Featured Slider

Hyppy tuntemattomaan









Tällä viikolla myimme pois asuntomme. Kotimme, jossa olemme asuneet kymmenen vuotta. Kauniin ja kivan, mutta liian ahtaan kotimme. Kodin, johon olemme palanneet käytyämme maailman äärissä. Kodin, jonne astuimme sisään avioparina. Sen kodin, jossa olemme varttuneet parikymppisistä nuorista kolmekymppiksiksi aikuisiksi. Kodin, jossa kahdesta on tullut kolme ja kolmesta neljä. Kodin, jossa olemme valvoneet vauvan kanssa omassa kuplassa, kodin jossa lapsemme on kastettu. Kodin, jossa on vietetty ensimmäiset syntymäpäivät ja istuttu iltoja ystävien kanssa. Kodin, joka on turvallinen ja kotoisa. Kodin, jossa meillä on ihanat naapurit. Kodin, josta on tosi surullista lähteä pois. Ja jottei epävarmuus loppuisi, sanoin myös itseni irti vakityöstäni siinä toivossa, että jatkossakin minulle riittäisi töitä varhaiskasvatuksen puolella. 

Pakko sanoa, että semisti ahdistaa. Minä, joka inhoan epävarmuutta ja sitä, etten voi viedä asioita eteennpäin justnytheti, olen aika kierroksilla tilanteessa, jossa uutta kotia ei vielä ole. Tulevaisuus on ihan auki - missä lie meille sopiva ja ja se oikea talo ja tuleva koti mahtaa ollakaan. Kaikki on käynyt vielä niin nopeasti, ettei pää tahdo kestää mukana. Parin viikon sisään on muutto. Joulua vietämme vuokra-asunnossa, mikä toivottavasti muuttuu edes suht siedettäväksi siinä vaiheessa, kun omat tavaramme saadaan sisälle.

Ahdistuksen ohessa tunnen myös toiveikkuutta ja positiivista jännitystä, koska nyt meillä on oikeasti mahdollisuus tarttua tilaisuuteen sellaisen osuessa kohdalle. Riskejä on otettava, ovia suljettava, jotta ikkuna voi avautua ja välillä heittäydyttävä elämän vietäväksi ja luottaa sen kannatteluun. Mitä näitä fraaseja nyt onkaan. Pientä itsepsyykkausta vaaditaan tässä tilanteessa.

Muuton keskellä ompelut ja postailut jäävät varmasti vähäisiksi. Tämän realiteetin ja erittäin tiukan harkinnan jälkeen nielin harmini ja totesin, että tänä vuonna blogini joulukalenteriin ei ole mahdollisuuutta. Viisas päätös niin perheen kuin oman jaksamisen kannalta, mutta harmittaa silti, onhan joulu nyt ihan parasta aikaa! Ehkä jotain pienmuotoisempaa joulujuttua sitten.

Niin ja vielä nämä kuvien vaatteet! Hupparin tein miehelle isänpäivälahjaksi Noshin Fantasia-joustocollarista kääntäen sen nurjan puolen päälle. Kaavana on miesten MIW-kaava (ei enää myynnissä), josta löysin viimein omalle puoliskolleni sopivan mallin! Hän tilasi jopa toisen samanlaisen hupparin, eli nyt meni nappiin. 

Omat vaatteeni ompelin Tampereen messuille lähtiessäni. Musta perustunika on ollut pitkään puutelistalla, joten sille oli todellakin tarvetta (oma kaava). Legginssit mintunvärisesti Vimman letistä ovat puolestaan pieni piristys mustien ja mustavalkoisten leggareitten rinnalle. Noita lettejä löytyy kaapista vieläkin useammassa värissä, mitähän niistä tekisi...

Tällaista siis tällä kertaa. Voimaa ja uskoa kaikkeen hyvään ja ihanaan just siulle ♥

Sittenkin Tampereelle - Suomen Kädentaidot 2017


Metsolan kankaita. 

Kankaita kotikylältä - SHALMIAK


HioPin TSI-paketit.

Taikapaja marihennolan heijastimia.

Ullakan hitti: Snap pap- "paperinahka" sekä korkkikangas.

PaaPiin laareilla.


Tulihelmen pöydässä iski valinnan vaikeus...

Almandiinin japanilaisia puuvilloita.

Kuosiverstas.

Roon kankaita.

Käpysen väri-iloittelua.

Nuppu Print Company.

Oi tämä ihana joulukangas ♥

Paapolla.


Verson puodilla tykkään erityisesti väreittäin järjestetyistä kangashyllyistä ♥



Delimessuilla Tallipihan suklaaherkkuja.

Kauniita ja keveitä koruja CherryAnnilla.

Anna&Eila.



Sisäänpääsy saatu blogistipassilla messupostausta vastaan. 

Olin jo tehnyt päätöksen siitä, että tänä syksynä on ihan riittävästi kaikkea. Että olisi mukava viettää yksi viikonloppu ilman ohjelmaa. Että kaappini pursuavat käyttämättömiä käsityötarvikkeita ja kankaita jo valmiiksi. Että en lähtisi Tampereelle tänä vuonna. Koska pitkä matka ja kaikkea.

Suomen Kädentaidot 2017 -messuviikonlopun lähestyessä alkoi kuitenkin poltella, josko kuitenkin... Viime vuotiseen kahden päivän settiin hotelliöineen ei nyt ollut aikaa, mutta edes pikainen visiitti. Sillä onhan ne nyt kuitenkin vuoden kuumimmat kässäkinkerit! Päädyin varaamaan "pakettimatkan" bussikyydillä ja ehdin hakea blogistipassinkin, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin töröttää bussipysäkillä aamuseiskan jälkeen kyytiä odottamassa. Ja onneksi niin, hyvä reissu oli ja kivassa seurassa kaverin kanssa.

Kaksi kertaa messuilla käyneenä tiesin jo mitä odottaa. Koska aikaa oli tällä kertaa hyvin rajallisesti, vain reilu neljä tuntia, olin valmistautunut huolella. Olin tulostanut kartat ja merkannut suosikkinäytteilleasettajat valmiiksi, joten linja-auton pysähtyessä messuhallin pihaan, olin jo kiireellä juoksemassa kohti C-hallia. Sinne oli kerääntynyt suurin osa omista pakko-käydä-kohteistani, kuten Nuppu (hitsi kun heidän ihana joulukangas ei ollut ehtinyt vielä myyntiin!), Ommellinen, Metsola (kankaita on myynnissä ainoastaan messuilla nykyään), Käpynen, Almandiini, Ullaka ( pyöritin snappap- ja korkkikankaita kädessä varmasti vartin, mutta en vaan keksinyt mitään mitä realistisessa aikataulussa tekisin, joten jätin ne suosiolla pöydälle), PaaPii ja  I k a s y r, joiden kojut olen kiertänyt joka vuosi aiemminkin. Ensimmäiset ostoksetkin sain tehtyä vartin sisään sisäänpääsystä... C-hallista bongasin ekaa kertaa myös Jujunan kaavoineen ja tarvikkeineen, suloisen  Roon sekä metkan uutuudeen nimeltä HioP. HioP on vastaus ompelua aloittelevien tarpeisiin, sillä se myy selkeitä kaava- ja tarvikepaketteja lasten vaatteisiin. Bonuksena ovat tukena tutoriaalivideot, jotka ovat kaikkien muidenkin käytettävissä!

Oli onni, että päädyin aloittamaan messujen pienemmältä puolelta, sillä ennätyksellisen kävijämäärän vuoksi käynti A-halliin oli aivan tukossa pitkän aikaa. Kävijöitä oli ollut 49 331, mikä on ihan järjetön määrä käsitöistä innostuneita ihmisiä! Ei ihme, että vähän ruuhkaa pukkasi.  Kun A- halliin lopulta siirryin, mahduin rauhassa tutkailemaan muun muassa Verson Puodin ja Paapon ihanuuksia, katselemaan Taitokadun näyttelyitä ja työpisteitä sekä ihailemaan Molla Millsin upeita virkkauksia ja Kaikki paketissa- blogin Janin ja Aleksin kekseliäitä töitä. 

Kankaat ja ompelutarvikkeet olivat - yllätys - eniten itseä kiinnostavia juttuja, mutta vähän ehdin perehtyä myös mm. koruihin ja askartelutarvikkeisiin, joista molempia löytyi ostoskasseistanikin. Paljon kiinnostavaa jäi kuitenkin näkemättä ja kokematta, joten haaveissa olisi taas ensi vuonna vähän pidempi reissu. Jos näytteilleasettajia oli 750 kpl, ehdin niistä ehkä muutamaan kymmeneen perehtyä. Ja hei, pakko mainita erikseen myös saman katon alta löytyneet Deli-messut. Tarjolla oli superhyviä suklaita, piirakoita, kastikkeita, leivonnaisia, mehuja ja muita herkkuja, joita nälkäinen messuvieras mielihyvin maisteli. Deli-puolelta löytyivät myös tuliaiset kotona kiukkuisia ja flunssaisia lapsia vahtineen puolison lepyttelyyn. 

Ostosten lisäksi parasta oli tavata bloggaajakollegoita ja pari lukijaakin (kiva, kun tulitte moikkaamaan ♥). Kyllä se vaan niin paljon yhdistää, hulluus kankaisiin, lankoihin ja muihin tilpehööreihin! Ja aina yhtä hassua on se, kuinka tutuilta vain netin kautta tutut tuntuvat tavatessa. 

Ensi vuonna messuille on kuulemma luvassa kävijöitä ajatellen joitakin parannuksia sekä muutoksia myyntipisteiden pohjakarttaan. Itse toivoisin esimerkiksi sitä, että näytteilleasettajien pisteet ryhmittyisivät teemoittain. Se helpottaisia itseä kiinnostavien kohteiden löytämistä ja auttaisi bongaamaan vielä vieraita myyjiä. Jännä nähdä sitten ensi vuonna millaisia muutokset ovat. Pääasia on kuitenkin, että Euroopan suurin käsityötapahtuma säilyttää vetovoimansa ja kokoaa jälleen hyväntuulisen väenpaljouden yhteisen lemppariharrastuksen äärelle. 

Olitko Sinä messuilla, millaisia olivat omat kokemuksesi?

Reipasta marraskuun loppua just siulle ♥





Unelmia ja ompeluhommia

Syysjuhlat Ninjan ja Prinsessan tapaan

Joutsenet



Mekkoja Story of Roon kankaista

Leikkiruokaa virkaten









Käsitöitä tehdessä motivaatio tekemiseen saa alkunsa yleensä joko pakottavasta tarpeesta tai innostavasta inspiraatiosta. Vaikka järkevää niin ajallisesti kuin  taloudellisesti olisi aktivoitua vain todellisesta tarpeesta, vie minua huomattavasti useammin vain puhdas kokeilun halu, ihastus ihaniin materiaaleihin tai "pakkosaadapäähänpisto". Siinä lienee onkin yksi kässäharrastuksen tärkeimmistä jutuista;  kun tekemistä ohjaa halu ja polte käsillä tekemiseen, säilyy ilo ja into mukana. Toki se aito tarvekin on välillä hyvä motivaattori ja pieni paine piristää, mutta monesti akuutti hätä saa minut ainakin turvautumaan kaupan valikoimaan. Esimerkkinä tämä: lapsi tarvitsi lisää yöpukuja ja alushousuja. Sen sijaan, että näppärästi olisin niitä ommellut, marssin kaupan kautta haemaan nipun pikkareita ja käytin kässäajan virkatakseni tuikitarpeettomia, mutta oi niin söpöjä, leikkiruokia. 

Jos tarkkoja ollaan, niin nämä donitsit, mansikat, porkkanat ja päärynät ovat valmistuneet jo kesän lopussa. Kuvaamista ne jäivät odottamaan, sillä olin vakaasti päättänyt tehdä vielä paljon erilaisia ruokia ja postata kaikki kerralla. Virkkaaminen kuitenkin jäi muiden juttujen alle, joten lienee ihan ok laittaa kuvat tästä setistä tässä vaiheessa. Ehkä jatkoa seuraa ensi kesänä. Seuraavana listalla olisivat muut hedelmät ja muffinssit nyt ainakin...

Virkkausohjeet kaivelin googlettelemalla (donitsit, mansikat, päärynät ja porkkanat), mutta aika pian opin niitä soveltamaan itsekin ja virkkailin vähän miten sattuu. Koukuttavaa pientä puuhaa. Lankoina on Novitan joku puuvillalanka, mikä löytyi Prisman alesta sekä Dropsin Paris, mikä oli aika mukava lanka virkata.

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki ompelut ja muut käsityöt bloggaamisesta puhumattakaan ovat niin vähissä, että ihan ahdistaa. Aiemmin valittelemani flunssa on edelleen voimissaan, toisin kuin minä, joten illat menee aika lailla nuutuneena sohvalla kököttämiseen. Sukkapuikot sentään heiluvat samalla. Eivät ole auttaneet Berocat, sinkki, valkosipuli eikä d-vitamiinikaan, joten pakko kääntyä lääkärin puoleen ensi viikolla taas. Josko joku troppi saisi yskän, nuhan ja väsymyksen väistymään vihdoin. Onko teillä säilytty terveinä, mitkä on sinun tehovinkkisi flunssan selättämiseen?

Voimaa ja hyvää oloa lokakuun viimeiselle viikolle, just siulle  ♥

Pienelle kummitytölle ♥

Pearl wallet clutch - Lompakkoa ompelemassa

Taival