maanantai 15. toukokuuta 2017

Yksinkertaisen ihanaa





Yritin kuvata heiluvia hapsuja. Hyvin heiluu, kuten kuvasta näkyy :D







Yhteistyössä Nosh Organicsin kanssa.

Kuten edellisessä postauksessa (joka muuten räjäytti pankin, ihana, että teitä on niin moni innostunut kokeilemaan turbaanipipon ompelua ♥) mainitsin, on viime viikot ollut jäätävä kiire koulujuttujen kanssa. Ompeluinspis on kasvanut kasvamistaan, kun olen luentovihkojen sivut piirrellyt täyteen vaatekuvia ja haaveillut mekoista, topeista, legginsseistä, hameista, huppareista... Kiireissä en kuitenkaan jaksa keskittyä mihinkään monimutkaisiin käsitöihin, joten paininjalan alta putkahti pari simppeliä mekkoa - yksi itselle ja yksi tyttöselle. 

Yksinkertaisuudessaan molemmissa on ainesta lempivaatteiksi! Tinttaran mekon ompelin Noshin söpöstä Pyry-jerseystä käyttäen Ottobren Birdie birdie- kaavaa. Pyry on tuttua Noshin trikoolaatua - silkkisen sileä, napakka ja pehmeä iholla. Olen jo hetken ihaillut somen täyttäneitä hapsuvaatteita ja halusin siksi yhdistää idean tähän mekkoseen. Ihana mintunsävyinen kangas toimi hapsuissa mainosti, koska se on läpivärjätty eikä näin ollen nurjan puolen kuviottomuus häiritse hapsujen heiluessa. (Toteutustapa on yksinkertainen: Sivusaumaan ommellaan halutun kokoinen kangaskappale. Huomio suunta niin, että kankaan langansuunta on pystysuuntaan hapsuja leikatessa, jotta ne rullaavat oikeaan suuntaan. Leikkaa hapsut tasaisin välein lähelle saumaa.) Hapsut viehättivät neitosta suuresti ja niille piti antaa monta kertaa vauhtia pyörimällä villisti ympäri kotia.

Entäpä oma mekkoni? Kuosittelin peruskaavasta tunikan, jonka helmaa pussitin hieman ja yhdistin taskut sivusaumoihin. Niin perus, mutta juuri se vaate, joka päällä olo on freesi ja mukava. Onneksi minun töihini raitamekko on juuri sopiva univormu, joten saan käyttää tätä luottomekkoa huoleti. Noshin raitakankaat, ja erityisesti tuo musta-valkoinen, on muuten sellaisia, mitä on vaan ihan pakko olla kaapissa aina! Kesäksi pitää ainakin yksi raitateeppari ehtiä ommella... 

Joko sinä olet hapsuihin hurahtanut? Tohtisikohan sitä kokeilla johonkin omaan kesätoppiin myös vai onko liian ysäri ;)? Kesävaatteita ajatellen kannattaa kurkistaa Noshin uutuudet, sillä siellä on aika mukavan oloisia  uusia kankaita tulossa.

Iloista ja toiveikasta viikkoa sinulle ♥


perjantai 12. toukokuuta 2017

DIY Turbaanipipo rusetilla



Olin vastikään tämän opintotaipaleeni todennäköisesti viimeisellä luennolla. Vaikka jäljellä on vielä tentittävää ja muutama tehtävä sekä harjoittelujaksoakin juhannukseen asti, tuntuu opiskelu olevan vahvasti jo viimeisellä suoralla. Toisaalta huojentavaa, toisaalta kutkuttavan jännittävää ja aika lailla haikeaakin. Syksyn kuviotkin alkaa olla jo selvät, sillä kävi kuten yleensä käy: asioilla on tapana järjestyä parhain päin. 

Viime viikon painaneet deadlinet ja pänttäämiset alkoivat aiheuttaa jo vierotusoireita ompelusta, joten eilen oli ihan pakkopakko istahtaa lattialle leikkaamaan ja ompelemaan, ja testailla pitempään suunnitelmissa ollutta turbaanipipoa. Sitä tehdessä kuvasin vaiheet, jos kenties sinäkin tahdot samanmoisen myssykän ommella? Hämärässä otetut kuvat eivät taaskaan oikeutta tee, mutta asia tullee selväksi. Ja jos ei, niin kysy rohkeasti :)

Tämän version halusin kokeilla tehdä ilman ompelukonetta ja se onnistuikin mainiosti muutamilla käsin ommelluilla pistoilla. Tämä pipo on kaksinkertainen (eli vuorillinen), mutta kevyempään versioon tarvitaan ompelukonetta alareunan taitteen ompelua varten. Alkuperäisen ohjeen, jota tässä varioin, olen nähnyt Youtubessa, mutta en enää löytänyt sitä, (linkin saa lähettää, jos löydät!). 

Aluksi tarvitset kaavan. Mittaa pään ympärys niskasta otsaa kohti ja vähennä pari senttiä - siitä tulee kaavan suoran reunan mitta (huomioi kankaan joustavuus, napakasta kankaasta ei tarvitse vähentää mitään pään mitasta). Kaaren korkeuteen minulla ei ole yleispätevää neuvoa, mutta tässä mitat ovat suora reuna 45 cm ja kaaren korkein kohta 27 cm. Kaaren piirsin mitaten alareunan keskikohdasta tuon laen korkeuden (27 cm) sivuille ja yhdistämällä alareunaan. Oletettavasti kokoa voi suurentaa samassa suhteessa mittoja kasvattamalla (esim. leveys 50 cm x korkeus 30 cm). 
Edit. Suhde on laskuni mukaan: Leveys päänympäryksen mukaan ja korkeus on siitä 60%. 

Tätä pipoa kavensin kuvan mukaisesti pari senttiä, jolloin siitä tuli aavistuksen nafti 46 senttiseen päähän. 


Jos teet yksinkertaisen pipon, leikkaa kangas yksinkertaisena ja lisää alareunaan käännevara. Ompele käänne ja jatka ohjeen mukaisesti. 












 Pujota rusetti keskikohtasuikaleen alta.


Kangasta säästyy, jos ompelet rusettikappaleen koneella, jolloin kangasta tarvitaan vain haluttu rusetin koko taitteelta leikaten. Voit ommella myös pitemmän suikaleen, jonka taittelet tampin alle rusetin muotoon. Vaihtoehtoja on monia!



Neiti oli itse tosi tyytyväinen uuteen rusettipipoonsa (joskaan Pikku Kakkoseen liimautunut katse ei sitä välitä näissä kuvissa), joten näitä pitää kesäksi ommella varmasti ainakin pari lisää. Oletko sinä turbaanipipoja ommellut? Olisiko sinulla hyvin jippoja antaa?

Ja hei, tämä on niin nopea tehdä, että ehdit ommella vaikka parikin jo äitienpäiväksi! Jos käytät tätä ohjetta, olisin iloinen, jos kerrot mielipiteesi siitä :)

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä viikonloppua, toivottavasti jokainen saisi nauttia siitä perheensä parissa ♥

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

♥ Sydämellä ♥










Vauvalahja, mikä ihana tekosyy ommella suloisia pikkuruisia vaatteita! Tällä kertaa mopo keuli kyllä huolella, sillä suunnitelmissani oli ensin ommella vain jumppis lahjakoriin mukaan. Mutta kyllähän nyt yhden bodyn voisi siihen sivuun, ja hei tarviihan body housut. Setti on aina parempi kuin yksittäinen vaate. Ja kappas tilkkujakin jäi, eiköhän näistä tulisi pipo ja huivit. Ja sitten tuleva äiti otti puheeksi vaunuverhon ompelun, äkkiäkös surautan pakettiin senkin. Ompelun ilo ja söpöset kankaat veivät naista kunnolla mukanaan näitä tehdessä, joten tällainen setti syntyi näillä eväillä.

Koska tulevan vauvan sukupuoli on vielä salaista tietoa, otin varman päälle ja valitsin keltaista yhdistettynä aina pätevään mustavalkoiseen. Jumppiksen kanga on rakkaudella hillottua Verson puodin Sydämellistä, mu-va sydän ostettu Kootilta ja herkullisen oranssi lintupuuvilla Eurokankaan laarista. 

Jumppis on Ottobren 4/12 kaavalla, body Sausage dog lehdestä 4/14, housut Streaky legs 1/15, myssy ja huivit netistä löytyneet ilmaiskaavat (tähän hätään en löytänyt linkkejä) ja vaunuverho Dookyn pohjalta piirretty aikoinaan (monitoimirenkaat pääsivät pakettiin mukaan, kuviin ne eivät vain ehtineet). Kaikki vaatteet on tehty koossa 56, mutta Ottobrelle tyypillisesti ne näyttävät aika lailla reiluilta. Onneksi vauvoilla on taipumus kasvaa nopsaan, joten eiköhän ne aika pian ole sopivia.

Oli muuten ihanat vauvajuhlat! Juuri sopivasti kivaa ohjelmaa, hyvää ruokaa ja iloisia naisia vielä syntymätöntä ihmettä juhlistamassa ♥

Kirkkaita ajatuksia tulevaan viikkoon just siulle!


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Bomber-hommia ja vinkkejä vetoketjun ompeluun




Pitää olla melkoisessa tynnyrissä elänyt, jos on onnistunut missaamaan sen, että bomber-takit ovat tämän kevään suuri hitti. Kaupoissa rekit notkuvat valmiita pusakoita, kun taas ompeleville on kaavoja tarjolla useammassakin lehdessä. Bomberit kuuluvat siihen trendikategoriaan mistä ensin ajattelin, että ei todellakaan minulle, mutta niin se vain on naisen mieli muuttuvainen. Tykkään mallista kovasti! 

Aloitin ompelun yllä olevasta ruusutakista. Ihana, ohut collegekangas löytyi Eurokankaan laarista, joten testiversiolle ei tullut hintaa  kuin 7 euroa. Käytin Kotiliesi käsityö -lehden 4/16 kaavaa, jota muokkasin hieman pidentämällä hihoja sekä kaventamalla hihoja ja sivusaumaa. Ihan kiva ja erityisesti olkapäistä istuva kaava, mutta minun päälläni liian lyhyt ja suoralinjainen.

Muokkasin seuraavaa versiota pidentämällä helmaa sekä kaventamalla kylkiä sen verran, että bomber istuu vyötäröltä paremmin. Kankaaksi valitsin Poniletti- joustocollarin, jota oli saatavilla Hellin-verkkokaupassa. Tovin mietin, että onko kuosi vähän liikaa minulle, mutta eipä kai, sen verran monesti takki on jo päälle eksynyt. Mitä mieltä sinä olet? Löytyykö sinun kaapistasi jo bombertakki?






Bombereita ommellessani ja tätä postausta suunnitellessani olin jo etukäteen kirjoittanut vinkkejä vetoketjun ompeluun, sillä se monesti tuntuu olevan etenkin aloitteleville ompelijoille suurin kompastuskivi. Mutta sattuipa sopivasti, sillä Jujunan blogiin ilmestyi juuri todella kattava tietopaketti vetoketjun valinnasta ja ompelusta! Vaikka siellä tosiaan on superhyvät ohjeet, laitan tähän kuitenkin omat vinkkini, kun kerran ne olin jo kirjoittanut :D Kertaushan on opintojen äiti, eikö niin! Seuraavat neuvot perustuvat omaan kokemukseeni.
  • Valitse oikeanlainen vetoketju. Mitä ohuempi kangas, sitä sirompi ketjun tulee olla. Raskaat metalliketjut ovat näyttäviä, mutta vaativat napakat kankaat alleen. Huomaa myös ero avo- ja umpiketjun välillä; avoketjulla voit korvata umpiketjun, mutta ei toisinpäin. (Näistä eroista löytyy erinomaiset kuvaukset tuolta Jujunalta :) )
  • Yritä löytää juuri sopivan pituinen vetoketju (ovat yleensä viiden sentin välein). Helpompaa on passata kaavan pituutta kuin katkaista ketjua etenkään yläreunasta. Keinoja kuitenkin on esim. tämä tai sitten ihan poikki napsaisu, jos pää jää sauman sisään. Jos valmiita metallisia stoppareita ei ole saatavilla, voi stopparin tehdä ompelemalla muutaman ompeleen hammastuksen ympärille. 
  • Jos leikkaat vetoketjun päitä, niin polta ne umpeen! Ei lähde sitten purkautumaan.
  • Joustavat ja ohuet kankaat voi ja kannattaa tukea silitettävällä tukikankaalla tai -nauhalla. Tukematon joustava kangas venyy herkästi ommellessa, jolloin lopputuloksena on se, että kangas on loppupäässä vetoketjua pidempi.
  • Huolittele saumurilla ommeltavan kankaan reunat. Näyttävät siistimmältä sekä pysyvät paremmin muodossa.
  • Jos ompelet kuviollista kangasta, pyri kohdistamaan kuvio. Kohdista myös tikkaukset ja saumat. Ompele ensin toinen reuna, passaa kohdistukset kohdalleen ja ompele sitten toinen puoli.
  • Tähän kohtaan kaikista parhaaksi osoittautunut vinkkini: HARSI! Niin tylsältä kuin se kuulostaa, se totta tosiaan kannattaa. Eli neulattuasi vetoketjun kankaaseen ompele käsin pitkillä pistoilla vetskari kiinni. Nykyään en itse enää vaivaudu tukemaan kankaita, sillä harsiminen pitää kankaan kohdallaan. Harsimalla saat myös mallattua vetskarin täydellisesti kohdalleen (ne kohdistukset!).  Aikaa ei mene juuri enempää, joten kehotan lämmöllä kokeilemaan.
  • Ommellessasi käytä vetoketjupaininjalkaa, jotta pääset riittävän lähelle vetoketjun hammastusta. 
  • Jos mahdollista ompele molemmat reunat samasta suunnasta eli esim. pääntieltä helmaa kohti, jotta kankaat eivät veny eri suuntiin. Jos et tee näin, niin se harsiminen onneksi auttaa ;)
  • Kun olet saanut vetoketjun ommeltua paikoilleen ( eli kankaan oikea puoli vasten vetoketjun oikeaa puolta), käännä vetoketju oikeaan asentoon ja tikkaa päältä. Käytä yläsyöttäjää, jos kangas vetää kurttuun.
  • Ommellessasi vetoketjun yli (esim. jumppiksen haarasaumassa tai hupun reunassa) käytä käsipyörää ainakin paksumpien vetoketjujen kohdalla, ettei turhaan neulat napsu poikki.
  • Jos haluat esim. huppariin siistit vetoketjun sisäreunat, voit ommella alavarat, huolitella kantinkääntäjällä (en löydä linkkiä tähän hätään) tai  siistiä vinonauhalla (ohje). Antaa muuten kummasti hienomman yleisilmeen.
Näillä kohti vapun viettoa! Juhlasää on kyllä kerrassaan kammottava, lunta tulee pystyyn ja poikittain. Onneksi voi huoletta jäädä bomberi päällä kotiin lasten kanssa simaa hörppimään eikä tarvitse keliä uhmaten lähteä kaupungille pörräämään. Poika keksi onneksi näpsän ratkaisun kehnoa pikniksäätä kirotessani - ollaan retkellä olohuoneessa. Eli ei muuta kuin viltti lattialle, eväät esiin ja kippis! Miten teillä juhlitaan?

Iloista ja värikästä vappua ♥


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017
















*Sisäänpääsy blogipassilla postausta vastaan.

Niinhän se viikonloppu taas vierähti, hauskoissa merkeissä. Lapsimessut kokosi hirmuisen määrän aikuisia ja lapsia Helsingin Messukeskukseen kolmen päivän aikana, ja itse pääsin mukaan lauantaina*.  Ennakko-odotuksia minulla oli viime vuoden messupäivän perusteella, ja pääasiassa ne kyllä täyttyivät. Kun tarjolla on leikkiä, laulua, kauniita vaatteita, inspiroivaa tyyliä, hauskoja tavaroita ja iloisia ihmisiä, syntyy niistä kevään kivoin viikonloppu!

Tänä vuonna lähdimme matkaan kolmistaan mieheni ja pojan kanssa, sillä joka paikkaan sinkoileva ja kaikkea tahtova kaksivuotias ei vaikuttanut varteenotettavalta messuseuralta. Neljävuotiaan kanssa oli jo oikeastaan ihan mukavaa - hän malttoi kulkea mukana, jaksoi kävellä ja pääsi innokkaana kokeilemaan ja osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin. Messuilla meteli ja ärsyketulva on kuitenkin sen verran kova, että muutaman tunnin jälkeen alkoi lapsella vähän vauhti hyytyä. Siinä vaiheessa sai poika jäädä iskän hoteisiin ja minä perehtyä itsekseni messutarjontaan.

Olimme perillä jo ennen puolta kymppiä, joten alkuun saimme kierrellä hyvin rauhassa ennen kuin väkeä alkoi valua paikalle enemmän. Lapsimessujen parhaimmistoa oli minun makuuni -ylläri -ne putiikit, missä myytiin kankaita vaatteiden lisäksi. Metsolan ja Verson puodin pisteille pyyhälsin heti sisälle päästyäni ja onnistuinkin saamaan juuri toivomani saaliin. Kotimaisten vaatemerkkien, kuten Papun, Vimman, Roon, Blaan  ja Mainion kojuilla vietin tovin, mutta hyvistä alennuksista huolimatta en päätynyt ostoksille. (Eikun hups, ostinhan minä Vimmalta mustat lettilegsut!Lettikuosi oli kyllä niin hyvin edustettuna messuilla, että hihittelin tyytyväisenä mielessäni, etten ollut itse siihen tällä kertaa pukeutunut.) Vaikka muuten en ruuhkasta ja ihmispaljoudesta ahdistu, olisin vaatteiden hypistelyyn tarvinnut jotenkin enemmän tilaa ja rauhaa. Ja iskihän se peruspulma taas; mitä sitä ostamaan valmista, kun voi ommella. Vähän jäi silti kaihertamaan, miksi en sittenkään tarttunut tilaisuuteen...

Koska se ipana oli mukana, piti meidän tietenkin kiertää kaikki leluosastot ja leikkipaikat. Niitä oli mukavasti tarjolla ja vaihtoehtoja riitti hiekkaleikeistä temppurataan ja legoilla rakentelusta askarteluun. Liikennekaupunki olisi ollut ihan hitti, mutta pojan ikä ei riittänyt sinne. Lapsimessuilla oli kyllä ihan hurjan hyvin panostettu lapsiasiakkaisiin myös mm. esteettömyyden, eväspisteiden, ravintolapalveluiden ja vaippavarikon avulla. Vaikka porukkaa oli tupa täynnä, mahtui käytävillä kulkemaan hyvin ja suunnistamaan paikasta toiseen. Kiinnostavia luentojakin olisi ollut tarjolla, mutta oma lapsi mukana ei tilaisuutta sellaiseen istuskeluun löytynyt.

Lapsimessujen lisäksi saman katon alta löytyivät Kädentaito- ja Eläinystäväni-messut sekä OutletExpo ja ModelExpo. Eläinystävät jätin kokonaan väliin, pienoismalleja kävin vilkaisemassa noutaessani perheen miesväkeä autoradan liepeiltä ja outletostoksia tein pikaisesti, kun löysin meidän  kotiin jääneelle Hello Kitty-fanille tuliaisia (hammastahnassa on erikseen maininta, ettei sisällä sokeria. No ihan kiva! Mitä ihmettä, onko joissain hammastahnoissa sokeria?! Todnäk tuubi jää kyllä käyttämättä). Kässämessuja olin odottanut näistä eniten, mutta se oli kyllä surkea pettymys. Myyjiä oli vain jokunen, vaikka kohderyhmään kuuluvia asiakkaita olisi varmasti riittänyt. Kässäpuolen pelastivat Nuppu Print Company sekä Käpynen, joilta molemmilta poistuin kassi kourassa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin onnistunut. Ihannetilanne Lapsimessuilla olisi se, että kiertämään pääsisi kerran lasten kanssa ja toisena päivänä sitten yksin. Ehkä ensi vuonna voisin pyrkiä siihen!

Olitko sinä messuilla ja mitä tarttui matkaasi?