Featured Slider

Keväthuumaa ja ohje helppoon hameeseen











Oletko koskaan nähnyt, kun lehmät pääsevät ilakoimaan ensimmäistä kertaa ulos talven jälkeen? Tai miten orivarsat ovat kuin lentoon lähdössä päästessään kesälaitumille? Se hetki on täynnä riemua ja vapauden hurmaa, vauhkoontumista ja voimien koettelua, uskoa itseensä ja vehreyden huumaama pää.

Yllättäen ja rytinällä saapunut kesä tuntuu vaikuttaneen minuun ihan samalla tavalla kuin laitumella ilosta pukitteleviin varsoihin. Olo on hilpeä ja elinvoimainen (pois lukien piinaava siitepölyallergia, se kyllä syö naista urakalla...), hyräilyttää. Aamuaurinko, päiväaurinko, ilta-aurinko, aurinko, aurinko ja sanoinko jo, että aurinko hellivät säteillään saaden väriä poskiin ja mielialaa korkealle. Luonto on niin vihreä, että se näyttää photoshopatulta ja uuden kodin lähimetsät ovat kuin suoraan satukirjasta. Mille tahansa polulle astuukaan, löytyy aina suunta, joka vie kotiin. Tuomi tuoksuu ja linnut konsertoivat kilpaa. Elämä tuntuu keveämmältä, tulevaisuus valoisammalta ja kaikki ovet avonaisilta. Oi kesä, jatku tällaisena vielä pitkään!! ♥

Toinen helleaallon hurmioittama on tuo pienempi perheen naisväestä. Mikä onni ja autuus onkaan saada tanssahdella paljain säärin nurmella helmat hulmuten (helmat vaihtuvat moneen kertaan päivän aikana) ja timanttikengät välkehtien! 

Ompelin kirppikseltä löytämästäni muffinssipuuvillasta hamosen Tinttaralle. Kankaassa ihastutti neitiä eniten se, että hänen fanittamallaan Tealla on samasta kankaasta tehty liivi "Sormista sakset"-biisin videolla! Hameen pariksi tein Noshin trikoosta t-paidan, joka sointui värimaailmaltaan muffinsseihin. Paidan hihat kuosittelin perhoshihan muotoon levittämällä kaavaa ja suoristamalla pyöriön. Ei nyt ehken ihan priimaa tuo paita, mutta tämän kesän välttää varmasti.

Mietin hetken, että kannattaako näin yksinkertaisesta asiasta mitään ohjetta tehdä, mutta päätin silti kirjoittaa ylös neuvot hameen ompeluun. Samalla idealla voi soveltaa niin lapsen kuin aikuisen hameeseen ja halutessaan yläreunan käänteen voi yksinkertaistaa ja jättää rimpsun pois. Ehkä tuosta jollekin silti iloa on :)

Lisäyksenä kuvaan vielä se, että ennen käänteiden ompelua kannattaa reunat huolitella esim. saumurilla tai tehdä kapea käänne ihan reunaan, jolloin varsinainen käänne tulee siistiksi.


Ilostuttavaa ja huumaavan hykerryttävää viikonloppua just siulle ♥ Minulla alkoi miniloma ja ylihuomenna kutsuu Tukholma piipahtamaan. Kyllä tätä on odotettukin!

DIY: Pussukka tuplavetoketjulla



Yhteistyössä Pfaff Suomi

Äitini on jo useita kuukausia sitten ekan kerran vihjaissut, että tarvitsisi olkahihnallisen kännykkäpussin töihin. Homma on siirtynyt milloin mistäkin syystä, viimemmäksi siitä, etten löytänyt haluamaani kaavaa ja mallia. Nyt äitienpäivän lähestyessä sain loppusysäyksen vihdoin ommella pussukka, menisi sitten sopivana lahjanakin. 

Olin saanut päähäni idean  yksinkertaisesta  kännykkäpussista, jossa olisi sivussa vetoketjutasku. Aloitin operaation sillä, että ensin summittaisiin mittoihin leikatuilla paperipalasilla, vetoketjuilla ja wonderclipseillä hahmottelin sen, kuinka taskukappale asettuu (minun logiikallani se oli melkoista pyöritystä ennen kuin hoksasin). Sitten mittailin kaavan ja leikkasin kankaat. Ettei pähkäily menisi ihan hukkaan, kuvasin ohjeen Sinullekin ♥

Kankaana käytin Almandiinin jämäkkää puuvillapellavaa, jonka tuin vielä silittävällä tukihuovalla päällipuolelta ja ohuemmalla vuorin puolelta. Eipähän ota puhelin osumaa heti, jos joku mummeli sitä äidin työpaikalla kolhii vahingossa. Hihnan tein samasta kankaasta nauhaksi taittelemalla, päihin karabiinilukot ja väliin turvalukko, noh tietenkin, turvallisuutta lisäämään.

Pussukka oli helppo ja miellyttävä ommella koneella, joka nikottelematta jaksoi ylittää moninkertaiset tukihuovat ja vetoketjuniput. Käytössäni oleva Pfaff Quilt Expression 4.2 kulkee kuin unelma ja kiinteä yläsyöttäjä helpottaa hommaa entisestään. Vetoketjun kanssa käytin vetoketjupaininjalkaa, jolla pääsee hyvin lähelle vetoketjun hammastusta. 

Ja nyt siihen ohjeeseen. Liitän oheen kaavan, jota itse käytin (kaava 1 kaava 2 , sisältää muuten saumanvarat, paitsi vetoketjureunoihin lisää 0,5 cm), mutta mitat on helppo sovittaa omaan tarpeeseen, sillä palaset ovat vain suorakaiteen muotoisia. Kuvissa ei näy erikseen, mutta kankaat kannattaa tukea silittevällä tukikankaalla/huovalla. EDIT: Kaava ei tulostu oikein, eikä tekninen taitoni riitä asian korjaamiseen :( 
Tässä mitat, joilla voit itse piirtää kaavan:

Takakappale ja vuorin kappaleet: 15 cm x 21 cm
Etukappale: Sama kuin yllä, mutta katkaise kaava siitä kohdasta, johon taskun haluat.
Tasku: 15 cm x 25 cm
Sivulenksut: 5 cm x 4 cm.









Unohdin ottaa tästä vaiheesta kuvan, mutta tarkoitus on siis ommella takakappale vuorineen vetoketjuun kiinni, vetskari jää kankaiden väliin kuten etukappaleellakin. Silitä vielä huolellisesti vetskari esiin ompelun jälkeen.

EDIT: Sain juuri korvanappiini tiedon, että kuvassa (ja käytössäni) on ollut vetoketjujalka väärin päin (tähän semmoin facepalm-hymiö), eli piikit kuuluvat oikeasti toiseen suuntaan!







Hihnan voi tehdä samasta kankaasta taittamalla, nylonnauhasta tai vaikkapa hyödyntää vanhan käsilaukun irrotettavaa hihnaa. Halutessasi esim. meikkipussin, voit jättää sivulenkit ja hihnan kokonaan pois.




Jos ohjeesta tulee kysymyksiä, vastaan mielelläni. Kaavan tulostumista en ikävä kyllä päässyt vielä testaamaan, mutta toivottavasti se toimii ja tulostuu oikein. Testaan mahdollisimman pian!¨

Sitä ennen, ihanaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja siitä vasta haaveileville ♥

Viskoositunika ja ohje pääntien kuositteluun






Kuten viime postauksessa viittasin, olemme muuttaneet. Vihdoin ja viimein meillä on koti, oma ja ihana koti! On talo, on piha, on trampoliini ja oma ompeluhuone. Lapsilla omat kammarit, joihin levittäytyä kaikkine aarteineen,  aina haaveilemani pariovet meidän makuuhuoneeseen ja tilava sauna. Tavarat ovat löytäneet omat paikkansa, verhot on ripustettu ja taulut seinillä, kaikki on valmista tällä erää.  Ihan huikeaa!

Kaiken odottelun, pakattujen laatikoiden keskellä asumisen ja toisten nurkissa lymyilyn jälkeen on suorastaan hassua pystyä nyt rauhoittumaan. Kun stressi asumisen ja remonttiaikataulun  suhteen on hellittänyt, tuntuu pää omituisen tyhjältä, ikään kuin olisin unohtanut jotakin. Tämäkö on siis se normaali olotila! Saa nähdä mitä tämä omakotitaloasuminen tuo tulevaisuudessa mukanaan, mutta nyt ainakin tuntuu just oikealta. Tämä kodin löytymisen tarina on minusta loistava osoitus siitä, kuinka asiat todella järjestyvät aina, juuri kuten on tarkoitettu.  Olen kiitollinen tästä, kotona on hyvä olla.


Ompelin lapsimessuviikonloppua varten mustasta viskoositrikoosta rennon tunikan sekä legginssit Vimman Mystical flowers-trikoosta. Tai itse asiassa legginssit olivat ensin, joten ne kaipasivat parikseen jotain hillittyä ja takapuolen peittävää. Tunikan pääntielle tein rypytyksen antamaan vähän ilmettä muuten yksinkertaiselle vaatteelle. Kaikessa tylsyydessään tämä setti pomppasi lempparivaatteiden joukkoon kerta heitolla. 

Pääntien rypytys on helppo keino muokata peruspaitaa ja kaavan muokkauskin onnistuu kangasta leikatessa. Kuvasta selviää tapa, jolla itse tein kuosittelun. Parhaiten minusta tässä toimii laskeutuva kangas, mutta onnistunee myös napakammasta trikoosta tms. 
Rypytetyn pääntien huolittelin trikookaitaleella kolminkerroin kääntäen, mutta ohut käänne framilonilla voisi sopia myös. Kerrohan mitä mieltä olet, jos kokeilet :)

Kepeitä askelia ja valoisaa mieltä just siulle ♥

Silmusta setti ja pari paitaa













Yhteistyössä Nosh 

Miten hyvältä voikaan tuntua se, että olen vihdoin päässyt taas ompelemaan! Viime kuukaudet ovat olleet monin tavoin pitkiä ja kuluttavia, eikä aikaa tai jaksamista ole käsitöihin ollut kuin murto-osa entisestä. Intokin tuntui jo hiipuneen, mutta nyt ompelujumi on alkanut viimein väistyä. Ihanaa! Koska jumeja on ompelu-uralle mahtunut ennenkin, tiesin hyvin toimivimman hoitokeinon:  ompele helppoja, nopeasti valmistuvia ja varmasti käyttöön tulevia vaatteita. Sellaisia siis tällä kertaa. 

Ompelin Noshin Silmu-neuloksesta pojalle bomber-takin ja housut. Silmu on hauskan tuntuista, collegen vahvuista neulosta, jossa pintakuvio tulee hyvin esiin. Kangasta voisi halutessaan käyttää myös nurja puoli ylöspäin, jolloin raidallinen neulestruktuuri jäisi esiin. Silmu on napakkaa ja melko joustamatonta, hyvä vaihtoehto elastaanittomaan ompeluun. Housut tein Jujunan kaavalla, bomber löytyi viime kesän Suuri Käsityö-lehdestä. Bomberin käyttöominaisuuksia lisäsin upottamalla taskut etukappaleen leikkaussaumoihin. 

Silmun lisäksi kaivelin kaapin kätköstä pari Noshin trikoota, aina varman valinnan eli raidat sekä vihermustan Suhasun, joka yllätyksekseni oli pojalle mieluisa. Suhasu on viime syksyn mallistoa, mutta sitä löytyy vielä roosana verkkokaupasta. Vaaleanvihreä-valkoinen raitatrikoo on jo valikoimasta pois ja innolla odotankin, että uusia raitavärejä Noshille tulisi taas. Muita ihania kevät- ja kesäkuoseja onneksi on tarjolla useita, etenkin Tyrskyt houkuttavat minua. Näille paidoille oli selkeä tarve isommassa koossa, kun pienempiä sain juuri vastikään kaapista korjata pois. Tuo ipana kasvaa hurjaa vauhtia!

Ihanaa ja iloista loppuviikkoa, toivottavasti tavataan pian ♥

Lapsimessut 2018 perheen kanssa


Sisäänpääsy messuille saatu blogipostausta vastaan.

Olen jo kahtena edellisenä keväänä suunnannut tieni kohti Lapsimessuja, joten tänä vuonna lähtö oli jo aika itsestään selvyys. Tuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa vietettiin kevään kivointa viikonloppua, joka kokosi saman katon alle Lapsimessut, Eläinystäväni-messut, Outlet expon sekä uuden Hupicon -tapahtuman. Aiemmista vuosista innostuneena päätin ottaa riskin ja ottaa mukaan koko perheen touhuamaan ja kiertelemään kymmenentuhannen muun lapsen ja vanhemman kanssa.  

Saavuimme messuille lauataina yhdentoista maissa, jolloin ruuhka taisi olla suurimmillaan. Minulla oli mielessäni muutama myyjä, joiden pisteellä halusin käydä ja loppuaika oli käytettävissä lasten ehdoilla. Ihmispaljoudessa suunnistaminen ja myyntipisteiden äärelle pääseminen tuntui vähän tukalalta, eikä hilpeä messuhuuma tavoittanut minua. Lapsetkin olivat vähän hämmentyneen oloisia, eikä jaksettu jonotella onnenpyöriin tai maistiaisiin. Päädyimme aika pian Hupiconin puolelle, jossa pääsi liikkumaan vapaammin ja niin miestä kuin ipanoita ilahduttivat muun muassa kauko-ohjattavat autot ja legot. Samaan ruuhkahuippuun kävimme myös ruokailemassa, jonka voimin saimme messupäivän uuteen nousuun.

Parhaat messuvinkit on hyvä antaa jälkikäteen ensi vuotta varten, joten muistiin itselle: Messuille kannattaa mennä joko heti aamusta tai selkeästi iltapäivällä, jolloin alueella on huomattavasti väljempää! Päivän edetessä tutustuminen myyjien tarjontaan sekä lasten touhupisteisiin on mukavampaa, kun selviää jonottamatta. Samaten messukarttaan ja näytteilleasettajalistaan ennakkoon tutustuminen kannattaa, jotta omat suosikit muistaa varmasti katsastaa. Itse en tätä tehnyt, vaan summamutikassa kiertelin kojulta toiselle, törmäten niin vanhoihin tuttuihin kuin löytäen uusia ihastelun kohteita. Mutta mitäpä meille jäi erityisesti mieleen?


Ompelijana minua kiinnostivat tietenkin ne myyjät, joilla oli valmiiden vaatteiden lisäksi myös kankaita mukana, kuten Verson puoti, Ommellinen, Taival, PaaPii ja etenkin Metsola, jolla kangasmyynti keskittyy nimenomaan messuille. Metsolalta mukaani tarttuikin vaaleanpunainen trikoo hopeisilla bambeilla, jota olin jo netissä ihastellut. Vaatemyyjiä Lapsimessuilla oli luonnollisesti lukuisia, mutta tänä vuonna en jaksanut tarkemmin katsella mitään. Kuhina näytti käyvän monilla tiskeillä ja esim. Gugguulle olisi pitänyt oikeasti jonottaa (tosin mitään Iltalehden uutisoimaa hullujen äitien taistelua lasten itkiessä ei sielläkään näkynyt).


Suurin ja uusin ihastukseni oli Siluettiverstas! Kävelin ohi kerran, kaksi ja huomasin palaavani yhä uudestaan hipelöimään valaisimia, puuleluja, kelloja sekä heidän suloisia Luppaset-vaatteitaan. Ensin tein kaupat yksisarvisvalaisimesta ja vielä juuri ennen messuilta poistumista oli käytävä ostamassa pojan huoneeseen Batman-lamppu. Muutenkin sisustuspuolen tuotteet kiinnostivat minua selvästi enemmän, nyt kun uutta kotia on viimein päästy laittamaan kuntoon. Rakastuin myös erityisesti Emilia Kareninan Rabbit-tuoleihin, mutta niissä tuli hintalappu vastaan.




Satuhahmo kulkue oli lapsien mieleen ja osuimme juuri sopivasti paikalle sitä katsomaan. Kulkueesta bongattiin ainakin Tatu ja Patu, Ainu-pupu, Hertta, Miina ja Manu, Harri-hylje, Puppe, Lego Ninja ja Koiramäen Elsa, joita muksut riensivät lavan edustalla halaamaan. Kävimme katsomassa myös Kikattavaa kakkiaista sekä upeaa Ruffle Armyn jättisaippuakuplaesitystä, jota isommatkin ihmiset tuijottivat haltioituneina! Lisäksi lapset viihtyivät Jamkidsin muskarissa muutaman kappaleen verran.




Taivalin pisteellä kävin moikkaamassa ihanaa Paulinaa ja hypistelemässä kankaita. Neulomon pisteen olin jo ohittamassa, mutta bongasin tuon taustassa näkyvän kivan koivukuosin ja kävin vaatteitakin katsomassa. Alimman kuvan LilJo &Vilja oli uusi tuttavuus, jonka kaunis somistus ja leikkisät vaatteet houkuttelivat tutustumaan. 




Liian monesti olen messuhuumassa sortunut shoppailemaan enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta nyt pysyin suht kohtuudessa. Ostoskassiini päätyi Metsolan kankaan lisäksi Nuppu Print Companyn Talviuni- trikoo, josta haaveilen mekkoa itselleni, sekä yllä oleva Tunteiden kirjasto-värityskirja, josta ajattelen iloa olevan niin työssä kuin kotona. Niin ja ne valaisimet... Ihan kohtuulliset ostokset :)



Houkuttelemaan jäivät Emma's&Mama'sin puiset leikkiruuat sekä Poopuan rusetit, joihin on pakko perehtyä vielä myöhemmin uudestaan, sen verran söpösiä ne olivat. 


Messujen jälkeen tiedossa on, että kävijöitä oli tänä vuonna 47 000. Jäin miettimään, mikä on se Lapsimessujen salaisuus, että sinne on päästävä vuosittain? Yksin menemällä saisi rauhassa kierrellä vaateputiikkeja ja keskittyä esittelyihin sekä kuunnella luentoja. Toisaalta lasten kanssa on mukava käydä toimintapisteissä, kuulostella heidän suosikkejaan ja tehdä yhdessä ostoksia. Parasta olisi päästä kummallakin tavalla messuilemaan, mutta aikataulu ei ikävä kyllä tällä kertaa molempiin venynyt. Ehkä se on tuo ihanien tuotteiden ja iloisen tunnelman kombinaatio, jonka vuoksi merkitsen ensi vuoden lapsimessut jo valmiiksi kalenteriin :)

Kävitkö Sinä Lapsimessuilla? Mitkä olivat sinun suosikkisi?