomo sinulle tuttu jo?

Neulomo tarjoaa kuluttajille naistenvaatesarjan myös neuloskankaita, joihin pääsin itsekin tutustumaan. *Sain ilokseni kokeiltavakseni Neulomon laadukkaita Maalissa- ja Vähän maalissa- neuloksia, joiden materiaalina on 49 % puuvilla, 49 % modaali ja 2% elastaania. Ensituntuma tuohon modaaliin on hyvä, pakko saada tätä myös yksivärisenä! Kangas on pehmeää ja laskeutuu peruspuuvillatrikoota paremmin. Mahdollisen pienen pesunukan ilmoitetaan kuuluvan asiaan, mutta ainakaan esipesussa sitä ei noussut (tosin värit levisivät jonkin verran, kun pesin nämä keskenään, joten jouduin pesemään ne kaksi kertaa, toisella kerralla mukana Vanishia. Värisiepparia suosittelen!).  Vähän maalissa- neuloksesta ompelin itselleni maksimekon Ommellisen mekkokaavaa hyödyntäen. Maksipituus ei ihan omalta tunnu, mutta annetaan sille mahdollisuus.

Mustavalkoisten kankaiden lisäksi sain ihan mielettömän ihanan sävyistä, fuksian väristä, vuorineulosta, joka minun kädessäni tuntui kyllä ihan joustocollegelta. Tämäkin materiaali vaikuttaa tosi hyvälaatuiselta. Olen aiemminkin ommellut hupparimekkoja, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat jatkaneet matkaansa minun vaatekaapista muille käyttäjille. Tämän kankaan nähdessäni tiesin löytäneeni Sen Oikean, mikä taatusti jäisi omaan käyttöön. Huppumekkoon käytin omaa kaavaani, johon lisäsin kaarevat leikkaukset etukappaleelle ja niihin upotetut taskut. Vähän tuo jättää ryppyä kainaloon, mutta muuten olen tyytyväinen omaan sovellukseeni. 

Yksivärinen huppari olisi muuten voinut olla tylsähkö, joten halusin lisätä siihen vähän yksityiskohtia (joko luit postaukseni yksityiskohtaideoista? ). Hupun nyöriä varten ompelin keinonahkaiset neliöt ja kiinnitin metallisirkat niihin. Samasta nahasta olisin tahtonut tehdä kirjaillun merkinkin, mutta koristeompeleet eivät liukuneet nahalla lainkaan. Päädyin lopulta kirjailemaan mustalle joustocollegelle, joka sekin ajaa asiansa tässä. Tekstiä mietiskelin pitkään ja vihdoin nettiä selatessani löysin se mikä iski heti. "She took a deep breath and let it go". Muistutus ja ohje itselleni, että kaikesta ei tarvitse tehdä niin suurta juttua, välillä voi hengittää syvään ja antaa olla. Omalla painollaan, virran mukana. Ja juuri näin minä teen, kun istahdan sinne laiturin nokkaan, tervehdin leipää odottavia sorsia ja katson tyyntä sineä.

Kerrohan mistä sinä löydät oman palasesi mielenrauhaa? Rauhallista ja seesteistä alkanutta viikkoa ♥



perjantai 21. heinäkuuta 2017

On se kesä kuitenkin











Vaikka skippasin tänä(kin) vuonna kesävaatteiden ompelemisen lähes kokonaan, en malttanut olla ompelematta muutamaa mekkoa. Senkin uhalla, ettei lämpöaalto tänä(kään) vuonna asetu näille leveysasteille pieniä piipahduksia lukuunottamatta. Kaukaa viisaana ajattelin näiden toimivan viileämmälläkin kelillä ihan hyvin, sukkikset tai legginssit ja neuletakki vaan päälle. Ja kyllä, testattu on niin lämpimissä kuin viileämmissä olosuhteissa. Niitä lämpöisiä huolisin kiitos vielä lisää.

Kai se on vanhuuden merkki, kun yllättää itsensä muistelemasta, että silloin vuonna 2014 oli viimeinen kunnollinen hellekesä. Silloin esikoinen oli 1,5-vuotias ja sai kuukauden ajan juosta mökillä nakuna. Nukuimme ovi auki ja suurin piirtein asuimme järvessä. Rusketusrajat voimistuivat päivä päivältä, kun aurinko helli viikkotolkulla. Tänä kesänä uiminen on jäänyt pikaisiin saunasta pyrähdyksiin ja mökkiäkin saanut lämmittää harvasen päivä. Ovet pysyvät visusti kiinni. Villasukat jalassa ja sadetakki päällä on ollut ihan kiva ulkoilla eikä kalmanvalkoisia koipia rusketus kaunista. Että pitääkö tässä olla huolissaan, ilmastonmuutos ja kaikki...

Oikeastaan en ollut ajatellut valittaa niin itsestään selvästä asiasta kuin säästä, joten lopetan nyt. Se nyt vaan on mitä on, ei muutu mutisemalla muuksi. Sitä paitsi onhan niitä hyviäkin kesäpäiviä ollut! Ja tulossa lisää, uskotaan niin.

Raitamekko on niin pertsa kuin olla voi ja juuri siksi ihan huippuvaate. Käytin siinä omaa luottokaavaani ja helmaan sujautin kuminauhan. Luottokaava sai kuitenkin potentiaalisen haastajan, sillä mustan mekon muokkasin Ommellisen mekkokaavasta (Suuri Käsityö, huhtikuu 2017) ja sen yläosa on tosi hyvä! Lisäsin taitteelle muutaman sentin ja tein siihen rypytyksen framilonilla.

Mustasta mekosta on tullut tämän kesän suosikkini! Materiaalina on ihan täydellisen tuntuinen viskoositrikoo, ja siksi harmittaakin ihan älyttömästi, etten muista mistä se on ostettu. Ehkä Kangaskapinalta? Olen tykästynyt tosi paljon noihin viskoositrikoisiin, sillä niiden tuntuma omissa vaatteissa on jotenkin paljon asiallisempi kuin peruspuuvillaisessa. Ohut ja laskeutuva kangas sopii moneen. Lisäsin vyötärölle ensimmäistä kertaa tuollaisen päälle ommellun nyörikujan. Nyörin tein kuminauhasta ja pitsistä: keskellä on pätkä kumpparia, jonka päihin ompelin pitsinauhat. Näin siksi, ettei pitsiä kulunut niin paljon sekä siksi, ettei joustavan keskiosan takia rusettia tarvitse avata pukiessa ja riisuessa. Kätevää, eikö!

Oli sitten lämmin tai viileämpi sää, nautitaan sateenkaarista ja valoisista illoista ♥

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Prinsessajuttu ja ideoita vaatteiden yksityiskohtiin
















Yhteistyössä Nosh Organics.

Tai siis "Pinsessajuttu", kuten Hänen Korkeutensa itse sanoo. "Iiihanat höyhelöt, Hilla tyttää pitsistä". Taskutkin on, sillä tärkeät asiat ja aarteet pitää pystyä kuljettamaan mukana tietenkin. Rakkain unikaverikin mahtuu sopivasti kurkkaamaan taskusta. Hyvin tarkka vaatetuksestaan, sellainen on tämä kaksivuotias maailman napa. Siksi voikin heittää aina kuvitteelliset ylävitoset itsensä kanssa, kun onnistuu ompelemaan sellaisen vaatteen, mikä läpäisee neidin tarkan seulan heittämällä. Tämä hupparitakki oli juuri sellainen!

Kuosittelin hupparin Ottobre- lehden 6/14 Happy combo- kaavasta muokkaamalla hieman mallia, lisäämällä taskut rusetteineen, helmafrillan sekä korkean hupun reunan. Reiluhan tuo koko 92 on vielä meidän sirpukalle, mutta parempi se minusta niin päin on! Noshin vaaleanpunainen joustocollege oli tähän aivan täydellinen kangasvalinta - väri sopii ihanasti pienelle tytölle ja mätsää pupukenkiinkin :) Materiaalina tuo joustocollege on juuri sopivan paksuinen ja napakka, ja pehmeä sisäpinta hyväntuntuinen ihoa vasten. Myös joustoa löytyy mukavasti! Esimerkiksi sopivan värisen resorin puutteessa joustocollege toimii erinomaisesti, kun sen leikkaa langansuunnan vastaisesti. Pesuissa tämä, eivätkä yleensä muutkaan Noshin kankaat, ole kärsineet tai nukkaantuneet yhtään. Ainut mihin kannattaa huomio kiinnittää, on pesu samanväristen tai vaalempien kanssa, sillä muuten väri muuttuu herkästi tunkkaiseksi.

Tykkään itse käyttää yksinkertaisia peruskaavoja niin omissa kuin lasten vaatteissa. Sellaisenaan ne kuitenkin saattavat jäädä vähän tylsiksi etenkin yksivärisistä kankaista ommellessa, joten mielelläni lisään vaatteisiin jotain pientä twistiä. Ajattelinkin listata tähän omia hyväksi kokemiani ideoita vaatteiden yksityiskohtiin, josko niistä joku muukin inspiraatiota saisi.

Leikkaukset. Lisää vaatteeseen leikkaussauma esim. pystylinjassa toiseen sivuun, tuo sivusaumoja reilusti etukappaleen puolelle tai leikittele tekemällä viisto leikkaus etu/takakappaleen poikki. Myös kaarevat leikkauslinjat etukappaleen sivuilla eli ns. prinsessaleikkaus tuo kauniisti muotoa vaatteseen ja imartelevat myös vartaloa. Oma suosikkini pojan paidoissa on ollut lisätä olkakaarroke eri värisestä kankaasta. Tähän osastoon kuulunee myös symmetria vs. epäsymmetrisyys vaatteen linjoissa.

Pääntien muoto. Avartamalla pääntietä niskasta, muokkaamalla eteen v-muodon tai testaamalla venepääntietä saat vaatteesta aina eri tyylisen.

Väriblokit. Liittyvät myös ensimmäiseen kohtaan, sillä erilaisissa kappaleiden leikkauksissa voi hauskasti hyödyntää eri värisiä osia. Simppelein tapa on toki tehdä esim. hihat eri kankaasta kuin miehusta. Myös eri kuoseilla, vaikkapa palloilla ja raidoilla, saa tehtyjä kivoja yhdistelmiä.

Ompelumerkki tai muu merkki. Oikeasti tosi pieni juttu, mutta antaa huomattavasti huolitellumman ja viimeistellymmän ilmeen vaatteelle. Merkkejä voi teettää haluamallaan tekstillä ja/tai kuvalla tai askarrella itse vaikkapa nahasta. Jos ompelukoneessa on koristeompeleita, voi niitä hyödyntää merkkien tekemisessä. Helpoimmillaan merkin voi tehdä sujauttamalla koristenauhan pätkän taitettuna sivusaumaan.

Pitsi. No se vaan on niin ihana tehoste ettei tosikaan, ihan suosikkini! Ei kyllä toimi (ehkä) poikien vaatteissa, mutta tytöillä kyllä. Ompele pääntietä koristamaan iso pitsikaulus, lisää helmaa kiertämään http://punatukkajakaksikarhua.blogspot.fi/2015/06/juhannusruusut.html(koristeeksi tai pituutta lisäämään) pitsinauha, tikkaa pitsinauhaa taskunsuuhun, huolittele pääntie tai kädentiet joustavalla pitsillä, peitä saumanvarat pitsillä, tee näyttävät koristeet ompelemalla vaatteeseen koristeeksi vanhoja pitsiliinoja, käytä pitsinauhaa solmimisnauhoina esim. hupussa tai vyötäisillä...

Taskut. Taskut antavat vaatteelle sekä näköä että ovat käytännölliset. Ompele vaatteeseen suuret paikkataskut, viimeistele vaate rintataskulla,  piilota taskut sivusaumaan, tee eteen iso kengurutasku, leikittele timanttimekolla pussitaskuineen, ompele päälle kaaritaskut. Kokeile rohkeasti eri muotoisia taskuja. Tehostetta taskuihin saa käyttämällä taskupusseissa eri väristä kangasta tai kuosillista kangasta muuten yksiväriseen vaatteeseen, tai lisäämällä taskunsuihin vaikkapa frillat tai pitsiä. Päälle ommeltavat taskut, kuten rintatasku, kannattaa tukea silitettävällä tukikankaalla, jotta reunat pysyvät muodossaan vaatteeseen kiinni ommellessa.

Napit ja nappilistat, nepparit ja vetoketjut.  Nappilista voi olla oikeasti avautuva tai valelista, kivalta näyttävät molemmat. Napit ja nepparit voi valita sulautumaan vaatteeseen tai tuomaan kontrastia, vaihtoehtoja on lukuisia. Kokeile lisätä nappilista tai pelkät napit esim. paidan raglansaumaan, hupparin pääntielle, legginssien lahkeensuihin tai paidan hihansuihin. Erilaisilla napeilla voi koristella vaatetta myös sellaisenaan. Sama koskee vetoketjuja, joko koristeena tai funktion kanssa. Oma lemppari oli pitkään niskaan ommeltu koristevetskari.

Tampit. Antaa mielestäni jälleen kerran huolitellumman ilmeen ja pientä jujua muuten yksinkertaiseen vaatteeseen. Lisää tamppi hihoihin, helmaan tai vaikkapa kaulukseen. Tampit voi tehdä samasta kankaasta kuin vaate itsessään tai valita tehostevärin tai esim. pitsinauhan. Tampin pituutta säätämällä voit vaikuttaa siihen, millä tavalla kohta laskostuu. Tamppi toimii myös, jos pääntie on avara selästä, jolloin se estää yläosaa valumasta olkapäiden yli. 

Rypytys ja laskokset. Tämä on myös suosikkejani! Lisäämällä framilonia tai kuminauhaa esim. paidan tai mekon sivusaumoihin tai holkkihihan olkasaumaan, tuo rypytys uutta muotoa vaatteeseen. Rypytystä voi lisätä myös esim. pääntielle tai housujen lahkeisiin. Muista, että rypytys tai laskostus "lyhentää" aina kyseistä kohtaa, joten huomioi se kangasta leikatessasi. Hauskan rypytyksen ja yksityiskohdan saat ompelemalla nyörikujan esim. paidan helmaan ja solmimalla rusetin koristeeksi.

"Paikat". Kyynär- tai polvipaikat on tosi kivat ainakin lasten vaatteissa, voit kikkailla paikkojen muodoilla, väreillä ja pintamateriaaleilla.

Rusetit. Näissäkin voit väriä, muotoa, kokoa  ja sijoituspaikkaa vaihtelemalla saada tosi erilaisia lopputuloksia (klik, klik). Toimii myös niskassa tampin tavoin. 

Frillat. Jälleen enemmän tyttöjen juttu, tänä kesänä vallanneet myös naisten vaatteet, mikäli kauppojen rekkeihin on uskominen. Itse tykkään lisätä frillaa (tai röyhelöä tai rimpsua - sama asia) helmaan kuten tässä hupparissa, kerrostettuna mekkoihin tai paidan olkapäille. Frillanauhalla voi koristella myös vauvan housujen takaosan, tehdä ruusukkeen pipoon tai ommella sellaisenaan esim. paidan etukappaleelle tai housujen polviin. Frillan rypytyksen voit tehdä framilonilla tai ompelemalla rypytyslangat käsin tai koneella.

Vyötärölinjan korostaminen. Tätä olen suosinut omissa vaatteissani eli yrittänyt tuoda esiin jotain sellaista mitä ei juurikaan ole. Yleensä teen rintojen alapuolelle tai vyötärön hujakoille sauman ja ompelen siihen framilonin. Vyötärölle voi ommella myös esim. nauhakujan nyöreineen tai kiinnittää sivusaumoihin nauhat ja solmia vyöksi.

Helma. Helman pituus ja muoto vaikuttavat suuresti kokonaisuuteen. Suora tai a-linjainen, tulppaani tai pussittava, tasainen tai taakse päin pitenevä. Tähän voit jälleen vaikuttaa myös rypytyksellä. Helmaan voi lisätä myös vaikkapa nyörikujan nauhoineen. Helma voi olla myös epäsymmetrinen. 

Kaulukset ja huput. Menevätkö hupun etureunat pitkälle ristikkäin, leikataanko huppu taitteelta edestä korkeaksi, kehystääkö hupun reunoja resorikaitale tai -kantti? Onko nauhakuja tarpeen ja millaiset ovat nyörin ulostuloaukot? Kokeile metallisia sirkkoja, ommeltuja napinläpiä tai nahkaisia yksityiskohtia reiän ympärillä. Myös erilaiset ja  eri korkuiset kaulukset antavat uuden ilmeen yläosalle.

Tuollaiset tulivat mieleen tällä kertaa. Millaisia yksityiskohtia ja jippoja sinä suosit vaatteissa? 

Iloista loppuviikkoa ♥


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ompelua, ompelua ja vielä vähän ompelua - Blogiviikkoni ja parit paidat







Sain  Kototeon Sannalta hauskan haasteen kertoa viikon ajalta, mitä blogin taustalla tapahtuu sinä aikana. Aika metka kiinnittää huomiota asiaan, mikä yleensä kulkee omia aikojaan -  joskus enemmän ja joskus vähemmän - arjessa mukana. Kelataanpa siis viikko taaksepäin.


Perjantai: 
Teen lähtöä viikonloppureissulle ja pitäisi pakata. Tänään ensin koko perhe mummilaan, ja siitä jatkan huomenna itse Tallinnaan. Pakkaaminen venyy kuitenkin, kun juutun ompelukoneen ääreen. Lomapäivien ihanuus, mahdollisuus ommella pätkä silloin ja toinen tällöin! Aamusta viimeistelen pojan kolme t-paitaa, pääntieresorit puuttuivat vielä. Myös yhden oman mekkoni sekä tytön tunikan ompelen loppuun lasten katsellessa Risto Räppääjää. Josko ne ehtisi kuvaamaan tänään ennen kuin kellään on räkää tai ketsuppia rinnuksilla...

Ehdimme ulkoilemaankin ja saan pakattua lasten tavarat. Omani olen kasannut jo edellisenä iltana, todennäköisesti jälleen ihan liikaa. Tytön päiväunien aikana hoksaan pöydällä olevan kukkamaljakon sopivan mainiosti somistamaan kukkakuvioista tunikaa. Äkkiä tunika lattialle ja kukat viereen, kun valokin on sopiva. Klik klik, laulaa Canon. Tyttönen herää ja kysyn halukkuutta tunikan kuvaamiseen kukkien kanssa. Jee, neiti on suosiollinen ja saan ihan kivat kuvat omassa makuuhuoneessamme. Tyttöä on ihana kuvata, hän tykkää sovitella vaatteita ja poseerata :) 

Illalla mummilassa napsin kuvia myös pojasta uusissa teeppareissaan ja kauppareissun lopuksi mies nappaa kuvat myös minusta mekossani. Aurinko paistaa ihanasti, mutta kuvaamista se hankaloittaa. Liekö näihin auttaa käsittelykään... Illalla ei tahdo uni tulla, huominen matka polttelee jo.



Lauantai: 
Mies vie minut aamusta Helsinkiin ja odotan laivan lähtöä Paulinan kanssa. Ihana nähdä häntä pitkästä aikaa, jutella kuulumisia ja tietenkin myös käsitöistä ja muun muassa kässäsometuksesta. Pari tuntia kuluu vauhdilla. Perillä Tallinnassa taksi kuljettaa meidät suorinta tietä Karnaluksiin (hinta satamasta 6,25 e, jotakuta kiinnostaa kuitenkin) , jonka aukioloaikaa on jäljellä kaksi tuntia. Mahtaakohan se riittää? 

Minulla oli hyvä aikomus tehdä kunnollinen postaus Karnaluksista, mutta unohdan ottaa kuvia sinkoillessani hyllyltä toiselle. Paikan ollessa jo tuttu ja rahapussin kevyt, pystyn säilyttämään jonkun järjen päässäni ja shoppailemaan hallitusti. Tai niin minä luulen, kunnes näen Paulinan ostokset. Ensi kertaa Karnaluksissa, ja hän ostaa yhden kankaan ja yhden vetoketjun. Siis whooot? :D

Hotellilla kuvaan ostokseni instaan ja notkun hetken facebookissa, ja sitten lähdemme kaupungille. Vanhassa kaupungissa ihailen vanhoja ovia ja värikkäitä seiniä. Olisi monta huikean hyvää kuvauspaikkaa! (Se on minusta ehkä koko bloggaamisessa vaikeinta: löytää omille kuville kivoja taustoja ja sitten vielä kehdata kuvata siellä... Tuntuu hölmöltä seisoa kameran edessä, jos lähellä on muita ihmisiä. ) Ilta kuluu nopeasti, kuten aina kun on hauskaa. Lopulta on ihana heilauttaa kävelystä raskaat jalat sänkyyn ja käydä nukkumaan.



Sunnuntai: 
Laivamatkan Helsinkiin käytän neulomiseen. Jossakin vaiheessa sekoan rivistä ja sen jälkeen puran lähes kaiken juuri neulomani. Voi kökkö. Mies on onneksi vastassa satamassa ja voin jatkaa projektia vielä automatkan. Mummilassa lapset ovat tuliaisista innoissaan ja ajelemme kotiin Risto Räppääjää (jep, se on kova juttu tällä hetkellä) lukien. 

Illalla istahdan koneelle ja käsittelen perjantaina ottamiani kuvia. Käytän siihen Picmonkey- ohjelmaa, johon olen tykästynyt. Ei kovin ammattimainen, mutta tarpeisiini sopiva ja äärimmäisen helppo käyttää! Kuvien käsittely pitää yleensä sisällään rajaamisen, värien ja valaistuksen tasapainottamisen ja kirkastamisen sekä kuvakoon pienentämisen. Päätän tehdä postauksen, jossa esittelen tytön tunikan ja oman toukokuussa ompelemani mekon. Sen postaaminen on odottanut, että saan molemmat mekot samaan pakettiin, sillä tykkään kokonaisuuksista. Saan illan aikana toisella silmällä elokuvaa katsellen kuvat valmiiksi ja tekstinkin melkein. 



Maanantai:
Heti aamusta viimeistelen eilen aloittamani tekstin ja julkaisen tämän postauksen. Jaan postauksen blogini facebookissa, parissa kässäryhmässä sekä laitan kuvan instaan. Pikkaisen mietityttää saako tämä postaus kommentteja. Viime aikoina on tuntunut blogissani olleen kommentoinnin suhteen vähän laskeva trendi ja se saa epäilemään, onko blogini aika tulossa tiensä päähän. Vaikka kommentit eivät kaikkea kerro, antavat ne silti ihan hurjasti potkua tähän hommaan. Nykyään moni tuntuu siirtyneen ainoastaan instagramiin, mikä toisaalta olisi houkuttelevan helppo vaihtoehto. Bloggaamisessa on kuitenkin jotain, mikä saa jatkamaan näin. Ompelu on iso osa ja siitä tuloksena saadut vaatteet tietenkin, mutta rakastan myös kirjoittamista ja etenkin lastenvaatteiden kuvaamista ja kuvien sommittelua. Luotan siis siihen, että kyllä siellä ruudun toisella puolella vielä jokunen teitä on ♥

Vastaan sähköpostitse yhteen yhteistyöhön liittyvään viestiin samalla, kun laitan ruokaa. Vilkuilen myös postauksen saamia reaktioita. Onhan se nyt kiva, kun moni painaa kuvan kohdalla peukkua tai sydäntä, ei sitä käy kieltäminen. Tunnen tutun piston mielessäni, puhelin vie liikaa aikaani. Muistavatkohan lapseni myöhemmin vain sen, kuinka äiti vaan ompeli tai oli puhelin kädessä? Toivottavasti sentään muutakin.

Illalla katselen miehen kanssa elokuvaa ja leikkaan samalla kankaita. Se ilo on ompeluhuoneen puutteessa, että käsityöt hoituu olkkarissa eivätkä ole pois yhdessä ololta. No niin, pinkka ommeltavaa valmiina. Aloitan pari yksinkertaista mekkoa, joskin toisen liru materiaali käy hermoille. 



Tiistai: 
Mieheni loma alkaa viikon päästä ja lähdemme silloin kahdeksi viikoksi mökille. Tuttu paniikki hiipii, sillä kuvittelen, että minun pitäisi ehtiä toteuttaa kaikki mielessäni olevat ideat ennen reissua. Järki käteen siis ja priorisoimaan! Ennen lähtöä on saatava valmiiksi kaksi blogiyhteistyöhön liittyvää ompelusta, muutama muukin olisi kiva ja yksi työ ihan pakollinen. Jos edellisen viikon kaiken vapaa-aikani käytin koulutehtävien tekemiseen (kyllä, vielä yksi viiden pinnan kurssi täytyi suorittaa kesän aikana), niin nyt ompelen kuin viimeistä päivää. 

Säät suosivat alkuviikon ajan ja käymme lasten kanssa tänäkin aamuna rannalla. Tytön päikkäriajan hyödynnän ompeluun ja hurruutan itselleni hupparia. Nahkaisten yksityiskohtien kohdalla kone tökkii eikä paininjalka liu'u. Höh. Vaihdan suosiolla mustaan trikooseen, toimii näinkin. Muuten ompelu sujuu ja parin tunnin päästä henkarissa roikkuu kaksi mekkoa odottamassa kuvatuksi tulemista (toinen oli aloitettu jo aiemmin). Toinen etenkin onnistuu tosi kivasti, vaiva palkittiin!

Ehdimme vielä mummolaan iltasella ja siellä ollessani, ihana tuttava (somen kautta jälleen, olisipa mahtava tavata livenäkin ♥) laittaa viestiä ja kertoo olevansa Vimman liikkeessä. Että tarviinko kankaita, katso mitä olisi. Henkäisen syvään ja vaiennan järjen äänen, joka muistuttaa täydestä kangasvarastosta. Pakettia odotellessa siis, onnea on oma kangasdiileri ;)

Ja ihanaa, eilinen postaus sai mainion vastaanoton, vastailen kommentteihin. Puhelin kädessäni uppoudun vielä selaamaan facebookin ompeluryhmiä inspiraation toivossa. Niiden parissa vierähtää helposti pitkä tovi, onneksi mies huutelee nukkumaan, kun itse en tajua mennä.



Keskiviikko:
Ihanaa sadepäivä! Vaikka rakastan aurinkoa ja hellettä, niin sateinen sää on hyvä tekosyy jäädä sisälle, laittaa elokuva (no tietenkin Risto Räppääjä) lapsille ja asettautua ompelemaan. Saan yhteistyöhön liittyvät ompelut valmiiksi ja henkäisen helpotuksesta. Yhteistöitä on ihan tosi mukava tehdä ja olen otettu jokaisesta, mutta etenkin näin viime tippaan jäädessä paineet "onnistumisesta" ovat kovat. Nyt enää ne kuvat... 

Hermo on jotenkin tiukilla ja moni asia ärsyttää. Ulkoilu iltapäivällä sadesäässä perheen kanssa keventää tunnelmaa ja paremmalla mielellä jatkan vielä ompelua miehen ollessa lasten kanssa. Illalla oivallan, että olen tapaamassa huomenna ystävääni, jolle olen luvannut ommella babynestin vauvalahjaksi. Vauva syntyy todennäköisesti sillä aikaa, mitä me olemme mökillä, joten paras aika lahjan antamisella on siis huomenna. Ei muuta kuin tarvikkeet esille ja vähän ennen kymppiuutisia alan ompelemaan vauvanpesää. Ihan sekopäistä, mietin, mutta jatkan kuitenkin. Jatkan yli puolen yön ja ompelen käsin viimeisen kanttinauhan pätkän, sillä koneella ommellen se kohta on tosi hankala. Sirkkojen laiton jätän suosiolla aamuun. Taaskaan ei uni tule väsymyksestä huolimatta, käyn ylikierroksilla.



Torstai:
Ihana lämmin päivä, käymme lasten kanssa leikkipuistossa ja lounaalla ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Vauvapesä saa ilahtuneen vastaanoton. Ehdin laittaa puuttuvat sirkat paikoilleen ennen lähtöä ja ottaa pari kuvaakin. Josko sitä jossain vaiheessa postaisi senkin... Jälleen päikkäriaikana suunnittelen uusia ompeluita, sillä pari kangasta polttelee kovasti. Mies tulee kuitenkin yllättäen aiemmin töistä ja aurinko houkuttelee minut lenkille ompelun sijaan. Hyvä valinta.

Iltapäivällä pakkaamme lasten uintikamat,  vettä ja rusinoita (yleensä on kyllä paremmat retkieväät) sekä hiekkaleluja autoon ja suuntaamme rannalle. Minä otan mukaan neuletyöni, kameran ja toisen uusista mekoistani, toisen vetäisen päälleni. Rantakohteen valintaan saattaa vaikuttaa se, millainen kuvauspaikka se on... Perillä mies ottaa mekoistani kuvia erittäin pitkämielisesti ja maisema on tosi kaunis. Mutta voi itku, aurinko paistaa niin kirkkaasti, että suurin osa kuvista on joko liian varjoisia tai puhkipalaneita. Ärsyttää, mutta neulominen lämpimällä kalliolla lasten touhuillessa lähellä helpottaa kummasti. Valokuvauskurssi käy taas mielessäni, sellaiselle pitäisi päästä, kun joskus ehtisi. Kamerani on hyvä, mutta taidoillani siitä ei saa mitään irti. Kotona tsekkaan otetut kuvat ruudulta ja toisen mekon osalta totean valon osalta kelvottomiksi. Äkkiä lastenohjelma telkkariin, lapset sen ääreen ja saan houkuteltua mieheni vielä kerran kuvaamaan talomme kulmalle. 

Illalla vastaan blogiini tulleisiin kommentteihin ja listaan ylös valmistuneet ompelukset, mitkä olisivat postausta vailla. Vaikka päivitän blogia hyvinkin vapaaseen tahtiin sitä mukaa, kun valmista tulee ja ajatuksia riittää, koen välillä suunnitelmallisemman otteen tarpeellisena. Mielummin mietin niitä kokonaisuuksia, kuin postaan yksittäisen paidan ja siitä johtuen kuvia ja ideoita kertyy.

Perjantai:
Sateisen aamun käytän siivoamiseen ja sitten saapuukin ystävä lapsineen kylään. Vielä riittäisi valmiiksi leikattuja kankaita, mutta ei mitään niin akuuttia, että niistä tarvitsisi paineita ottaa. Vieraat lähtevät ja pikkuneito käy tänäänkin päikkäreille, joten annan pojalle luvan pelata tabletilla ja paneudun itse tämän kyseisen tekstin pariin. 

Iltapäivällä mies lähtee vuorostaan omalle viikonloppuretkelleen kavereidensa kanssa, joten oma iltani kuluu rattoisasti lasten kanssa. Siinä vaiheessa, kun lastenhuoneesta  kuuluu tasainen tuhina, jatkan tämän postauksen loppuun käsittelemällä ja lisäämällä kuvat. Klik, sinne lähti, toivottavasti joku jaksaa koko jutun lukeakin. Nyt jos vähän vielä ompelisin...







Sellainen oli minun blogi/käsityöviikkoni. Sinällään aika poikkeuksellinen, koska loma ja koska suuri tarve ommella, yleensä en ompeluun noin paljoa aikaa käytä (tai pysty käyttämään). Nyt voin hyvillä mielin vaihtaa ompelukoneen neulepuikkoihin ja lähteä lomailemaan. Läppäri lähtee kuitenkin mukaan, joten nähdään taas pian!

Iloista viikonloppua just siulle ♥ Jos sinäkin bloggaat, niin otapa koppi tästä haasteesta!

Ps. Kuvien paidat on ommeltu Ottobre 3/17 kaavalla, josta muokkasin pääntien pyöreäksi ja jätin halkiot sivuilta pois. Vesivärikankaat ovat Käpyseltä, rastit Elvelyckanilta. Poika sai itse valita kankaat kaapista ja toivoi t-paitoja. Ihan kiva, kun hän tänään ilmoitti, ettei tykkääkään värikkäistä paidoista... No tästä ehkä keskustelemme vielä.